keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Jääkaappiostoksilla - myymälässä ja netissä

Integroitu vai erillislaite? Saako ulkomailta tilaamalla edullisemmin?


Kaikkea tällaista voi pohdiskella rauhassa silloin, kun uusi keittiö ja sen tyylikkäät kodikoneet ovat vain kaukainen haave. Kun jääkaappi hajoaa ex tempore jouluaaton aatonaattona, ei mielessä ole kylmälaitteiden integrointi - kokonaan uutta keittiötä kun ei valitettavasti tähän hätään saada - eikä edes ulkomailta tilaaminen, vaikka onneksi talvisaikaan ja kylmän varaston turvin hetki ilman jääkaappia pärjätäänkin. Mielessä on se, että heti kun vain ehtii kauppaan, menee sinne ja valitse suurin piirtein ensimmäisen hyvännäköisen jääkaapin. Ja toivoo, että sillä ei ole viikkojen toimitusaikaa.


Meille siis kävi näin. Yhden illan mittainen jääpakastikaapin etsintäkierros sai päätymään Boshcin kaappiin KVG36X27. Edellinenkin jääkaappi oli Boschin, ja se kesti ilmeisesti viitisentoista vuotta, joten toivottavasti teimme kestävän ostoksen. Lisäksi - mikä oli melkeinpä tärkeimpiä valintakriteerejä - Boschin kaappien huonekalumainen, eleetön tyyli viehättää enemmän kuin kaikkein tavallisimpien, pulleakylkisten ja isokahvaisten kylmäkalusteiden muotoilu. Uuden kaapin pitäisi saapua viimeistään ensi viikolla.







Yllä oleva lienee normaalia jääkaapinostoa. Sitten hieman purnausta kodinkoneiden hinnoista ja myyntitavoista! Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa taitaa todellakin päteä... Kun emme olleet valmiita ostamaan uutta kaappia viiden minuutin katselun perusteella, myyjä ystävällisesti esitti, että katsokaa vielä sen kuvaa ja tuotetietoja kotona nettisivuiltamme. Näin teimme - ja huomasimme, että tilaamalla saman laitteen kyseisen kodinkoneliikkeen sisarliikkeen nettikaupasta voimme säästää lähes 200 euroa! Tässä hinnassa on mukana jo kahden vanhan kylmälaitteen poisvieminenkin, joskin siitä joudutaan nyt maksamaan noin 15 euroa enemmän kuin jos olisimme ostaneet jääkaapin suoraan myymälästä.



Todella isot hintaerot siis myymälässä ja nettikaupoissa! Ihmettelen kuitenkin, kuka voi ostaa kylmäkalusteita nettikaupasta käymättä ensin tutustumassa niihin myymälässä. En nimittäin löytänyt ko. jääpakastinkaapista lainkaan kuvaa, jossa kaapin ovet olisivat kiinni. Suoraan netistä tilaamalla ei voi siis tietää, tuleeko eleetön peruskahva vai turbomuotoiltu vedin.



Mutta. Kaappi on siis tilattu ja uutta odotellaan. Odotellessa pääsemme purkamaan keittiöstä yhden yläkaapin. Ja uuden jääpakastinkaapin viereen jää sitten viehättävä pakastinkaapin kokoinen kolo. Nykyjääkaapit ovat vanhoja laitteita korkeampia, ja tässä on nyt hyvä tilaisuus luopua myös turhan suuresta, energiasyöpöstä vanhasta pakastimesta. Toivottavasti tämä on uuden keittiön alkua.



Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin halunnut ainakin tutustua Smegin kylmäkalusteisiin. Boschin mustakylkistä kaappia vähän katseltiin, mutta se oli niin kiiltävä, että lopputulos oli jotain tyylikkään ja junttimaisen välillä. Tämä Smegin mattamusta näyttää ainakin kuvassa hyvältä. Mutta ei nyt kannata ajatella sitä, kun uusi valkoinen kaappi on jo ainakin toivottavasti matkalla.





perjantai 25. joulukuuta 2009

Tee se itse -lahjat, osa 3: Mineilyä

Ja tässä viimeinen osa tee se itse -joululahjajuttusarjasta. Oman nukkekotiprojektin innostamana tein siskoillenikin mininukkekodit, pienet huoneet Sinooperin valmiisiin roomboxeihin. Arvatkaa, mistä siskoni pitävät!



