sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Suvi-illan salaatti ja yrttilihapullat

Blogi rönsyilee k niin kuin kokkaamiseen. Syötin pari iltaa sitten miehelle otsikon mukaista ruokaa ja hän ehdotti, että kotiblogiin voisi laittaa ruokajuttujakin. Jospa nettipäiväkirja pitäisi ne tallessa ja mielessä, kun kaikki aiemmat muistikirja- ja Excel-taulukkokokeilut (juu, mieheni on insinööri) ovat hyytyneet alkuunsa. Emme ole mitään intohimoisia ruoanlaiton harrastajia, intohimoisia syömäreitä kyllä...

Asiaan. Aurinkoisena kesäiltana omalla terassilla maistui erinomaiselta tämä yhdistelmä:

Suvi-illan salaatti

1 ruukkusalaatti
½ kesäkurpitsa
4-5 retiisiä
muutama tuore basilikanlehti revittynä
fetajuustoa paloina
pinjansiemeniä (tuoreina/paahdettuina)

Revi/pilko ainekset ja sekoita keskenään. Ripottele päälle yrttimaustesekoitusta (esim. valkosipulia, persiljaa, ruohosipulia), merisuolaa ja mustapippuria. Mausta sitruunamehulla, tummalla balsamicosiirapilla ja oliiviöljyllä.

Yrttilihapullat


1 pkt (n. 450 g) naudan paistijauhelihaa
2 kananmunaa
merisuolaa
mustapippuria
tuoreita ja/tai kuivattuja yrttejä: esim. minttua, valkosipulia, persiljaa

Sekoita ainekset keskenään ja muotoile lihapulliksi (tai lihapullamaisiksi möykyiksi). Paista 200 asteessa n. 15 min, anna olla sen jälkeen vielä muutama minuutti uunin jälkilämmössä.

Molempien em. ruokien kanssa maistuu

Valko-ruohosipuli-craime fraiche

1 prk (laktoositonta) kevyt-craime fraichea
n. 1 tkl sitruunamehua
ripaus merisuolaa
maun mukaan mustapippuria
tuoretta ruohosipulia
tuoretta valkosipulia tai valkosipulirouhetta
loraus tummaa balsamicosiirappia

Tarkkoja määriä esim. mausteista emme voi antaa, sillä meidän keittiössä ollaan suurpiirteisiä. Tämä ateria kuitenkin maistui raikkaalta ja kesäiseltä, suosittelemme. Jottei menisi liian terveelliseksi, voi mukana olla myös hieman maissilastuja; ruokajuomana maistuivat vesi ja (gluteeniton) olut.

P.S. Kuten suluissa olevista huomautuksista voi päätellä, meidän talossa syödään laktoosittomasti ja gluteenittomasti – käytännössä lähes täysin viljattomasti.

Maalari maalasi kalustoa

Muistin tänään pitkästä aikaa nukkekotiprojektini: sille ei ole tapahtunut aikoihin mitään. Helle oli kuitenkin nukkiksen pelastus. Kun ulkona oli liian kuumaa pihatöille tai oikeiden huonekalujen maalaamiseen, päätin maalata pihalla nukkekodin huonekaluja - jotkut ensimmäistä kertaa, jotkut vain viimeisteltiin.

Tulos ohessa. En muistanutkaan, kuinka hauskaa tuollainen väkertely on. Ja oma piha, se on mainio, kissavapaa askartelupaikka!

perjantai 26. kesäkuuta 2009

Kivenpyörittäjän piha

Ei mennyt kivimiesten työ hukkaan. Tämän viikon aikana 10 metriä rikkaruohopalstaa on muuttunut kivi-kukka-yrttimaaksi. Tarvittiin vain pistolapio, maisemointikangasta ja hiilenmustaa Kekkilän koristekatetta, kivimiesten keräämä kivikasa ja lomapäiviä.
Kukkapenkki on ainakin 10 metriä pitkä. Koska en ole varma, mitä siihen haluaisin, niin en viitsinyt istuttaa koko penkkiä täyteen kasveja, ja muutenkin tavoitteena oli siistiä penkki mahdollisimman helposti ja nopeasti. Nyt se on tällainen, mutta jatkossa kivisiä kohtia on helppo muuttaa istutusalueiksi; osa ruukkuyrteistä onkin tarkoitus kaivaa syksyllä maahan.

