perjantai 7. toukokuuta 2010

Aarteita

Ja saaristokuvia piisaa jälleen... Saila esitteli juuri, miten kaunis vanha venevaja voi olla ulkoa. Minä taas kävin viime viikonloppuna etsimässä aarteita niin ikään hyvin vanhan venevajan sisällä. Mitään en kuitenkaan ottanut saaliiksi, paitsi valokuvia.

Vanhoja ikkunoita, lasitkin vielä tallella. Ja paljon köyttä, sitä merellä ja mökillä tarvitaan aina.
Lisää köyttä.
Ja tällainen kaunokainen (kannu, ei pullo).
Voi ihastus.

Etten kuulostaisi aivan hyveelliseltä, niin tunnustan, että aikojen saatossa vanhempieni mökiltä on kyllä siirtynyt kaikenlaista minunkin nurkkiini. Esimerkiksi tästä samaisesta vajasta löytyi vanhoja, osin jo ruostuneita öljylamppuja, jotka kiikutin kaupunkiin, puhdistin parhaani mukana ja pistin kunniapaikalle. Enää ne eivät ole yhtä hienosti esillä, sillä kissojen mielestä lampuissa ei ole mitään kunnioitettavaa. Ehkä pitäisi palauttaa aarteet takaisin kotiinsa?

3 kommenttia:

  1. Voi-han mahdoton mikä köysikerä! Nuo aarteet ja tunnelmat on ihan kuin minun verkkovajasta/vintiltä/navetasta. Kun siivosin rantavajan puolikastani, keräsin sieltä noin 40 tyhjää olutpulloa... Että on niitä oluita ENNENKIN rannassa juotu...

    VastaaPoista
  2. Mulle näin umpimehtäläisenä on mielenkiintoista nähdä kuvia venevajoista ja saaristoista, kauniita aarteita!

    VastaaPoista
  3. Vanhat rakennukset ovat ihania tarinankertojia ja aarreaittoja! Voisin kyllä kuvitella, että jos itse sattuisi joskus saamaan kokonaisen vanhan pihapiirin, niin siihen aarteiden määrään voisi vähän tuskastuakin. ;)

    Mutta aika kyllä tekee tehtävänsä, kun nämä vanhat varastot ovat näin tunnelmallisia. Kävin juuri meidän omassa ulkovarastossa, ja kyllä sielläkin tuli huokailtua, mutta ei suinkaan ihastuksesta... Ehkä meillä on joskus kaikki siivottu ja ojennuksessa ja sitten joku vanha kaunis kannu tunnelmallisesti varastonnurkkaan laitettuna...EHKÄ.

    VastaaPoista