keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Ihana lankalöytö

Ostin pari päivää sitten kolme kerää Novita Cotton luxus -luomulankaa. Kuvan luonnonväristä, savunsinistä ja vaaleamman sinistä. Tarkoituksena olisi väkertää kevätversio lettihuivista. Ajattelen, että huivi sopisi hyvin sinisen farkkutakin kanssa - sellaista takkia minulla ei tosin ole. Lanka kuitenkin vaikutti niin pehmeältä ja silti kestävältä ja oli vielä edullista, että sitä piti ostaa. Toivottavasti keväthuivi valmistuu jo tälle keväälle.

t. Nimim. Oli siellä varastossa kylpyhuonesomisteiden lisäksi aika paljon lankoja ja käsityötarvikkeitakin

Kevät tuli kylppäriin

Tauluja, pyyhkeitä, mattoja ja tuoli. Niillä saatiin keväänvihreää ja merenpinnan sinistä väriä ja pirteämpää tunnelmaa vitivalkoiseen kylpyhuoneeseemme. Aina ei tarvitse lähteä ostoksille, vaan piipahdus omassa varastossa riittää.

Siirsin kirkasvalolampun kylppäriin, koska vietän aamuisin enemmän aikaa peilin edessä (ainakin 5 min) kuin aamupalalla (n. 2 min). Lisäksi kylppäri on suurimman osan vuorokaudesta kissattomassa tilassa, vaikkei siltä näytäkään, ja lamppu on tuolla turvassa karvaisilta auringonpalvojilta. Seinällä on Susanne Gottbergin näyttelyjuliste. Maton saimme talon mukana, ja yhtäkkiä huomasin, että siinähän on samat sävyt kuin Gottbergin teoksessa.Fiskarsilaisen taiteilijan, jonka nimeä en muista, kortit olivat hetken Gottbergin julistetaulun vieressä seinällä, kunnes rämähtivät alas. Parempaa kiinnitystapaa etsitään.
Julia Vuoren postikortista tehty taulu on toistaiseksi vain kylppärin työtasolla, koska pelkään senkin loikkaavan lattialle yön hiljaisuudessa.
Sen sijaan seinälle pääsi n. 10-vuotiaana maalaamani viidakkomaisema. Sen edessä kituuttaa oikeaa viidakkoa markkeeraamassa vehka, jonka kissapuutarhurit ovat melkein saaneet hengiltä. Katsotaan, josko kevätaurinko antaisi kukkaparalle uutta voimaa.
Vihreän pyyhkeen vasemmalle puolelle nurkan taakse jää suihkutila ja sauna.
Niin ikään varastosta löytynyt metalliritilätuoli muistutti, että kannattaisi käydä joskus kirppiksellä, tuolin on nimittäin hankittu joskus puoli-ilmaiseksi Helsingin Tattarisuolta. Terassimatoksi kesällä ostettu räsymatto teki siitä hyvän kissanpesän: kun käymme suihkussa, kissat istuvat tuolilla katselemassa.
Jumppapallokin pääsi kevätkylppäriin vain siksi, että se on niin sopivan värinen.

Saisi se oikeakin kevät kyllä tulla, ettei pitäisi leikkiä kevättä kotona.

tiistai 26. tammikuuta 2010

Betoninpehmeitä unelmia

Kun keittiöajatuksille antaa pikkusormen, ne vievät koko käden ja kaiken ajan ja häiritsevät töissäkin. Sääli työkaveria, joka juuri remppasi keittiönsä, hän saa miljoonia keittiökysymyksiä päivässä.

Koska toiveiden kaapistot ovat vielä löytymättä, olen keskittynyt etsimään unelmien työtasoa (hinnoista, tekniikoista ym. tosielämän rajoitteista piittaamatta). Luulen, että se olisi tässä:

Betoni on yhtä aikaa rouhea ja pehmeä, kaunis ja houkutteleva materiaali. Ilmeisesti betonitaso pitää kuitenkin käsitellä aikamoisilla myrkyillä ennen kuin siitä tulee kulutuksen ja kosteuden kestävä. Siitä ajatuksesta en pidä. (kuva Sisustustoimisto Trioplanilta).


En tiedä, olenko koskaan nähnyt Durat-tasoa oikeasti, mutta kuvissa se näyttää ainakin hienolta, ja materiaali kuulostaa muutenkin pätevältä. Olkoonkin muovia, mutta kierrätysmuovia. (Kuva Durat-sivuilta)


Kvikillä on hyvännäköisiä komposiittikivityötasoja.


Ruusu vinkkasi netistä tilattavista Diapolin kivitasoista. Kiitos vinkistä!


Massiivipuutasotkin ovat kauniita, mutta ne eivät nyt tule kyseeseen. En halua meille enää yhtään puunväristä ja/tai rusehtavaa pintaa. Ja vaikka tiedän kokemuksesta, että massiivipuutason hoito on helppoa, en halua öljyttävää pintaa kissataloon.


Rosteritaso miellyttää minun silmääni, mutta mies on ehdottomasti kieltänyt sellaisen. Hän tökkii kaupoissa aina rosteriesineitä sormellaan ja hihkuu "Kato nyt, sormenjälki". Viesti on mennyt perille, meille ei tule terästä.


(Täys)laminaattitasoja pitää vielä tutkia.


Aah ja apua.



sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Keittiösuunnitelmia

Sohvapöydällämme on koko alkuvuoden lojunut tällainen paperituotteiden röykkiö. Kaikkia papereita yhdistää se, että niissä puhutaan keittiöstä. Kaikkia alkuvuoden lauantaita yhdistää se, että olemme viettäneet ne eri keittiömyymälöissä ja rautakaupoissa kierrellen.

Uusi keittiö pitäisi siis saada! Aikataulusta ei ole tarkempaa tietoa, mutta ehkä kesällä... Nyt on kuitenkin päätetty keskittyä vain ideointiin, sillä miten voi pyytää tarjouksia keittiökalusteista ja -remppaajilta, ellei tiedä, mitä haluaa?

Ennen kuin uutta keittiötä ruvettiin toden teolla pohtimaan, minulla oli aivan selvät sävelet. Valkoista, ripaus mustaa, rosteria, ehkä vähän tylsää mutta raikasta ja toimivaa, ajatonta. Mahdollisimman paljon kaappeja. Integroidut kodinkoneet.

No. Nyt näen uuden keittiön jostain syystä koko ajan mielessäni mustana, joskus tummanharmaanakin. Kaappeja ei olekaan mahdollisimman paljon, vaan haaveilen ainakin osin yläkaapittomasta keittiöstä. Luultavasti päädymme kuitenkin valkoiseen ja monikaappiseen ratkaisuun, se lienee parempi pidemmän päälle.

Ainakin se on selvinnyt, ettei keittiön ideointi ole mitenkään yksinkertaista. Kalusteet ja niiden sijoittelu, tiskipöytä ja -allas, vetimet, kodinkoneet, välitilan materiaali, kaappien sisusratkaisut, puuh!

Toistaiseksi luulemme olevamme varmoja siitä, että mahd. rempan yhteydessä keittiöstä kaatuu yksi seinä ja yksi "sisäänvedetty" nurkka avataan. Työtaso ei saa massiivipuuta (sitä oli edellisessä asunnossa, nyt ei haluta), vaan se on jotain tummaa kiveä/betonimaista ainetta. Välitila ei saa miehen mielestä ehdottomasti olla lasia eikä rosteria, vaan se on laattaa tai toivottavasti maalattua laastia tms. rouheaa. Kodinkoneita ei tarvitsekaan integroida, induktioliesi on saatava. Rosterinen tai musta liesituuletin. Ehkä. Sähköpistokkeet ja työvalaisimet upotetaan kaappien alle piiloon, vitriinikaappeja ei tarvita. Kaapistojen korkeudet ja mallit ovat vielä hakusessa, mutta onneksi olen sentään jo päättänyt uuden keittiön sisustuksen, vaikka sellaiset asiat ovat jossain valovuosien päässä! Paljon pohdintaa on aiheuttanut myös se, pitäisikö samalla päivittää suurta osaa alakerrasta hallitseva laattalattia kauniimpaan, mutta millainen operaatio se sitten on.

