sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Terveisiä Naantalista

Kuvaterveiset Naantalista, Suomen ehkä sympaattisimmasta paikasta ja erinomaisesta minimatkakohteesta! Vietimme Naantalissa tällä viikolla muutaman päivän äitini, siskoni ja siskonpoikani kanssa. Kaikki ne perusnähtävyydet, jotka olivat auki jo ennen kesäkautta, käytiin katsomassa ja paljon tuli kuvattua. Ensin ajattelin, etten voi kuvata tavallisten ihmisten koteja lainkaan, mutta pakko oli, vanhat talot ja hyvin hoidetut pihamaat olivat niin kauniita. En kuitenkaan viitsi julkaista kuvia toisten kodeista, joten tässä yleisnäkymiä: eiköhän Naantalin kauneus tule niistäkin esille.

Heti ensimmäisenä päivänä kävimme vanhassa näköalatornissa aivan sataman kupeessa, kirkon edessä. Katselin enemmän tornia kuin maisemia.
Tämä istutusalue oli aivan vanhan Naantalin keskustassa. En muista, milloin olisin nähnyt yhtä huoliteltuja mutta silti sopivan rentoja pihoja. Naantalissa kauniita istutuksia oli kaikkialla, tämän "keskusaukion" lisäksi myös mm. kerrostalojenkin pihamailla. Miksei muualla ole tällaista? Useinhan esim. kerrostalojen pihoilla ei ole juuri mitään istutuksia tai jos on, se on jotain tylsää ja virallista, kuin julkisessa puistossa. Vaadin naantalimaista kodikkuutta muuallekin!

Kaikkialla kukki, oli varmasti vuoden kaunein aika.
Kirkkoa ei voinut olla huomaamatta, sillä se näkyi kaikkialle.
Vanhat hautausmaat ovat kauniita ja levollisia. Ja hauskoja - kävimme hautuumaakävelyllä ja hihittelimme (mös ihailimme monia!) vanhoille nimille sekä titteleille. Eräässä hautakivessä luki "Tässä lepää porvari" - saisikohan sellaisen tekstin enää hautakiveen? Hautakivien ohella ja erityisesti ihailin hautausmaan vanhaa kiviaitaa. Sellaisen kuin saisi jonnekin.

Kävimme myös pariin otteeseen Ukko-Pekan sillan luona ihailemassa uljaita kalliomaisemia sekä hienoja uusia omakotitaloja.
Vaikka kyllä vanhat talot olivat mielenkiintoisempia. Tämä talon kuvia uskaltaa julkaistakin. Kyseessä on Naantalin museo, kaunis vanha pihapiiri. Talon sisällä oli mielenkiintoinen näyttely 1800-luvun porvariston elämästä, mutta siellä ei saanut kuvata. Pihapiiristä räpsin kuvia sitten sitäkin enemmän. Tämä matka ei ainakaan parantanut mummonmökki-puuhuvilakuumettani.




Museon piha jakaantui kahteen osaan. Toisella puolella oli kaunis ruusu- ja yrttitarha, jonka avajaisissa vuonna 1992 oli ollut mukana itse Äiti Teresa.



Vielä kasvitarhaa upeampi oli kuitenkin museon sisäpihan valtava vanha tammi. Se oli niin hieno, että se oli mainittu matkaoppaassakin! Jos meidän pihalla oli tuollainen jättipuu, viettäisin koko kesän sen oksilla.



Emme halunneet majoittua tylsästi hotelliin, joten vuokrasimme asunnon vanhasta puutalosta. Tällaisia majoitusvaihtoehtoja on Naantalissa runsaasti ja vielä kohtuuhintaan; me yövyimme Hotelli Harrietissa.
Sillä oli kissanomistajalle mieleinen osoite
ja paljon tilaa telmiä!

Kivaa oli. Kotimaanmatkailu kunniaan!
P.S. Kiitos Saila vinkistä! Kävimme parikin kertaa naantalilaisessa Cafe Antoniuksessa, koska Saila oli kertonut, että siellä on kissoja. Kummallakin kerralla näimme kissan, koska ekalla kerralla kysyin omistajalta, onko heillä moukuloita ja hän katsoi 2-vuotiasta siskonpoikaani ja sanoi: "Niin, pikkuinen haluaisi tietysti nähdä kissan." Kyllä pikkuinen halusikin, mutta niin halusivat kaikki isommatkin. ;)

4 kommenttia:

  1. No mutta kiva että oli mukavaa! Vaikka en kyllä tajua miten Naantalissa voisi olla epämukavaa, se on ihana paikka. Ja hyvä että bongasitte Erkin (tai mustan Mustikan?)

    VastaaPoista
  2. Ei Naantalissa kyllä voisikaan olla kuin mukavaa, se on liian aurinkoinen paikka synkistelyyn! :)

    Bongasimme molemmat kissat ja Erkin kanssa oikein tutustuttiin. Hän tuli purisemaan ja puskemaan ja vietti pitkän tovin äitini sylissä ja oli aivan valoittava. Ellei eräs seurueeseemme kuulunut tättähäärä olisi varotoimista huolimatta päässyt taputtamaan Erkkiä reippaalla tyylillä päälaelle, olisimme varmaan vieläkin kaikki kilvan rapsuttelemassa Erkkiä. :)

    VastaaPoista
  3. Kivankuuloinen reissu! Ihania kuvia!

    VastaaPoista
  4. Reissu oli tosiaan kiva. Seutu oli niin ihanaa, että suunnittelimme sinne muuttoa ja ammatinvaihtoa ja ties millaisia elämänmuutoksia. Eli oli inspiroiva matka! :)

    VastaaPoista