torstai 28. toukokuuta 2009

Tauluista ja niiden kehystämisestä

Meillä oli äsken taidetuokio koratherra C:n kanssa. Eläimellinen taidetuokio: kehystimme mäyristaulun seuraksi peura- ja kissataulut. Tämä oli taas yksi niitä projekteja, jotka ovat olleet "ihan kohta" -tilassa ties miten kauan. Nyt on kuitenkin uusia tauluja valmiina ripustamista odottamassa - se jääköön miehen tehtäväksi, kun me huolehdimme C:n kanssa muusta. Kuvat eivät ole huippulaatua tälläkään kertaa, mutta kai niistä selvän saa. Kuvausstudiona toimi työ-vierashuoneemme eli taulujen tulevan kotipaikan sänky, kuvausjärjestelijänä karvakuraattori. Mäyristaulu on saatu pari vuotta sitten lahjaksi. Tiedän, että se on Boknäsista, koska esitin mäyrislahjatoiveen itse. (Ennen kuin minulla oli kissa, luulin aina, että jos minulle tulee joskus kotieläin, se on karkeakarvainen mäyräkoira - se olikin silkkiturkkinen kissa.)

Osmo Rauhala on suosikkitaiteilijoitani - jos olisin rikas, ostaisin heti erään hänen teoksensa, se maksoi muutama vuosi sitten 17 000 euroa - ja peura suosikkieläimiäni, siksi peurapostikortti on nyt kehystetty. Pihallamme näkyy peuroja kesäaikaan lähes päivittäin, ja ne ovat ihmeellisen kauniita. (Jostain syystä "kauris" ei sovi sanavarastooni, joten kutsun kauriitakin "peuroiksi". Kauris on jotain disneymäisen bambimaista, ei aitoa ja luonnonkaunista.)


Kissa ei sitten selityksiä tarvitsekaan. Kuva on skannattu Yrjö Kokon kirjoittamasta ja A. Lindbergin kuvittamasta Pessistä ja Illuusiasta. Ihastuin alkuvuodesta teokseen ja sen kuvitukseen, mutta muut kuvat olivat hienoudestaan huolimatta liian värikkäitä ja lapsellisia, jotta laittaisiin niitä kotiseinälle. Mustavalkoinen kissataulu sopii mustavalkoiseen työhuoneeseemme, ja taulun tekstikin on viisas ja viehättävä, vaikkei se kissoista kerrokaan:


Tällä kertaa perhosprinssin rakastuminen oli vakavaa laatua. Se meni naimisiin ruiskaunokin kanssa. Ruiskaunokista tuli prinsessa ja se sai uuden hienon aatelisnimen Centaurea.

- Se oli kaunis satu, sanoi Illuusia, kun Pessi lopetti kertomuksensa. - Se teki sinutkin jälleen kauniin hymyileväksi, hän jatkoi katsellen Pessiä.

- Äiti sanoi, että ajattelemalla kaunista tulemme itsekin kauniiksi.

- Sinulla oli hyvä ja viisas äiti, virkkoi Illuusia hartaasti.

- Minä luulen, että hän uskoi itsekin nokkosperhossadun, sillä kerran hän sanoi minulle, että jokaisessa pojassa on osaksi prinssiä, virkkoi Pessi.

Mutta tuskin Pessi huomasi, että hän oli alkanut oppia tuntea itseään vasta sitten, kun oli nähnyt kuvansa synkän ja syvän suvannon pinnassa.


Kehystämisestä

Peura- ja kissataulujen kehykset hankittiin Stockmannilta. Ne ovat Nielsenin mustia alumiinikehyksiä, suojalasi on oikeaa lasia. Paspispahvin ostin Akateemisesta, sillä ajattelin, että voin hyvin leikata paspikset itsekin.

