keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Puutarhafiilistelyä

Vihdoinkin tuntuisi olevan hetki, jolloin minulla on aikaa ja Bloggerkin toimii. Viime päivien aikana tämä yhtälö on vaikuttanut mahdottomalta, mutta nyt tuntuisi onnistuvan.

Kukkakuvia viikonlopulta. Ensin Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta, jossa oli pieni mutta suloinen ja inspiroiva historiallisten tulppaanien ja narsissien näyttely. Houkuttelevan värikästä ja keväistä! (Osa kuvista on rajattu oudosti, ettei kukaan tuntematon ihminen joutuisi blogiin.)



En ole oikein kukkapenkkien ystävä, sillä ne ovat mielestäni usein liian harkittuja ja sen takia puistomaisia, julkiseen paikkaan sopivia. Kaisaniemessä aloin kuitenkin toivoa värikästä kukkamerta meidänkin pihalle. Sellaista, joka näyttäisi syntyneen itsestään ja eikä olisi liian kurinalainen ja suunniteltu.
Melkein kukkiakin kiehtovampia olivat kuitenkin vanhat patinoituneet ruukut. Savi on vastustamatonta! Mies huomautti lempeästi, että meidän kaikista saviruukuista onkin tulossa vähitellen homeisia ja läikikkäitä, hieman sammaloituneita, eli vanhan ja kauniin näköisiä... Ties kuinka monta ruukkua pihalla on jossain lumen alla kevättä odottelemassa. Kunhan ne eivät halkea, kaikki on hyvin!

Kasvitieteellinen oli kaunis ja kiinnostava paikka muutenkin. Sinne pitää mennä joskus ihan ajan kanssa kiertelemään. Nyt nappasin vain nopeasti pari kuvaa muualtakin kuin tulppaaninäyttelystä.
Saintpauliat kasvoivat ikkunalaudalla akvaariomaisessa terraariossa. Hauskan näköistä ja myös kotieläinturvallista kukkienhoitoa.

Puutarhan uloskäynnissä oli toinen terraario ja siellä kiva "kivi"seinä (oikeasti kaiketi betonia tms.?), joka oli mukavan muinaisen näköinen ja jossa kasvoi siellä täällä pieniä kasveja. Hyvä idea sekin. Jäimme miettimään, mitten tuollaisen kallioseinämän saisi kotiin...

Ehkä kotiin pitäisi tehdä astetta modernimpi versio. Sellainen löytyi Messukeskuksen puutarhamessuilta, jonne suuntasimme Kaisaniemestä. Peltilevy-eristevillaseinässä kiipeili muratti.

Ja muratin vieressä oli jälleen jotain ihanan patinoitunutta eli kaunis lautaseinämä. Minulla on nyt näemmä joku ihastu kulahtuneeseen -teema-aika. Laudat olivat harmonisen värisiä, olisi tehnyt mieli silittää niitä.

Muita kuvia en sitten Messukeskuksessa ottanutkaan, koska ihmispaljoudessa oli hankala kuvata. Eikä mitään kauhean erikoista jäänyt mieleenkään, paitsi Kekkilän uusi Vihervaja, josta olenkin jo kirjoittanut ja joka on ollut nyt esillä ihan kaikkialla. (Mutta huom! kerrankin minä kirjoitin aiemmin kuin moni muu bloggaaja tai puutarhalehti ;)). Vajamallisto on kyllä hieno ja toimivan oloinen: kelpuuttaisin modernin vajan kyllä mielelläni kaupunkipihalleni.
Voisin kelpuuttaa myös Olotar-malliston kesäkeittiön tai pihasaunan. Nekin ovat modernin mutkattomia (etenkin mustina), uudehkoon taloon ja kaupunkiympäristöön sopivia.

Ehkä pitäisikin pikaisesti tilata jokin piharakennus tai ryhtyä itse suunnittelemaan, sahaamaan ja rakentamaan. Me emme nimittäin asu niin kaupungissa, että aluettamme olisi vielä kaavoitettu. Ja luimme juuri netistä, että kaavoittamattomalle alueelle saisi rakentaa ilman rakennuslupaa yhden enintään 12-neliöisen piharakennuksen. Kotikulmien kaavaehdotus taas hyväksytään luultavasti tämän vuoden lopussa, joten tämä kesä olisi aikaa vapaaseen rakentamiseen. Hmmm....

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Ite tehty - tai ainakin ostettu

Kun taitavat ihmiset haluavat kylppäriinsä pieniä sälänsäilytyskoreja, he ostavat lankaa ja tarttuvat virkkuukoukkuun.

Sitten on niitä, jotka eivät muista käsityötuntien virkkausohjeista enää kuin ketjusilmukoiden teon ja sen, että pyöreästä, tasaisesta virkkuusta tuli aina kuppimaisen kupera.

Hekin voivat silti saada säläkoreja. Sokokselta saa tällaisia harmaita. Ja valkoisia, vihreitä ja mustia, mutta hillitsin itseni ja tyydyin kahteen harmaaseen. Kivoja ovat! Väri on oikeasti kaunis, hieman hohtava helmenharmaa, vaikkei se kuvasta näykään.

Uusia koreja ostaessani mietin samalla, tarvitaanko niitä myös uudessa keittiössä. Olen mielessäni ostanut uuteen keittiöön jo vaikka mitä seinäkellosta uusiin astioihin ja pöytäliinaan... Pitäisi nyt vain saada edes suuntaa antava keittiöpäätös aikaiseksi!

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Keittiöhämmennys

Nyt on saatu kaikki keittiösuunnitelmaehdotukset. Luulin, että olisin (-mme) ihan innoissani, mutta olo onkin hämmentynyt.

Onkohan win-win kaikille vai loukkaus kahta suunnittelijaa kohtaan, jos ottaa suunnitelman yhdestä paikasta ja materiaalit toisesta? Meillä on nimittäin yksi hyvä suunnitelma, mutta siinä firmassa ei ole yhtä hyviä kaappeja kuin toisessa firmassa. Toisen firman suunnitelma taas ei ollut hyvä.

No, ainakaan tällä viikolla ei pidä päättää. Mies on reissussa ja ainakin toinen keittiömyyjäkin.

torstai 18. maaliskuuta 2010

Kevätlakanat


Meille tuli uudet lakanat, eivätkä ne ole edes valkoiset, vaikka vannon valkoisten lakanoiden nimeen! Tai vannoin - nyt olen todistettavasti ostanut jo kahdet lakanat ihan itse, ja ekat olivat rohkeasti harmaa-valkoruudulliset, nyt jo vihreä-valkoraidalliset. Hirveän jännittävää (sekä minulle että lukijoille, veikkaan).

Keväiset lakanat löytyivät hyvin edullisesti Hemtexistä, vaikka yleensä en löydä sieltä mitään. Värin lisäksi pidän kreppimateriaalista: näitä ei tarvitse silittää edes teoriassa.

Olin lakanoihin tyytyväinen aina siihen asti, kunnes Mustetta ruudulla -blogissa oli juttua Coconaten pellavalakanoista. Kuulostavat ihan täydellisiltä! Ehkä jos säästäisi muutaman vuoden... Onneksi muuten vaikuttaa siltä, että nyt, lähes 20 vuotta kotoa muuttamisen jälkeen, kaikki lahjalakanat alkavat hajota. Näin ollen pääsen vielä ostamaan ne elämäni kolmannetkin ihan itse valitut lakanat vielä joskus. Mitä aikuisuuden merkkejä!

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Anu Ranta: Hienohelma ja vanhapoika

Tähän on tultu. En haali enää sisustuskirjoja, vaan puutarha- ja kukkakirjoja. Syyn on pakko olla loputtoman pitkässä talvessa ja nyt kevättä enteilevässä, lupaavassa auringonpaisteessa, eikä esimerkiksi siinä, että olisin aivan keski-ikäistynyt.

Anu Rannan viehättävä uutuusteos Hienohelma ja vanhapoika (Otava, 2010) kannatti kyllä hankkia. Kirja on miellyttävää ja mielenkiintoista luettavaa ja tarjoaa paljon nautintoa silmille.

Osa kasveista oli minulle tuntemattomia, jotkut sentään tuttujakin. Tässä rohtoaaloe.
Gardenia olisi kaunis, mutta mikään "vaativan kasvattajan kukka" ei kyllä sovi meille. Eikä se johdu edes siitä, että meillä ei ole ikkunalautoja ja meillä asuu kissoja. Meillä asuu myös laiskoja tumpeloita.
Ainakin yksi kasvi olisi kuitenkin pakko saada: tässä näkyvä pitsi-itulehti. En ollut kuullutkaan sellaisesta aiemmin, mutta ihastuin heti, kuten aina kaikkiin maksaruohoihin ja mehikasveihin.
Kasvienhoidon lisäksi kirjassa on mielenkiintoista kulttuurihistoriallista tietoa mm. siitä, milloin ja miten eri kasvit ovat yleistyneet suomalaisissa (usein säätyläis-)kodeissa. Alussa oli heti kiehtovia vanhoja valokuvia, jotka havainnollistivat vanhan ajan poseerausta. Synttärisankari kuvattiin usein kaikkien lahjakukkiensa kanssa, ja jos kyse oli vain muotokuvasta, silloinkin kuvaan otettiin mukaan jokin kodin huonekasvi.
Tässä linkki teoksen esittelyyn kustantajan sivuilla.

torstai 11. maaliskuuta 2010

Kurkistus kirjahyllyyn

Toisin kuin voisi luulla, olen viime aikoina pystynyt ajattelemaan muitakin kuin keittiöasioita (juuri ja juuri).


Jokin aika sitten joku pyysi lähikuvia yläkerran teetetystä kirjahyllystä. Vastasin, että vähän järkkäilen sitä juuri ja kuvia on tulossa... Nyt ehkä 3 kk (kröhöm ja pahoittelut) myöhemmin olen saanut oikeasti järjesteltyä ja kuvattua hyllyä. Tältä se nyt näyttää:Ylähyllyllä oleva kirjainkirja ei päässyt lähikuvaan. Olen vähän pettynyt siihen, kun se on niin pieni, mutta olkoon nyt tuossa. Lisäksi kirja ei pysy itsekseen auki, M-kirjaimen takana on kiviä painamassa sivuja alas.

Ihan ylhäällä on uskaliaasti kaksi lasiesinettä. Kumpikaan kissa ei ole yrittänyt kiivetä näin korkealle ja toivotaan, ettei yritäkään. Sininen maljakko on suoraan Indiskasta ja se pääsi esille vain siksi, että se on kaunis. Pullealla lasipullolla taas on myös tunnearvoa: se on edesmenneen pappani tarvikkeita, liittyy jotenkin mehiläisten kasvatukseen (vai hoitoon, miksi sitä kutsutaan?). Tällaisia pullukkapulloja ottaisin mielelläni lisääkin, jos niihin jossain törmäisin.
Sitten hyllyillä on matkamuistoja. En ole niiden enkä koriste-esineiden ystävä, mutta kummallisesti meille on näemmä matkapatsaita kertynyt. Matkalla tulee aina sellainen olo, että pitää ostaa jotain kotiin, niin saa pysyvän muiston.

Tässä Perros bailandos eli bailaavat meksikolaiset koirat:
Puuta olevat mutta kiveltä näyttävät kilpikonnat ovat myös Meksikosta.
Tämän mönkijöiskömpijäiskokoelman jäsenet ovat vähän mistä sattuu.
Ja on on siellä kirjojakin! Hyllyyn ovat päässeet seuraavat genret: kielitiede & kirjallisuus, kotimainen kaunokirjallisuus, runot & näytelmät, taidekirjat ja elämäkerrat. Kokoelmien sisältöön voi tutustua Library Thing -kirjastossani, joka ei tosin ole aivan ajan tasalla.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Keittiö-iik

Eka suunnitelma/tarjous on juuri saatu ja se on hyvä ja houkutteleva ja yllätti meidät positiivisesti kaikin tavoin. Toinen tarjous saadaan parin viikon sisällä.

Iik ja apua. Toivottavasti voin pian kertoa, että remontti todella toteutuu, ja paljastaa, millaiseen keittiöön päädyimme.

Ääk ja kääk. Nyt painun takaisin keittiöön ja ryhdyn kuvittelemaan, millainen se voi olla vaaleana, kauniina, ilmavana, harkittuna, ihan erilaisena kuin nyt... Ja ehkä jo muutaman kuukauden päästä!

t. seonnut keittiöhaaveilija

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Kevätpakahtumista ja Oman pihan suunnittelua

Kyllä aurinko on ihana keksintö! Tänä viikonloppuna on ollut energiaa mm. huonekasvien keväthuoltoon ja ompelukoneella ompeluun sekä kirjahyllyn järkkäämiseen (teaser: kaikista tulossa juttua viikon mittaan. ;)). Yksi keittiösuunnittelija kävi kotikäynnillä ja ehdin hankkia itselleni suurensuuren, pakahduttavan kevätikävän.



Sain nimittäin perjantaina postissa Saila Roution juuri ilmestyneen teoksen Oman pihan suunnittelu (Tietoverkosto Eksakti, 2010). Aivan ihana kirja, jonka jopa minun kaltaiseni ei niin kovin vihreäpeukaloinen tyyppi halusi heti selata moneen kertaan läpi ja sitten lukea ihan sana sanalta.



Vaikka talvi tuntuikin tämän kirjan ääressä entistä vaikeammalta kestää, niin lukukokemus oli silti nautinnollinen ja inspiroiva, opettavainenkin.



Kirjassa oli ensinnäkin houkuttelevia kuvia, enimmäkseen juuri sellaisista luonnonläheisistä ja runsaista puutarhoista, joista pidän ja haaveilen.






Kun minulla joskus on se unelmieni kesämökki, värikammoni saa väistyä ja koko maailma hehkuu, tähän tapaan:




Fiilistelyn lisäksi kirjassa oli paljon hyviä neuvoja ja havainnollistavia piirroksia. Esimerkiksi sinisävyistä perennapenkkiä tai varsinkin ojanpenkkakukkamaata voisin hyvin harkita meillekin, sillä pihamme rajautuu yhdeltä sivulta pieneen ojaan.




Kaikkein eniten ilahduin kuitenkin eräästä kirjan otsikosta:


Tuon yritän muistaa, kun ensi kesänä taistelen savitonttiamme vastaan. Kyllä savimaakin kelpaa monelle kasveille - kunhan vain savimaan omistajalla on voimia kaivaa kuoppia pihalleen... Kaiken kaikkiaan kirja oli tarpeeksi helppo, huoleton ja maanläheinen, niin että se sai puutarhanhoidon kuulostamaan vain hauskalta ja rentouttavalta, eikä vaikealta ja tieteelliseltä, kuten jotkut muut kirjat tekevät. Tällaista iloista asennetta kaipaisin muihinkin puutarhakirjoihin ja -lehtiin: "Yhtä matkaa luonnon kanssa - Puutarhaa ei välttämättä tarvitse perustaa kaivamalla koko maata ylös, laittamalla kukkapenkkien alle suodatinkangasta ja tuomalla uutta multaa. Lähtökohtana voi pitää tontilla valmiina olevaa maata ja siellä luonnostaan kasvavia kasveja. Joistakin rikkaruohoista saattaa silloin tulla jopa ystäviä." (s. 77)


Kaikkein eniten kaipaan nyt kuitenkin lumien sulamista. Kiitos Sailan, tiedän nyt, mitä oman siltamme pieleen tulee ensi kesänä kuunliljojen ohella.

torstai 4. maaliskuuta 2010

Eeron luona



Eero Aarnion koti on nähty jo monesti suomalaisissa sisustuslehdissä, mutta aina siellä käy mielellään uudestaan. Apartment therapyn uusimmassa uutiskirjeessä oli linkki heidän viime syksynä tekemäänsä Aarnion kodin esittelyyn. Niin valoisaa, iloista, houkuttelevaa!

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Esittelyssä kirjakirja

Eli linkityksiä ristiin rastiin.

Jos tykkäät kirjainkirjasta, saatat pitää myös kirjakirjasta, jonka esittelin juuri kirjablogissa.

Muistutus itselle:
Älä osta asioita, joista et tiedä, onko se kirja vai esine ja mihin blogiin se kuuluu.