Jätin boxit tarkoituksella puuvalmiiksi ja muutenkin viimeistelemättömiksi, niin että siskot saavat vaikuttaa esim. laatikon väritykseen ja muihin loppuyksityiskohtiin, kuten lattialistoihin. Annoin lahjat siis keskeneräisinä ja viimeistelylupauksen kera. Täytyy toivoa, että saan laatikot kuntoon hyvissä ajoin ennen ensi joulua!

Tee se itse -lahjat, osa 2: Huovutusta

Kuten jo aiemmin blogissa varoittelin, aika moni sai minulta tänä vuonna jotain pehmeää ja pörröistä. En edes tiedä, kuinka monta joulukuusen koristetta olen neulahuovuttanut joulukuun iltoina. Aika monta kuitenkin! Olen myös ostanut Helsingin keskustan Akateemisesta kirjakaupasta varmasti ennätysmäärän lumihiutale-, helmi- ja tähtitarroja huopatähtien ja -sydämien koristeeksi.

Koristeet on tehty siis neulahuovuttamalla, apuna käytin piparimuotteja. Helppoa, hauskaa ja nopeaa! Kokeilin muitakin värivaihtoehtoja sekä monivärisiä koristeita, mutta niistä ei ole nyt kuvia.

Tein myös joitakin huopahahmoja. Olkaa armollisia, nämä olivat elämäni ensimmäiset neulahuovutustyöt. Sen näkee etenkin pingviinistä, joka on kovin höttöinen ja jonka pää on surullisesti vinossa. Ihan söpö se oli kuitenkin! Seuraavasta kokeilusta, sammakosta, tulikin jo napakampi. Se ei juuri muistuttanut sammakko-ohjeen sammakkoa, mutta oli kuitenkin selvästi lajinsa edustajaksi tunnistettaviksi. Pingviini, sammakko sekä piparimuottipossu lähtivät yhden siskoni iloksi, toinen sai enkelin, jolla on kyllä pääkin, vaikkei se tässä valokuvassa erotukaan...
Koska Toto-kissamme oli taannoin aika ilkeä mökillämme olevalle huovutetulle lampaalle, hänen nimissään lähti nk. lepytyslammas vanhempien mökkijoulun yllätykseksi.
Kun joulu on nyt huovutettu, mitäköhän sitten keksisi? Ystävänpäivähuopayllätyksiä kenties....

Tee se itse -lahjat, osa 1: Keittiöön

Terveisiä tonttumuorin keittiöstä! Kun lahjapaketit on jo avattu, niin voin paljastaa, mitä kaikkea väkertelin tänä vuonna ihmisille lahjaksi tee se itse -menetelmällä. Ensin keittiöjuttuja.

Aika moni sai ainakin jonkun tässä kuvissa olevista lahjavaihtoehdoista, jotkut onnekkaat (?) koko keittiölahjakombinaation. Kuvassa on chili-pippurioliiviöljyä, chili-kaakaopapusuolaa sekä kahvisaippuaa.Öljyn ohje on ihan omasta päästä, ja olen ennenkin kertonut blogissa, miten helposti tuollainen öljy syntyy: laita pullon pohjalle värikkäitä kokonaisia pippureita, chilirouhetta, pari poikkaistua kuivattua chilipalkoa ja muutama kokonainen chilipalko. Lorota päälle oliiviöljyä. Anna tekeytyä vähintään parisen viikkoa, ravistele välillä. Hyvää esim. ruokaisien (juustoa ja kananmunaa sisältävien) salaattien kanssa sekä marinadeissa.

