tiistai 20. huhtikuuta 2010

Käsityövinkkejälinkkejä

Kävin lomalla Helsingin Taito Shop Helskyssä ja sain sieltä taideliike Okran puolelta tällaisen hauskan runoratsun - kirjahyllyyn runokirjojen viereen, totta kai.

Sain myös paljon tietoa ja ideoita! Helskyssä oli ihastuttavat määrät paperinarua ja jos olisi ollut myös valmis paperinaruryijypaketti aloittelijoille, olisin heti ostanut sellaisen. Olen nimittäin halunnut kokeilla paperinaruryijyn tekemistä jo kauan. Valmiita paketteja ei kuitenkaan ollut, ja koska en heti osannut päättää, millaista ryijyä haluaisin sitten yrittää, ostokset jäivät toistaiseksi tekemättä.

Helskyn ystävällinen myyjä antoi kuitenkin neuvoja. Hän kertoi työtavoista yleensä ja neuvoi myös käymään Taito.fi-sivuilla: siellä on tietoa mm. käsityökursseista. Lisäksi sain vinkin Kangasaitta.fi-sivuista– mahtava määrä kaikenlaisia käsityö- ja askarteluohjeita!

Lisäksi kannattaa muistaa käsityöohjesivusto Käspaikka.

Käsitöiden tekemättömyys ei siis ole ainakaan ohjeiden puutteesta kiinni. Muusta sitten voikin olla, sillä viime aikoina olen potenut tavanomaisen lorvikatarrin lisäksi myös mm. sormien nivelongelmia sekä materiaalipulaa. Ei voi olla totta, ettei mistään löydy käsittelemättömiä, reiällisiä puunappeja! Niin vain on. Olen kysellyt kolmesta helsinkiläisestä ja yhdestä turkulaisesta askartelukaupasta ja surffannut netissä, mutta puunappeja ei ole. Ehkä netistä löytyisi niidenkin teko-ohje?

Kokemuksia kookostelusta

Ostin siis pari viikkoa sitten kookosöljyä, ja olen nyt käyttänyt sitä säännöllisen epäsäännöllisesti kasvojen yövoiteena tuon ajan.


Vaikuttaa hyvin lupaavalta! Atooppinen, vuoroin kuiva ja kireä ja toisinaan taas tulehtunut, ihoni on rauhallinen eikä kutise. Se tuntuu myös pehmeältä ja tasaiselta ja, mikä parasta, kostealta olematta kuitenkaan rasvainen. Vastoin odotuksiani kookoskuorrute ei ole myöskään tahrannut lakanoita tai muutenkaan häirinnyt nukkumista.


Yhdyn siis Villikissan arvioon: tämä toimii paremmin kuin kalliit tehotipat! Lisäksi kookos on mielestäni ihanan tuoksuista.


Ruoanlaittoon en ole vielä kookosta testannut, mutta testaan kyllä (ja tiedoksi, joku siitä jo blogin ulkopuolella kyselikin, ainakin minun kookosöljyssäni on 0 % kolesterolia). Suuvetenä olen vähän testannut ja ihan ok tuntuu toimivan, en osaa oikein arvioida.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Pahenevaa talokuumetta

No niin. Kissakirjojen lisäksi tämä hullu haluaisi keräillä myös taloja.

Kesämökkileikkini ei enää rajoitu siihen, että höpisen "jostain ihanasta vanhasta talosta" jatkuvasti ja että sähköpostiini tupsahtelee tuon tuosta myynti-ilmoituksia enemmän tai vähemmän ihanista vapaa-ajan asunnoista.

Tähän asti olen vakuuttanut itsellenikin, että talojen ystävänä minusta on mielenkiintoista vain katsella kuvia erilaisista taloista ja tonteista, pohtia niiden tarinoita. Tänään huomasin kuitenkin katselevani erästä 150-vuotiasta taloa sen portinpielestä käsin. Ja läheisellä kalliolla kiipeillen. Siis erästä myyntikohdetta vakoillen. Ja sitten ajeltiin talon ympäristössä tuntikausia ja intoiltiin ja voivoteltiin ja sekoiltiin. Vakoilureissu oli ihana ja kamala.

