keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Kissaturvallinen keittiökasvihuone

En ole keittiövitriinien ylin ystävä, mutta toisinaan olen tyytyväinen, että meidän keittiössä on iso vitriinikaapisto (jostain syystä meillä on monta erilaista lasiovellista kaappia tai kaapistoa, vaikken niistä pidä). Esimerkiksi eilen olin tyytyväinen lasiovista, kun leikkasin pistokkaat ylikasvaneista oliivipuusta ja pullojukasta. Kokemuksesta tiedän, että jos olisin jättänyt kasvienoksat ja vesilasit jonnekin vapaasti, meillä olisi ollut kaksi ilahtunutta karvaista juomaria: kukkia vesilasissa, jee! Nyt juomarit eivät edes huomanneet, että keittiöön tuli uusia kasveja.

Aika kätevää ja oikeastaan ihan hauskan näköistäkin. Talvella voisi kasvattaa kissanruohoa lasikaapissa. Menestyisivätköhän kaktukset siellä? Vitriini avaa uudenlaisia, kissaturvallisia kotipuutarhurointimahdollisuuksia!

tiistai 29. syyskuuta 2009

Nukkekoti vai kylpyhuone?

Aikataululliset ja tietotekniset ongelmat ovat vähentäneet erityisesti kotiasioista bloggaamista. Tässä kuitenkin kuvia pari viikkoa sitten somistetusta kylppäristämme.

Lähtökohtana projektissa oli entisen Inno-sisustajan Marko Paanasen suosikkiohje: "Jos tilassa on jotain epämieluista/epäsopivaa, älä peitä sitä, vaan tee siitä korostamalla tilan 'se juttu'." Vaikeuksien kautta voittoon jne., tiedättehän.

Meidän alakerran kylppärissä se epämieluisa on kylppäri itse. Iso, värittömän harmaa, pimeä ja kylmä huone keltaisella mäntypaneeliseinällä koristettuna... Tila on eri paria muun talon kanssa, mutta emme halua remontoida sitä ennen kuin tiedämme, mitä siltä haluamme. Huoneesta saisi esim. työ- tai askarteluhuoneen, jopa kotikuntosalin. Nyt halusin saada sinne vain väriä ja tunnelmaa, jonkin idean.

Lähtökohdaksi valitsin isovanhemmiltani perityn mahonkikaapin, joka odottaa meillä parempaa kotia jonkun muun sukulaisen luona. Sinänsä kaunis ja muutenkin kuin tunteen tasolla arvokas huonekalu, mutta meidän kodista sille ei ole löytynyt muuta paikkaa kuin kylpyhuone (emme juuri koskaan suihkuttele siellä, joten kaappi pysyy kunnossa). Uuden nukkekotiharrastuksen innostamana tein kaapista ja koko kylppäristä kuin hassun punasävyisen nukkekodin. Kaappeja tonkimalla meiltä löytyi yllättävän paljon romanttisboheemia rekvisiittaa.

Kaappi, turkkilainen kelim-matto (joskus Stockalta ostettu) ja sukulaisen maalaama taulu.
Kaapin ovessa roikkuu joulukoriste. Sisällä on kokoelma aarteita, lahjaksi saatuja ja itse (lähinnä lapsena) hankittuja, kaikkea pehmoeläimistä kiviin. Taidemaalareita Kahlo ja Monet ja vanhaa Pariisia esittävät mustavalkoiset postikortit ovat suosikkejani. Niitä ei uhrata kirjanmerkeiksi kuten muita kortteja, sillä Kahlo- ja Pariisi-kortit ovat matkamuistoja ja Monet-kortit taas taiteilijan näyttelystä hankittuja muistutuksia siitä, että joskus Monet'n maalaukset olivat minusta pakahduttavan ihania pastellisävyineen...

Tiinuska-nalle vartioi kortteja. Tiinuska on ollut minulla aina. Lapsena lähetin sille postikortteja, kun se unohtui dramaattisesti mummolaan.

