maanantai 24. maaliskuuta 2014

DIY: Yrttihylly


Keväisen aurinkoisen ja ihanan lämpimän lauantaipäivän projekti: yrttihylly terassille - tai minne vain tällaisen hyllyn haluaakin. 

Näitä tarvitset: raakalautaa tai muuta puutavaraa, köyttä, nauloja. Meille tuli kuusi 20 x 70 cm:n hyllyä sahattua raakalautaa, 10 metriä puuvilla-tekokuituköyttä (halk. 8 mm) ja kuparinvärisiä teräsnauloja. 

Ensin sahattiin (puutavaramyymälässä), porattiin, poltettiin köydenpäät ja sitten pujoteltiin. Laudat päätettiin kiinnittää naularistillä, koska lukuisin solmujen kanssa olisi mennyt hermo - ja lopputuloksena olisi ollut vinoja hyllyjä. 





Näen kuvassa jo kesän vehreyden ja tunnen yrttien tuoksun, näen kukkien värit... Matkaan tarttui myös tuo terassilla oleva kanaverkkoinen minikasvihuone. Sinnehän voi rakentaa vaikka millaisen minikesän!

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Nukkekodin kuulumisia






Ystävältä saatu minikirjapino ja pienen pieni kirje ovat löytäneet tiensä nukkekotiin. (Sain myös siivottua nukkekodista joulun pois, tänä vuonna jo ennen pääsiäistä. ;))

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Kotikulmilta


Tänä viikonloppuna uhmasin flunssanrippeitä ja toin kevään keittiöön, 




kuopsutin paria kukkapenkkiä ja havaitsin elonmerkkejä mm. mehitähdissä, maksaruohoissa, raparperissa, tyräkeissä sekä voikukukassa,

mikä oli niin hauskaa, että kohotin maljan keväälle.





Tänään tallustelin vakioreittini kotikulmilla. Puhelin ikuisti seuraavaa:







Tasan viikko sitten oli tällaista. 




Oi kevät, vuodenajoista paras!

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Kahvilla - vastaus blogihaasteeseen



Vihdoin vastailen jo tovi sitten sympaattiselta Pirkolta saamaani blogihaasteeseen. Kiitos Pirkko, haaste oli hyvin mukava ja yllättävän hankala!


Haasteen saatesanat kuuluvat näin:

“Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidän bloggaamaan, liittyi se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissä! Jos vastaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin, voit viedä pullakahvit mukanasi (Copy/Paste). (Ei ole aivan pakko jakaa :) Esitän kysymyksiä, mitkä saattavat useinkin tulla esille kahvikupposen ääressä ystävän kanssa keskustellessa. Mitä sinä vastaat seuraaviin kysymyksiini? Voit myös vastata kysymyksiin pelkästään valokuvin.




Ja vastaukseni kuuluvat puolestaan näin:


Viimeisin iso kotiprojekti: saunan petsaaminen mustaksi.



1. Mikä on sisustustyylisi?

Jaa-a. Ensinnäkin olen aina halunnut sisustaa niin, etteivät asunto ja sisustus ole tyyliltään ristiriidassa. Vähitellen olen alkanut pitää siitä, ettei kaikki ole suoraviivaisen minimalistista, vaan pidän siitä, että sisustuksessa on eri tyylejä ja aikakausia. Se on kuitenkin säilynyt, ja tullee säilymäänkin, että arvostan tilaa, valoa ja selkeyttä. Monen mielestä meillä on pelkistetty koti, mutta voin kertoa, etten koskaan ole asunut näin runsaasti. Pidän runsaudesta muiden kodeissa, mutta kavahdan sitä omassani jo siksi, että vihaan siivoamista. ;) Puutarhamakuni on sisustusmakuani runsaampi.





2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustaessasi?

Varmaankin keittiöön, koska keittöremontti on ehdottomasi suurin remontti, jonka olemme vajaan kymmenen asumisvuoden aikana tässä talossa tehneet (teettäneet). Suunnitelmissa meni ikuisuus, mutta se kannatti, koska keittiö on edelleen mieluisa - ja mikä parasta, toimiva. Vähän harmittaa, ettemme vaihtaneet samalla keittiön lattiaa. Remonttifirmat pitivät kuitenkin urakkaa liian suurena, joten jätimme sen väliin. Keittiöremontti kesti noin kolme kuukautta ja kettiön lattialämmitys posahti kaksi viikkoa ko. remontin jälkeen... Se saatiin kuitenkin lopulta korjattua vain pari lattialaattaa irrottamalla.




3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?

Mielenkiintoisien rakennuksien, kissojen ja kirjallisuuden pelastamiseen. Kotiin ei tule enää ostettua juuri mitään, mutta olen huomannut, että puutarhaan rahan pistäminen ei ole mielestäni tuhlaamista... eikä kirjoihin tai kuntoiluun. Lahjoitan säännöllisesti rahaa lasten, eläimien ja luonnon hyväksi tehtävään suojelutyöhön sekä kuulun Pieneen esikoiskirjakerhoon jo kannatuksen vuoksi.