Chili-kaakaopapu-Maldon-suolan ohje oli Olivia-lehden joululahjaliitteessä. Kuivasin itse tuoreita, rinkuloiksi pilkottuja chilipalkoja uunissa, tuli ihana tuoksu. Erottelin rinkuloista siemenet ja murskaa rinkulat käsissäsi. Rouhi mukaan myös kaakaopapuja - niitä saa ainakin Helsingissä Ruohonjuuresta - sekoita esim. Maldon-suolaan. Maistuu grillatun ja paistetun lihan kanssa, marinadeissa ja Olivian mukaan myös suklaakakun päällä.
Kahvisaippuan idea taas tuli Ratula-tv-ohjelmasta. Sulatin vesihauteessa kilon verran saippuamassaa ja heitin sekaan 3 ruokalusikallista tavallista suodatinkahvia, laitoin koko mössön tyhjään tuoremehupurkkiin hyytymään. Siitä ei tullut liian hyytynyttä, vaan isosta massasta oli helppo pilkkoa pienempiä saippuoita leipäveitsellä... Kahvi tuo saippuaan paitsi väriä ja tuoksua myös lisää ominaisuuksia: sen pitäisi neutralisoida tuoksuja käsistä (erinomainen keittösaippua siis) ja kuoria ihoa hellävaraisesti.
Saippuoita koristavat vuosi sitten jouluksi kuivaamani - hieman jo tummuneet, myönnän - sitrushedelmäviipaleet. Niiden teko oli myös helppoa: leikkaa hedelmät ohuiksi viipaleiksi ja kuivata uunissa, mielellään kiertoilmatoiminnolla ja aika matalassa lämmössä, pidä esim. puulastaa uuninluukun välissä. Varaudu siihen, että aikaa kuluu yllättävän kauan - mutta lopputulos on hieno, ellet sitten asu kissan kanssa, joka yrittää kaivaa koristeita purkista ja hajottaa koko lasipurkin, jolloin joudut piilottamaan sen kaappiin. ;)

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Iloista joulua!

Iloista ja onnellista joulua kaikille!

Toivottavasti joulunaika sujuu yhtä leppoisasti
kuin tällä viime viikonloppuna Porvoosta hankitulla mininallella (3,6 cm):
vatsa pullottaen, mukavasti köllötellen ja ehkä vähän (mini)maljoja kohotellen.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Voihan Design Forum...

Luin juuri netistä, että Design Forum lopettaa näyttelytoimintansa.

Harmi! Ensinnäkään muotoilunäyttelyitä ei ole juurikaan. Toiseksi Design Forumissa kynnys mennä näyttelyyn on ollut todella matala, kun näyttelyt ovat olleet ilmaisia ja siinä sopivasti kaupan ja kahvilan vieressä hollilla. Ja mitä Design Forum nyt tekee kaikella näyttelytilalla? Toivottavasti D. F. ei ainakaan muuta minnekään syrjäisempään paikkaan, sitten ei kukaan löydä enää kauppaankaan.

Pöh.

Ei tule Varpusesta jouluaamuksi

(Kuva Pikkuvarpusen blogista.)

Katsokaa, kuinka hienon joulukuusitarran tilasin Varpusen kaupasta jo viikkoja ennen joulua. Ihastuin kuuseen ensisilmäyksellä: siinäpä siisti, helppo, ajaton, kaunis, tyylikäs ja kestävä joulukuusi. Emme edes vietä joulua kotona, joten oikean kuusen hankkiminen olisi tyhmää, etenkin villikissojen kanssa asuessa.

No. Tarra saapui ja oli niin hieno kuin ajattelinkin. Lähdimme rautakauppaan ostamaan tarran suuruista vanerilevyä, jotta kuusesta tulisi pitkäaikainen joulutaulu (en halua siis kiinnittää sitä seinään). Rautakaupan saha oli rikki, levyä ei saatu. Pikaista etsimistä noin kymmenessä muussa kaupassa: vesiperä. Sitten muistin, että meillähän on vanhoja vanerilevyjä pihalla. Yksi haettiin sisälle ja laitettiin viikoksi kuivumaan kylppäriin. Jotenkin menikin kaksi viikkoa... Sitten maalasin levyn valkoiseksi ja jätin sen taas kuivumaan.

