tiistai 4. toukokuuta 2010

Saariston kauneus ja kauheus

Takana on vappu Vakka-Suomessa, vanhempieni saaristomökillä. Ihanaa oli ja kuvia kertyi kauheasti. Koska kyse ei ole omasta mökistäni, pidättäydyn julkaisemasta tunnistettavia talo- tai maisemakuvia. Tässä kuitenkin todistusmateriaalia, että luonto on oikeasti voittanut pitkän talven ja elämme vuoden toiveikkainta ja innostavinta aikaa. Vaikkei aurinko koko ajan paistaisikaan, saaristo on aina kaunis ja sen valo aivan erityinen.
Taivasta vasten piirtyvissä oksissa on aina mielestäni jotain hyvin japanilaista, vaikken ole koskaan käynyt Japanin lähellekään ja vaikka oloni on aina mökillä kovin suomalainen: tämä on parasta, täältä en lähde.

Yritin kuvata merinäkymiä veneestä käsin ja kameran akvaarioasetuksella, siis veneen ikkunan läpi. Tämä on suorimpia horisontteja, jonka sain ikuistutetuksi (juu tiedän, että Photari auttaa myös vinouteen).
Mihin tarvitaan tauluja, kun tällaista näkyy ikkunasta?
Kaikkialla riitti ihmeteltävää. Alhaalla maassa oli paikoin suorastaan räikeän vihreitä paikkoja.
Korkealla saunan räystään alla oltiin valmiita ottamaan vastaan tämänkesäiset pääskysasukkaat.
Ja oli puolivälissäkin jotain kummaa: puu oli pukeutunut retroon oranssiläikkäasuun.
Kaunista oli, paitsi... Saariston kauheus -havainto oli puussa roikkuva korpin siipi! Ei se vielä mitään, että talven aikana mäyrä oli kaivautunut mökin alle, mutta tämä... Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto ei sattunut mökille mukaan, niin ettemme saaneet selville, mitä vanha kansa olisi sanonut irtosiivestä. Nykyihmisiä se hämmästytti ja puhututti: onko tämä nyt vain luontoon kuuluva juttu vai merkki jostain suuresta? Ja jos, hyvästä vai pahasta? Ainakin siipi oli aika pelottava!

4 kommenttia:

  1. Hui! mutta taidan olla sen verran kieroutunut ihminen, että olisin ottanut siiven ja kehystänyt sen.

    VastaaPoista
  2. Kauheaa! Tai siis kieroa. :D Eipä tullut mieleenkään. Hmmm. Ainakin siipitaulu olisi varsinainen katseenvangitsija ja varma puheenaiheen tarjoaja, ja varmaan kissatkin arvostaisivat noin luonnonläheistä taidetta kovasti. Ainoa harmi olisi etten itse uskaltaisi ehkä asua siiven suojassa.

    VastaaPoista
  3. Heh, kaupasta hankkisi sille pariksi sellaiset enkelinsiivet, repisi vaan sen toisen siiven pois ja tekis korpista ja enkelistä parin :) ja vitriinikehyksiin, niin ehkä kissat olisivat vähemmän kiinnostuneita...kuten Stanislaw Jerzy Lec sanoi, piruilla on enkelinsä ja enkeleillä pirunsa :)

    VastaaPoista
  4. Voi ei, meillä on sellaiset enkulisiivet varastossa (vaikka kissat haluaisivat että ne olisivat aina esillä)! Äh, pitää ehkä antaa vanhemmille toimeksianto että menevät seuraavalla mökkikeikalla katsomaan, onko korpin kirous vielä paikoillaan ja tuovat sen sitten meille.

    VastaaPoista