4. Mihin käytät paljon rahaa?


Edellä mainituista asioista varmaankin suhteessa eniten kirjoihin, joita ostan usein sekä itselleni  että lahjoiksi. Haluaisin käyttää paljon rahaa jonkun kiehtovan vanhan talon tai rakennuksen pelastamiseen, mutta toistaiseksi en ole siinä onnistunut, kun en ole rahoillani saanut pelastuskohdetta.






5. Mistä onnesta unelmoit?

Tällä hetkellä tulevasta keväästä ja siitä, että saisin rasitusvammaisen käteni ja yläkroppani kuntoon. Mistään suuremmasta elämänmuutoksesta en unelmoi juuri nyt - paitsi siitä, että eräs kirjoitusprojektini onnistuu. 




6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?

Kaikki voivat kuvitella, mikä nyt yleensä tuntuu ihmisestä huonolta onnelta, monikin itseä tai läheisiä tai luontoa koskeva katastrofi... Vastaan arkipäivän tasolla ja omakohtaisesti, että tällä hetkellä huonoin onni olisi, jos käteni ei paranisi kevääseen mennessä. Minun pitää kirjoittaa, kuvata ja lukea ja etenkin haluan olla puutarhatyö- ja betoniaskastelukykyinen. En ole tehnyt betonitöitä aikoihin, mutta nyt olen niin innostunut, että olen pinnannut paljon betonijuttuja Pinterest-tilillenikin

(Sivumennen sanoen, melko hyvä onni oli se, että fysioterapeutti kielsi minulta lumityöt tänä talvena!)





7. Missä asiassa olet tunnollisin?

Työssäni ja toivottavasti myös kissanomistajana.




8. Minkä inhimillisen virheen annat helposti anteeksi?

Unohtamisen. En ole kovin helposti ärtyvää sorttia, saati pitkävihaista arkisten asioiden suhteen. Toisaalta oikeudenmukaisuus on minulle tärkeää, joten mitä tahansa en hyväksy omalla enkä muiden kohdalla.





9. Mikä on naisen paras ominaisuus?

Kysy jakaa ja tukea, ymmärtää ystävää paristakin sanasta. 



10. Mikä on miehen paras ominaisuus?

Ks. naisen paras ominaisuus. Tässä iässä tiedän, että vastoin nuoremman minäni odotuksia, on olemassa myös ymmärtäväisi miehiä ja jopa muitakin kuin isäni. Ylipäätään parhaita ovat sellaiset ystävät, niin oikeassa kuin virtuaalimaailmassa, jotka ovat kyllä fiksuja mutta osaavat aikuisenakin silti hassutella ja suhtautua asioihin huumorintajuisesti.




Kiitos kiperistä kysymyksistä, Pirkko! Olen melkeinpä varma, että pääsemme vielä joskus kahvittelemaan oikeastikin. Sitä odotellessa kutsun sinut virtuaalisille kissakahveille:



Lähetän haasteen eteenpäin Valkoisessa tuvassa -blogin Marjikselle, koska haluaisin nähdä ja kuulla uusia kuulumisia hänen tiluksiltaan. Kuka tahansa muukin saa tarttua haasteeseen!







sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Alkuvuoden kuvia








Tämän tammikuun aikana olen käynyt sympaattisessa Hämeenlinnassa ja siellä mm. Palanderin talossa, joka on 1800-luvun porvaristyyliin sisustettu kotimuseo, kuin iso nukkekoti. Olen ottanut muutamia kuvia kotipihalla ja tässä lähistöllä, ja tänään - kuten alin kuva osoittaa - oli harmaasta päivästä huolimatta melkein kevätalvinen fiilis. 



Muuten fiilikseni on ollut aika kivulias. Jo pitkään vaivannut käsikipu paljastui rasitusvamman lisäksi liian suoraksi rintarangaksi - olen kirjaimellisesti suoraselkäinen! - ja olen nyt vapaa-ajalla tietokonekiellossa ja onnekseni myös fyssarin hoidossa, joka tuntuukin tepsivän hitaasti mutta varmasti. Tänään halusin kuitenkin pitkästä aikaa bloggailla, vaan käsi ärtyi jo kuvankäsittelystä. Niinpä päivitän kuvia, palataan muihin kuulumisiin ja mm. edelliseen postaukseen tulleeseen kivaan haasteeseen lähiaikoina. 


torstai 26. joulukuuta 2013

Terveisiä Hobittilasta



Vanhakin nyt nuortuu... nimittäin minileikkimään joulun pyhinä. Viime viikonloppuna Roomasta raahaamani seimiaihio on muuttunut Hobittilaksi. Käydäänpä katsomassa! (Kuvat voi klikata hieman suuremmiksi.)


