sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Esittelyssä kirjainkirja

Kerroin jokin aika sitten ostaneeni Marion Bataillen kirjainkirjan. Vihdoin sain otettua kirjasta kuvia.

Kuvittelin, että kirja olisi isokokoinen, mutta ei, se onkin pieni (tämän olisi saanut varmaan selville kirjan tiedoista verkkokaupan sivuilla, mutta kuka nyt sellaiseen keskittyisi). Luulin myös, että kaikki aakkoset olisivat hyvin selkeitä, kuten tässä näkyvät A ja H.


Mutta ei, jotkut ovat pikemminkin vain visuaalisia ja hauskoja, kuten S.

Ja jotkut mielikuvituksellisia eivätkä kovinkaan kirjainmaisia, kuten U.

Parasta kirjassa on M, jonka takia kirjan ostinkin. M pääsee esille yläkerran kirjahyllyyn, jota vähän järkkäilen paraikaa kevätkuntoon. Voin ehkä pian kuvatakin kirjahyllyä, nyt kun yläkerran ikkunat on kaivettu esiin lumen alta (ja alakerran ikkunat vuorostaan tukittu lumella) ja yläkerrassa on luonnonvaloa. Toivotaan, että viimeistään ensi viikonloppuna paistaisi aurinko, josta saisi sekä järkkäämis- että kuvausenergiaa!

On hanget korkeat nietokset

Tuolla jossain kinosten alla on meidän talo. Kahdelta ihmiseltä 4,5 h taukoamatonta työtä, ja suurimmat kattolumet saatiin alas. Voimat jäivät katolle, olo on ollut todella uupunut eilisaamuisesta lumiurakasta lähtien. Ja please, älkää mainitko minulle sanaa "kevättulva", nyt kun tästä tämänhetkisestä ongelmasta päästiin.
Pääsisäänkäynti (kuljemme juhannukseen asti sivuovesta).
Makuuhuoneessa ei tarvita verhoja.

Terassikautta odotellessa.

Tiesittekö, että monisakaraisen, kattoikkunasisäänvetoja sisältävän parisataaneliöisen eteläsuomalaiskaton päälle on voinut kertyä tänä talvena jopa 30 tonnia lunta?
Ajattelin ensin otsikoida tämän kirjoituksen "Vaihdetaan suomalainen omakotitalo thaimaalaiseen bambumajaan".

torstai 25. helmikuuta 2010

Kerran ruskea, aina ruskea

Unohdin kertoa, että viikonloppuna tapaamamme keittiösuunnittelija sai meidät luopumaan ajatuksesta, että keittiöremontin yhteydessä vaihdettaisiin kätevästi myös alakerran laattalattia. Se ei kuulemma ole mikään pikkujuttu, vaan hidas ja kallis projekti. Homma ei hoidu laattojen vaihtamisella, vaan todennäköisesti jouduttaisiin uusimaan myös laattojen alla oleva lattialämmitys. Ja kun laattaa on kymmeniä neliöitä ja se on hyväkuntoista, niin.... Saahan sen vaihdettua joskus myöhemminkin, jos välttämättä haluaa.

Kun etsimme taloa, olin sitä mieltä, että laattalattiat ovat muualla kuin kosteatiloissa kauheita. Ja ruskea, se on ihan hirveä väri. No, talossamme on aika montakin juttua ei ikinä -listaltani, ja silti se on elämäni talo! :)

Suunnittelijan mukaan ruskea tuo lämpöä taloon eikä se ole ristiriidassa mustavalkoisen keittiön tai muun sisustuksen kanssa. Mutta kun minä olin ajatellut harmaata tai jotain saven väristä lattiaa, pikemminkin jotain yhtä kalseaa kuin kuvassa näkyvän aamutakin helman sävy... Tai kissojen väristä lattiaa! Vaan ei. Lähipiirini kutsuu minua ruskeakammoni tuntien Rouva Ruskeaksi, ja Rouva Ruskean on nyt vain sopeuduttava osaansa ja ryhdyttävä suhtautumaan lämpimiin sävyihin lämpimästi.

Onneksi Rouva Ruskean ruskea keittiö sentään saattaa olla historiaa jo kesällä. Sitä ainakin osaan ajatella oikein lämpöisin mielin.

