sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Pala historiaa

Äitini on edistyksellinen bloginlukija: Eri blogieni jutuista hän oli päätellyt, että minulla on sekä yrttilaatikko terassilla että pupuja pihalla, eli ongelma. Niinpä mökiltä saapui jotain historiallista: saaristotalomme vanhoja ikkunoita istutusten suojaksi. Ikkunat ovat arviolta 80-vuotiaita. Pokat ovat ränsistyneet ja osa laseista puuttuu, mutta kyllä niistä jonkinlaisen kasvihuone-pupusuojan sai viriteltyä, jopa ilman saranoita tai tukirakenteita; kehittelen niitä ehkä myöhemmin. Ikkunat ovat samoja, joita olin ihaillut venevajassa - ja luulin, ettei niitä saa toivoa omaksi, ne kuuluvat mökille.
Kaikki kaupat olivat kiinni lähes koko juhannuksen, ja se koitui pihan parhaaksi. Mitään uutta ei voitu hankkia (paitsi tänään vihdoin pari kesäkukkaa ja basilikan taimea Prisman puutarhamyymälästä), joten päivät kuluivat olemassa olevia istutuksia siistien, eli rikkaruohoja kitkien, ruohosilppua haravoiden jne. Kyllä tuli siistiä, vähän kuin kotona imuroinnin jälkeen. Esim. terassin läpi ei tursota enää muuta kuin saniaisia ja mahonian oksia, ja ne saavatkin siellä kasvaa. Sillanpielen uudet istutukset tuntuvat lähteneen hyvin liikkeelle, hyvä!
Meillä oli tällainen urbaani kokko: risuja kaivonkannella Billnäsin Rakennusapteekista ostetussa tulipadassa. Hyvin kävi kokosta, ja tulipa hävitettyä suuri osa keväisen risusavotan aikaansaannoksista samalla.
Keksin kokolla istuessa uuden juhannustaian: juhannusyönä pitää kuvata seitsemän kasvia. Näin valoisaa ja vehreää oli myöhään illalla saniaisten keskellä. (Sitä kasveja tyyynyn alla -taikaa ei muuten kannata kokeilla, eikä myöskään vasemman jalan sukkaa väärin päin jalassa, vaikka kuinka haluaisi puolisojuoruja juhannusyönä. Testasin kerran em. taikoja samanaikaisesti ja näin paniikinomaisesti unta varmasti noin yhdeksästä puolisoehdokkaasta juhannusyön mittaan. Kun kukaan uni-ilmestys ei vakuuttanut, piti jatkaa uneksimista...)

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Uuden keittiön ainekset

Uskokaa tai älkää: monen, monen mutkan jälkeen meidän uusi keittiö on vihdoin tilattu! Jouluna hajosi jääkaappi ja piti purkaa osa keittiötä uuden kaapin tieltä. Ja nyt jo juhannuksena meillä onkin vihdoin jo suullinen sopimus uudesta kyökistä, sopimuspaperit saadaan heti alkuviikosta. Remontti alkaa elokuun lopussa. Vähän vaikea kyllä uskoa, että niin voisi oikeasti tapahtua... :)

Lähtökohtana oli siis 80-luvun lopussa rakennettu, suuri mutta erilaisilla väliseinillä ja vinonurkilla sekä tummilla, raskailla puukalusteilla pieneksi ja sokkeloiseksi saatu tila. Sekä se, että yksi talon asukas pitää vaaleasta ja modernista, toinen sitten melkeinpä sen vastakohdasta. Piti huomioida sekin, että keskellä keittiötä on valkoinen, rapattu avotakka ja se, että kumpikin asukas halusi keittiön, joka on paitsi kaunis myös selkeä ja toimiva sekä ajaton. Meillä on aika niukka väriskaala ja tyyli koko talossa. Ai niin, keittiön pitää olla myös jykevä, koska talokin on.

Joten... Kaapistojen rungot ovat (yllättäen) valkoiset ja samoin Nixin shaker-tyyliset, kokopuiset ovet:
Pöytätasoa tulee paljon ja se kaikki on mustaa kiveä. Tähän tyyliin, mutta en ole varma, onko kyseessä juuri tämä Ylämaan graniitin kivi (tilaamme tason ensi viikolla):


Tiskialtaita tulee kaksi, altaat ovat mustia ja neliskanttisia, merkkiä en nyt muista. Hanat on vielä ostamatta, mutta jotain Oras Vienda -tyyppistä on tulossa.