Kun eilen katselin levyä, tulin siihen tulokseen, että en kyllä halua niin rupuista alustaa hienolle tarralle. Maalauksesta huolimatta levy on juuri sen näköinen, että se on asunut tuulen tuiverruksessa yhtä kauan kuin metsän kuuset konsanaan... Mutta ei tässä enää ehdi etsiä uuttakaan tarra-alustaa. Pahoittelut Varpuselle, mutta meillä ei nyt sitten ole esitellä tarrajoulukuusta.

Onneksi onnettomuus ei ole suurensuuri. Olin alun perinkin ajatellut, etten liimaa kuuseen mukana tulleita koristeita (tarrapalloja) kuusitarran päälle, vaan pelkkä kuusi riittää. Aion siis paneutua asiaan uudestaan joulun jälkeen ja tehdä kuusesta talvi- enkä joulutaulun. Jotenkin tämä joulunalus on mennyt muutenkin vähän niin sun näin, joulukoristeitakaan ei ole kaivettu varastosta. Vaan onneksi en ole tonttukoristeiden ystävä, ja viimeistään ensi viikon loman aikana saan varmasti laitettua joitakin koristeita esille, olkoot nekin sitten talvi- eikä joulukoristeita. Eikös jouluna pidä rentoutua eikä koristella kotia vaikka väkisin?

Kissamaisesti

Jos haluat tunnistaa minut kaupungilla, olen se, jolla on hieno kissapinssien kokoelma olkalaukun koristeena! Ensin hankin itse tuon Kissa ei selittele - merkin, ja nyt ystävän joulupaketista tuli ihania Murun kissapinssejä. Lisää Murun kissapinssejä löytyy näemmä Rosa Matildan nettikaupasta. Söpöjä ja iloisia!

torstai 17. joulukuuta 2009

Sisustusblogien ystäville

Maailman 50 parasta (englanninkielistä) sisustusblogia on nyt rankattu. Timesin lista ja lyhyet blogiesittelyt löytyvät täältä.

Löytyykö tuttuja suosikkeja? Itse seuraan ulkomaisia blogeja hyvin vähän, mutta oli tuolla muutama tuttu blogi.

tiistai 15. joulukuuta 2009

Joululahjoja itselle

Kerrankin tee se itse -osastolla saattaisi olla jotain, jota olisi kiva esitellä blogissa, mutta enpä voi esitellä sellaista, jota olen väkertänyt toisille joululahjoiksi. Jos muistan ottaa tekeleistäni kuvia, laitan niitä sitten ehkä joulun jälkeen blogiin.

Onneksi olen sentään lahjonut ansiokkaasti itseänikin ja jo etuajassa ennen joulua! Olimme sunnuntaina pitkällä ostoskierroksella siskon kanssa ja onnistuimme ostamaan paljon lahjoja ihan omaan käyttöön. Kiersimme Helsingin keskustan kauppoja sekä Vanhan ylioppilastalon, Tuomaan ja Ornamon (Design Forumin) joulumarkkinat. Yllä saaliini Vanhalta.

Kaunis sininen keramiikkakoru ja hauska rintanappi ovat samalta myyjältä, jonka nimeä en nyt valitettavasti muista. Rintanapin tekstiä "Kissa ei selittele" ei tarvitse selitellä ainakaan muille kissaihmisille; suunnittelen napin laittamista valkoiseen kangasolkalaukkuuni. Kissapussukka oli tietenkin myös saatava, siitä tuli heti avainkukkaro. Ostokset on aseteltu ylelliselle, ihanan pehmeälle ja monikäyttöiselle alpakkahuiville. Opin messuilla mm. sen, ettei alpakan villa kutita edes allergista ihoa ja että alpakka lämmittää lampaanvillaa enemmän. Kun huivissa oli vielä kaunis tummanliila sävy, niin pakkohan se oli hankkia.

Vanhan perinteiset joulumyyjäiset tarjoavat ihanuuksia aina 23.12. asti.

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Tervetuloa nukkekotiin!

