keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Talven ihmeitä


Varoitus: tällä tekstillä ei ole mitään tekemistä blogin aiheen kanssa, ellet sitten harkitse omakotitalon ostamista. Kehotan miettimään vielä kerran ja ostamaan talon ainakin jostain kaukaa, jossa ei ole lunta. Kirjoitus sisältää valitusta ja ärräpäitä.


On nimittäin tullut mitta täyteen. Koko pitkän talven olen yrittänyt hokea itselleni mantrana "talvi on kiva, vuodenajat ovat ihme", mutta nyt alkaa tämä lumen ihmeellisyys riittää. Kun aamulla talsin pari kilometriä pellolla pieneksi eskimo-michelinmieheksi pukeutuneena, mietin, miksi olen usein kertonut näkeväni itseni sellaisena eläkeläisrouvana, joka hurauttaa Etelä-Helsingin hienostoasunnostaan ratikalla Stokkalle kahvittelemaan ystävättäriensä kanssa. Ja ehkä siemailemaan vähän portviiniäkin. Miksi vasta eläkkeellä, voitaisko muuttaa heti?


Minua nimittäin kiukuttaa se, että putket jäätyvät. Se, että nukun kolmen peiton kanssa. Ja erityisesti minua kiukuttaa lumi.


Eilen illalla sain vanhemmiltani autokyydin kotiin. Hyvä, etteivät he joutuneet jäämään meille kevättä odottelemaan, sillä päivän aikana oli tullut niin paljon lunta, että isän auto jumittui pihallemme. Sitten joka uutislähetyksessä kehotettiin poistamaan lumet katolta ennen viikonloppua. Suomen ympäristökeskuksen kehotus tai pikemminkin määräys koskee erityisesti espoolaisia taloja. Kappas, minun espoolainen mieheni onkin juuri sopivasti ulkomailla työmatkalla. Ja jee, minun astmaattis-allergiset keuhkoni ovat jo ilman tuntikausien kattokiipeilyäkin kyllästyneet pakkasilmaan niin, etten ole pariin viikkoon kuin kähissyt ja köhissyt. Naapuri on onneksi auttanut piha-alueen lumitöissä, mutta nyt sekään ei enää onnistu: hänen traktorinsa ei enää mahdu kääntymään lumen valtaamalla pihallamme.


Olen varma, että on tullut ikitalvi. Emme saa koskaan uutta keittiötä, ellemme vedä uusia kaapistoja lumen yli perille; autolla on turha yrittää meille. Kissat eivät pääse enää koskaan ulkoilemaan. Viime yönä he purkivat energiaansa painimalla jatkuvasti vatsani päällä. Sekin johtuu varmasti vain talvesta. Meidän piti paeta talvea kissojen kanssa mummolaan miehen matkan ajaksi, mutta ei me voida, taloa ei voi jättää vahtimatta.


Raivoa ja itsesääliä on siis ilmassa. Jos joku vielä sanoo sanankin hyvistä hiihtosäistä, käsken häntä välittömästi suksimaan mahdollisimman kauas. Onneksi saan illalla apua katonpuhdistukseen, muuten meidän talo saattaisi olla jo myynnissä.


Kerrostalossa ei kyllä voisi nauttia elävästä tulesta pihalla. Se on sentään ollut talvessa kivaa. Kaiken muun kivan kiistän.


5 kommenttia:

  1. Niin samoja ajatuksia. Minuakin alkaa jo kyllästyttää tämä lumi ja talvi, tulisi jo kevät ja lämmintä ja aurinkoa ja, ja...

    VastaaPoista
  2. Joo. En yleensä jaksa ollenkaan säästä puhumista ja sääolosuhteista purnaamista, mutta nyt harmitti niin paljon, että piti kirjoittaa megavalitus blogiinkin. ;)

    Olen myös käyttänyt työaikaani mm. tutkimalla erilaisia lumiennustekarttoja ja taloasiantuntijoiden lumilausuntoja. Nyt kun kirjoitan, että ei meidän kattoa pidäkään juuri tänään tyhjentää lumesta, niin varmaan siellä heti sortuu osa kattoa tai ainakin taas jäätyy putket tms.

    Voi plääh. Mutta kai se kevät joskus koittaa, toivotaan ainakin!

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa angstia, aaaahh!!! :D

    Tänään kolatessa olin kerrankin iloinen siitä että asumme rivarissa. Tosin pikkupihassa alkaa loppua tila minne kolata lumet. Meidän pihapolkukin on kohta kuin tunneli lumivuoren läpi, ja huomenna tiputetaan lumet katolta - sitten kinos on meidän oven eessä taatusti minua korkeammalla.

    Mutta hei, tämä voi olla viimeinen tällainen talvi meidän elinaikana, ja kyllä suomalainen nyt yhden typerän talven kanssa selviää...ei voi valittaa ainakaan siitä että olisi pimeää ja mustaa. Nyt ei muuten parane miettiä kevättulvia, jotka voivat olla muikeat... :) kyllä se kevät tulee! toivottavasti saat ne lumet katolta jollain keinolla.

    VastaaPoista
  4. Joo, noinhan se on, ettei pitäisi valittaa ainakaan niin paljon kuin minä eilen valitin - mutta kummasti se helpotti! ;) Katonputsaus on siirretty lauantaille, silloin on jo mieskin kotona. Ja siihen asti on aikaa etsiä lumilapiota. Vanha hajosi ja huhun mukaan lapiot on loppuunmyyty! Onneksi on sentään lumikolia...

    Toivon totisesti, ettei seuraava megavalituksen aihe ole kevättulva. Sitä ei melkein uskalla ajatellakaan. Mutta ajattelemattakaan ei voi olla, kun etupihan ikkunoista ei käy kinoksista ulos ja se etupiha viettää kohti taloa. Hui. Mutta tällä menolla kevättulvat ovat ongelma ja kitinän aihe vasta heinäkuussa!

    VastaaPoista
  5. niinno kohta alkaa siitepölykausikin, yäk...kyllä tää Suomi on hieno maa ja sen luonto jaksaa hauskuuttaa poloista asukastaan.

    VastaaPoista