Talon puoleisessa päässä kasvaa salaattia, pinaattia, iisoppia, basilikaa, raparperia ja lipstikkaa, muun muassa. (Nämä on esitelty blogissa jo ennenkin).
Matkan varrelta löytyy isoja samettikukkia, kukonkannusta, sitruunatimjamia, härväsalviaa ja lisää lipstikkaa.

Kivijonon toisessa päässä kasvuunlähtöä yrittävät herne, tilli ja persilja. Ehjät ja rikkonaiste vanhat kukkaruukut on otettu hyöty- ja koristekäyttöön.
Kivien raahaaminen on käynyt kuntoilusta. Seuraavaksi kivenpyörittäjä aikoo perustaa kurpitsamaan. Sinnekin tulee kiviä koristeeksi, tietenkin.

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Pienet pussukat ne lystikkäitä on

Minulla on aina mukana silppua ja sälää, milloin vain laukun pohjalla ajelehtimassa, milloin sentään muovipussissa. Allergialääkkeitä, huulirasva ja hiuslenkkuja, bussilippu ja kellokortti. Jne.

Nyt olen tehnyt parannuksen! Sälästä en luovu, mutta onpa ainakin ihania pussukoita, joilla sitä kuljettaa. Nämä kaunokaiset ovat Klo Designin kierrätysmateriaalituotteita.
Kotimaisen Klo Designin tuotteita voi ostaa myös netistä.

Vihreää

Kesällä kaikki on vihreää, yllätys yllätys. Tänä kesänä myös meidän terassin sisustusväri on vihreä. Ulos ei mielestäni kannata ostaa mitään erityistä tai ainakaan erityisen kallista, koska aurinko paahtaa kalliimmankin pöytäliinan haaleaksi. Terassin porrasmatto taas joutuu viimeistään syksyllä pesukoneeseen, joten ei mitään erityistä sinnekään.

Matto Prismasta, noin 10 euroa. Pöytäliina, jonka sävyt ovat jo valmiiksi vähän kuin auringonpolttamia, Indiskasta, noin 20 euroa. Molemmat puhdasta puuvillaa, puhdasta kesätunnelmaa.

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Helppo ja hyvännäköinen

Tein hyötyhankinnan ja ostin keittiönpöydälle Finlaysonin kevytkermiä. Eipä pääse kissat (eikä ihmiset) enää sotkemaan ja ryttäämään pöytäliinaa. Uuden liinan mustavalkoinen kuosi sopii myös hyvin kissojen mustavalkoiseen tekoturkikseen eli köllöttelyalustaan, jonka olemme saaneet lahjaksi ja johon kissat ovat niin kiintyneitä, ettei siitä voi luopuakaan. Sami Vullin Aura-kangas on tyylikäs ja helppohoitoinen, eikä pinta ole onneksi juurikaan vahamainen. 



Mainos: tätä ja monia muita Finlaysonin kankaita ja muita tuotteita myydään nykyisin myös Finlaysonin verkkokaupassa.

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Annalan satoa

Hyötykasviyhdistyksen pihakirpputorista Annalassa on huomenna jo viikko, mutta nyt vasta saan kirjoitettua aiheesta.

Ensinnäkin Annalassa kannattaa käydä jo siksi, että paikka on ihana, varmasti yksi pääkaupunkiseudun hauskimmista ja sympaattisimmista. Kauniita vanhoja puutaloja, viehättäviä istutuksia, sopivan pittoreski viljelypalsta-alue, mitä vielä? Niin, pieniä poneja, ankkoja ja koristeellinen kukko pihalla: maaseutu onkin Arabianrannassa.