Nyt se on valmis! Itsenäisyyspäivän kunniaksi ikuisuusprojekti nukkekoti muutti pois varaston lattialta ja pääsi sinne minne se oli alun perin suunniteltukin, siis olohuoneessamme olevan vitriinikaapin ylähyllylle. Lähdetäänpä talokierrokselle... Mitään ihan uutta minikodissa ei ole kyllä enää tapahtunut, mutta tässä nyt kuitenkin kuvia nukkiksesta oikeassa paikassaan.

Ruokailusali on ehdottomasti talon valoisin huone, siitä sai jopa vuoden harmaimpana päivänä vaaleita kuvia. Pöydällä on huojuva kynttiläjalka, keksejä lasipurkissa sekä teetä hopeakannussa.
Keittiötä en onnistunut kuvaamaan vitriinin lasin läpi - akvaarioasetuksellakin tuloksena oli pelkkiä heijastuksia. Ainoa mahdollisuus oli kuvata ruokailusalin kautta
...ja nostamalla kamera vitriinin sisälle. Harmi, sillä keittiö on mielestäni nukkiksen söpöin huone. Aiempia kuvia siitä voit katsoa täältä.

Eteisestä näkyy kylpyhuoneeseen.

Naulakossa roikkuu päivänvarjo ja käsilaukku. Tällaisia pieniä yksityiskohtia oli mielestäni kaikkein hauskinta suunnitella heti sen jälkeen, kun nukkekodin pohjapiirros ja perusidea oli hahmottunut. Päätin kuitenkin jo alussa, että minulle riittää luovuudeksi perusidea ja sen toteuttaminen eli huonekehikon askartelu,lähes kaikki tarvikkeet olen ostanut valmiina ja korkeintaan maalannut itse. Minulla ei ole kärsivällisyyttä tehdä kaikkea alusta alkaen, enkä myöskään halunnut, että tavarat näyttävät viisivuotiaan tekeleiltä...
Olohuoneessa on komeat, käsintehdyt nahkanojatuolit. Takasta puuttuu vielä puita ja muutenkin pientä loppuviimeistelyä voisi tehdä. Olen kuitenkin tahallisesti ripotellut pitkin asuntoa huolimattomasti jätettyjä lehtiä ym. elämisen merkkejä. En aio hankkia nukkekotiin nukkeja, mutta halusin luoda vaikutelman, että siellä asuu joku - vieläpä joku vähän sotkuinen ja boheemi, kaiken ei pidä olla nukkiksessakaan tip top.


Myös makuuhuone sijaitsee asunnon takaosassa, kuten keittiökin. Sitäkään ei siis päässyt kuvaamaan kuin päältä päin ja hyvin heijastavan ikkunan kautta. Pönttöuuni on ihan kuin oikea!
Sängyllä on huovutettu päiväpeite, seinällä vinksahtanut ryijy ja suvun muotokuvia. Ompelunurkkaus on herttainen.
Siellä se on, kiehtova minimaailma!

torstai 3. joulukuuta 2009

Jouluperinne: vesiamaryllis

Tähän ei nyt löytynyt kuvaa omista eikä muiden arkistoista, mutta onneksi kaikki tietävät, millainen on amarylliksen sipuli. Mutta tiesitkö, että sipulin voi kasvattaa kauniiksi kukkivaksi kukaksi myös maljakossa, pelkän veden avulla?


Ennen kuin meille tuli kissoja, minulla oli tapana kasvattaa vesiamaryllis joka joulu. Kasvattamiseen tarvitaan:


- amarylliksen sipuli

- iso, mielellään sylinterimallinen eli korkea maljakko

- kiviä

- vettä


Aseta maljakon pohjalle kiviä ja niiden päälle amarylliksen sipuli. Lisää vettä niin että sipulin juuret kastuvat, mutta itse sipuliosa ei. Odottele viikko, pari ja sinulla on ensin pitkä vihreä amarylliksen varsi ja lopulta kaunis kukkakin. Lisää vettä tai vaihda koko vesi tarvittaessa. Tämän helpompaa ei kotipuutarhurointi voi olla!