Yhdelle seinäpätkälle tulee vain laatikostoja sekä Smegin musta retroliesi ja -liesikupu. Tälle seinälle ei tule ollenkaan yläkaappeja, vaan seinä laatoitetaan isoilla harmailla betonilaatoilla.
 

Valaistus on vielä auki, mutta tarkoitus on asentaa ledvaloja ainakin tuon betonilaattaseinän yläpuolelle, niin että valot "pesevät" seinää ja tuovat betonin pinnan kauniisti esille. Parille seinänpätkälle on tulossa kevyesti rapattua pintaa, yhteen kohtaan valkoinen avohylly ja kaappien vetimet, sitten kun ne löydetään, ovat varmaan mustat, ehkä takorautaa mutta modernit tai ainakin simppelit. Musta-harmaa-valkoisen ajattoman tai vähän retronkin keittiön vastapainoksi on suunniteltu iloisempaa, rennompaa sisustusta ja moderneja, kiiltävän valkoisia keittiön pienkoneita. Kissojen uudet tyylinmukaiset kupitkin on jo valittu, mutta ei sentään ostettu.

Saas nähdä. Toivottavasti tällä reseptillä syntyy keittiö meidän makuun. Tulen varmasti esittelemään keittiön osasia ja niiden valintaperusteita kyllästystymiseen asti lähiaikoina... Nyt kun ollaan tässä vaiheessa, en ole enää taikauskoinen ja saatan jo kertoa keittiöstä, ehkä jopa shoppailla sinne jotain etukäteen!

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Betonia! osa 2

Ihan itse kurssilla tekemäni betoniruukku on kotiutunut! Se on vähän epäsymmetrinen, mutta silti oikein hieno. Teen näitä ja muita betonitöitä ihan varmasti lisää.
Sisältä ruukku on vähän röpelöinen,
mutta pinnalta juuri niin sileä ja samalla rouhea kuin pitääkin. Minulla on myös kaupasta ostettuja betoniruukkuja ja ihan samalla lailla niissäkin on kuplia, ne kuuluvat betoniin.
Oi itse tekemisen ja onnistumisen iloa! :)

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Kukista kauneimmat

Eilen 20.6. vietettiin luonnonkukkien päivää. Laiska bloggaaja ei tietenkään muistanut asiaa, mutta tässä pari luonnokukkakuvaa hieman jälkijunassa.

Ajatella, että näin kaunista on, kun pellonpiennar saa rehottaa miten sitä huvittaa. Kyllä luonnon omat asetelmat ovat aina viehättävämpiä ja kauniimpia kuin kauneinkin puutarha. Se kannattaa muistaa hyvässä mielessä: puutarhanhoidossa kannattaa välttää turhaa stressiä ja keskittyä pikemminkin vain luonnon kauneudesta nauttimiseen (olkoonkin, että esim. voikukat voivat joskus saada ihmisen suorastaan kummallisen maanisen kitkentäraivon valtaan).

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Betonia!

Eilen toteutui yksi pitkäaikainen toive: pääsin kokeilemaan betoniruukun tekoa! Osallistuin Annalan yhden illan betoniruukkukurssille ja oli kyllä todella kivaa ja opettavaista. Tekeleeni jäi vielä paikan päälle betonisoitumaan, mutta kunhan saan sen joskus haettua, laitan kuvan blogiin - olettaen, että ruukku on ehjä ja kuvauskelpoinen.

Betoniaskartelu oli paljon helpompaa kuin luulin. Eilen tehty ruukku oli aika
samantyyppinen, joskaan ei noin pyöreämuotoinen, kuin tuo yläkuvan ruukku. Joskus haluaisin kokeilla jotain näin rouheaa...
tai sitten aivan sileää (jos osaisin). Betoni on kiehtova materiaali, niin eleetön ja samalla monipuolinen. Ja rumankaunis, tosin mielestäni kyllä enemmänkin vain kaunis.


Ihan heti en uskaltaisi kokeilla mitään näin isoa ja tasaisen kiiltävää, mutta kyllä tuli kauhea betoninhimo.
Kuvat ovat tästä Malena Skoten kirjasta Betoni, hauska harrastus. Kirja on ollut minulla jo pari vuotta ja olen selaillut sitä usein, mutten ole uskaltanut kokeilla ohjeita. Nyt toivon ja uskonkin, että meidän pihalla on tänä kesänä betonipaja kerran jos toisenkin...
Samalla toteutui sekin pitkään aiottu juttu, että liityin Hyötykasviyhdistyksen jäseneksi. Viherpeukalointi on mennyt siis astetta vakavammaksi. :)

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Monipuolinen kesäherkku

Todisteeksi siitä, että kuitenkin on vielä alkukesä, vinkki erittäin alkukesäisestä herkusta. Kuva on makeasta ja raa'asta versiosta; valmista oli niin kiire päästä syömään, että kuva unohtui.

Makea raparperiherkku
1. Laita uunivuokaan raparperipaloja muutaman raparperinvarren verran.
2. Lorauta päälle (tummaa) siirappia n. muutaman ruokalusikallisen verran. Sekoita.
3. Ripottele päälle kanelia.
4. Paista n. 200 asteessa, kunnes raparperinpalat ovat pehmeitä.
5. Nauti esim. jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.
6. Vielä kesäisempi vaihtoehto: herkun voi valmistaa myös grillissä, kääri raparperinpalat folionyytteihin ja kypsennä.

Suolainen raparperiherkku
1. Pilko raparperinpalat ja asettele ne folion päälle.
2. Pilko hieman punasipulia, sekoita raparperinpalojen kanssa.
3. Ripottele raparperin ja sipulinpalojen sekaan hieman fariinisokeria sekä aavistus suolaa (ja mustapippuria).
4. Sulje nyytit ja grillaa niitä, kunnes raparperi ja sipuli on pehmeää.
5. Nauti esim. grillatun punaisen lihan lisukkeena.

Aiemmin tein raparperista esim. kiisseliä, mutta nämä herkut keksittyäni meillä ei ole nautittu raparperia muissa muodoissa. Raparperi on muuten lempikasvini puutarhassa, sekä visuaalisista, hoidollista (hoitoa ei tarvita...) että kulinaarisista syistä.

Salainen puutarha

Joka päivä kotiin tullessa pitää kurkata ruusupuskaan ja katsoa, kasvaako siellä oksien lomassa, salaisessa piilossa muutakin kuin ruusuja. Kasvaa – ja kukkii, päivästä ja viikosta toiseen. Pelargoniathan nyt ovat muutenkin ehkä maailman helppohoitoisimpia kesäkukkia (kun ei ole tarkoitus talvehdittaa niitä), mutta näemmä siinä on perää, että kannattaa nyppiä kuihtuneet kukat pois tai ainakin kastella kasveja säännöllisesti. Ja kyllä on kasteltukin – enää kun ei näemmä sada ollenkaan! Olisi lämmin tai sataisi, mutta ei, on melko kylmää eikä silti sada. No, hauis kasvaa kastelukannua raahatessa.Toisella puolen pihamaata kukkii niin runsaasti, ettei todellakaan tarvitse kurkkia sen huomatakseen.
Joka vuosi on iso ihme, miten vanhat, ränsistyneet ja heitteillä olleet sireenit puhkeavat niin kauniisti kukkaan. Kai ne ovat jo oppineet huolehtimaan itse itsestään.
Tuntuuko muuten muista siltä, että kesä tuli tänä vuonna ihan varkain, kauheaa vauhtia? Ensin nautittiin keväästä, joka vihdoin koitti, ja nyt pelottaa, että kesä karkaakin käsistä. Tai sitten olen vain pessimisti, eihän vielä oikeasti olla edes kesäkuun puolivälissä.

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Tulella ei leikitä

Vai pitäisikö sanoa uunilla?

Keittiösuunnittelija kävi meillä eilen tarkistusmittaamassa ja ajatus oli, että voisimme tehdä vihdoin jo keittiötilauksen. Vaan kas: kun siirsimme uunia ja tutkimme keittiön rakenteita tarkemmin, uunin takaa seinästä löytyi vesiputkia, jotka laittoivat suunnitelman osin uusiksi. Tai ehkä laittoivat. Nyt pitää saada remppamiehen lausunto, mitä noille putkille voi tehdä ja mitä ei ja pitääkö suunnitelmaa vielä kerran muuttaa.