Tässä kodossa asustaa hobitti, joka harrastaa kaninkasvatusta sekä mm. iisopin ruukkuviljelyä; taimia hän saa espoolaisen omakotitalon puutarhasta. Kaneilla on heinällä ja sammalella vuorattu luola, jota valaisee öljylamppu. Ne juovat vettä saviruukusta, jonka Hobitti täyttää suurella ruostuneella kastelukannulla.




Musta kani on vallaton. Hobitti ei ole juuri nyt kotona, joten kani on päässyt livahtamaan isäntänsä kotiin. Kodissa on aika pimeää ja sammaleista. Kani toivoo, että isäntä hankkisi kodon eteisen kattoon hohtavan helmen lampuksi. Monissa tarinoissa on kuulemma valoa tuovia helmiä, ja Hobitti tahtoisi kotiinsa satumaista tunnelmaa.






Kania ei huolestuta, että isäntä huomaa sen kyläilleen. Päinvastoin: isäntä ei ole turhan tarkka omatoimisten vierailijoiden suhteen, vaan ovensuussa roikkuvat aina vara-avaimet vieraanvaraisesti. Oikeastaan avaimia ei tarvittaisi, koska Hobittilan ovi on irronnut saranoiltaan...




Hobitti on asettunut juuri tähän paikkaan seudun luonnonmukaisuuden takia. Kallionkoloissa kasvaa sammalta ja jäkälää, callunat kukkivat. Kunhan kesä taas koittaa - vaikka Hobittilassa onkin aina kesä - Hobitti toivoo, että pienen pienet hiiret, sisiliskot ja käärmeet löytävät Hobittilan kallionkoloihin. Minilinnutkin ovat tervetulleita pesimään tänne.




Hobitti ei ole kaukana, vaan hän on lähtenyt läheiselle joelle vastaanottamaan soutaen kylään saapuvaa ystäväänsä. Hobitti on kattanut maittavan lounaan jo valmiiksi. Hänellä on vain yksi tuoli, mutta se on niin suuri, että siihen mahtuu istuu kaksi hobittia. Päivän ruokalistalla on mansikoita ja vihanneksia sekä viiniä. Ruoka nautitaan peltilautasilta ja viini sinisistä pikareista. Onneksi pikkuruinen pullonavaajakin on löytynyt!





Niin, Hobittilassa on oikein hauskaa ja huoletonta. Sammalmatto pehmittää mukavasti askelia, ja vielä kun Hobitti saisi pienen viltin, omalla pihalla voisi istuskella tuolissa läpi yön Hobittilan tapahtumia tarkkailemassa. Ties vaikka näkisi suuria harmaita kissoja, jotka käyvät aina silloin tällöin nuuskuttamassa Hobittilan kasveja kummissaan. 



Hyvää ja leikkimielistä joulun jatkoa! :)

maanantai 16. joulukuuta 2013

Miniostoksilla Roomassa


Terveisiä Roomasta, jossa sujui viime viikon loppupuoli - ja hyvin sujuikin. 

Kuvia on runsaasti, mutta keskityn tässä postauksessa kuulun Piazza Navonan joulutorin tarjontaan. 

Kävi nimittäin niin, että ensin olin sitä mieltä, ettei italialainen joulutyyli vetoa minuun ollenkaan (etenkään kun en ole joulusta erityisen innostuva muutenkaan)...



mutta sitten aloin innostua - myös kuvankäsittelystä, kuten huomaatte - 


sillä löysin monta kojua täynnä miniastioita, -eläimiä ja -hahmoja sekä etenkin jouluseimen aihioita! Niitä oli joka lähtöön ja monessa hintaluokassa, kaikkea noin 15-200 euron välille. 






Yhteistä leiripaikoille, taloille, luolille ja muille rakennelmille oli se, että kaikissa oli käytetty paljon luonnonmateriaaleja, kuten kaarnaa, oksia ja sammalta. Moni rakennelma oli selvästi majatalo- tai seimimäinen, joka tapauksessa menneeseen aikaan vievä.




Minä en nähnyt näissä raamatullista sanomaa, vaan hobittimaisen sadun aihion! Niinpä ainoana Rooman-ostoksena mukaani tarttui alakuvan luolarakennelma. En vielä tiedä, millaista tarua se kertoo, mutta aion tutkia ja toteuttaa sen tarinan.



Oli kyllä ihana matka. Valo, rauniot, rakennukset, ruoka ja viini, yleinen tunnelma - Rooma on kiehtova. Kahdeksan vuotta sitten ensikertaa Roomassa ollessani ollut vielä innostunut kissoista ja miniatyyreistä, mutta nyt kun olen, niin matkan kruunasivat hienosti nämä minipainotteiset joulutorielämykset sekä se, että hotellimme vieressä oli kodittomien kissojen keskukseksi muutettu raunioalue.