Kyllä ne leikkasinkin, mutta jälki ei ole kovinkaan katseen kestävää. Näyttää kuin viisivuotias olisi puhkonut pahviin saksilla kissakuvan kokoisen aukon... Postikortin ja tavallisen kopiopaperin kehystyttäminen tuntui hieman liioittelulta, mutta nyt en yhtään ihmettelisi, jos ne vielä joskus lähtisivätkin kehystämöön. Ainakin voisin tilata kuville suorat ja siistit paspikset. Huomasin nimittäin taas, että a) jos ei saa mitään aikaiseksi, ei todellakaan säästä aikaa tekemällä itse "sitten joskus", b) jos luonne ei ole huolellinen, ei voi olettaa saavansa siistiä jälkeä aikaiseksi. Kun en löytänyt heti etsimääni viivotinta ja mattoveistä, päätin sitten pärjätä hennolla kirurginveitsellä ja suht koht suoralla pahvinpalalla. Onneksi minä huithapeli en ole töissä kehystämössä. Onneksi jotkut tarkat ammattilaiset ovat.

Huithapeli on kuitenkin onnellinen, että edes yksi kodin projekti on tehty. Toivottavasti huithapelin mies on nopea ja tarkka, että taulut saadaan pian ja kunnolla seinälle.

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Puutarhan ihmeitä ja ällötyksiä

Eilen iltasella omalla pihalla havaittua... Pian on aika nauttia oman maan raparperikiisselistä, ihanaa! Vinkki: folioon kääritty, ripauksella kanelia ja lorauksella öljyä ja siirappia kostutettu ja maustettu uuni- tai grilliraparperimössö on ihanaa. Kypsennä ja nauti sellaisenaan tai esim. vaniljajäätelön kanssa. Jos et mausta raparperia kovin makeaksi, saat näin myös grillatun lihan lisukkeen. Parivuotiaan peikonpähkinäpensaan juurelle on pesiytynyt ällöttävä sieni. Pensas näyttäisi voivan muuten hyvin, mutta juurien alta tunkee sienimuodostelmaa. Mitä tämä nyt on ja miten tästä pääsee eroon? Ei kai tuo normaaliakaan voi olla?




maanantai 18. toukokuuta 2009

Tuolien tuunausta

Kesässä melkein parasta on se, että saa huristella omalla hiomakoneella ja sitten sutia. Onko mitään hauskempaa, palkitsevampaa tai terapeuttisempaa kuin maalaaminen?

Koska tämän vuoden pensselöintiprojektit odottavat vielä toteutumistaan, tässä kuva viime kesältä. Teakpuiset, harmaaksi kauhtuneet ja muutenkin kulahtaneet puutarhatuolit saivat hieman retron ja ennen kaikkea hyvin pirteän ja iloisen vihreän ilmeen. Kas tässä:

Mitään pohjamaalia ei tarvittu, vaan tuunausmenetelmänä toimi yksinkertaisesti "hio kerran ja maalaa kahdesti". Maalikin saatiin Prismasta, taisi olla Tikkurilan perussävyjä (yleensä ne ovat mielestäni aina "sinne päin" - ihan ok, mutta jotain puuttuu - vaan on siellä hyviäkin värejä). Tässä tuolit ovat vielä somistamatta. Iloiseen tuolisommitelmaan nimittäin kuuluu, että toisen tuolin nojalle asetetaan värikäs pöytäliinakangas taiteltuna, ikään kuin se olisi unohtunut siihen. Toiselle tuolille taas unohdetaaan heleän sininen kukkaruukku, jossa kasvaa joka kesä pirteän punainen pelargonia. Näin kuului olla jo silloin, kun tuolit olivat vielä puun värisiä.

Joku voi nyt ihmetellä, että mitä tekee tuoleilla, joiden päätarkoitus on nököttää talon seinustella pöytäliinan ja kukkaruukun pidikkeenä. Ei mitään, eipä niillä juuri istuskella. Mutta onhan se hauskempi saapua omalle pihalle, kun heti näkee jotain, jonka on itse tuunannut ja josta pitää. Onneksi meillä on ihan istumiseen tarkoittettujakin ulkokalusteita. (Ne taas odottavat keväistä puuöljykäsittelyä, puuhaa piisaa.)