Kylppärin nurkassa on osoitus siitä, miten en ikinä pukeudu. Tikapuilla roikkuvia kenkiä olen käyttänyt pari kertaa ja ne melkein irrottivat jalkani. Vaaleanpunainen mekko tuli hankittua kesällä Vero Modasta, koska se oli niin söpö - unohdin ilmeisesti hetkeksi, etten itse ole niin söpö tai etten ainakaan käytä ikinä lyhyitä mekkosia.

Taulut on tehty vanhoista lehdenkansista ja lehtimainoksista. Keskimmäinen on suosikkini, mutta Angel face naurattaa tekstillään, kuten aina vanhat mainokset (klikkaa kuva suuremmaksi, jos ei muuten näy).


Kylpyammeen reunalla on pitkä jono koristekiviä ja pari koristeellista pulloa, joista ei sitten näemmä tullutkaan otettua kuvaa...

Ikkunan edessä roikkuu kynttilälyhty.

Ja toisen ikkunan edessä vanha perintöpeili.

Tulisin hulluksi, jos koko koti olisi näin omituinen. Kylppäriin hulluus tuntuu kyllä sikäli sopivan, että on hauskempi mennä hassuun söpömaailmaan kuin ankeaan 80-luvun peruskylppäriin. Yritän kuitenkin pitää söpöyden vain täällä - meillä on myös toinen kylppäri (talo on rakennettu kahdessa erässä ja aina on lisätty kylpyhuone), jota sitäkin vähän stailailen lähiaikoina. Se kylppäri on kuitenkin valkoinen ja moderni, onneksi!

maanantai 21. syyskuuta 2009

Taistelu oreganoa vastaan ja muita pihan syyspuuhia

On ihan kiva, että kaltaiseni tumpelo laiskimus saa ainakin yhden kasvin menestymään puutarhassaan. On ihan kiva, että se on hyvältä tuoksuva ja runsaasti kukkiva oregano. Mutta ei ole kiva, että se rehottaa kuin rikkaruoho ja valtaa koko kukkapenkin.

Viikonlopun puuhiin kuuluikin kitkeä terassin vieressä olevalta kivikkomaalta oreganoa. Päätin lopulta repiä pois kaikki näkyvät pizzamausteen alut, koska arvatenkin kivikko on täynnä sitä taas keväällä.

Kun penkkiin oli saatu tilaa muillekin kasveille, istutin sinne ison maksaruohon ja monta mehitähteä ja raahasin kivikkoon vielä lisää kiviä (mitä tahansa pihalla teenkin, huomaan aina raahaavani kiviä: minun pitäisi asua kalliolla). Siisti tuli, toivottavasti sellaisena pysyykin!


Varsinainen viikonvaihteen suoritus oli kuitenkin pitkän ojan eli tulevan kukkapenkki-kasvimaan kaivaminen etupihalle. Ensi viikonloppuna tuohon on tarkoitus laittaa mm. juuriestekangasta ja reunakiviä sekä kukkasipuleja. Yksi maksaruoho sinne jo tungettiinkin ja keväällä olisi tarkoitus laittaa myös raparperia. Salaojitusta pitää vielä miettiä. Ainakin suurimman osan kaivuutyöstä olisi voinut jättää kevääksi, mutta tietäähän sen, miten helposti kevät vaihtuu kesäksi ja taas syksyksi... Kun tekee multapellon jo syksyllä kevättä odottamaan, sille on pakko tehdä jotain kasvukauden taas alettua! Aikamoinen urakka kaivaminen kyllä oli: huomasin, ettei "puutarhatyöt ovat hyvää hyötyliikuntaa" ole pelkkä klisee...
Pienempi urakka oli iskeä kukkalaatikkoon ulkomuratti, kääpiökataja, muutama erica sekä kivi ja itse joskus puhaltamani lasipallo. Meillä ei olekaan aiemmin harrastettu syysistutuksia, mutta kukkalaatikko tuli kympillä vastaan ja siitä se sitten lähti.
Yksi erica jäi tilanpuutteen takia yksinäiseksi.
Iso ericaistutus on talon pääoven oikealla puolella. Vasemmalla puolella on Bilnnäsin Rakennusapteekista ostettu tulikori. Kyllä meillä nyt on tyylikäs sisääntulo! :)

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Valaistumassa Habitaressa

Tom Rossaun valaisin Kaanin osaltolta.