Toiseksi Annalan tapahtumat ovat supersympaattisia. Viime vuonna sekosin halvoista mutta todella hyväkuntoisista taimista taimitorilla ja kotona huomasin ryhtyneeni basilikaviljelijäksi. Erilaisia basilikoita oli niin montaa lajia, etten enää edes muista... Tänä vuonna pihakirppikseltä tulivat mukaan lipstikka, iisoppi, sitruunatimjami, rohtosuopayrtti - ja tietenkin yksi pienilehtinen basilika. Toisin sanoen yrttitarhan alku:


Ja myös uuden kukkapenkin alku. Pihallamme on pitkä, rikkaruohoa rehottava kukkapenkki, jonka oikeastaan ainoa järkevä kasvi on raparperi. Nyt sen vieressä kasvaa lipstikka (ja toivottavasti kasvaakin jättimäiseksi!) ja muut kasvit ovat ruukuissa. Taustan puulaatikko on yksi aarteistani. Pöllin sen entisen kotitaloni roskiksesta ja kasvatan siinä salaattia ja pinaattia joka kesä.
Aion uudistaa koko kukkapenkin vähitellen. Loppukesästä yrtit saavat siirtyä ruukuista maahan, jos ovat suoriutuneet kesästä. Olen varma, että kasveja vähitellen lisäämällä saan 10-metrisestä rikkaruohosuikaleesta kauniin yrtti-, kasvi- ja kukkamaan.
Oi ihanaa, että on kesä!

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Terassituumailuja


(kuva: UPM)

Meillä on iso ja ihana puuterassi - mutta auttamattoman kulunut ja huonokuntoinen: parikymmenvuotias patio on harmaa ja tikkuinen. Saimme terassille vähän lisäaikaa, kun pari vuotta sitten pesimme sen painepesurilla ja sitten käsittelimme sävytetyllä puuöljyllä. Nyt kuluneisuus on taas sitä luokkaa, että tänä tai viimeistään ensi kesänä on toivottavasti uuden terassin aika. Olemmekin rampanneet rautakaupoissa harva se viikonloppu. Terassikirjoja on tutkittu ja piharakennusohjeita tankattu, muiden terasseja vakoiltu. Keskustelua "Lauta, kivi vai jotain muuta?" käydään jatkuvasti.

Kivi on jäänyt oikeastaan pois laskuista, koska se on kallis ja kylmä vaihtoehto - Kivikoplasta tai Nyxistä löytyisi kyllä varmasti kivivaihtoehtoja liiaksikin. Hieman hämmästyttävää kyllä myös puu tuntuu jäävän kakkoseksi. Tavanomaista painekyllästettyä, vihertävää lautaa ei voi harkitakaan, jos on nähnyt muut nykyisin tarjolla olevat vaihtoehdot. Nyt meitä ovat kuitenkin alkaneet arveluttaa myös kauniit, uritetut ja lämpimän pähkinänruskeaksi sävytetyt terassilaudat, joita nykyisin paljon käytetään. Entä jos nekin kauhtuvat muutamassa vuodessa, eikä jatkuvalla huollollakaan saa kaunista kuin taas vuodeksi, pariksi eteenpäin? Minkä väriseksi punertavanruskea lauta edes kauhtuu?

Suuri terassikeskustelu lähtikin uusille urille, kun tutustuimme synteettisiin materiaaleihin eli muovia ja puuta sisältäviin komposiittilautoihin. Ne kuulostavat laiskan pihanpitäjän unelmalta: pelkkä pesu riittää ja käyttöikää lasketaan ainakin 25 vuotta. Myös rakentamisen pitäisi olla helppoa, sillä komposiittilaudat ovat sisältä onttoja eli kevyitä käsitellä; muuten niitä voi sahata ja muutenkin käsitellä kuin mitä tahansa puuta. Synteettiset lankut voi myös asentaa tiiviisti, niin ettei lautojen väliin pääse roskia tai jumittuneita kengänkorkoja.