Tuntuu, että ideointi on aivan alkutekijöissään, mutta eräs keittiömyyjä väitti, ettei useimmilla ole hajuakaan, mitä haluavat, kun tulevat keittiökauppaan. Outoa! Ovatko he sitten täysin myyjien johdateltavissa? Meillä ajatuksena on suunnitella kaikki mahdollisimman tarkasti ensin itse, ja katsotaan sitten, tarvitaanko ihan ammattisuunnittelijaa tai ainakin keittiömyyjää paikalle.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, ettei koko keittiötä saada samasta paikasta, vaan osat haalitaan sieltä täältä... Keittiömyymälöistä suosikkeja ovat tällä hetkellä Ikea ja Kvik. Kvik tyyliltään ja hienojen työpöytätasojen takia, Ikea edullisuutensa ja usein hyväksi kehutun keittiökaappien hinta-laatusuhteen vuoksi. Molempien keittiösuunnitteluohjelmilla on tullut leikittyä. Jostain syystä en vain olet tullut ihan sinuiksi Kvikin ohjelman kanssa, ja Ikean ohjelma ei taas antanut tallentaa suunnitelmaa, vaikka olin ohjeiden mukaisesti rekisteröitynyt Ikean saitille.

Tällaista. Toivottavasti tämä kirjoitus on uuden keittiöremonttijuttusarjan alku ja muutenkin piritysruiske blogille, johon en oikein koskaan ole muilta blogeiltani jaksanut/viitsinyt panostaa. Jos jollain on hyviä vinkkejä siitä, mitä keittiösuunnittelussa tai -remontissa kannattaa ottaa huomioon tai toisaalta ei kannata tehdä, saa kertoa! Etenkin jos tiedät, mistä saa laadukkaan keittiön pilkkahintaan, kerro toki! ;) Mitään hirmu ihmeellisiä kommervenkkeja emme keittiöön kaipaa, vaan tarkoituksena olisi saada hyvä, toimiva ja kaunis peruskeittiö.

tiistai 12. tammikuuta 2010

Kasveja ja siemeniä netistä?

Vaikka se talvi onkin ihan kiva tai ainakin siedettävä, vielä kivempaa on, että kevät on yllättävän lähellä. Olen jo muutaman kerran saanut itseni kiinni kevätajatuksista. Ihan tunnen nenässäni sen tuoksun, kun pihaamme ympäröivät pellot sulavat... Ja maaliskuun aurinko, se on jo ihan erilainen kuin tämä alkuvuoden aurinko.

Nyt voikin siis jo vähitellen alkaa miettiä myös tulevaa puutarhakautta. Oletko tilannut kasveja ja/tai siemeniä netistä? Minä tilasin viime vuonna Viherpeukaloilta pihalle kuunliljan juurakoita ja kotiin oliivipuun taimen. Liljat eivät ainakaan vielä viime kesänä kasvaneet kovin isoiksi, ja oliivipuu vetelee viimeisiään, kiitos oksien harvennuksesta tehokkaasti huolehtivien kissapuutarhurien. Mutta sinänsä Viherpeukaloiden toimituksessa tai tuotteiden laadussa ei ollut mitään vikaa.

Nyt olen käynyt Hyötykasviyhdistyksen ja Isoäidin kasvien sivuilla; Isoäidin kasveilla onkin jo näköjään uusi siemenluettelo. Mitä muita ostospaikkoja olisi? Entä aiotko itse hankkia jotain uutta kotiin tai kotipihalle? Minä en vielä tiedä, mitä aion ostaa, mutta jotain varmasti. :) Ja ainakin kotona on jo odottamassa tarharaparperin siemeniä. Ne ostin viime syksynä Kumpulan puutarhasta, josta yllä oleva kuvakin on.

maanantai 11. tammikuuta 2010

Talvinen kaupusteluviikonloppu

Kuka vei maailmasta värit? Meidän pihalla näytti viikonloppuna tältä. Olisi tehnyt mieli kävellä sillan yli lumiseen metsään, mutta kuka nyt raaskisi sotkea koskematonta maisemaa (ja ottaa tieten tahtoen lunta saappaaseen). Zoomailemalla pääsin kuitenkin kurkkimaan oksien sekaan, ja kyllä siellä ihan vähän väriä oli, mustan, valkoisen ja harmaan lisäksi ruskean eri sävyjä. Satumetsä!