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Talven ihmeitä


Varoitus: tällä tekstillä ei ole mitään tekemistä blogin aiheen kanssa, ellet sitten harkitse omakotitalon ostamista. Kehotan miettimään vielä kerran ja ostamaan talon ainakin jostain kaukaa, jossa ei ole lunta. Kirjoitus sisältää valitusta ja ärräpäitä.


On nimittäin tullut mitta täyteen. Koko pitkän talven olen yrittänyt hokea itselleni mantrana "talvi on kiva, vuodenajat ovat ihme", mutta nyt alkaa tämä lumen ihmeellisyys riittää. Kun aamulla talsin pari kilometriä pellolla pieneksi eskimo-michelinmieheksi pukeutuneena, mietin, miksi olen usein kertonut näkeväni itseni sellaisena eläkeläisrouvana, joka hurauttaa Etelä-Helsingin hienostoasunnostaan ratikalla Stokkalle kahvittelemaan ystävättäriensä kanssa. Ja ehkä siemailemaan vähän portviiniäkin. Miksi vasta eläkkeellä, voitaisko muuttaa heti?


Minua nimittäin kiukuttaa se, että putket jäätyvät. Se, että nukun kolmen peiton kanssa. Ja erityisesti minua kiukuttaa lumi.


Eilen illalla sain vanhemmiltani autokyydin kotiin. Hyvä, etteivät he joutuneet jäämään meille kevättä odottelemaan, sillä päivän aikana oli tullut niin paljon lunta, että isän auto jumittui pihallemme. Sitten joka uutislähetyksessä kehotettiin poistamaan lumet katolta ennen viikonloppua. Suomen ympäristökeskuksen kehotus tai pikemminkin määräys koskee erityisesti espoolaisia taloja. Kappas, minun espoolainen mieheni onkin juuri sopivasti ulkomailla työmatkalla. Ja jee, minun astmaattis-allergiset keuhkoni ovat jo ilman tuntikausien kattokiipeilyäkin kyllästyneet pakkasilmaan niin, etten ole pariin viikkoon kuin kähissyt ja köhissyt. Naapuri on onneksi auttanut piha-alueen lumitöissä, mutta nyt sekään ei enää onnistu: hänen traktorinsa ei enää mahdu kääntymään lumen valtaamalla pihallamme.


Olen varma, että on tullut ikitalvi. Emme saa koskaan uutta keittiötä, ellemme vedä uusia kaapistoja lumen yli perille; autolla on turha yrittää meille. Kissat eivät pääse enää koskaan ulkoilemaan. Viime yönä he purkivat energiaansa painimalla jatkuvasti vatsani päällä. Sekin johtuu varmasti vain talvesta. Meidän piti paeta talvea kissojen kanssa mummolaan miehen matkan ajaksi, mutta ei me voida, taloa ei voi jättää vahtimatta.


Raivoa ja itsesääliä on siis ilmassa. Jos joku vielä sanoo sanankin hyvistä hiihtosäistä, käsken häntä välittömästi suksimaan mahdollisimman kauas. Onneksi saan illalla apua katonpuhdistukseen, muuten meidän talo saattaisi olla jo myynnissä.


Kerrostalossa ei kyllä voisi nauttia elävästä tulesta pihalla. Se on sentään ollut talvessa kivaa. Kaiken muun kivan kiistän.


maanantai 22. helmikuuta 2010

Hyvä kangaskauppa?

Mistä ostatte vaate- ja sisustuskankaita pääkaupunkiseudulla? Tai epätoivoisemmin: voiko niitä ostaa mistään, ainakaan vaatekankaita?

Yritin viikonloppuna löytää harmaata ohutta villakangasta erääseen ompeluprojektiin. Kumpi tahansa, sisustus- tai vaatekangas, olisi käynyt, mutta mitään ei löytynyt. Oli kai jo liian kevät (katsokaa ulos, nyt EI ole kevät vaan ikitalvi!), kun Eurokangas oli täyttynyt jo kirjavilla kevätkankailla. Muutenkaan en koskaan löydä sieltä mitään. En ymmärrä, millä vuosikymmenellä siellä eletään - ehkä 1980-luvulla, kuoseista päätellen? Ilmeisesti kukaan ei ole kuullut yksivärisistä kankaista eikä esim. trikoosta. Sellaisellekin minulla olisi käyttöä, mutta kukaan ei halua myydä.

