tiistai 16. maaliskuuta 2010

Anu Ranta: Hienohelma ja vanhapoika

Tähän on tultu. En haali enää sisustuskirjoja, vaan puutarha- ja kukkakirjoja. Syyn on pakko olla loputtoman pitkässä talvessa ja nyt kevättä enteilevässä, lupaavassa auringonpaisteessa, eikä esimerkiksi siinä, että olisin aivan keski-ikäistynyt.

Anu Rannan viehättävä uutuusteos Hienohelma ja vanhapoika (Otava, 2010) kannatti kyllä hankkia. Kirja on miellyttävää ja mielenkiintoista luettavaa ja tarjoaa paljon nautintoa silmille.

Osa kasveista oli minulle tuntemattomia, jotkut sentään tuttujakin. Tässä rohtoaaloe.
Gardenia olisi kaunis, mutta mikään "vaativan kasvattajan kukka" ei kyllä sovi meille. Eikä se johdu edes siitä, että meillä ei ole ikkunalautoja ja meillä asuu kissoja. Meillä asuu myös laiskoja tumpeloita.
Ainakin yksi kasvi olisi kuitenkin pakko saada: tässä näkyvä pitsi-itulehti. En ollut kuullutkaan sellaisesta aiemmin, mutta ihastuin heti, kuten aina kaikkiin maksaruohoihin ja mehikasveihin.
Kasvienhoidon lisäksi kirjassa on mielenkiintoista kulttuurihistoriallista tietoa mm. siitä, milloin ja miten eri kasvit ovat yleistyneet suomalaisissa (usein säätyläis-)kodeissa. Alussa oli heti kiehtovia vanhoja valokuvia, jotka havainnollistivat vanhan ajan poseerausta. Synttärisankari kuvattiin usein kaikkien lahjakukkiensa kanssa, ja jos kyse oli vain muotokuvasta, silloinkin kuvaan otettiin mukaan jokin kodin huonekasvi.
Tässä linkki teoksen esittelyyn kustantajan sivuilla.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa ja näyttää kivalle kirjalle! Äidilläni on gardenia. Sillä on välillä jotain omaa vettä, mutta ei se muuten kai ole ollut erityisen hankala hoidokki. Sen kukat ovat niin kauniita! tosin tuoksuvat välillä turhan vahvasti omaan nenään.

    VastaaPoista
  2. Se on ihana kirja, niin kaunis ja rentouttava!

    Ja gardenia vasta kauniilta näyttäkin. En kyllä halua meille mitään vahvatuoksuista, allerginen nenä ja särkyaltis pää eivät tykkää. Onneksi voi ihastella kukkien kuvia oikeiden kukkien sijasta!

    VastaaPoista