Siispä katselmukselle. UPM:n kierrätysmateriaaleista tekemä ProFi Deck kuulosti paperilla hyvältä: olkoonkin osin muovia, mutta on sekä kierrätyskamaa että kierrätettävä lauta. Ikävä kyllä emme pitäneet laudasta livenä ollenkaan. Liekö muovin (kierrätystarramateriaalia) vika, mutta Profi näyttää ihan styroksilta. Tai laiturilta. Tai uimahallilta. Ei ainakaan puutarhaan sopivalta terassilta. Neljästä väristä vain yksi, yllä olevassa kuvassa näkyvä ruskea, oli sellainen, että siihen saattaisi juuri ja juuri kuvitella silmän tottuvan. 

Viime viikonloppuna löytyi belgialainen Twinson. Sorry vaan suomalaiset, mutta tämä komposiittilauta hakkaa ainakin meidän silmissä UPM:n laudan mennen tullen. Materiaali oli paljon siistimmän ja laadukkaamman oloista, värisävyissä oli valinnanvaraa (ks. värikarttakuva).  Kun hintakin oli samaa tasoa kuin UPM:llä, harkitsemme vakavasti Twinsonia. Tuskin siitäkään ihan aidon puuterassin oloista tulisi, mutta ei ole tarviskaan, kun materiaali oli hyvännäköistä ja -oloista kaikessa synteettisyydessäänkin: moderni ja tyylikäs vaihtoehto. Twinsonia ei valmisteta kierrätysmateriaalista, mutta sekin on kierrätettävää.


(kuva: Twinson)

Asiassa on vain yksi iso mutta: voiko ihminen oikeasti tehdä terassin osaksi muovista? Suomalaisen kuuluu haluta aitoa puuta! Ekologinen ihminen haluaa vain puuta. Mutta jos synteettinen terassi kestää kauemmin kuin puuterassi, johon vielä läträtään välillä erilaisia puunsuoja-aineita, niin kumpi on lopulta pienempi paha?

Synteettisten materiaalien yksi mutta on myös siinä, ettei niistä oikein ole vielä Suomessa kokemuksia. Tuttava kysyi rautakauppiaalta: uusi juttu, ei ole tullut asiakaspalautetta. Netistäkään ei tunnu löytyvän keskustelua. Olemmeko puupäitä, jos emme tee puuterassia, kuten kaikki muutkin?

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Eläinaskartelua

Meillä oli tänään eläimellinen askarteluilta. Halusin antaa 1-vuotiaalle kummipojallemme jonkin kesälahjan, ja mieluusti vielä sellaisen, josta olisi kenties iloa myös kesän mökkimatkoilla eli autossa tylsistyessä. Siispä haalin parin kirjakaupan eläinpostikortit (ja yhden omena- ja pilvikortin), ja ei muuta kuin yhdistelemään kortteja kontaktimuovilla sopiviksi pareiksi. Tällaisia korteista tuli. Ovat siis kaksipuolisia.
Idea ei ollut aivan omani, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen muovin kupruilusta huolimatta. Luulen ainakin tehneeni kivan kesäkorttisetin ja suunnittelin jo muitakin teemasettejä. Eri asia sitten, onko kiva kesäsetti kiva sen aikuisen mielestä, joka saa viihdyttää vesseliä esim. ahmakortilla. "Mitä ahma sanoo?" Sen kun tietäisi.

Pöytä koreaksi

Meille tulee juhannuksen aikaan ulkomaalaisia vieraita muutamaksi päiväksi. Havahduin yhtäkkiä siihen, että meillä on vain erilaisia raidallisia lautasliinoja, normaalisti suuret lautasliinavarastoni ovat poikkeuksellisen vähissä. Äkkiä siis Stockkalle ja kolmen minuutin kierros lautasliinaosastolla - saalis on tässä:



Olin kyllä vähän pettynyt. Yleensä löydän ihania lautasliinoja, mutta nämä nyt olivat "noita en inhoa, otan ne" -ostoksia. Miksi lautasliinoissa pitää olla kesän kunniaksi kukkia tai veneitä? Simpukoita? Miksi koristeelliset liinat ovat superkoristeellisia, täynnä koukeroisia barokkikuvioita? Kaikki eivät pidä kukkasista, purjeveneistä tai ylipäätään liian esittävistä kuvista tai pikkusievistä ja romanttisista kuvioista. Miksei voisi pelkistää kuvioita tai vain leikkiä ihanilla väreillä? Pöh, pitäisikö ryhtyä lautasliinasuunnittelijaksi?