Stokkalta olen ostanut kauniita pöytäliinakankaita, sisustuskangaspaikkana Stokka on ok. Mutta mitään harmaata ja vaatemaista sieltä on näemmä turha etsiä.

Se, etten toteuta kuin pienen murto-osan ompeluideoistani, ei siis missään määrin ole luovuudenpuutetta tai laiskuutta. Se on sitä, että missään ei myydä hyviä peruskankaita. Vai myydäänkö?

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Juhla-Muumeja

Käväisin eilen myös pienellä kauppakierroksella Helsingin keskustassa siskoni kanssa. Parasta kierroksella oli Stockmannin Argos-hallin Muumi-näyttely. Kaiken krääsän keskellä oli myös aarteita: kiinnostava piirros- ja valokuvanäyttely sekä tämä Muumien 65-vuotisjuhlamuki Iltapurjehdus. Pakkohan se oli hankkia, vaikken varsinaisesti Muumi-mukeja keräilekään (mutta tämä erikoismukihan on tuleva keräilyharvinaisuus, joten tämä oli sijoitus eikä tuhlaus, eikö?) Pidin mukin väreistä sekä erityisesti majakka-aiheesta.
Muki oli vielä tavallistakin Muumi-mukia tyyriimpi, mutta 3 euroa sen hinnasta menee WWF:lle merten suojelutyöhön. Olen jo WWF:n kautta (mm.) Merenneidon kummi, mutta mielellään autan Itämerta muutenkin.

Mustikasta mustavalkoiseen

eli back to basics. Eilinen keittiösuunnittelijan tapaaminen palautti keittiöhaaveet taas alkuperäisen mustavalkoisiksi. Vertailimme keittiöliikkeessä useita ovia, tasoja, altaita, kaikkea mahdollista... Suunnittelija oli sitä mieltä, että lähdetään liikkeelle vitivalkoisista ovista ja mustasta kivitasosta.

Kannatti kuitenkin mainita siitä ihanasta mustikkaliedestäkin - suunnittelija huudahti heti "Ilve!" (se juuri on ko. lieden valmistaja) ja perään "katseenvangitsija", ja sitten ryhdyimme yhdessä pohtimaan, miten siihen mustavalkoisuuteen saataisiin kuitenkin jotain vaihtelua ja yllätyksellisyyttä, eli ideaa ja vakuuttavuutta tylsän varman päälle pelaamisen sijaan. Oli hauskaa ja innostavaa!

Kannatti myös viedä se toivelista ja kodinesittelypaketti. Lempitaulussamme on osin betonirapattu pinta, ja samaa betonisuutta päätettin tuoda keittiöönkin, juuri niin kuin olimme jo keskenämme ideoineet.

Tekisi mieli kertoa tapaamisesta kaikki mahdollinen, mutta säästetään suunnittelijan identiteettiä ja bloginlukijoiden silmiä, tulisi kilometrien pituinen jaarittelu. Todella hyvältä kuitenkin vaikuttaa: suunnittelija oli mukava ja ammattitaitoinen ja pystyi hyvin hahmottamaan, mitä tahdomme ja toisaalta emme. Hänellä oli myös heti esittää perusteltuja vaihtoehtoja, joilla saadaan hallittu kokonaisuus sekä minun pelkistetty että miehen runsaampi maku huomioiden. Eikä sen näemmä tarvitse tarkoittaa vain kompromisseja, vaan sitä, että keittiössä voi olla elementtejä molemmista tyyleistä, vähän niin kuin kotonamme muutenkin on. Jälkikäteen meitä huvitti, että musta, eläväpintainen kivitaso esiteltiin minulle argumentilla "kauempaa katsottuna sen väri on aivan tasainen" ja miehelle taas "kontrastiksi keittiöön tarvitaan jotain kiiltävääkin". Totta kumpikin.

Nyt vain odotellaan sitten suunnitelmaa ja seuraavaa tapaamista, sekä toisen keittiöliikkeen suunnittelijan kotikäyntiä. Koetan olla intoilematta liikaa, mutta mieli on kyllä malttamaton. Yritimme eilen vielä käydä yhdessä aivan uudessakin liikkeessä, mutta hämmästyttävää kyllä se ei ollut auki lauantaisin. Ei väkisin. Katsotaan nämä kaksi suunnitelmaa ja mietitään sitten uudelleen, mitä tehdään.

