keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Kirjat järjestyksessä


Tällainen siitä nyt tuli. Uusi kirjahylly toi mukanaan ihmeellisen ongelman: siinä on paljon enemmän tilaa kuin ikinä kuvittelin. Kun olin latonut hyllyyn kaikki tähän hyllyyn valitut kirjat (tänne pääsevät vain tietyn genren edustajat), hylly oli edelleen puolityhjä. Melko erikoinen ongelma. Nyt kirjojen sekaan on lisätty pari koriste-esinettä, lähinnä pieniä matkamuistopatsaita ja pari kiveä (kissaturvallisia koristeita). Näyttäisi ehkä hauskemmalta, jos hyllyntäytettä olisi enemmänkin, mutta en pidä koriste-esineistä enkä varsinkaan sellaisista, joilla ei ole tarinaa. Hyvä tarina taas ei ole sellainen, että menin ja ostin rojua Stokkalta, kun minulla oli liian iso kirjahylly. No, itseni tuntien kirjojen tuloa ei voi estää... Että eiköhän ongelma poistu yllättävän nopeastikin.

Seuraava projekti on sitten sisustaa koko tuo kirjahyllynurkkaus. Hmmm... Jotain rentoa ja kivaa, silti ajatonta, vaan ei tylsää. Kuten aina. Stokkalla katselin limeä puuvillamattoa, mutta se oli liian pieni. No, pääasia, että vuosien jahkailun jälkeen on nyt saatu itse kirjahylly, muu varmaan järjestyy omalla painollaan. Hylly on niin hieno, että sen kanssa käy vähän kuin uuden asunnon kanssa: välillä vain huomaa tuijottavansa sitä ihastuneena. Toi on mun!

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Ilma puhdistuu, vihdoinkin

Eräs ikuisuusprojekti on nyt saatu päätökseen: meille on vihdoin hankittu ilmanpuhdistin. Olemme jo jonkin aikaa vertailleet erilaisia puhdistimia - eipä niissä maallikon mielestä ihan kauheasti ole eroja kuitenkaan. Yksi puhdistin ehdittiin jo tilatakin, mutta tilaus peruttiin. Kävimme myös katsomassa kuvissa hyvin tyylikkäiltä näyttäviä Light Air -puhdistimia, mutta ne olivatkin yllättävän muovimaisia ja lelun oloisia oikeasti.

Nyt etsintä on siis kuitenkin onnellisesti päättynyt ja makuuhuoneeseemme on saapunut Philipsin uutuusilmanpuhdistin. Ensivaikutelma on miellyttävä. Olin lauantai-iltana aivan siitepölytukkoinen, nenä valui ja päätä särki. Kesken ensimmäistä puhdistinyötä heräsin ja kas, kaikki oireet olivat poissa. Hengitys kulki hyvin, nenä ei ollut tukossa ja ilma oli ihanan raikasta ja viileää. Hyvin lupaavaa! Toivottavasti tämä on se salainen ase, jolla kissa-allerginen siitepölyallergikko pärjää syksyyn asti. Vekottimen pitäisi poistaa jopa 99 % kaikista ilman epäpuhtauksista.
Vielä voisi hankkia ilmankostuttimenkin, mutta mietitään vielä. Ehkä se on seuraava ikuisuusprojekti.

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Unelma oliivipuusta

Eräässä sisustuskirjassani on kuvia tanskalaisen sisustussuunnittelijan Marianne Brandin klassisesta mustavalkoisesta kodista. Koti on osin liiankin klassinen ja aikuinen minun makuuni, hyvin kaunis tosin, mutta sen ruokailutila on usein ollut mielessäni: pöydälle kauniiseen koriin nostettu iso oliivipuu on minusta ihana katseenvangitsija ja piste iin päällä.
(Kuva teoksesta Gitte Staerbo: Designers Boliger.)

Nyt meidänkin ruokapöydällä - ja kuvassa ulkona terassilla, ei meillä sentään noin lahoa pöytää ole - on oma iin piste. Ihan pieni piste, mutta pisteenalku kuitenkin. Hienoa antiikkista, itämaista koria minulla ei ole, mutta istutin eilen oliivipuun taimen Ikean lasipurkkiin ja pistin sekaan Kekkilän koristesoraa (valkoinen gabro).