Kesän merkki

Vaikka ulkona on kylmempää kuin vuosikymmeniin, meillä on kesä. Sen tietää siitä, että tyynenä iltana kuumailmapallot laskeutuvat melkein kotipihalle ja keittiön ikkunasta voi vakoilla, miten ilmapallo pakataan kasaan. Oheinen kuva on kuvattu eilen ikkunan läpi. Olemme olleet kerran itsekin kuumailmapalloilemassa ja silloinkin pallo laskeutui sekä meidän että ohjaajan suureksi yllätykseksi lähipellollemme. Hauska muisto tulee mieleen aina kun ikkunasta näkyy yhtäkkiä jotain suurta, pyöreää ja värikästä.

Menovinkki kotipuutarhurille

Ihanassa Annalassa Helsingin Arabianrannassa on huomenna hyötykasviyhdistyksen kirpputori. Lisätietoa Annalan kotisivuilta.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Mustaa ja vihreää

Pihamaa on taas mustunut. Ensin mustui silta, sitten keskellä pihaa kaivonkannen päällä nököttänyt vihertävä, terassilaudoista tehty kukkaruukku. Olemme olleet aikeissa hävittää sen, mutta se on jäänyt tekemättä, kun kaivonkansi pitäisi kuitenkin maisemoida jotenkin. Nyt istutusastia on käsitelty mustalla puunsuojalla, ja varsinkin livenä se näyttää nyt huomattavasti entistä paremmalta, paljon suunnitelmallisemmalta. Mustasta mullasta kasvaa toivottavasti kesän mittaan matalaa, tummanpunakukkaista krassia. Musta multaa vartio Stockmannilta ostettu Sian lintu. Ihanan kömpelö ja itse tehdyn oloinen mötikkä. Sen takana on Bauhausin aurinkokennolamppu, joka tuikkii kesät talvet öisin pihallamme.
Etupihalla ei synkistellä. Vihreät tuolit ovat saaneet lisäväriä värikkäistä ruukuista ja kukkasista. Vähän kuin kotipihalla olisi palanen kesämökkiä tai mummolaa, kesätunnelmaa nyt ainakin.

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Komea kuin laivankansi

Viikonlopun suururakka ja hyvä teko oli ulkokalusteiden keväthuolto eli pesu, kuivatus ja puuöljykäsittely. Olen kirjoittanut työni puolesta monta kertaa pihakalusteiden hoito-ohjeet, joissa on painotettu em. käsittelyä kahdesti vuodessa sekä kalusteiden huolellista talvisuojausta. Tässä voisi nyt puhua niistä kuuluisista suutarinlapsista, koska meillä kalusteet huolletaan kerran vuodessa, keväisin, ja viime talvena emme vain saaneet suojattua niitä lumelta ja viimalta. Yllättävän pienin talvivaurioin teak-kalusteet olivat silti säilyneet, ja nyt öljystä kiiltävinä ne ovat kuin uudet, ainakin hetken ajan. Olin siis oikein tyytyväinen paitsi siihen, että sain ryhdyttyä öljyämispuuhaan, myös lopputulokseen. Esittelin miehelle ylpeänä, että etenkin pöydän kansi on nyt kiiltävä ja hieno ja vakuuttava kuin laivankansi. Mies huomasi, että olinkin sutinut siihen kallista, puisen ulko-oven hoitoon tarkoitettua laivaöljyä! Ilmankos tuli niin hieno. Tuolit saivat normaalin kalusteöljykäsittelyn. Nyt seurataan, pysyykö pöytä hyvänä eli oliko superkäsittelystä sille hyötyä.
P.S. Kun ostat puukalusteita, tarkistathan, että niillä on FSC-sertifikaatti?