Yksi asia, jota ei osaa tässä vaiheessa miettiä juuri ollenkaan, on hinta. Heti kun siirrytään pois Ikea-tyyppisistä, vain määrämittaisia kalusteita tarjoavista keittiöliikkeistä, siirrytään näemmä myös hinnastottomaan maailmaan. Olen sitten yrittänyt vähän googlata, mitä iso keskihintainen keittiö voi maksaa - sen sentään tiedämme, ettemme ole asioineet kaikista kalleimpien firmojen kanssa, onneksi.

Eli edelleen toivotaan parasta sekä suunnitelmien että hintojen suhteen.

perjantai 19. helmikuuta 2010

Parasta kotona

Asiat etenevät: menemmekin jo huomenna tapaamaan yhtä keittiösuunnittelijaa. Jännittävää.

Suunnittelija toivoi saavansa kuvia remontoitavasta kohteesta. En halua kuitenkaan vain viedä kuvia sellaisesta, josta haluan päästä eroon. Jos se edustaisi sitä tyyliä, jota kotiimme tahdomme, emme kai havittelisi uutta keittiötä.

Otin siis kuvia kodin suosikkipaikoista ja -esineistä, jotta suunnittelija tietäisi, mistä yleisesti ottaen pidämme. Nyt on listattu lempilamppu ja -taulu ja kuvattu olkkarin takka ja yläkerran kirjahylly. Niistä me pidämme.

Tein myös pitkän listan asioista, jotka ovat yleisesti parasta kotonamme. Kuulostaa kliseiseltä, että tärkeintä on tila ja valo, mutta ne ovat, sen takia tähän taloon ihastuimme. Talo on myös hyvin ajaton, eikä keittiöstäkään saa tulla trendikäs, vaikka moderni tyyli onkin (minusta, ei niinkään talon toisesta asukkaasta) ok. Meillä on vain vähän huonekaluja, joten keittiökään ei saa olla pikkusievä tai liian yksityiskohtainen.

Lisäksi tein tietenkin keittiötoive- ja keittiöinhokki-listan. EI-puolelle pääsivät mm. rosterinen välitila ja vetimettömät ovet sekä "sarvivalaisimet" kaappien päällä. KYLLÄ-puolelta löytyy kaikkea yleisistä tyyleistä ja väritoiveista kissojen ruokailupisteitä ja kunnollista jätevaunua koskeviin tarkennuksiin.

Ajattelin antaa tällaisen materiaalipaketin kaikille keittiösuunnittelijoille, joilta päädymme pyytämään ehdotusta. Mielenkiintoista nähdä, tuleeko suunnitelmista kovin samantyyppisiä ja -hintaisia, toivottavasti ei. Olisi kiva, jos joku yllättäisi positiivisesti!

Millaisia KYLLÄ- tai EI-juttuja muille tulee mieleen?

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Pakettien tuloa ei voi estää

..paitsi että voi. Hain eilen postista yhden tavara- ja yhden kirjapaketin, ja nyt en kyllä (toivoakseni, ehkä, mahdollisesti) tilaa vähään aikaa mitään mistään nettikaupasta. Puolustukseksi on sanottava, etten ole ollut tänä vuonna ollenkaan oikeissa kaupoissa enkä osta juurikaan esim. vaatteita.

Asiaan. Eilinen tavarapaketti sisälsi edullista taidetta Unkailta. Ensinnäkin hauskoja eläinkortteja. Ne tulevat lisäämään kotimme mustavalkoisten eläintaulujen määrää.Sitten - edelleen eläinaiheinen - keittiöpyyhe. Olin ajatellut tätä ihan pyyhkimiseen, mutta tulikin mieleen, että senkin voisi kehystää, sillä pyyhe on tosi hieno, värit hehkuvat. Sitten saataisiin ainakin jotain sinistä keittiöön!
Ei pöllömpiä ostoksia.

Pöllöt ovat kiehtoneet minua siitä asti, kun pari kesää sitten havahduin pihalla lukiessani outoon huminaan ja suhinaan: huuhkaja (vaikkei kai pöllö olekaan) liihotteli ihan vierestäni halki pihan ja asettui tarkkailuasemiin läheiseen koivuun. Se oli hieno kokemus, mutta valitettavasti ainutlaatuinen.

tiistai 16. helmikuuta 2010

Jotain sinistä?

Kummallista. Tässä käy vielä niin, että mustavalkoisen minimalismin kannattajasta tulee värikäs romantikko.

Ostin kuvassa näkyvän Toivekoti ja puutarha -lehden numeron, enkä saa mielestäni sen kannessa olevaa Ilven mustikansinistä kaasuliettä. Kerrottakoon, ettei sininen kuulu ollenkaan sisustusväreihini eikä edes pukeutumisväreihin, ellei farkkuja lasketa. Enkä todellakaan haluaisi kaasuliettä. Sytyttäisin heti tulipalon ja räjäyttäisin koko kyökin.

Niin että melko yllättävä mieliteko. Olen alkanut miettiä, jos valkoisten kaappien + kodinkoneiden ja mustan tason sijasta keittiössä olisikin harmaat ovet, hohtavan valkoinen taso ja mustikkaliesi. Tai jotain muuta värikästä, yhden katseenvangitsijan verran.

En edes tiedä, olisiko meille mahdollista asentaa kaasuliettä. Ja kuulemani mukaan ne eivät ole aina kovin käytännöllisiä - onko jollakulla parempaa tietoa?

No, aikaa yleiselle ideoinnille (sekoilulle) onkin yllättävän paljon, sillä huomiseksi suunniteltu keittiösuunnittelijan vierailu siirtyi parilla viikolla. Muihin firmoihin emme taas ole itse vielä olleet yhteydessä, mutta pitää ryhdistäytyä ja olla vielä tänään.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Kaunein ystävänpäiväkukka

Perjantaina tosiaan sain juuri niin ihanan huopayllätyksen kuin toivoinkin: Sirpa Kannusmäen tekemän viehättävän aaroninparran.

Mielestäni kauniin värinen ja yksinkertaisuudessaan jotenkin todella hauska ja vetoava koriste. Yksinkertainen on tosiaan kaunista!


Mutta löytyy Sirkka Kannusmäen kotisivuilta myös paljon monimutkaisempiakin malleja, käykää katsomassa. Olen vaikuttunut ideoiden nerokkuudesta ja toteutusten taidokkuudesta. Taidan vaihtaa kaikki kodin kukat huopaversioihin!


torstai 11. helmikuuta 2010

Huopahuokailua

Kuva: Teroforma

Tässä myös yksi nettihoukutus, jota olen käynyt tiirailemassa jo moneen kertaan. Valmistajan, Teroforman, mukaan kyseessä on leipäkori, mutta minusta se näyttää söpöltä korurasialta. Niin söpöltä, että jos tuollaisen saisi, niin siellä ei pitäisi olla korua sisällä, tuo menisi lahjasta ihan itsenäänkin.

Kai tuollaisenkin saisi itse väkerrettyä, kun ensin mietttisi muutaman tunnin, miten ne taitokset menevät. Tuollaiset hahmottamiset eivät ole ihan vahvin puoleni... eikä se toteuttaminenkaan, mutta jo ideoiden kerääminen on hauskaa. Tuntuu kuin melkein jo tekisi jotain, kun harrastaa ainakin nk. tuotetarkkailua.

Huopafanien aarreaitta avautuu, kun Apartment therapyn sivuille laittaa hakusanaksi "felt". Sieltä nuo leipäkoritkin alun perin löytyivät.

Toivon myös, että eräs huopa-aarre ilmestyy eteeni, kun haen tänään postista erään paketin, jossa on eräs huopainen juttu...

Etsitään sponsoria...

Antaisikohan Kekkilä minulle muutaman tuotteen, jos lupaisin kohdella niitä hyvin ja kirjoittaa niistä kauniisti blogissa? Käväisin kesän kaipuussani Kekkilän kotisivuilla ja löysin houkutuksia.

Ensinnäkin reiälliset Askelpolku-laatat. Näitä voisin ottaa muutaman, sekä kynttilä- että kasvienistutuskäyttöön. (Voisikohan tällaisia tehdä itse? Olen jo kauan halunnut kokeilla betoniaskartelua; ainakaan askartelukirjojen mukaan se ei ole mahdottoman vaikeaa.)Sitten Verso-vihervaja. Tässä on säilytystilaa ja tämä näyttää paljon talomaisemmalta kuin tavalliset polykarbonaattikasvihuoneet. Naapurilla on pieni kasvihuone ja siellä kasvavat tomaatit ovat maailman herkullisimpia. Meillä oli kerran talon seinustalla maailman pienin ja vihrein kitukasvutomaatti, kun yritimme kasvattaa pihvitomaatin itse siemenestä asti.
Oli siellä jotain sellaistakin, jonka ainakin kuvittelisin saavani, jopa ilman sponsorointia. Hauska idea istuttaa mehitähtiä vanhaan tiiliskiveen!
Kaikki kuvat, tuotetiedot ja vinkit Kekkilän kotisivuilta.

maanantai 8. helmikuuta 2010

Lukutoukka sisustaa ja shoppaa



Ostin tänään uuden Deko-lehden. En päässyt selailussa äsken kuin alkuun, kun minun oli jo avattava tietokone ja selvitettävä, mistä saa yllä olevassa kuvassa näkyvän kirjainkirjan. Se kuuluu makuuhuoneen valkoisen lipaston päälle koristeeksi! Dekon mukaan kirjaa myy Napa Gallery & Shop Helsingin Kampissa, mutta heidän kotisivuiltaan en sitä löytänyt. Sen sijaan vanha luotto-ostospaikka Adlibris tiesi kertoa, että kyseessä on Marion Bataillen kirja Abc3D. Tarvittiin vain pari klikkausta, ja kirja oli matkalla meille.


Tilasin jo aiemmin tänään Ulla Ahvenniemen ja Laura Lähteenmäen kirjan Mistä on omat talot tehty. Tämäkin kirja meni pakko saada -listalle heti kun kuulin siitä (eilen...) ja kun keksin, että ihan oikeasti tarvitsen tuollaista rakentamisen perustietoa työssäni, niin ostopäätös oli paitsi tehty myös hyvin perusteltu. En haluaisi koskaan rakentaa tai edes rakennuttaa taloa - keittiöremppakin kauhistuttaa - mutta rakentamiskertomukset ja ihan talotekniikkakin kiinnostavat aina. Toivottavasti kirja on yhtä kiinnostava kuin luulen.


Nettiostaminen on kyllä vähän liian helppoa, sanoisinko epätodellisen helppoa. Viime päivinä on tullut tilailtua kaikenlaista muutakin kotiin. Tunnustuksia eli esittelyjä tulossa, jahka paketit alkavat saapua.


sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Keittiösuunnittelupalveluista

Iik ja apua. Nyt on nähty vetolaatikossa oleva tiskikaappi, litteä keittiönkaapin alahyllystä käyvä työvalaisin, rapattua ja maalattua seinää. Nyt on opittu, että corian on duratia kestävämpää käyttöominaisuuksiltaan, mutta keittiölaatuiset coriantasot eivät ole kivan värisiä. Nyt on saatu pää vielä enemmän sekaisin keittiöajatuksista.

Mikä jännittävintä, keittiöhaaveilu on edennyt suunnittelijoiden kanssa keskusteluuun!

Koska kaikki Espoon keittiöfirmat oli jo kartoitettu eikä niistä saatu mitään keittiöpakkomielteitä, lähdimme eilen kierrokselle Helsingin Töölön liikkeisiin.

Yrityksessä N oli hyvin tuttavallinen ja puhelias suunnittelija. Hän esitteli meille yrityksensä tuotteita ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme buukanneet hänet parin viikon päästä kotikäynnille. Kun suunnittelija kuuli, että meillä on iso keittiö, josta pitäisi kaataa yksi seinäkin, hän piti ensiarvoisen tärkeänä, että suunnittelu alkaa kotikäynnistä. Siinä hän näkee taloamme ja tyyliämme laajemminkin ja hahmottaa tilan paremmin. Kuulosti järkevältä suunnittelulähtökohdalta, joten sovimme tapaamisajan. Huomasin jo kysyväni, voisiko ko.yritys huolehtia myös alakerran lattiaremontista...

Seuraavassa paikassa, yrityksessä C, oli myös hyvin ystävällinen ja luottamusta herättävä, asiantunteva vastaanotto. Siellä suunnittelija oli ehdottomasti sitä mieltä, että hän EI tule kotikäynnille suunnittelun alussa. Jos hän saa talon arkkitehtipiirustukset ja keskustelee meidän makumieltymyksistä, hänellä on tarpeeksi lähtökohtia keittiöideointiin. Hän sanoi, että ei halua nähdä tilaa oikeasti, ettei nykykeittiö ohjaa liikaa suunnittelua. Järkevä lähtökohta sekin, vaikka olikin aivan päinvastainen ensimmäisen suunnittelijan kanssa. Juttu jäi vähän kesken, kun liikkeeseen tuli asiakkaita, joilla oli suunnitteluaika, mutta otin käyntikortin ja eiköhän me jatketa keskustelua tämänkin tahon kanssa.

Muuallakin käytiin, mutta lähinnä mallikeittiöiden välissä luimien ja toivoen, ettei kukaan kysy mitään. Yritykseen S pitäisi vielä tutustua, mutta sitten luulen, että pitää vain pyytää parista paikasta suunnitelma ja katsoa, miltä sitten tuntuu.

Kuulemma nyt on jo korkea aika olla liikkeellä, jos haluaisi kesällä uuden keittiön.

Ai niin! Värikammokin alkoi lientyä: löysimme kauniin helmenharmaan oven. Onhan harmaa jo paljon rohkeampi veto kuin oletusarvoinen vitivalkoinen. ;) En muistanutkaan, että minulle kävi edellisessä asunnossakin samoin. Asunto oli uudiskohde, ja pääsin vaikuttamaan kaikkiin pintamateriaaleihin. Olin ottamassa "tietenkin valkoista" keittiötä, kunnes näin harmaat ovet. Keittiöstä tulikin sitten harmaa ja olin tosi tyytyväinen, harmaa näytti oikein harkitulta. Eilenkin suunnittelijat sanoivat, ettei isoa keittiötä ehkä kannata laittaa ainakaan kokonaan valkoiseksi, tulos voi olla liian kliininen.

perjantai 5. helmikuuta 2010

Värin pelkoa vai harmonian halua?

Keittiöhaaveet aktivoituvat: yhden vapaalauantain jälkeen huomenna pitäisi taas lähteä toivioretkelle keittiöliikkeisiin!

Ihmettelen kyllä, tuleeko haaveista ikinä totta. Ensin ajatus uudesta keittiöstä johti ajatukseen alakerran lattiaremontista. Nyt naapuri asensi autokatokseensa oven ja sai näppärästi autotallin, ja me - naapurikateushan on liikkeellepistävä voima - aloimme suunnitella samanlaista hankintaa. Se taas johtaisi siihen, että yhdestä keittiön ikkunasta näkisikin autotalliin eikä autokatoksen kautta pihalle. Nyt on siis päädytty jo siihen, että uusi keittiö vaatii myös tuon ikkunan tukkimista eli muutosta talon ulkoseinään. Voi apua! Pikkusormi–kokokäsi-ilmiö todellakin... Toivottavasti tässä ei käy niin, että suunnitelma paisuu liian mahtipontiseksi ja lopulta ei saada edes autotallin ovea. Se olisi kyllä minulle tyypillistä...

Kaiken remppahössötyksen keskellä olen ihmettelyt myös sitä, mitä minusta ja meistä kertoo se, ettei meille näemmä saa tulla muita värejä kuin valkoista, mustaa ja harmaata, ylipäätään luonnon sävyjä (vastaus voisi tietenkin olla että olen tylsä, mutta sitä en hyväksy ;)). Esim. sisustuslehdissä tykkään usein eniten värikkäistä kodeista. Muiden värikkäissä ja tavarakylläisissä kodeissa tunnen oloni kodikkaaksi. En silti voisi ajatellakaan esim. mitään tällaista omaan kotiini:

Kuva täältä.

Jotenkin, vaikka jotkut värit ovat jo ajatuksenakin houkuttelevia ja/tai energiaa antavia, ajatus värikkäästä tai muuten runsaasta kodista ahdistaa. Melkein hurjinta, mitä olen tehnyt, on miettiä, voisiko keittiön yksi seinänpätkä olla musta. Musta, siis todella värikästä.


Tämä on jo mielestäni aika runsas keittiö, onhan siellä nuo kattoparrut ja vähän sinertävää väriä, kun oikein siristää.


Kuva täältä.

Onneksi tapetit eivät ole pakollisia. Tulisin hulluksi, jos pitäisi valita sekä väri että kuosi. Ehkä se olisi valkoinen tapetti valkoisilla raidoilla. Minusta valkoinen tila on heti värikäs, jos siellä on yksi värillinen tyyny tai raikkaanvihreä kasvi. Ei-värikammoisesta sellainen tila olisi varmaan tyynystä ja kasvista huolimatta yhä valkoinen.