Monissa seuraamissani blogeissa ja tuttujen Facebook-päivityksissä oli viime viikonloppuna nurinaa: Habitare 2009 oli tylsä tapahtuma eikä tarjonnut mitään uutta.

Itse olen valittanut noin parin viimeisen Habitaren jälkeen, mutta tällä kertaa olin tyytyväinen. Aiemmin olen vain haahuillut ympäriinsä ja todennut, että joko en tykkää tuotteista (kauheaa krumeluuria ja sälää ja rumasohvaa siellä kyllä näytetäänkin!) tai olen jo nähnyt ne kaupoissa tai ainakin sisustuslehdissä. Tänä syksynä meillä oli suuri missio: etsi ruokailutilan valaisin. Se, että messuilla oli päämäärä ja että kivoja valaisimia vielä löytyikin, teki tästä messukeikasta onnistuneen.

Ensimmäiset hauskat valaisimet olivat Tom Rossaun suunnittelemia ja Kaanin osastolla, ks. yläkuva. Emme kuitenkaan halua meille mitään noin kissanlelumaista... Ja varsinaisesti ihastuimme Valaisin Grönlundin osastolla olleisiin Henrik Pedersenin valaisimiin. Olisin voinut ottaa niistä jokaisen kotiini!
Erityisesti katselimme tätä kattovalaisinta. Se ei ole erikoisuudella pilattu, myönnän, mutta livenä valaisin oli todella harkittu ja huoliteltu. Mutta se hinta... Olisimme saaneet messukappaleen yli 300 euron alennuksella (!), mutta hinnaksi olisi silti jäänyt 500 euroa. Mustasta kangasvarjostimesta? Pitää nyt vielä vähän miettiä. Ehdin jo kuitenkin innostua, että ruokapöydän yllä killuisi tuollainen musta ja olohuoneessa, joka on samaa tilaa ruokailutilan kanssa, olisi alla oleva Pedersenin valaisin.

Valaisimen saa kuulemma kiilattua näppärästi katon ja lattian väliin; se mukautuu eri huonekorkeuksiin. Sen sijaan esittelijä ei uskaltanut luvata, että se mukautuu myös villeihin kissoihin, joten hankkimatta jäi ja jäänee tämäkin. Tämän lattiavalaisimen hintaa emme edes kysyneet, mutta kallis lienee sekin.

Varsinaista suurta valaistumista ei siis koettu, mutta jo se, että jotain kivaa löytyi, ilahdutti. Ruokailutilan valaisimesta on tullut ihan ikuisuusprojekti: mikään ei kelpaa. Muutama viikko sitten melkein ostimme ison, valkoisen perusvarjostimen, mutta siinäkään ei ollut sitten tarpeeksi siisti kattoonkiinnitys. Nyt seuraava selvityskohde on, mitä maksaisi tilata varjostin Stockmannin valaisinateljeesta. Mies osaa virittää siihen sitten sähköt, mutta kattoon kiinnittäminen on tässäkin ongelma. Kyllä saa yhdestä lampusta tehtyä ison jutun!

Ai niin! Pidimme myös Glorian Kodin ja Finndomon yhteisen messutalon valokiskoista. Ne oli kuulemma suunnitellut ja toteuttanut Saas, jonka puoleen pitänee kääntyä, jos tarvitsemme ruokailutilaan vielä lisävalaistusta, sitten kun se kaikkien aikojen kattovalaisin on hankittu... Glorian Kodin moderni puutalo, samoin kuin jo ennen messuja paljon kohkattu Lato-talo, olivat muuten todella kivoja, vaikken olekaan uusien puutalojen ystävä ollenkaan. En haluaisi asua puutalossa, mutta jos pitäisi rakentaa vapaa-ajan asunto, niin haluaisin jotain tuollaista modernia ja eleetöntä - vanhat koristeelliset talot ovat kauniita, mutta uudet mukavanhat koristeelliset puutalot kamalia. Japanilaistyylinen zen-talo olisi ihana piilopaikka ja rauhoittumiskeidas. Mutta sinne ei voisi hankkia lähes ollenkaan tavaroita, muutenhan seesteinen ja pelkistetty talo menisi pilalla! Kauheaa shoppailusta pidättymistä.

maanantai 7. syyskuuta 2009

Nukkekodin keittiö ja kylpyhuone valmiina!