Istutus ei sujunut niin siististi kuin olisin halunnut, vaan multa karkasi osin näkyviin. Kissamaisen puutarhurin kanssa ei ole myöskään takeita, miten puun käy - onneksi kivisora tuntuu hillitsevän ruukkujentonkimishalua ainakin joidenkin kasvien kohdalla. Olen kuitenkin toiveikas: ehkä tämä puu kasvaa ja kukoistaa, tuottaa satoa ja elää ikuisesti. Pieni googletus on nimittäin osoittanut, että oliivipuut voivat elää jopa 1500 vuotta. Jos puun kasvattaa itse siemenestä, voi ensimmäistä kukintaa ja ensimmäisiä hedelmiä joutua odottamaan jopa 50 vuotta. Tämä taimi saapui nopeasti ja kätevästi Viherpeukaloiden postimyynnistä, ja saatekirjeessä sen luvattiin kukkivan mahdollisesti jo parin kolmen vuoden päästä. Kukki tai ei, kaunis se on!

Sydänlehtiä!

lauantai 18. huhtikuuta 2009

Uusi kirjahylly!

Kuvat ovat vähän vinksin vonksin, mutta pääasia, että uusi kirjahylly ei ole. Ei todellakaan: se on siistiä ja huoliteltua työtä, oikein vakaa ja luotettava hylly. Kas tässä:
Hylly sijaitsee siis yläkerran lukunurkassa ja saa toivon mukaan kirjojen järjestelyn lisäksi aikaan myös sen, että jo muutaman vuoden vähän niin ja näin ollut yläkertamme saa vähitellen kokonaan uuden ilmeen.
Jos saa, ilme voi hyvinkin syntyä ainakin osin mittatilaustyönä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tilasin(-mme) huonekalun puusepältä, ja kokemus oli hyvin kannustava. Ensinnäkin hyllyn toimitus oli sekä edullisempi että luultavasti nopeampikin kuin valmishyllyllä (olkoonkin, ettei tuohon tilaan edes olisi voinut ostaaa valmishyllyä, osin siksi tässä niin kauan menikin.) Toiseksi se on todellakin mittatilauskaluste. Valmiiseen hyllyyn ei olisi voinut laittaa, tai ei ainakaan olisi tullut laitettua, lattialistaa hyllyn eteen, eikä kattolautojakaan olisi ruvettu sen vuoksi pätkimään. Nyt näin tehtiin, ja vaikka hylly on ihan tuliterä, se näyttää hyvällä tavalla vanhalta, sellaiselta, että se on ollut tuossa aina ja rakennettu juuri tuohon paikkaan. Vaikka kyseessä on noinkin perushylly, se on hyvin suunnitelmallisen ja harkitun oloinen oikeasti.
Suunnitelmallinen ja harkitseva oli hyllyn tekijäkin. Kauhistuttaakin ajatella, että olisimme itse maalanneet hyllyn. Olisimme sutineet sen pari kertaa, ja kiitos, siinä se on. Puuseppä taas maalasi sen monta, monta kertaa - maalausjälki on positiivisessa mielessä teollisen näköistä. Hän teki hyllyä monta päivää ja halusi vielä tänään, lauantaiaamuna, käydä sen meidän kanssa läpi ja varmistaa, että kaikki on kuten halusimmekin. Aikamoista palvelua! Juuri noin kaikkien ammattilaisten pitäisi toimia. Puhuimme jo alustavasti nimittäin parista muustakin sisustusjutusta, joten voi olla, että pian on taas uutta mittatilausesiteltävää. Ainakin tällä hetkellä, kun olen uuden hyllyn ja sen maalihöyryjen sekoittama, minusta tuntuu, että tästä lähtien meille tilataan aina ensijaisesti puusepältä. Sittenpä saa mitä haluaa, ja mieluummin myös maksan yksityiselle kuin Ikealle.

torstai 16. huhtikuuta 2009

Kanteleen kutsu

Kuva: Marimekko / Sanna Annukka
Tänä keväänä on ollut lähes mahdotonta avata kotimaista sisustuslehteä törmäämättä nimeen Sanna Annukka. Nuori suomalais-englantilainen Marimekko-suunnittelija on esitellyt lehdissä milloin töitään, milloin kotiaan. 

Eikä siinä mitään, hänen töitään kannattaakin esitellä! En ole maailman suurin Marimekko-kuosien fani, mutta Sanna Annukan kangaskuosit ovat minusta kaikki onnistuneita: kiinnostavia ja monipuolisia, silti tasapainoisia ja rauhallisiakin. Hankimmekin pari päivää sitten huonekorkeuden verran mustavalkoista Kanteleen kutsu -kangasta (kuvassa) kotiin paikkaan, joka on kaivannut "jotain isoa taulua". Kuosi vetosi mustavalkoisuudellaan, "valmiudellaan" ja eläimillään - Kalevalan ystävänä nimikin ilahdutti. Kun mieskin oli samaa mieltä - se ei ole meillä itsestäänselvyys sisustusasioissa - niin piti toimia.