Kauheasti en kyllä metsää ihaillut, sillä vietin oikein singahteluviikonlopun. Normaalien kaupassakäyntien lisäksi kävin kissanäyttelyssä ja sisustuspuolelta mm. Stockmannin Argos-hallin taidenäyttelyssä, Skannon avajaisissa sekä Espoon Ikeassa.

Argokseen ei olisi pitänyt mennä, sillä sain heti päähänpinttymän muutamastakin taulusta. Eikö taide jos mikä ole sellaista, että sitä pitää ostaa, jos se puhuttelee ja suorastaan kutsuu, oli rahaa tai ei, tiesi taiteelle kotonaan sopivan paikan tai ei? Tästä jäimme vähän miehen kanssa väittelemään. Koska hän ei ollut Argoksessa, hän ei kuullut grafiikan kutsua. Pöh.

Skanno ei kumma kyllä herättänyt sen suurempia intohimoja. Avajaisissa oli kyllä mukavaa: valoisa, loftmainen myymälätila, kepeä ja huoleton tunnelma, kivoja huonekalujakin. Huonekalujen suhteen minusta näytti, että Skanno on ostanut askelen kohti normaalimpaa suuntaa. Aiemmin huonekalujen joukossa on aina ollut todella erikoisia tai vähintään mittasuhteiltaan/kooltaan poikkeavia kalusteita, mutta nyt kaikki oli aika tavallista, toki skannomaisen tyylikästä ja linjakasta. Harmikseni uudessa tehtaanmyymälässä ei ollut juurikaan kodin pienesineitä tms. helposti mukaan tarttuvaa pientä ostettavaa, joten ei sitten ostettu mitään.

Ikeassa käytiin tutustumassa erityisesti keittiökalusteiden mekanismeihin. Olen nimittäin vähitellen aloittamassa uuden keittiön suunnittelua... tähän kiehtovaan mutta aika hankalaan aiheeseen palaan lähiaikoina tarkemmin. Päättelimme, että Ikea jos mikä on paikka, jossa saa ihmetellä keittiön toimintoja ja tarvikkeita aivan rauhassa, ilman että joku yrittää heti myydä kaappia tai liesitasoa. Näin kävikin. Loppupäätelmä oli se, että Ikean kalusteissa tuntuu olevan toiminnallisuus kohdallaan - laatikot ja kaapit avautuvat hyvin ja hiljaisesti, kaappien sisälle on tarjolla monenlaisia vaihtoehtoja - mutta silmää miellyttäviä kalusteita siellä ei ollut. Hyvä alku keittiösuunnittelulle kuitenkin!

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Omia ja muiden käsitöitä

Sain joululahjaksi kaksi ihanaa talvista huivia, kummatkin itse tehtyjä.


Sisko oli bongannut vaatekaupassa letitetyn kaulahuivin ja kopioinut idean. Mahtavaa: ei tarvitse välittää, jos huivin reunat neuloessa käpristyvät, kun kolmesta kapeasta käpristyneestä huivista saa hienon lettihuivin. Olen käyttänyt tätä talvitakin kanssa ulkona sekä sisällä harmaan pooloneuleen kanssa, silloin huivista on tullut kaunis kaulus.




Kälyn paketista tuli iso pompulainen hartiahuivi. Minulla oli se eilen ulkotakin päälle kiedottuna ja olo oli lämmin ja talvinen. Kaunis ja kuulemma vielä nopeatekoinen malli! Kyllä itse tehdyt lahjat ovat parhaita.




Itse yritin tänään ommella tyynynpäällisen pienestä räsymatosta. Ensin sujui hyvin, mutta sitten kävi niin kuin mies jo viisaasti etukäteen varoitti: ompelukoneen neula katkesi. Huomasin, että se olikin sitten viimeinen lajiaan, joten käsinompeluksi meni lopputyyny... Ja sisätyynykin oli isompi kuin luulin, tai matto pienempi, miten vain - tyynynpujotussauma jäi toistaiseksi auki. Olin arvellut, ettei siihen tarvita mitään kiinnityssysteemiä, mutta pitää nyt kuitenkin hankkia pari nappia tms.


Vaikkei tyynystä vielä valmista tullutkaan, tykkään siitä kyllä!




Tyynyn paikka on eteisessä Sanna Annukan Marimekolle suunnitteleman seinäkankaan alla. Tyynyläjä on kissojen oma leikkimis- ja lekottelupaikka.