Nukkekotityömaalla on ollut viime aikoina hiljaista. Olin jumittunut sahaamaan kodin lattialistoja ja miettimään muitakin nukkekodin viimeistelytöitä - aina eiliseen asti, jolloin päätin, että ehei, teen sittenkin huoneen kerrallaan valmiiksi. Huonekalujen maalaaminen ja koriste-esineiden sijoittelu ovat kuitenkin paljon hauskempia hommia kuin Bilteman takkasytykkeiden muuntaminen lattialistoiksi.

Päätös kannatti: sain eilen valmiiksi keittiön ja kylpyhuoneen, ja sormet syyhyävät päästä jatkamaan talonrakennusta! (Huom! Kuvat eivät ole kovin hyvälaatuisia, mutta ne saa klikkaamalla suurimmiksi.)

Keittiöön oli tarkoitus laittaa vielä "kaakelia" työtilan ja hellan taakse seinälle, mutta tuskin laitan, kun keittiö on nyt jo näin värikäs - ja söpö. Ehkä askartelen vielä mustasta liukuesteteipistä kipinäsuojan hellan eteen, ja kuvassa näkyvän vihreän jakkaran tilalle pitäisi tulla polttopuuvarasto (laatikko + polttopuita). Mitään muuta keittiöstä ei mielestäni puutu, vaikka esim. pienet siivousvälineet ja seinälamppu olisivat kivoja, ehkä räsymattokin.
Vihreän jakkaran päällä seinällä oleva harmaa hylly on laatikosta, joka löytyi pienestä nukkekodin arkusta. Hyllyn päällä on koristelintu, lapsuudenaikainen riipus.
Kuka on unohtanut altaaseen likaisia tiskejä?
Näkymiä ruokasalista keittiöön. Ruokasali on sitten seuraava projekti...

Kylpyhuoneessa on ripaus prinsessamaisuutta. Lattialistat ovat turkoosia mosaiikkia ja matto on tehty huovutusvillasta ja helmitarroista.

Äitini antoi minulle vanhoja pitsejä, ja yhdestä pikkupitsistä tuli pyyhe. Mutta miksi se on ammeen reunalla? Kylppäristä puuttuu ainakin pyyheteline!

Näkymä eteisestä kylpyhuoneeseen.
Keittiö ja kylpyhuone ylhäältä kuvattuina. Nukkekoti on siis talon "pohjapiirustus" tai läpileikkaus, itse pahvilaatikoista askarreltu. Sen sijainti on tällä hetkellä varaston lattialla, kissaturvallisessa paikassa.
Aiemmin kissasivujen puolelle kirjoittamani nukkekotijutut aikajärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan:

Kohti ikiomaa nukkekotia

Nukkekodin tapetteja
Miniatyyrien maailmassa (kirjaesittely)
Tervetuloa asuntoesittelyyn!

Fiskarsista ostettua ja tilattua

Saalista Fiskarsin-retkeltä...

Olin jo jonkin aikaa etsinyt hopeasormusta, jossa olisi jokin juju. Jalon kaupasta löytyi hauska ketjusormus. Toinen vaihtoehto olisi ollut neliön muotoinen sormus, niistä olisi siellä parikin erilaista vaihtoehtoa.
Onoma shopista saatiin kolme Anneli Sainion pientä keramiikkalautasta. Ajattelin laittaa nämä seinälle, mutta ensin pitäisi päättää lautasten järjestys. Kentien näin? Tai noin? Tai niin, että väriläiskät osoittavat sivulle.