Nyt pitäisi sitten vain päättää, miten kangas kiinnitetään paikoilleen eteisaulan seinälle. Modernilla rimalla, puutangon avulla, kehykset vanhasta laudasta, miten? Jotain sellaista pitäisi keksiä, ettei kangas näytä liian retrolta eikä liian nuorekkaalta - kangastauluja ja muita kangasvirityksiä on nähty mielestäni jo ihan tarpeeksi, etenkin juuri Marimekon kankailla. Kivoja ovat useimmat, mutta kärsineet inflaation. Omahyväisesti ja Sanna Annukan vastaisesti toivon myös, etteivät hänen kangaskuosinsa koe nk. Unikko-ilmiötä, silloin niistä menee maku (Unikossa ei ole omasta mielestäni makua ollutkaan, mutta pointti lienee selvä).

Myös Sanna Annukan värikkäät kankaat ovat hienoja. Jätän ne tosin kauppaan, koska ne ovat omaan makuuni liian marimekkoja, retroja ja - niin, värikkäitä. 

Sanna Annukan kotisivut löytyvät täältä.

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Koeviljelmiä ja kevätlöytöjä

Matkalla omavaraistalouteen: inkivääriä, salottisipulia ja herneitä.

Kiitos maailman puuhakkaimman kissan, olin varma, etten laita tänä keväänä mitään esikasvamaan. Pääsiäisen aikaan tuli kuitenkin harrastettua ruokakaappilöytöjen multaan tunkemista. Kissamainen puutarhuri on toistaiseksi jättänyt ruukut rauhaan, vaikka käykin välillä tuijottamassa ja nuuhkuttamassa multaa.

Ensiksi tein marinoituija kikherneitä, ja niihin tarvittiin raastettua inkivääriä. Muistin, että ystävä oli istuttanut inkiväärinmukulan multaan, ja minullakin on kirja, jossa on siihen ohjeet. Kas tässä:

- Istuta mukulat huonekasvimultaan, johon on sekoitettu puolet hiekkaa tai kevytsoraa.
- Peitä mukulat 6-10 cm:n syvyyteen.
- Mieluiten muovisen ruukun tulee olla vähint. 20 cm korkea ja 20 cm leveä, pohjassa tulee useita reikiä.
- Aseta ruukku valoisaan paikkaan, jossa on hyvä aluslämpö.
- Ruukku on hyvä asettaa syvään vatiin, jolloin sitä on helppo kastella runsaasti. Mullan on kuitenkin annettava kuivahtaa kastelukertojen välillä. On tärkeää, ettei multaa kastella liikaa ennen kuin lehdet ilmaantuvat. Se voi kestää kauan, noin 2-8 viikkoa.

(lähde: Eva Rönnblom: Kasvitarha ikkunalla. Kustannus-Mäkelä, 2003.)

Eli nyt vain odotellaan! Multaan pääsivät myös pari jo hännälliseksi muuttunutta banaanisalottisipulia sekä kourallinen keittoherneitä. Herneitä olen kasvattanut ennenkin, ja se on maailman helpointa. Tarvitaan vain vähän multaa, suht säännöllistä kastelua ja pian voi nauttia ensin kauniista valkoisista kukista ja sitten oman maan herneistä.

Varsinaisia puutarhatöitä ei tullut vielä tehtyä kovin paljon. Rapsuttelin kuitenkin kivikkomaata vähän siistimmäksi. Olin lisännyt siihen syksyllä ruohosilppua muka katteeksi ja lannoitteeksi – ei se mihinkään maatunut, nyt sain itse riipiä ruohot pois. Yllätys oli iloinen, kun ruohon alta paljastui jo selviä kevään merkkejä, herääviä kasveja sekä muurahaisia!

Ainakin ruohosipuli, mehitähti ja muutama muu on selvinnyt talven yli:



sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

On siis kevät

...sillä puutarhakausi on alkanut. Mies ja saha -yhdistelmä on saanut parin päivän aikana aikaiseksi suuren määrän risuja, joten eilen oli pääsiäiskokon aika.
Vielä keväisempi olo tuli siitä, että vein ensimmäistä kertaa pyykit ulos kuivumaan. Totuus voi olla toisenlainen, mutta mikään ei tunnu puhtaammalta kuin pesupähkinöiden pesemä ja kevättuulen kuivaama pyykki. Luomupyykkiä!

Myös K-blogissa on uusien tuulien aika. Tänne koti-sivujen puolelle tulee toivottavasti enemmän juttuja kuin ensimmäisessä, kaikki mahdolliset k-asiat kattavassa K-blogissa oli. En aio rajata teemoja kovin tarkasti, kirjoittelen kaikesta mahdollisesta kotiin, pihaan, sisustamiseen ja asumiseen liittyvästä. Jos kissa- ja kirjasivut pysyvät tiukemmin teemoissaan, täällä voi kai rönsyillä enemmän?
Tervetuloa!