sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Portti metsään

Yllättäen viime viikonloppukin sujui aivan pihalla. Viime kesänä aloitettu siltaprojekti sai jatkoa: sillanpieleen istutettiin jo viime vuonna lisättyjen kuunliljojen lisäksi kolme tuijaa (kuvassa ne eivät oikein näy, sillä kaikki on niin vihreää ja kuvaaja niin köpö). Olen erityisen tyytyväinen keltavihreisiin keltatuijiin. Lisäksi istutusmaalle kärrättiin vähän kiviä, kuinkas muutenkaan. Nyt alue alkaa näyttää hyvällä tavalla harkitulta eikä vain siltä, että taivaalta on tipahtanut irtosilta keskelle luontoa.

Toisella puolen siltaa kasvaa tuijan ja kuunliljojen lisäksi myös valkeaa peippiä.
Tästä se pikkuhiljaa etenee tämän ja varmaan vielä seuraavankin kasvukauden aikana. Pitää vähän katsella ja odotella, kuinka isoja kuunliljoista lopulta tulee, eli paljonko ne vaativat kasvutilaa, lisätään kasveja ja kiviä sitten sen mukaan. Kuunliljat ovat Big Daddyjä ja niiden pitäisi kasvaa jopa metrin korkuisiksi ja levyisiksi kilviksi, mutta toistaiseksi ne ovat aika pikkuisia. Kuitenkin tämän vuoden lehdet ovat jo nyt suurempia kuin viime vuonna syksyn lehdet; vuosi sitten kuunliljapenkki perustettiin ihan juurakoista.

Idean sillanpielen havupuihin sain Sailan Oman pihan suunnittelu -kirjan tästä kuvasta. Innostava kirja, enkä sano tätä vain siksi, että sitten kirjan lukemisen olen tutustunut Sailaan ihan oikeassa elämässäkin. :)

Istutuskuoppien kaivamisen lisäksi ehdin myös ihastella kesän merkkejä. Kivikkomaalla kukkii! Sanotaan, ettei ruohosipulia kannata päästää kukkimaan, mutta minä en halua estää tällaista näkyä.

Keltatuijien lisäksi meillä on muutakin pientä, pyöreää, kaunista ja keltaista.
Eilisiin urotekoihini kuului myös kuolleen, tunnistamattomaksi jääneen, lehtipuun kaataminen. Kun kerran vauhtiin pääsin, sahasin rungosta myös muutaman halon. Annoin ne miehelle lahjaksi: olen tehnyt töitä sen eteen, ettei ensi talvena paleltaisi.

Mutta kuka nyt talvesta puhuisi? En edes muista, että sellainen on olemassa!

1 kommentti:

  1. Sitä halolla päähän, joka talvea muistelee, vai miten se sanonta meni...

    VastaaPoista