Kaikkein mielenkiintoisinta oli kuitenkin se, että mies kävi neuvottelemassa Fiskarsin sepän Upi Anttilan kanssa. Hän tilasi Upin Takopajasta itse suunnittelemansa peilinpidikekoukut sekä takorautaisen kissaesteen toiseen takkaamme. Lokakuun aikana saamme luultavasti sanoa hyvästit kissaesteuuninpellille takassa! Jee! Ja aina on mielenkiintoista odottaa mittatilaustyötä, kun koskaan ei ole voi olla 100 % varma mitä tuleman pitää.

Fiskarsilaisia yhteystietoja löytyy täältä.

perjantai 4. syyskuuta 2009

Kesäretkiä, osa 3: Fiskars


Ei kesää ilman Fiskarsin-retkeä! Fiskars on ehdottomasti hauskimpia ja inspiroivimpia tietämiäni retkikohteita. Kauniita taloja, vehreää luontoa, taidetta ja käsityöläisten luomuksia hopeakoruista takorautaisiin takkavälineisiin: mitä muuta voi toivoa?



Ajatella, että jollakin on näin hieno keramiikkauuni!

En tiedä, mikä tämä jokitalo on, mutta se on aina yhtä sympaattisen näköinen.

Taidegalleriassa saa sekä osto- että askarteluideoita.

Tämän kesän käynnillä kaikkein parasta oli kuitenkin tutustuminen keramiikkataiteilija Karin Widnäsin studioon ja kotitaloon. Talo oli aivan upea! Samaan aikaan todella erikoinen ja niin ajattoman yksinkertainen, että siellä, kulunutta sanontaa käyttääkseni, todella sielu lepäsi. Yksinkertainen on kaunista. Ja rauhoittavaa ja kiehtovaa ja ainutlaatuista. Koska toisen talossa ei viitsi kuitenkaan kuvata, varsinkaan blogia varten, niin laitan tähän vain linkit Studio Widnäsin kotisivuille sekä talon arkkitehdin kuvakokoelmaan.

Tämänkertainen Fiskars-retki oli onnistunut myös sikäli, että hyödynsimme paikkakuntaa monipuolisesti ja shoppailimme koruja, keramiikka sekä mittatilaustöitä Fiskarsin sepältä. Niistä kuitenkin juttua erillisessä postauksessaan.

Kesäretkiä-sarjamme päättyy tähän. :)

P.S. Karin Widnäsin talosta ja monista muistakin kiehtovista kodeista on tietoa ja kuvia mukavassa Sari Puustisen ja Ilkka Ärrälän mukavassa kirjassa Koteja Fiskarsissa.

torstai 3. syyskuuta 2009

Kesäretkiä, osa 2: Annalassa


Kuvia toissaviikkoiselta retkeltä Hyötykasviyhdistyksen ylläpitämään Annalan puutarhaan. Annala on niitä paikkoja, joissa tulee aina huokailtua, kuinka hienoa on, että aivan Helsingin keskustan kupeessa on tällainen miljöö. Ja miten onnekkaita ovat ne, jotka asuvat kerrostalossa mutta näkevät vanhan ajan pihapiirin kauniine puutaloineen ja perennapenkkeineen kotinsa ikkunasta!







Hyötykasviyhdistyksellä on ensi viikolla syystori. Minulla on nyt jonkinalainen maanmuokkausvimma (maanmuokkauttamisvimma, sillä en saa savimaahamme itse edes koloa, joudun käskyttämään miestä), joten tekisi mieli mennä tuonne perennoja metsästämään. Hyötykasviyhdistyksen kauppa, Alku ja juuri, palvelee puhelimitse asiakkaita ympäri Suomen.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Kookosmaalia

Kuva: Bloom / kookosmaalien värikartta

Onko kukaan kuullut Bloom-kookosmaaleista tai peräti kokeillut niitä? Minä kuulin juuri äsken.