Siltaprojekti etenee

Suuri sillankunnostusprojekti on edennyt. Kulahtanut puusilta on nyt kauniin musta - etenkin sateen kastelemana todella hienon värinen - ja raahattu takaisin paikoilleen ojan päälle. Samalla saivat kyytiä ulkolamppujen juurella kasvaneet, melko ränsistyneessä kunnossa olevat vanhat hanhikit. Pihan toisesta nurkasta kaivettiin ylös parit nurmikkokakut,

ja pensaat pääsivät uuteen paikkaan pellon ja metsän rajaan. Saa nähdä, juurtuvatko sinne - elleivät, niin menetys ei ole kovin suuri. Jos taas juurtuvat, niin ehkä se on lähtölaukaus tuon nurkan uudistamiselle. Olemme usein puhuneet, että sinne voisi tehdä jonkinlaisen oleskelu- ja istutusalueen. Nyt siellä on vain kaksi vanhaa, kitukasvuista kriikunapuuta.

Pensaiden paikoille lamppujen juurelle istutettiin Big daddy -kuunliljojen juurakoita. Näiden kuunliljojen pitäisi kasvaa jopa metrin korkuisiksi ja olla kauniita, isoja voimakkaita kilpiä. Toivottavasti! Vielä on auki, miten kuunlilja-alue rajataan. Kiviä tai turveharkkoja luultavasti, ja ainakin mustaa koristekatetta mustan sillan kunniaksi.

Myös muutama kodin pieni sisustusprojekti on edennyt, mutta ei valmiiksi asti, joten ei niistä sen enempää. Huomaan, etten ole tänä keväänä shoppaillut tai edes kierrellyt kaupoissa sitäkään vertaa kuin normaalisti, niin kotiblogattavaakaan ei ole kauheasti kertynyt, kun ei ole mitään yleisiä sisustustuotehavaintojakaan kerrottavaksi. Yritän aktivoitua.

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Kivimiehet ja sillanrakentajat töissä

Mies, hänen tyttärensä ja tyttären poikaystävä ovat ahkeroineet pihallamme jo toista viikonloppua. Piha on haravoitu, auringon kellastama puuovi uudistettu ja ties mitä. Onneksi kaikki eivät ole samanlaisia aikaansaamattomia tukkoneniä kuin minä.


Vaikka meiltä on tasan 15 kilometriä Ruoholahteen, pellot ympäröivät taloamme kolmelta suunnalta. Kivimiehet ovat käyneet vasta äestetyillä (onkohan oikea termi?) pelloilla ja haalineet pihallemme kaksi isoa kivikasaa. Olen innoissani, olen juuri sellainen kivi-ihminen, joka on pienestä pitäen haalinut kiviä muistoksi, koristeeksi, tarpeeseen, ylipäätään vain kiviä omistaakseen.Silta on nostettu pois ojan päältä ja odottaa mustaa puunsuojaa ja uutta, kenties hieman japanilaista ilmettä. Sillankupeeseen on tulossa isoja kuunliljoja - juurakot on jo hankittu - ja aloin pohtia, voisiko kuunlilja-alueen jotenkin rajata noilla kivillä. Jos tekisi pienen kivimuurin, pitäisikö mukana olla sementtiä tai laastia tms.


Mitä sinä ideoisit ja tekisit, jos pihallesi ilmestyisi kivikasoja?

lauantai 2. toukokuuta 2009

Vappukukka

Kevät on edistynyt suorastaan silmissä - ainakin sen jälkeen, kun sitä edistettiin tietoisesti. Kuivana keväänä ei kuivalla kivikkomaalla tuntunut tapahtuvan juuri mitään. Siispä sinne istutettiin kukkaloistoa:


Nyt näyttää jo ihan keväältä! Suosikkeja ovat kuitenkin mehikasvit. Ne ovat niin hauskannäköisiä, sympaattisia ja sinnikkäitä - niin ja helppohoitoisia, mikä parasta. Tämäkin mehis on kuin pieni siili omassa kivenkolossaan.
Puutarhamyymälöissä ja rautakaupoissa oli tänään sen verran tungosta, että moni muukin taisi luottaa siihen, että kevät tulee itse tehden. Vappukukat ja -pensaat tekivät kauppansa.