tiistai 29. syyskuuta 2009

Nukkekoti vai kylpyhuone?

Aikataululliset ja tietotekniset ongelmat ovat vähentäneet erityisesti kotiasioista bloggaamista. Tässä kuitenkin kuvia pari viikkoa sitten somistetusta kylppäristämme.

Lähtökohtana projektissa oli entisen Inno-sisustajan Marko Paanasen suosikkiohje: "Jos tilassa on jotain epämieluista/epäsopivaa, älä peitä sitä, vaan tee siitä korostamalla tilan 'se juttu'." Vaikeuksien kautta voittoon jne., tiedättehän.

Meidän alakerran kylppärissä se epämieluisa on kylppäri itse. Iso, värittömän harmaa, pimeä ja kylmä huone keltaisella mäntypaneeliseinällä koristettuna... Tila on eri paria muun talon kanssa, mutta emme halua remontoida sitä ennen kuin tiedämme, mitä siltä haluamme. Huoneesta saisi esim. työ- tai askarteluhuoneen, jopa kotikuntosalin. Nyt halusin saada sinne vain väriä ja tunnelmaa, jonkin idean.

Lähtökohdaksi valitsin isovanhemmiltani perityn mahonkikaapin, joka odottaa meillä parempaa kotia jonkun muun sukulaisen luona. Sinänsä kaunis ja muutenkin kuin tunteen tasolla arvokas huonekalu, mutta meidän kodista sille ei ole löytynyt muuta paikkaa kuin kylpyhuone (emme juuri koskaan suihkuttele siellä, joten kaappi pysyy kunnossa). Uuden nukkekotiharrastuksen innostamana tein kaapista ja koko kylppäristä kuin hassun punasävyisen nukkekodin. Kaappeja tonkimalla meiltä löytyi yllättävän paljon romanttisboheemia rekvisiittaa.

Kaappi, turkkilainen kelim-matto (joskus Stockalta ostettu) ja sukulaisen maalaama taulu.
Kaapin ovessa roikkuu joulukoriste. Sisällä on kokoelma aarteita, lahjaksi saatuja ja itse (lähinnä lapsena) hankittuja, kaikkea pehmoeläimistä kiviin. Taidemaalareita Kahlo ja Monet ja vanhaa Pariisia esittävät mustavalkoiset postikortit ovat suosikkejani. Niitä ei uhrata kirjanmerkeiksi kuten muita kortteja, sillä Kahlo- ja Pariisi-kortit ovat matkamuistoja ja Monet-kortit taas taiteilijan näyttelystä hankittuja muistutuksia siitä, että joskus Monet'n maalaukset olivat minusta pakahduttavan ihania pastellisävyineen...

Tiinuska-nalle vartioi kortteja. Tiinuska on ollut minulla aina. Lapsena lähetin sille postikortteja, kun se unohtui dramaattisesti mummolaan.

Kylppärin nurkassa on osoitus siitä, miten en ikinä pukeudu. Tikapuilla roikkuvia kenkiä olen käyttänyt pari kertaa ja ne melkein irrottivat jalkani. Vaaleanpunainen mekko tuli hankittua kesällä Vero Modasta, koska se oli niin söpö - unohdin ilmeisesti hetkeksi, etten itse ole niin söpö tai etten ainakaan käytä ikinä lyhyitä mekkosia.

Taulut on tehty vanhoista lehdenkansista ja lehtimainoksista. Keskimmäinen on suosikkini, mutta Angel face naurattaa tekstillään, kuten aina vanhat mainokset (klikkaa kuva suuremmaksi, jos ei muuten näy).


Kylpyammeen reunalla on pitkä jono koristekiviä ja pari koristeellista pulloa, joista ei sitten näemmä tullutkaan otettua kuvaa...

Ikkunan edessä roikkuu kynttilälyhty.

Ja toisen ikkunan edessä vanha perintöpeili.

Tulisin hulluksi, jos koko koti olisi näin omituinen. Kylppäriin hulluus tuntuu kyllä sikäli sopivan, että on hauskempi mennä hassuun söpömaailmaan kuin ankeaan 80-luvun peruskylppäriin. Yritän kuitenkin pitää söpöyden vain täällä - meillä on myös toinen kylppäri (talo on rakennettu kahdessa erässä ja aina on lisätty kylpyhuone), jota sitäkin vähän stailailen lähiaikoina. Se kylppäri on kuitenkin valkoinen ja moderni, onneksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti