keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Valaistumassa Habitaressa

Tom Rossaun valaisin Kaanin osaltolta.

Monissa seuraamissani blogeissa ja tuttujen Facebook-päivityksissä oli viime viikonloppuna nurinaa: Habitare 2009 oli tylsä tapahtuma eikä tarjonnut mitään uutta.

Itse olen valittanut noin parin viimeisen Habitaren jälkeen, mutta tällä kertaa olin tyytyväinen. Aiemmin olen vain haahuillut ympäriinsä ja todennut, että joko en tykkää tuotteista (kauheaa krumeluuria ja sälää ja rumasohvaa siellä kyllä näytetäänkin!) tai olen jo nähnyt ne kaupoissa tai ainakin sisustuslehdissä. Tänä syksynä meillä oli suuri missio: etsi ruokailutilan valaisin. Se, että messuilla oli päämäärä ja että kivoja valaisimia vielä löytyikin, teki tästä messukeikasta onnistuneen.

Ensimmäiset hauskat valaisimet olivat Tom Rossaun suunnittelemia ja Kaanin osastolla, ks. yläkuva. Emme kuitenkaan halua meille mitään noin kissanlelumaista... Ja varsinaisesti ihastuimme Valaisin Grönlundin osastolla olleisiin Henrik Pedersenin valaisimiin. Olisin voinut ottaa niistä jokaisen kotiini!
Erityisesti katselimme tätä kattovalaisinta. Se ei ole erikoisuudella pilattu, myönnän, mutta livenä valaisin oli todella harkittu ja huoliteltu. Mutta se hinta... Olisimme saaneet messukappaleen yli 300 euron alennuksella (!), mutta hinnaksi olisi silti jäänyt 500 euroa. Mustasta kangasvarjostimesta? Pitää nyt vielä vähän miettiä. Ehdin jo kuitenkin innostua, että ruokapöydän yllä killuisi tuollainen musta ja olohuoneessa, joka on samaa tilaa ruokailutilan kanssa, olisi alla oleva Pedersenin valaisin.

Valaisimen saa kuulemma kiilattua näppärästi katon ja lattian väliin; se mukautuu eri huonekorkeuksiin. Sen sijaan esittelijä ei uskaltanut luvata, että se mukautuu myös villeihin kissoihin, joten hankkimatta jäi ja jäänee tämäkin. Tämän lattiavalaisimen hintaa emme edes kysyneet, mutta kallis lienee sekin.

Varsinaista suurta valaistumista ei siis koettu, mutta jo se, että jotain kivaa löytyi, ilahdutti. Ruokailutilan valaisimesta on tullut ihan ikuisuusprojekti: mikään ei kelpaa. Muutama viikko sitten melkein ostimme ison, valkoisen perusvarjostimen, mutta siinäkään ei ollut sitten tarpeeksi siisti kattoonkiinnitys. Nyt seuraava selvityskohde on, mitä maksaisi tilata varjostin Stockmannin valaisinateljeesta. Mies osaa virittää siihen sitten sähköt, mutta kattoon kiinnittäminen on tässäkin ongelma. Kyllä saa yhdestä lampusta tehtyä ison jutun!

Ai niin! Pidimme myös Glorian Kodin ja Finndomon yhteisen messutalon valokiskoista. Ne oli kuulemma suunnitellut ja toteuttanut Saas, jonka puoleen pitänee kääntyä, jos tarvitsemme ruokailutilaan vielä lisävalaistusta, sitten kun se kaikkien aikojen kattovalaisin on hankittu... Glorian Kodin moderni puutalo, samoin kuin jo ennen messuja paljon kohkattu Lato-talo, olivat muuten todella kivoja, vaikken olekaan uusien puutalojen ystävä ollenkaan. En haluaisi asua puutalossa, mutta jos pitäisi rakentaa vapaa-ajan asunto, niin haluaisin jotain tuollaista modernia ja eleetöntä - vanhat koristeelliset talot ovat kauniita, mutta uudet mukavanhat koristeelliset puutalot kamalia. Japanilaistyylinen zen-talo olisi ihana piilopaikka ja rauhoittumiskeidas. Mutta sinne ei voisi hankkia lähes ollenkaan tavaroita, muutenhan seesteinen ja pelkistetty talo menisi pilalla! Kauheaa shoppailusta pidättymistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti