perjantai 31. joulukuuta 2010

Kohti uutta vuotta


Hyvää uutta vuotta! Minulla ei ole tapana tehdä lupauksia vuoden vaihtumisen kunniaksi, mutta vuodelle 2011 minulla on monta toivetta ja haavetta... Aika moni liittyy kotiin ja pihaankin, toivottavasti edes joku toteutuu. :)

Kuva vihjaa yhdestä toiveesta, tai oikeastaan jo suunnitelmasta: jouluna meillä poltettiin kynttilöitä itse tekemieni sushilautasten päällä. Havahduin, etten ole tehnyt aikoihin savitöitä. Uudenvuodensuunnitelmiin kuuluu siis savityökurssi. Milloin ja miten, se on vielä selvittämättä.

Haluaisin myös tehdä enemmän (enemmän on kyllä melko kaunisteleva sana tuossa yhteydessä, kun en tee oikeasti ollenkaan) käsitöitä. Joskus nuorena ompelin itse villakangastakitkin, mutta nyt en ole tehnyt vaatteita ikuisuuksiin.... Luettuani tästä kirjasta olen ollut aivan pistoksissa. Ensi vuonna kyhäilen kyllä itse edes yhden kauhtanan!

(Toivottavasti aloitan aktiivisen käsityövuoden kuitenkin ompelemalla ne sohvatyynyt, joihin ostin kankaan jo viime keväänä. Paitsi etten voi, olen ehtinyt jo kadottaa kankaankin....)

torstai 23. joulukuuta 2010

Rauhallista joulua

Hyvää ja kodikasta joulua kaikille!

Meidän kodissa joulurauha on taattu sillä, ettei joulukoristeita ole juurikaan ja ne harvatkin on ripustettu kissantassujen ulottumattomiin, kuten takanpeltien säätökahvaan katonrajaan. Sieltä pienestä luukusta on livahtanut talvikeiju, joka unohti jääsukkansa... Tai riisui ne tarkoituksella, koska vaihtoi jalkaansa luistimet.
Pöllö ja kauris kokeilivat joulunviettoa takanreunuksella, mutta saivat eräänä yönä niin kopsahtavan lähdön ja pöllö lisäksi pesun kissankielelellä, että muuttivat vitriinikaapin suojiin.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Uusi Tuuli

Kävimme kattilanetsintäretkellä Iittalan ja Arabian tehtaanmyymälässä Arabianrannassa. Keittoastia-asia jäi vielä vähän auki, mutta löytyi maailman kaunein koriste. Tai hedelmävati. Tai salaattikulho. Tai mitä vain!

Hackman myi superedullisesti Tuuli-kulhoja, ostimme valkoisen. Brita Flanderin suunnittelema alumiini-Ceratec-vati on ollut välillä pois myynnistä, mutta nyt taas tuotannossa. Onneksi, sillä Tuuli on kaunis jo sellaisenaan, ja löytyy sille varmasti käyttökin. Suunnittelin jo joulun aatonaattoillaksi saksanpähkinä-sinihomejuustosalaattia...

tiistai 14. joulukuuta 2010

Uusi asukas

Nukkekodissa asuu nyt minikissa - huovutettu, harmaa (tietenkin!) ja varsin pystyhäntäinen tapaus. Sain ihanan lahjan ystävältä. Olinkin ajatellut, että nukkiksessa on oltava kissa-asukas, mutta hyvää ei ollut tullut vastaan. Tämä ON hyvä. Kissa viettää nyt joulua nallen kanssa olkkarissa, mutta muuttaa myöhemmin keittiöön. Hänelle on tietysti hankittava oma kuppikin. Ja muut tarvikkeet... Onko kukaan nähnyt minikokoista kissanvessaa missään? :)

Ruokasaliin tuli myös jotain eläimellistä, arvoveistos eli Pentikin poro.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Lukunurkkaus


Vuosien epäkohta korjattu: ensin olohuoneeseen sohvien väliseen nurkkaukseen saapui Hayn pöytä pöytä ja viikonloppuna valaisin sen päälle. Lukutoukan kotona voi vihdoin lukea olkkarin sohvalla loikoillen jopa talvisaikaan. Oli sitä odotetukin.

Olin aika vaikeaa löytää sopiva valaisin. Maailmahan on täynnä toinen toistaan kauniimpia valaisimia, mutta etenkin pöytälamput ovat usein sellaisia, etteivät ne valaise juuri ollenkaan tai eivät ainakaan muuta kuin alaspäin. Markslöjdn Lysvikin kupu on kääntyvää mallia ja valaisimeen käy 40 W:n lamppu: lukutesti on jo suoritettu ja kyllä näki lukea (olohuoneen katossa on neljän halogeenin spottilamppu).

Hintavertailu muuten kannattaa: tämä valaisin maksoi Stokkalla 20 euroa enemmän kuin K-raudassa!

Kuvasa näkyvät myös kotimme toistaiseksi ainoat joulukoristeet, rautalankajoulukuusi ja keramiikkakarhu. Laitoin pari muutakin koristetta esille, mutta yön pimeydestä kuului KOPS, ne joutuivat karvatonttujen käsittelyyn. Aion tutkailla joulukoristevalikoimaa taas viikonloppuna ja katsoa, jospa siellä kuitenkin olisi jotain kissaturvallista.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Hyvää joulunalusaikaa!

Hyvää itsenäisyyspäivää ja kaunista joulunalusaikaa! Huomasin, että nukkekotini valmistui tasan vuosi sitten, eikä siellä olekaan sitten tapahtunut oikein mitään - paitsi tänään, kun nukkekoti siirtyi jouluaikaan.

En päässyt pienen joulukranssin ohi, mutta nukkekodissani ei ole ulko-ovea... Kranssi koristaa siis ruokasalin kynttelikköä.
Se ei ole tässä ruokasalissa kovin kummallista, sillä yhdessä tuolissakin kasvaa ruusu.
Olohuoneen peuranpää sai suuremman kranssin rusetteineen. Lisäksi kaikkialle ilmestyi joulupaketteja ja lahjarasioita.
Haluaisin viettää joulua kuin nalle, takan ääressä nojatuolilla köllöttäen.
Minipakettien sisällä on vielä minimpiä paketteja. Mutta milloin takkaan laitetaan puita ja kipinäsuoja? Olisi jo aika!

Niin. Piti siis käydä Kansallismuseon nukkekotinäyttelyssä ja sen jälkeen museokaupassa ja joutua korkean minikuumeen valtaan. Nukkis on siis ollut valmis jo vuoden! Korkea aika aloittaa seuraava miniprojekti! Olisikohan se kasvihuone, kahvila, keramiikkapaja, kirjasto, ompelimo.... Ideoista ei ole ainakaan pulaa. Kuulin muuten ikävän uutisen, että Euro Minis -tuotesarjan valmistaminen lopetetaan. Minun nukkekotini kaikki ovet ja puuvalmiit kalusteet (muutamat ihan valmiitkin kalusteet) ovat tuota sarjaa, joten seuraavasta projektista, oli se mikä vain, ei tule enää ihan samaa tyyliä. Toivottavasti edes ovien ja muiden rakenteiden kohdalle tulee hyvä korvaava sarja.


perjantai 3. joulukuuta 2010

Pikkuisia unelmia

Kai kaikki ovat kuulleet tärkeän uutisen: Kansallismuseossa on avautunut nukkekotinäyttely? Näyttelykäyntiä odotellessa olen virittäytynyt tunnelmaan tutkimalla näyttelystä kertovaa kirjasta Unelmien kodit (Jouni Kuurne, SKS 2010).

Olenkin oppinut uutta minimaailmasta. Ensinnäkään nukkekodit eivät olleet ennen - kuten eivät nytkään, mineilyhän tuntuu olevan lähinnä aikuisten naisten harrastus - lasten juttuja, vaan 1700- ja 1800-luvun nukkekaappien kerrotaan jopa kuvastaneen "elämää laajemmin ja sellaisiltakin osin, joita ei pidetty lasten silmille sopivina". Harmi, ettei kirjassa kerrottu tarkemmin, millaisia nämä paheelliset kaapit olivat. Sen sijaan mainittiin, että 1800-luvun puolivälin jälkeiset nukkekodit eivät enää heijastaneet maailmaan yhtä todellisuuspohjaisesti kuin varhaisemmat minimaailmat.

Kaikenlaisia minimaailmoja sitä kyllä löytyykin! Olen ollut sitä mieltä, että on hauskempaa, että nukkekoti on esim. rakennettu tavalliseen kaappiin eikä ole oma itsenäinen talonsa. Enpä panisi kuitenkaan pahitteeksi, jos saisin näin taidokkaasti tehdyn ja kauniin pienoistalon.

Kelpuuttaisin omaan nukkikseeni myös jugenduunin, ehdottomasti juuri jugendin vihreän. Olen alkanut miettiä, miten sellaisen voisi väkertää itse.
 Kirjassa on esitelty muitakin miniatyyrimiljöitä kuin koteja. Tässä on nukkesairaala.
Jotkut kirjan esittelemistä nukkekaapeista kuulostavat epätodellisen hulppeilta. Hollannista tunnetaan 1600-lukulainen, arvatenkin arvohenkilölle kuulunut "nukkekammio", joka on "aikuisen aarrekammio, jossa on mm. aitoja signeerattuja öljymaalauksia". Minun pahvilaatikoista kyhäämälläni talokehikolla on vielä vähän matkaa tuollaiseen!

Muita pikkuisia juttuja. Joulukalenterista tuli pari ekaa päivää kirkollisia hahmoja,
 mutta tänään kaksi lammasta. Kivaa!

perjantai 26. marraskuuta 2010

Vielä kerran keittiöremontti

Viimeinen kirjoitus aiheesta keittiöremontti: lopputulos ja projektin opetukset. Harmikseni marrasharmaassa räpsityt kuvat ovat jotenkin punertavia ja kyökki näyttää muutenkin autiolta, kun oikea ruokapöytä ja muut kalusteet ovat vielä löytämättä. Eikä keittiössä ole vetimiäkään, mutta niistä tulee siis rosteriset. Seli seli – eli asiaan.

Tässä on työpiste nro 1. Kaksi erillistä allasta on osoittautunut paremmaksi vaihtoehdoksi kuin kaksi vierekkäistä allasta. Tai miten sen ottaa... ennen katselin, kun mies kokkaa, mutta nyt huomaan, että minullekin löytyy tehtäviä oman työpisteeni luona. ;) Joka tapauksessa isot ja syvät altaat ovat hyvä juttu: niiden pohjalle mahtuu vaikka mitä. Aikeissa on ostaa Ikeasta pari mustaa pientä silikonivatia altaiden pohjalle, ne ovat kuin vara-altaita ja niihin voi vaikka jättää jotain kuivumaan. Altaiden päälle voisi myös hankkia leikkuualustat tai muut kannet, sitten saa likaiset tiskit piiloon ja lisää tasoa halutessaan.

Mustat Ylämaan graniitin työtasot ovat myös mieleiset. Niiden kanssa kävi vain vähän ikävästi, sillä ensin toinen työtaso oli väärin leikattu ja lopulta kumpikin on vähän liian kapea. Emme osanneet kysyä, eikä myyjä kertoa, että tason asennustapa vaikuttaa tason leveyteen. Jos meillä olisi tason takana laatta, saisimme lisää 5–8 mm. Sitten taso olisi täydellisen levyinen, nyt aavistuksen verran liian kapea – mutta niin vähän, ettei alettu enää tilaamaan uutta. Olemme hoitaneet tasoa vain vedellä ja toisinaan etikalla pyyhkimällä, hyvin pyyhkii (lähtee jopa kissojen tassunjäljet; aika helposti tasoihin kyllä jää pieniä jälkiä). Nyt tasot asennettiin ennen liesiseinän laatoitusta ja toisen tason taakse ei edes tullut laattoja.

Mitään viinikaappia eikä edes viinihyllyä meille ei pitänyt tulla, mutta tuli nyt kuitenkin tuollainen miniavohylly, kun keittiön mitat olivat sellaset, että jotain piti keksiä tuohon sivuun.

Suosikkikohtani keittiössä on tämä jo blogissakin usein näkynyt liesiseinä. Jämäkät laatikot antavat vaikutelman isosta lipastosta (laatikoiden sisällä on piilolaatikoita, nekin on jo havaittu hyväksi keksinnöksi) ja betonityyppinen seinä on vaan ihana. Laattojen suhteen saimme vinkin, että isot laatat kannattaa liimata, niin ne pysyvät varmemmin paikoillaan. Käsittelimme laatat myös suojasuihkeella. Se ei näy ollenkaan, mutta muodosti huokoiseen pintaan teflonmaisen kalvon, joka suojaa kosteudelta ja rasvalta. Yhden käsittelykerran pitäisi suojata vuosien ajan.
Kodinkoneista Smegin uuni ja liesituuletin ovat suosikkeja. Old school -tyyli on hauska ja sekin viehättää, että koneet toimivat vanhanaikaisesti napista vääntämällä. Jotenkin tuntuu, ettei kaikkialla pidä olla digitaalisia, potentiaalisesti sekoavia koneistoja, vaan mekaanisillakin pärjää.

Liesituulettimeen piti muuten tehdä jokin muutos huippuimurin takia. Koska tilasimme kodinkoneet keittiöfirman kautta, keittiömyyjä hoidatti asian, se oli kätevää – ja olisimmeko itse edes osanneet ajatella asiaa, en minä ainakaan... Muutenkin remontin aikana tuli jatkuvasti eteen sähkö- ja putkiasioita, joihin ainakaan minulla ei ollut mitään kantaa, kun en oikein edes ymmärtänyt, mistä puhutaan.

Pidämme myös keittiön valaistuksesta. Tuossa liesiseinän yläosassa kulkee iso valopalkki, joka kätkee sisälleen valospottien lisäksi sähhöjohtoja ja liesituulettimen putken. Keittiön kahdella muullakin reunalla on samanlaiset valoboksit katonrajassa, tosin litteämmät. Boksit on tehty mdf-levystä, liitoskohdat tasoitettu ja kaikki maalattu vaaleanharmaaksi.

Olen kuullut, etteivät kaikki keittiömyyjät enää suunnilleen suostu myymään halogeenispotteja, ledejä pitäisi olla. Ledien valokyky ei ole kuitenkaan vielä kovin hyvä, ei valon värikään, lisäksi ledspotit ovat kalliita. Meille laitettiin valobokseihin edulliset halogeenispotit (suoraan Prismasta!)  - niiden kanta on sellainen, että niihin sopii ledpolttimokin, sitten kun ledit ovat kehittyneet. Alakaappien alla on Philipsin power ledit eli uudet energiaystävälliset ledit; niiden ei tarvitsekaan valaista niin paljon kuin kattospottien, jotka ovat keittiön tärkein valonlähde.

Astiakaappi-jääkaappi-siivouskaappiseinä näyttää tältä, ei kovin erikoiselta. ;)

Olemme lopputulokseen tyytyväisiä, se lienee pääasia - keittiöstä tuli ajaton ja toimiva, kuten pitikin. Kunhan saadaan vielä sisustettua ja somistettua, kaikki on täydellistä! Suunnitteluun meni kauheasti aikaa, eikä vähiten siksi, että lopulta melkein kaikki keittiön osat ostettiin eri paikoista. Mielestäni se kuitenkin kannatti: keittiöfirmoissa ei ole erikoismaaleja eikä suurta laattavalikoimaa. Toisaalta esim. kodinkoneet eivät tulleet keittiöfirman kautta juurikaan kalliimmiksi kuin netistä tilattuina, joten oli helpompaa ottaa ne samaan pakettiin ovien ja runkojen kanssa.

Jos nyt tilaisin nuo ovet ja rungot uudelleen, tilaisin ne valmiiksi koottuina. Ison keittiön osiin meni yllättävän paljon kokoamisaikaa ja kun kaappipaketteja oli miljoona, ei heti käynyt ilmi, mitä puuttui  – ja varmaan kaikissa remonteissa jotain puuttuu aina ekasta kuljetuksesta. Jos kaapit olisivat saapuneet koottuina, suurimmat puutteet olisivat näkyneet heti.

Pahoittelen pitkää sepustusta, mutta ehkä ainakin minun itseni on joskus kiva lukea tämä uudelleen, kunhan rakennuspöly on laskeutunut... tai kun on aika alkaa suunnitella seuraavaa isompaa kodin muutosta.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Joulukalentereita

Kävin eilen Suomen museokauppojen yhteismyyjäisissä Kansallismuseossa. Valitettavasti tapahtuma ei ollut niin ihastuttava kuin etukäteen kuvittelin, vaan markkinahumua eli tungosta oli liikaa, enkä oikein edes nähnyt mitään.

Itse Kansallismuseon kauppa oli kuitenkin yhtä mukava kuin ennenkin. Kauppaan oli saapunut juuri mm. suuri määrä lasisia joulupalloja, mutta jätin ne katsomatta, siellä ne eivät kuitenkaan ole kissakodin koristeita. Lopulta ostin vain kaksi joulukalenteria.

Ensimmäinen menee siskonpojalleni, jonka joulukalenterivastaavaksi olen kummin ominaisuudessa julistautunut. Kalenterin malli on vuodelta 1955 ja kylänäkymä avautuu kolmiulotteisena. En viitsinyt taittaa kalenteria auki, kun se on kerran lahja.
Meille kotiin hankin tällaisen mustavalkoisen "aikuisten joulukalenterin". En tiedä lainkaan, mitä luukkujen takaa on odotettavissa, kai valokuvia. Joskus minulla oli Ateneumin rakennusta kuvaava kalenteri, jonka luukuista paljastui Ateneumin taidetta. Se oli hieno!

Joskus olisi hauska kehitellä joulukalenteri itsekin, mutta en tiedä, millainen se olisi, ja epäilen, ettei minulla riitä aktiivisuutta minään vuonna... Onneksi on valmiita kalentereita!

perjantai 12. marraskuuta 2010

Asetelmia

Keittiö on edennyt raivaus- ja siivousasteesta somistuksen puolelle, jihuu! Appivanhemmat ovat kohta tulossa viikonlopuksi, joten kyökki on pitänyt puunata edustuskuntoon. Koska se on vielä huonekalujen ja osin pienkoneidenkin suhteen vielä vaiheessa, olen keskittynyt perussiivouksen lisäksi siihen, että työtasoilla on kauniita asetelmia. Mies kyllä sanoi - ja olen periaattessa itsekin samaa mieltä - että tänne ei tule sitten mitään ylimääräistä. Mutta ei kai ylimääräistä voi olla olla...

Kauniiden keramiikka-astioiden kokoelma? Suurin osa on suursuosikiltani Anneli Sainiolta.
Pesuaineet kauniissa pulloissa? Siideripullossa on astianpesuainetta, suihkupullossa meidän kodin peruspesuainetta etikkaa. Ja alla itse tehdyt betonilättänät.
Vanhojen pullojen kokoelma jostain mummolan kätköistä? Emme kyllä sattuneesta karvaisesta syystä (kissat) koskaan polta noissa kynttilöitä, mutta jotain piti keksiä, kun yksi pitkä työtason pätkä on vielä ihan tyhjä lukuun ottamatta mikroaaltouunia, josta luovumme, koska se on ruma eikä sitä edes tule käytettyä. Pullot yrittävät tehdä mikronkyljestä kauniimman.
Omput itse Kiinasta asti raahatulla lautasella? Noita lautasia on enemmänkin ja aina kun näen ne, selkää alkaa pakottaa. Niissä oli todellakin roudaamista...
Paras asetelma syntyi kyllä keittiön ulkopuolelle, mutta en saanut siitä kelvollista kuvaa. Yksi keittiön ikkunoista aukeaa suoraan autotallikatokseen, eli maisema ei ole maailman kaunein. Laitoin ikkunan ulkopuolelle ikkunalaudalle pieniä sypressejä mustissa ruukuissa ja pari tuikkukippoa. Nyt katse kiinnittyy enemmän kasveihin kuin niiden takana olevan autoon ja kynttilät näkyvät sisälle kauniisti. Ulkotulet ovat muutenkin hyvä kissakodin vaihtoehto.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Keittiönmurusia

Sen ajan, mitä emme viikonloppuna viettäneet pihatöissä, ahersimme keittiössä. Miten ihmeessä olemme joskus selviytyneet koko talon muutosta, kun yhden huoneen kanssakin menee näin paljon aikaa? Onneksi aherrus on tuottanut tulostakin. Tarkalla zoomilla keittiöstä löytää jo pari suuurin piirtein järjestyksessä olevaa nurkkausta. Yläkuvassa on talon mukana tullut, keittiönnurkkaan sopiva lipasto. Se on tarkoitus joskus vaihtaa esim. jonkinlaiseen hyllykköön, mutta kelpaa toistaiseksi.

Bilbao-valaisin saatiin kattoon ja se yllätti iloisesti: valaisin heijastaa kauniin valorosetin kattoon. Kuten johdon solmusta voi päätellä, valaisin ei ole vielä aivan oikeassa paikassa. Siirretään se sitten, kun tiedämme joskus, millainen ruokapöytä keittiöön tulee.
Kaffipistekin on toiminnassa. Äiti on edistyksellinen bloginlukija. Hän oli huomannut, että haaveilen kMix-kahvinkeittimestä ja osti sen minulle synttärilahjaksi. Kahvinurkkaus muistuttaa muutenkin läheisistä, sillä sekä Muumi-kannu että Marimekon tarjotin ovat lahjoja ystäviltä. Olen laiska käyttämään kahvimyllyä, mutta se on niin hauska vekotin, että pidän sitä kahvijauheen säilytyspurkkina.
 Jos kääntää kameran, näkee mm. tällaista. Eli tovi vielä menee keittiönraivauksessa...

Jääpuutarhassa

Jos ilmaisen mielipiteeni talvesta kauniista, voisin sanoa, että en ole lumen ystävä. Kuuran ystävä sen sijaan olen: kuura teki viikonloppuna syysränsistyneestä pihasta kauniin satumaan.




Emme kuitenkaan ehtineet ihailla kauneutta juurikaan, sillä kuuran haihduttua piti keskittyä haravoimiseen. Enpä muista haravoineeni aiemmin raekuurossa ja pientä helinää kuunnellen. Maa oli täynnä rakeita ja pieniä jäähileitä, ja lehdet kilisivät haravoidessa vienosti. Hauskaa – mutta ensi vuonna aion silti olla vähän aiemmin liikkeellä. Osa pihan syystöistä on yhä tekemättä, mutta tällä viikolla on pakko pontevoitua niidenkin suhteen.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Syysyllätys


Kuka arvaa, mikä tässä kukkii keskellä marraskuun pimeyttä, vielä toistaiseksi olohuoneessa olevan keittiötarvikekasan keskellä, lähes heitteille jätettynä?

Paprika. Saimme sukulaisen paprikantaimen hoitoon juhannuksen tienoilla, eikä kukaan muista koskaan palauttaa paprikapoloa takaisin omaan kotiinsa. Näemmä se viihtyy meillä. Olin viikonloppuna hahmottavinani siinä nuppuja, ja nyt yksi kukka on jo auennut ja lisää on tulossa. Hämmästyttävää mutta hauskaa sinnikkyyttä.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Odotettu marraskuu


Poikkeuksellista, että marraskuun alkua tervehtii ilolla. Mutta tämä marraskuu on toiveikasta aikaa: keittiö tuli viikonloppuna vihdoin niin valmiiiksi, että pääsen viimeistään huomenna täyttämään kaappeja. Eikä viikonloppuisin tarvitse enää juosta rautakaupoissa! Se on melkein vieläkin parempi uutinen. 

Olo on niin vapautunut, että kävin ostamassa Teeteen petrolia Cacao-angoralankaa kaulahuivia ja ehkä myssyä varten. Kunhan keittiötavarat on siirretty mm. olkkarin lattialta, vaatekaapista ja vessasta oikeille paikoilleen, ehdin ehkä tehdä käsitöitä. Tai ommella ikuisuuden työn alla olleet koristetyynyt. Tai laittaa tauluja seinille. Tai mitä vain. :)

Toiveikkaan marraskuun tunnelmiin sopi sekin, että syysmyrkkylilja kukkii pihalla keskellä muuten harmaata ja nuutunutta maisemaa. Piilotin sen sipulit maahan vain kolme viikkoa sitten, enkä odottanut näin nopeaa kukintaa. Ihana yllätys! Toivottavasti ne kukkivat vielä ensi viikonloppuna, ja muistan ottaa kuvan päiväsaikaan.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Valaisevia ja vetäviä ostoksia

Keittiö ei ole vielä valmis, mutta nyt alkaa jo olla aavistus, mitä tuleman pitää. Yksi hana on asennettu, liesituuletin toimii, melkein kaikki valospotit ja pistorasiat ovat paikoillaan, liesitasokin toimii. Uudessa keittiössä on kokattu jo kaksi ateriaa! Ruhtinaallista laittaa ruokaa liedellä vessassa olevan irtolevyn sijaan.
Viikonlopun aikana tuli tehtyä myös pieniä mutta tärkeitä ostoksia keittiöön. Ei meille tullutkaan suomalaista designvalaisinta, koska havittelemaani Lisa Johansson-Papen varjostin oli liian pieni. Siitä oli isompikin malli, mutta se ei ollut enää samaa muotoa, joten ei kelvannut. Ei sitten kelvannut mikään muukaan kotimainen, vaikka kovasti yritettiin... Mutta pohjoismaisen muotoilun parissa pysyttiin: tilasimme tänään tanskalaisen Design by Frandsenin Bilbao-valaisimen valkoisena. Voi olla, että hankimme kyökkiin myöhemmin toisen samanlaisen valaisimen, tosin ehkä erivärisen.
Valinta oli lopulta helppo, sillä valaisimessa oli jotain kovin tuttua: siinä on samanlaiset aukot kuin liesituulettimen aukoissa. Nämä ovat kuin vastinparit toisilleen.
Tilasimme vihdoin myös vetimet. Mustia vetimiä ei sitten maailmasta juuri löydy, vaikka toisin luulimme! Nämä Savon perusrosterivetimet olivat kuitenkin mukavan kulmikkaat ja simppelit sekä tarpeeksi jykevät isoon keittiöön. Kaiken lisäksi niiden nimi on OK, ehkä se oli merkki,että vedinjahkailun voi lopettaa.


Enpä olisi uskonut, että siivoamistakin voi odottaa, mutta nyt kyllä sormet syyhyävät päästä pyyhkimään pölyjä hyllyiltä ja täyttämään kaappeja, keittiön sisustamisesta ja somistamisesta puhumattakaan!

maanantai 18. lokakuuta 2010

Jäätynyt jättikurpitsa

...eli viikonlopun puutarhaihmeet. Piha alkaa olla haravointia vaille talvikunnossa, ja taas mahtui viikonvaihteeseen paljon hommia sekä etenkin paljon ilon ja hämmästelyn aihetta.

Jääkurpitsa oli kyllä ihmeistä suurin. Kuulin keväällä vinkin, että jos istuttaa kurpitsan kompostin pohjoispuolelle, se kasvaa etelää kohti kurottaen ja maisemoi tunkion kauniisti.

Totta toinen puoli. Tämän kasvukauden perusteella kurpitsa rakastaa kompostia, mutta kasvaa minne sattuu, jopa tiheään pusikkoon. Nyt kun lumimarjapensaassa ei ole enää paljon lehtiä, huomasin, että oksien keskellä on kurpitsa! Toivottavasti se ei ole oikeasti jäätynyt. Ainakin se pääsi sisälle lämmittelemään.

Talon eteläpuolella tapahtui vaikka mitä. Tässä multapenkissä muhii nyt mm. tulppaanien ja viehättävien hunajasipulien sipuleita, jättipoimulehden siemeniä ja erikoisimpana kaikista myös merikaalin siemeniä. Piti ihan piirtää istutuskartta, niin on paremmat mahdollisuudet tunnistaa kasvit sitten keväällä... Sikäli mikäli tuossa mitään kasvaa, sillä ystävällisesti kettu on ottanut olkkarinalusemme kakkimaakseen! Melko röyhkeää toimintaa. Aiemmin olisin ollut vain iloinen luonnonläheisyydestä, mutta nyt olen mustasukkainen omista istutuksistani: ne ovat enemmän kuin ketunkakan arvoisia. ;) (Ja tuon sokkelinrumiluksen maalaan kyllä ensi töikseni keväällä, harmittaa katsella sitä.)

Sain äidiltä pionin ja kuunliljan juurakoita sekä syysleimua, nekin löysivät paikkansa pihalta. Sain vihdoin istutettua myös jo kesällä hankittuja mehikasveja, niitäkin tuohon olkkarin ikkunan alle. Kukkapenkki taisi nyt jäädä tänä syksynä rajaamatta, mutta laitetaan betonikiviä kukkamaan reunalle sitten keväällä...
Kesällä minulla olisi ollut tilaisuus tuoda omalle pihalle myös näitä hauskoja kattomehitähtiä, joita kasvaa joka raossa mökillämme. En kuitenkaan raatsinut repiä niitä maasta, kasvakoon siellä missä ovat aina olleet.
Puutarhatöiden lisäksi tuli vain haahuiltua pihalla ja lähistöllä. Muutakin kylmettynyttä kuin kurpitsoja näkyi. Tontin vieressä oleva kesantopelto on aamuisin kuurassa, mutta silti siellä on runsaasti jäätyneitä kukkia.
Jäätyneitä surkimuksiakin kannattaa kuvata, sillä törröttäjien takana törröttää nykyisin huolestuttava määrä nostureita. Melkein pihallemme on kohoamassa uusi asuinalue, eikä peltomaisemista voi enää nauttia edes ensi kesänä, pahaa pelkään. Syystöiden tekeminen tuntuukin vähän haikealta, vaikka oma piha säilyykin ennallaan rakennustöistä huolimatta.