Ihanaa oli se, että talo oli oikea aarre ja se, että myös mies piti sekä siitä että talon lähiseudusta. Kamalaa oli se, että talon tontti ei ollut aarre - vaikka oikeastaan se oli varmaan hyvä, niin ettei pakkomielteestä tullut sen pahempaa. Mitään mökkirahastoa kun ei ole eikä oikeita mökinostoaikeita ja sitä paitsi vanhemmillani on jo mökki.

Silti voin hädin tuskin pidättäytyä julkaisemasta tuon talon kuvaa ja muita tarkkoja tietoja tämän kirjoituksen yhteydessä. Talo oli niin suloinen - ja hieno, sillä se oli todella vanhaa kunnioittaen ja oikeaoppisesti kunnostettu.

Mäkin haluun. En halua rakentaa vapaa-ajan taloa, sillä maailmassa riittää kyllä taloja muutenkin. En halua ostaa 70-luvun laatikkoa tai 80-luvun hirsitaloa edes maailman kauneimmalta paikalta, ne eivät kerro tarinoita. Mutta eikö olisi suuria kunnia saada jatkaa jonkun muinaisen talon elämää?

Pitäisi vissiin järkiintyä ja peruuttaa mökkivahti. Voih.

Selviytyminen!

Uskokaa tai älkää, mutta pihallamme on vieläkin hitunen lunta - ei tosin onneksi enää niin paljon kuin tässä kuvassa, jonka otin muutama päivä sitten.

Talvesta hengissä selvinneiden kasvien lisäksi lumen alta paljastui suuri aarre ja ihme: ihan itse puhaltamani kierrätyslasipallo. Onneksi en muistanut huolehtia, että sekin oli ollut talven armoilla, koska muutamista lasikokeilustani tämä on ainoa, josta kehtaan julkaista kuvan. Mutta se selviytyi, jee!
Pallo pääsi kivikkomaalle välkkymään ja sädehtimään. En ole suurimpia puutarhakoristeiden kannattajia, mutta lasi, keramiikka- ja betonipalloissa on usein jotain vetoavaa.



torstai 15. huhtikuuta 2010

Kun pitkittyy, niin mutkistuu - eli pieni keittiöremonttikatsaus

Jos haluat uuden keittiön, varaa suunnitteluvaiheeseen PALJON AIKAA. Me aloimme haaveilla uudesta keittiöstä alkuvuodesta. Kuulimme, että mahdollinen keittiötilaus on tehtävä sitten huhti-toukokuussa, aikaa oli siis yllin kyllin.

Pian on toukokuu ja kaikki on edelleen auki.

Eilen sentään tapasimme yhden suunnittelijan. Pidimme hänen suunnitelmansa perusideasta kovasti, mutta pienen harkinnan jälkeen pyysimme tarjouksen, jossa on

- erilaiset ovet
- erilaiset vetimet
- erilainen uuni, liesi ja liesituuletin
- yksi kaapisto kokonaan poissa
- yksi allas lisättynä
- toinen allas suurennettuna
- yksi erilainen hana ja toinen kokonaan uusi hana
- uudet laatat välitilassa.

Ja niin, välitilaan ei edes pitänyt muka tulla laattaa!

Eli pohtimista piisaa ja mieli muuttuu matkalla. Toisestakin paikasta vielä odotellaan muokattua suunnitelmaa. Päälinjat ovat onneksi selvillä ja kustannuksistakin jo summittainen arvio, samoin remontin kestosta (vaikka sen ajankohta on tällä menolla heinäkuun sijasta marraskuussa).

Onpa hyvä, että emme koskaan ole haaveilleet talon tai edes mökin rakentamisesta, kun yhden huoneen uudistaminenkin on tällaista kuukausien venkslausta. Eilinen suunnittelija kyllä vakuutti, että "ette te ole ollenkaan ainoita". Viime viikolla kävin eräässä sisustusliikkeessä katsomassa kahdesti kynnysmattoa, mutta en sitten osannut edelleenkään päättää. Sielläkin myyjä sanoi, että "monet muutkin miettivät tarkasti". Mahtaa olla kauheaa olla töissä sisustusalalla...

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Kohta saadaan piirakkaa

Käyskentelin äsken pihallamme ja puhuin siskon kanssa puhelimessa. Hihkaisin, että oho, raparperi pilkistää jo maasta ja sisko toisti kasvin nimen. Pieni (ja hassu) siskonpoika kuuli taikasanan "raparperi" ja puhelun taustalla alkoikin kuulua innostunut toisto: "Kohta saadaan piirakkaa!"

No ihan vielä ei ole raparperipiirakan aika, mutta joskus sentään on, siltä se nyt kovasti näyttää!
Muitakin hämmästyksen aiheita löytyi. Iisoppi vihertää.
Ja joku pieni vihreä puskee maasta. Kaltaiseni hajamielisen ja ei niin vihreäpeukaloisen puutarhapiipertäjän kannattaisi laittaa ylös, mitä on minnekin kohtaa puutarhaa tunkenut. Vaikka tästä pienestä vihreästä kasvaisi iso vihreä, en välttämättä tunnista sitä. Mutta pääasia, että kasvaa!

Mehikasvien kohdalla voidaan olla jo varmoja, että talvi on taittunut ja voitettu.

Kultapensaan allakin on kovasti uutta alkua.

Lunta on pihallamme vieläkin paikoin ällistyttävän paljon. Toisaalta monesta kohdasta se on jo kokonaan sulanutkin. Kinoksien alla on ollut piilossa isojakin asioita.

Ja kun pihalla voi nyt taas vähän kävellä, huomaa myös pieniä paljastuksia. Muutkin eläimet kuin kissat viihtyvät meidän terassilla.

Vaikka nyt toistan sekä itseäni että kaikkia muita bloggaajia, niin on taas pakko todeta, että IHANA KEVÄT! Kyllä kohta saadaan raparperipiirakkaa.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Käärmekoru

Kävin Ateneumin kaupassa ja hankin hauskan vieterirannekorun. Se oli niin kesäisen pirteän värinen, etten voinut vastustaa kiusausta (en edes yrittänyt). Noin iso koru on hankala takinhihan kanssa, mutta pianhan on jo helle, kun lumikin sulaa tätä vauhtia... Ja löytyi korulle jo yksi erinomainen käyttö tähänkin vuodenaikaan. Koruhankinnan jälkeen lounastin Kiasman ravintolassa (museosta toiseen, ja muutamassa muussakin olen viime päivinä käynyt) siskon ja pienen siskonpojan kanssa. Poika ei olisi kenties malttanut istua ruokailun ajan paikoillaan, jos en olisi antanut hänelle leikkikaluksi tätä korua eli hurjaa käärmettä. Hauskan käärmeen takia korunlainaaja häiritsi muita ruokailijoita vain ilon eikä kiukun kiljahduksilla. Tulipa samalla testattua, että koru kestää myös aikamoista paiskomista ja venytystä. Hyvä koru.

Koruista olisi kiva kirjoittaa enemmänkin, sillä minulla on monia kauniita käsintehtyjä koruja. En vain saa niistä ikinä kunnollisia kuvia, ja ilman kuvia niistä on turha puhua. En ollut aiemmin ollenkaan koruihminen, mutta sitten ystävä alkoi harrastaa (helmi)korujen tekemistä ja nyt minulla on hänen tilinumeronsa valmiiksi nettipankkiin tallennettuna... Koskaan ei tiedä, milloin pitää tilata seuraava koru tai peräti korusetti. Se, ettei ole koruihminen, voikin siis vain johtua vain siitä, ettei ole vain törmännyt oikeanlaisiin koruihin.

Korut, lähinnä helmet ja helmirannekorut, ovat kauniita myös sisustuksellisesti. Valitettavasti kaunein, mihin itse pystyn niiden säilyttämisessä, on Rakennusapteekista ostettujen vanhojen lasipurkkien täyttäminen koruilla. Olin juuri hankkimassa hienoa korupuuta, kun meille tulikin suuri korujen ystävä eli utelias kissa, joten se siitä koruripustuksesta. Mutta mieluummin korunkaunis kissa kuin maailman hienoin korupuu.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Helpointa ja parasta

Pitkästä aikaa ruokajuttu. Pinjansiemensalaatti on helppo ja hyvä, kannattaa kokeilla. Meillä on melkein aina tämäntyyppistä lisukesalaattia, vain ruokaisammissa salaateissa on sitten muitakin aineksia.

Eli: ruskista pinjansiemeniä hieman kuumalla pannulla. Öljyä ei tarvita. Ripottele siemenet salaatinlehtien päälle - mikä tahansa salaatti käy - pirskota päälle vähän oliiviöljyä ja lisää aavistus merisuolaa. Todellakin helpointa ja parasta.

Hieman monimutkaisempi ja mieheni mielestä vielä parempi versio syntyy cashewpähkinöistä. Ruskista niitä hetki rypsiöljyssä ja lisää ihan lopuksi pieni liraus soijakastiketta (ja varaudu roiskeeseen). Muuten tee kuten yllä. Tumma balsamicokastike viimeistelee salaatin maullisesti ja varsinkin ulkonäöllisesti.

Pääsiäisenä meillä syötiin myös lammaspaistia, joka ei maistu villasukalta. Leikkaa luuttomaan lammaspaistiin viiltoja ja täytä viillot feta-yrttiseoksella (rosmariinia, timjamia, minttua ym.). Marinoi vuorokausi pari ruokaöljy-sitruunamehu-yrttiseoksessa ja paista kypsäksi. Anteeksi ylimalkainen ohje, mutta ei se niin nokonuukaa... Tätä lammaspaistia meillä tehdään aina välillä ja ihan ympäri vuoden. Yrtit, feta ja sitruuna raikastavat paistia huomattavasti, joten tätä voi suositella niillekin, joita lampaanliha ja erityisesti mahdollinen villanmaku pelottavat (minusta kyllä lammas on hyvää ihan lampaanakin). Minttuhyytelön sijasta suosimme yleensä karpalohyyteöä, mutta sekään ei ole välttämätöntä - ja kastiketta ei ole ikinä.

Mihin pulahtaisit?

Uima-allas voi sitten olla muutakin kuin suorakaiteen muotoinen monttu maassa. Apartment Therapy lähetti jokin aika sitten kuvia ihastuttavista luonnonläheisistä uima-altaista.

En kyllä panisi pahitteeksi, jos puutarhani olisi tällainen,


ja tääkin olisi aika tyylikäs
mutta tämä olisi aivan ihana! Tämä uima-allas valloitti minut heti. Apartment Therapyn mukaan se on kids' pool, ilmankos olin heti lapsellisen ihastunut siihen.

Kaikki kuvat ja lisätietoa täältä.


torstai 8. huhtikuuta 2010

Purkillinen kauneutta ja terveyttä

Viime aikoina nettimaailmassa on puhuttu kookosöljystä. Sitä voi käyttää ruoanlaittoon, ihon- ja hiustenhoitoon ja jopa suun terveyden parantamiseen, ja monille lemmikeillekin sitä suositellaan. (Google tietää, lukekaa sen avulla lisää.)

Pakkohan sitä on siis kokeilla! Olen jo hakenut kuvan pönikän Ruohonjuuresta ja testaaminen alkaa tänään. Testailen nyt ainakin kasvojen iholle yöksi - enkä toivottavasti herää elefanttimiehenä huomenna, niinkin on joskus allergiselle naamalleni käynyt. Myöskin öljyn testaaminen purskutteluaineena kiinnostaisi, vaikka se jotenkin ällöltä ja ei niin raikastavalta kuulostaakin. Kookos ei kuitenkaan varmasti kuivaa suun limakalvoja kuten monet suuvedet.

Meillä vannotaan muutenkin öljyjen nimeen. Muut syövät hienostuneesti kalaöljykapseleita, mutta meillä vedetään rypsiöljyä suoraan pullon suusta (no, lusikalla kuitenkin). Miehelle suositeltiin sitä joskus kuivan ihon hoitoon ja olen huomannut, että se on paras tapa pitää myös minun atooppinen ihottumani ja jopa allergiani kurissa. Kookoksesta ei liene rypsin haastajaksi tässä, mutta voi olla, että testailen sitä ruoanlaitossa - vaikka mies inhoaakin kookosta. ;)

Onkos kellään antaa hyviä kookosvinkkejä? Tai -varoituksia?

Taponlehti on löytynyt!

Taponlehti, asarum europaeum (kuva täältä)



Kahvittelin ystävän kanssa ja hän kysyi, mikä oli "se kasvi josta puhuimme vuosi sitten ja jolla oli kaamea nimi". Taponlehti! Näin kasvista tuolloin sattumalta kuvan netissä ja intoilin siitä aikani, mutta en onnistunut selvittämään, mistä sitä saa.



Nyt onnistuin. Mainitsin eilen äidillenikin, että taponlehti on nyt nettipaikallistettu, ja niinpä Exotic Gardenille lähti oikein triplatilaus. Toivon mukaan saan taponlehden a) itämään, b) kasvamaan edes jossain päin puutarhaamme. Pitää joka tapauksessa kokeilla, kun se kerrankin löytyi.



Meinasin tulla kyllä hulluksi siementilausta tehdessäni. Ja ehkä tulinkin. Tilasin nimittäin siinä ohimennen myös nimittäin mm. kultapiiskun, lehtimangoldin ja siperianhernepensaan siemeniä. Siis summanmutikassa kaikkea, joka vaikutti kivalta ja sopivalta eikä vaadi esikasvatusta. Esikasvatustaimista tulee joka tapauksessa heikkoja ja honteloita keittiön ikkunalla eivätkä kaksi karvatassupuutarhuria lainkaan edesauta asiaa...



Erikoisin ja hauskin siementilaukseni oli aurankukka. Katsokaa, miten kaunis! En ollut koskaan aurankukasta kuullutkaan, mutta nettikaupan vetoava tuoteselostus ("uhanalainen, auta kasvin suojelemisessa") tepsi... Tuolta kaupasta olisi muuten tuntunut löytyvän vaikka mitä muutakin, ja tuotekategoriat oli nimetty kiinnostavasti. Ehkä alle 10 siemenpussin tilaaminen olikin mielenmalttia eikä hulluutta? Paljon pahemminkin olisi voinut käydä.





Aurankukka, agrostemma githago (kuva: Exotic Garden)

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Vaarit pääsiäisvisiitillä

Meille tuli kylään (tai oikeastaan asumaan) kaksi vaaria! Takkanurkkauksen nojatuoleilla istuu nyt kaksi arvokasta, harmaapukuista vaaria herrasmiesmäisesti kukat rintapielessään. Ensimmäinen vaari on oikein kevättuulella, harmaa-valkoinen kukka on iso ja siinä on monta terälehteä.
Toinen vaari on perinteisempi ja hillitty. Hänellä on musta, pieni kukka ja sekin aika huomaamattomasti sijoitettuna. Mitä sitä turhaan koreilemaan.

Oikeastaan ompelin tyynynpäälliset jo aiemmin, mutta sain kukat askarreltua vasta nyt. Kankaat sain Eurokankaasta, vaikka kovasti valitin, ettei siellä ole mitään. Jouduin purkamaan vain toisen päällisen kertaalleen, toinen meni heti oikein, edistyksellistä! (Mikä siinä onkin, etten ikinä heti hahmota, miten päin kangas pitää taitella ja mistä ommella, että se "tyynynpujotustasku" menee oikein?!) Kukat on leikattu varsin vapaalla kädellä ja muutenkin turhia etukäteissuunnittelematta Tiimarin askarteluhuovasta.
Ja mummityynykankaatkin on jo hankittu. Mummit taitavat koristella itseään kukkien sijasta puuhelmillä, luulen... Pitää vain kerätä vähän voimia vielä, että jaksaa a) kaivaa ompelukoneen taas esille, b) ommella kissa-apulaisista huolimatta ja c) varautua siihen, että pohtii ja ratkoo taas puoli päivää sitä ärsyttävää tyynynpujotussysteemiä...
Ai niin, vaarien sisustyynyinä toimivat vanhat huovat. Olin oikein tyytyväinen itseeni, kun kerrankin en rynnännyt heti kauppaan ostamaan uutta, vaan säästin rahaa + sain näin lisää tilaa kaappiin, kun kaksi täysin vailla käyttöä olevaa vilttiä saivat uuden tehtävän. Melko edistyksellistä tämäkin, suorastaan emäntämäistä. :)

Kevään VOIMA

Nyt ei tarvitse puhua enää kevään merkeistä, vaan voi puhua kevään voimasta. Kävimme tänään pääsiäisajelulla katsomassa Helsingin Vanhankaupunginkoskea, ja Vantaanjoki oli voimissaan. Asuin ennen siinä lähistöllä, mutta moista kevätkohinaa en muista aiemmin nähneeni. Vaikuttavaa ja kiehtovaa, mutta myös vähän pelottavaa, niin villinä koski oli.





Hurjaa.
Retki oli muutenkin onnistunut, sillä Vanhankaupunginlahden/Arabianrannan/Kumpulan seutu on mielestäni todella kiinnostavaa ja sympaattista, eikä vähiten vanhojen rakennusten vuoksi. Nyt näytti kuitenkin siltä, että seudulle oli tulossa myös hauskoja uusia rakennuksia, muitakin kuin kerrostaloja. Pressun alta näytti pilkottavan kiinnostavan oloinen cityomakotitalon alku. Emme ole todellakaan etsimässä uutta taloa, mutta pitää käydä kevään mittaan kuikuilemassa noita taloja uudelleen, koska arkkitehtuuri vaikutti kiinnostavalta: punaisia isoja tiiliä ja harjakatto, vähän vaihtelua valkoisille laatikkotaloille (joista pidän kyllä itsekin, mutta joita ei ole niin kiinnostava katsella).




perjantai 2. huhtikuuta 2010

Toivoa

Toivoa ja myös vahvaa uskoa alkaa olla ilmassa: kauan odotettu kevät tulee sittenkin! Viime pääsiäisenä poltettiin kokkoa lähes kuivalla pihalla. Tänä vuonna se on vain haave, mutta pieniä kevään merkkejä on nytkin havaittavissa.

Pihalle kaivonkannen ympärille on sulanut iso nurmiaukko. Se saa pohtimaan, miltä näyttäisi, jos pihalla olisi lampi. Eikö kaikissa kunnon puutarhoissa ole nykyisin jonkinlainen suihkulähde tai lätäkkö?

Talon vierellä viheriöi jo jotain. Olkoon vaikka rikkaruoho, pääasia, että viheriöi.
Kivikkomaalla ainakin yksi mehitähti on suoriutunut ennätystalvesta.
Kotitiemme varrelta löytyi lisää merkkejä.
Pellonpiennar on sula ja oja tulvii.

Välillä näkyy virtausta ja kuuluu pientä solinaa.

Kiville voisi jo melkein mennä istuskelemaan.

Ja olen varma, että kannossa on kuhinaa, mönkiäisten pääsiäisbileet.

Ja (vaikka sitä ei oikein kuvasta näy) pajuissa on pajunkissoja!

Eikä meidän terassillakaan ole enää kuin tämän verran lunta. Tikapuut saadaan pian irti kinoksesta.

Kyllä se kevät sittenkin tulee. Onneksi. Iloista ja keväistä pääsiäistä!