keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Puutarhafiilistelyä

Vihdoinkin tuntuisi olevan hetki, jolloin minulla on aikaa ja Bloggerkin toimii. Viime päivien aikana tämä yhtälö on vaikuttanut mahdottomalta, mutta nyt tuntuisi onnistuvan.

Kukkakuvia viikonlopulta. Ensin Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta, jossa oli pieni mutta suloinen ja inspiroiva historiallisten tulppaanien ja narsissien näyttely. Houkuttelevan värikästä ja keväistä! (Osa kuvista on rajattu oudosti, ettei kukaan tuntematon ihminen joutuisi blogiin.)



En ole oikein kukkapenkkien ystävä, sillä ne ovat mielestäni usein liian harkittuja ja sen takia puistomaisia, julkiseen paikkaan sopivia. Kaisaniemessä aloin kuitenkin toivoa värikästä kukkamerta meidänkin pihalle. Sellaista, joka näyttäisi syntyneen itsestään ja eikä olisi liian kurinalainen ja suunniteltu.
Melkein kukkiakin kiehtovampia olivat kuitenkin vanhat patinoituneet ruukut. Savi on vastustamatonta! Mies huomautti lempeästi, että meidän kaikista saviruukuista onkin tulossa vähitellen homeisia ja läikikkäitä, hieman sammaloituneita, eli vanhan ja kauniin näköisiä... Ties kuinka monta ruukkua pihalla on jossain lumen alla kevättä odottelemassa. Kunhan ne eivät halkea, kaikki on hyvin!

Kasvitieteellinen oli kaunis ja kiinnostava paikka muutenkin. Sinne pitää mennä joskus ihan ajan kanssa kiertelemään. Nyt nappasin vain nopeasti pari kuvaa muualtakin kuin tulppaaninäyttelystä.
Saintpauliat kasvoivat ikkunalaudalla akvaariomaisessa terraariossa. Hauskan näköistä ja myös kotieläinturvallista kukkienhoitoa.

Puutarhan uloskäynnissä oli toinen terraario ja siellä kiva "kivi"seinä (oikeasti kaiketi betonia tms.?), joka oli mukavan muinaisen näköinen ja jossa kasvoi siellä täällä pieniä kasveja. Hyvä idea sekin. Jäimme miettimään, mitten tuollaisen kallioseinämän saisi kotiin...

Ehkä kotiin pitäisi tehdä astetta modernimpi versio. Sellainen löytyi Messukeskuksen puutarhamessuilta, jonne suuntasimme Kaisaniemestä. Peltilevy-eristevillaseinässä kiipeili muratti.

Ja muratin vieressä oli jälleen jotain ihanan patinoitunutta eli kaunis lautaseinämä. Minulla on nyt näemmä joku ihastu kulahtuneeseen -teema-aika. Laudat olivat harmonisen värisiä, olisi tehnyt mieli silittää niitä.

Muita kuvia en sitten Messukeskuksessa ottanutkaan, koska ihmispaljoudessa oli hankala kuvata. Eikä mitään kauhean erikoista jäänyt mieleenkään, paitsi Kekkilän uusi Vihervaja, josta olenkin jo kirjoittanut ja joka on ollut nyt esillä ihan kaikkialla. (Mutta huom! kerrankin minä kirjoitin aiemmin kuin moni muu bloggaaja tai puutarhalehti ;)). Vajamallisto on kyllä hieno ja toimivan oloinen: kelpuuttaisin modernin vajan kyllä mielelläni kaupunkipihalleni.
Voisin kelpuuttaa myös Olotar-malliston kesäkeittiön tai pihasaunan. Nekin ovat modernin mutkattomia (etenkin mustina), uudehkoon taloon ja kaupunkiympäristöön sopivia.

Ehkä pitäisikin pikaisesti tilata jokin piharakennus tai ryhtyä itse suunnittelemaan, sahaamaan ja rakentamaan. Me emme nimittäin asu niin kaupungissa, että aluettamme olisi vielä kaavoitettu. Ja luimme juuri netistä, että kaavoittamattomalle alueelle saisi rakentaa ilman rakennuslupaa yhden enintään 12-neliöisen piharakennuksen. Kotikulmien kaavaehdotus taas hyväksytään luultavasti tämän vuoden lopussa, joten tämä kesä olisi aikaa vapaaseen rakentamiseen. Hmmm....

2 kommenttia:

  1. Viherseinä olisi aika hieno, etenkin julkisiin tiloihin sellaisia toivoisi! Itekin huolisin koska tahansa sen Vihervajan (josta luin ensi kertaa täältä :), mut pitäisi olla pihaa enemmän kuin piskuinen postimerkki ja niin edelleen...Tuo Olotar on kans kiva! Äkkiä nyt pykäämään piharakennuksia! :)

    VastaaPoista
  2. Vihervajaa on neljää kokoa ja pienin on aika mini - mutta ei kyllä hinnaltaan. Ehkä Vihervajan idean voisi kopioida ja tehdä oman version vajasta?

    Sanon minä, joka olen varma,että alueen kaava vahvistetaan ilman että meidän pihalle on ilmaantunut yhtään edes miniminiä rakennusta. ;)

    VastaaPoista