maanantai 20. huhtikuuta 2009

Unelma oliivipuusta

Eräässä sisustuskirjassani on kuvia tanskalaisen sisustussuunnittelijan Marianne Brandin klassisesta mustavalkoisesta kodista. Koti on osin liiankin klassinen ja aikuinen minun makuuni, hyvin kaunis tosin, mutta sen ruokailutila on usein ollut mielessäni: pöydälle kauniiseen koriin nostettu iso oliivipuu on minusta ihana katseenvangitsija ja piste iin päällä.
(Kuva teoksesta Gitte Staerbo: Designers Boliger.)

Nyt meidänkin ruokapöydällä - ja kuvassa ulkona terassilla, ei meillä sentään noin lahoa pöytää ole - on oma iin piste. Ihan pieni piste, mutta pisteenalku kuitenkin. Hienoa antiikkista, itämaista koria minulla ei ole, mutta istutin eilen oliivipuun taimen Ikean lasipurkkiin ja pistin sekaan Kekkilän koristesoraa (valkoinen gabro).

Istutus ei sujunut niin siististi kuin olisin halunnut, vaan multa karkasi osin näkyviin. Kissamaisen puutarhurin kanssa ei ole myöskään takeita, miten puun käy - onneksi kivisora tuntuu hillitsevän ruukkujentonkimishalua ainakin joidenkin kasvien kohdalla. Olen kuitenkin toiveikas: ehkä tämä puu kasvaa ja kukoistaa, tuottaa satoa ja elää ikuisesti. Pieni googletus on nimittäin osoittanut, että oliivipuut voivat elää jopa 1500 vuotta. Jos puun kasvattaa itse siemenestä, voi ensimmäistä kukintaa ja ensimmäisiä hedelmiä joutua odottamaan jopa 50 vuotta. Tämä taimi saapui nopeasti ja kätevästi Viherpeukaloiden postimyynnistä, ja saatekirjeessä sen luvattiin kukkivan mahdollisesti jo parin kolmen vuoden päästä. Kukki tai ei, kaunis se on!

Sydänlehtiä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti