sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Pahenevaa talokuumetta

No niin. Kissakirjojen lisäksi tämä hullu haluaisi keräillä myös taloja.

Kesämökkileikkini ei enää rajoitu siihen, että höpisen "jostain ihanasta vanhasta talosta" jatkuvasti ja että sähköpostiini tupsahtelee tuon tuosta myynti-ilmoituksia enemmän tai vähemmän ihanista vapaa-ajan asunnoista.

Tähän asti olen vakuuttanut itsellenikin, että talojen ystävänä minusta on mielenkiintoista vain katsella kuvia erilaisista taloista ja tonteista, pohtia niiden tarinoita. Tänään huomasin kuitenkin katselevani erästä 150-vuotiasta taloa sen portinpielestä käsin. Ja läheisellä kalliolla kiipeillen. Siis erästä myyntikohdetta vakoillen. Ja sitten ajeltiin talon ympäristössä tuntikausia ja intoiltiin ja voivoteltiin ja sekoiltiin. Vakoilureissu oli ihana ja kamala.

Ihanaa oli se, että talo oli oikea aarre ja se, että myös mies piti sekä siitä että talon lähiseudusta. Kamalaa oli se, että talon tontti ei ollut aarre - vaikka oikeastaan se oli varmaan hyvä, niin ettei pakkomielteestä tullut sen pahempaa. Mitään mökkirahastoa kun ei ole eikä oikeita mökinostoaikeita ja sitä paitsi vanhemmillani on jo mökki.

Silti voin hädin tuskin pidättäytyä julkaisemasta tuon talon kuvaa ja muita tarkkoja tietoja tämän kirjoituksen yhteydessä. Talo oli niin suloinen - ja hieno, sillä se oli todella vanhaa kunnioittaen ja oikeaoppisesti kunnostettu.

Mäkin haluun. En halua rakentaa vapaa-ajan taloa, sillä maailmassa riittää kyllä taloja muutenkin. En halua ostaa 70-luvun laatikkoa tai 80-luvun hirsitaloa edes maailman kauneimmalta paikalta, ne eivät kerro tarinoita. Mutta eikö olisi suuria kunnia saada jatkaa jonkun muinaisen talon elämää?

Pitäisi vissiin järkiintyä ja peruuttaa mökkivahti. Voih.

2 kommenttia:

  1. Oih ja voih. Niin siis tämä oli se retki josta kerroit... mutta itselleni ei käynyt niin että järkiinnyin, vaan pikemminkin päinvastoin: mökkihöperöidyin saarelle, jossa asuu kymmenen asukasta! Näinkin voi käydä. Ehkä tämä toimii varoituksena...?
    Nimim. entinen mökkivahtilainen nykyinen vasaranheiluttaja

    VastaaPoista
  2. Hih, joo. Ja kerroin varmaan silleen, että oletin, että tiettyhän olet lukenut jo sen blogista. ;)

    Minäkin pahaa pelkään, etten järkiinny. Mitään järkiperusteita muinaistalon halulle ei ole, sen sijaan on lukuisia syitä, miksi taloa ei kannattaisi edes ajatella. SIlti ajatus on NIIN kiehtova! No ehkä sit joskus. Vaikuttaa kuitenkin jopa siltä, että olen onnistunut tartuttamaan mökkikuumeen mieheenkin... Jotkuthan harrastavat asuntonäyttöjä, ehkä minä voin harrastaa mökkibongausta? Ja kai tämä himo joskus menee ohi - joko itsekseen (epätodennäköistä) tai talokaupalla (epätodennäköistä sekin)?

    Joka tapauksessa on kiehtovaa seurata sinun ja muiden talonpelastajien elämää, vaikkei se vasaranheilutus minua kyllä yhtään järkiinnytä, päinvastoin.

    VastaaPoista