Hyvältä vaikuttaa. Huonekalu- ja koristemaalaukseen sopivat maalit ovat siis kookosmaitopohjaisia eli eivät niin myrkyllisiä kuin perinteiset maalit. Värikartta näkyy yllä ja lisää tietoa löytyy täältä. Pitää ehdottomast muistaa nämä, kun seuraavan kerran on maalattavaa! Olen suunnitellut esim. kissoille puulaatikko"pesää" ainaisten pahvilaatikoiden tilalle, ja jos saan sellaisen joskus aikaiseksi, maalaan sen mahdollisimman ympäristöystävällisesti.

Ordning & Reda Selloon!

Seuraavaa kesäretkikuvapläjäystä odotellessa ilouutinen: huomasin eilen, että Espoon Leppävaaraan, Sellon ostoskeskukseen, on tulossa Ording & Reda -liike 14.9.

Innostavaa! En ole koskaan kasvanut niin isoksi, etteivät kivat vihot, kansiot ja muu paperitavara kiehtoisi minua. Makuni on onneksi kuitenkin kehittynyt vaaleanpunakukka-kissanpentukuoseista yksiväristen ystäväksi, ja Ordning & Redan mustat, valkoiset ja harmaat, perussimppelit toimistotarvikkeet ovat suuria suosikkejani. Kun kävin pari vuotta sitten Kööpenhaminassa, ihastuin Bodumin ja Ordningin yhteisliikkeeseen niin, että ajattelin perustavani samanlaisen Suomeen. En tietenkään, laiska ja köyhä minä, mutta onneksi Ordning tulee nyt Selloon, jossa käyn usein. Ei tarvitse aina mennä Akateemiseen kirjakauppaan ihastelemaan.

Miten sitä muuten tunteekin olevansa niin kovin fiksu ja järjestelmällinen, kun ostaa vaikka pinon uusia muistikirjoja? Jos olisi oikeasti järjestelmällinen, käyttäisi niitä jo kotona olevia, siellä täällä lojuvia.

Ordning & Redan kotisivut. (ja tiedän, että blogitekstin tunnisteissa firman nimi on kirjoitettu väärin, mutta &-merkki ei ole sallittu tunnistetekstin osa)

tiistai 1. syyskuuta 2009

Kesäretkiä, osa 1: Kumpulan kasvitieteellinen puutarha


Etenkin K-blogin koti-sivut ovat olleet retuperällä kesän ja loman ajan. Nyt on kuitenkin palattu arkeen ja purettu kesän kuvat kamerasta. On aika esitellä ihania pääkaupunkiseudun ja sen lähistön retkikohteita eli purkaa loman muistoja. Ensimmäisenä vuorossa on Kumpulan kasvitieteellinen puutarha, jossa vietin samaan aikaan rentouttavan ja inspiroivan iltapäivän.

Monipuolisessa puutarhassa on kauniita rakennuksia.





Pitkin puutarhaa kulki sympaattisesti kiemurtelevia polkuja, jotka veivät tutustumaan eri maanosien ja ilmastotyyppien kasveihin. Koko puutarha oli kaunis ja rehevä, selvästi hyvin hoidettu ja tarkoin suunniteltu mutta silti hyvin luonnollisen oloinen. Vaikka olen sitä mieltä, että pihamaalla pitää olla joku "punainen lanka" eli yhtenäinen linja, aloin yhtäkkiä haaveilla ties millaisista maanmuokkausprojekteista ja erityyppisistä alueista pihallamme. Japanilainen nurkkaus olisi ainakin oltava, sitten iso hyötykasvimaa, kenties oma lampikin... ja kallio, mutta mistä niitä voi hankkia?

Kasvi-ideoita digitoitiin runsaasti. Puutarhan hyötykasvimaalla kasvoi vaikka mitä! Erityisesti mieleen jäivät jättikokoiset kasvit, kuten erilaiset kaalit ja tässä oleva mangoldi.


Ei siis ollenkaan turha keikka, vaikka ensisijainen tarkoitus olikin retkeillä ja rentoutua eikä tehdä puutarhasuunnitelmia. Jopa Kumpulan kahvilan terassituolit olivat tavallisuudessaan hauskat. Mistäköhän sellaisia saisi?
Kumpulaan pitää palata heti kevään tullen!