Voi hyvänen aika. Rakennetaankohan meillä keittiötä vai sitä kuuluisaa Iisakin kirkkoa?

Ja tämä viimeinen viivästys johtuu varmaan minusta. Taikausko on estänyt minua kertomasta tulevasta keittiöstä, ennen kuin kaappitilauksessa on nimi paperissa. Eilen kuitenkin innoissani jo paljastin Sitruunalle, että meille tulee laatikossa oleva tiskikaappi. Miten kävi? Voin kertoa, että meille EI sittenkään tule sellaista, siltäkin osin jouduttiin eilen vielä muokkaamaan suunnitelmaa. Mutta meille tulee tavalliseen keittiökaappiin piilotettu tiskikaappi!

Loppusuoralla kuitenkin ollaan ja varmasti, toivottavasti, mahdollisesti – peukut pystyyn! – jo ihan lähipäivinä voin paljastaa keittiön materiaalit ja muut valinnat. Sen verran rohkenen em. huolimatta jo kertoa, että varasimme sentään eilen induktiotason. Että se me ainakin saadaan, ellei muuta.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Taidetta, taimia ja romuromantiikkaa

...eli terveisiä Billnäsin kesästä! Olimme eilen siellä viettämässä oikein miellyttävää kesäpäivää.

Taidetta:
Ensin päästiin Billnäsin taidegallerian kesänäyttelyn avajaisiin ihan hienosti kutsuvieraina. Meillä on yksi Hannu Palosuon teos, minkä takia kutsukin varmasti kolahti postilaatikkoon. Taidenäyttely oli hyvin kiinnostava ja elämyksellinen, eikä vähiten hienon tilan (vanhan talousrakennuksen tms. ullakko) vuoksi. Palosuon lisäksi esillä oli teoksia muiltakin suosikeiltani, Susanne Gottbergilta ja Peter Frieltä. Uusiakin suosikkeja löytyi. Minä ihastuin Antti Rintalan saaristokuviin suorastaan kohtalokkaasti. Miehen kohtalo oli huonompi: hän kiinnostui eräästä veistoksesta niin, että jopa suopeasti ilmoitti, ettei tarvitsekaan ensi syntymäpäivälahjaksi moottoripyörää (jokavuotinen toive, jota en koskaan toteuta), vaan veistoskin käy. Kyllä ostaisin, mutta en enää yhtään muista taiteilijan nimeä..

Taidenäyttely on avoinna koko kesäkauden, kannattaa mennä! Valitettavasti avajaisista ei ole kuvia. Sanon vaan, että siellä oli paljon silmäätekeviä, enkä puhu nyt itsestäni. ;)

Taimia ja muita pihajuttuja:

Tietenkin piti kiertää myös kaikki ruukkialueen kaupat. En muista aiemmin käyneeni Secret Gardenin hauskassa myymälässä. Sen edessä oli aika mielenkiintoinen havupuu... Meidän sillanpielen tuija ei taida ainakaan tarkoituksella kasvaa noin kieroon.
Kauppa oli muutenkin viehättävä. Tammentaimet oli pakattu niin sympaattisesti, että teki mieli ostaa niitä ihan sen vuoksi. (En ostanut.)

Linnuille myytiin linnunpönttöä, jossa on koristeena linnunpönttö. Lintutalomalleja oli runsaasti, mukana myös moderni funkkistalo.
Billnäsissä vietettiin puutarhateemaviikonloppua ja samalla koko kesäkauden avoinna olevan pihanäyttelyn avajaisia. Näyttely oli "ihan kiva", ei mitenkään erityisen innostava. Näyttelyalue oli pieni eikä siellä muutenkaan ollut mitään kovin poikkeuksellista. (Sorry kummalliset rajaukset, mutta en halua vieraita ihmisiä kuviini. Tai ainakaan he eivät halua minun kuviini.)


Plantagenin erikokoiset ruukut olivat hauskoja: ihan kuin matalin ruukku olisi upotettu maahan.
Mies oli arvatenkin kiinnostunut grillaamisesta, kesäkeittiöistä jne. Tässä Noitakan kesäkeittiö

Billnäsiin kannattaa mennä jo ihanan vehmaan luonnon takia. Se ja koko lähiseutu on jotenkin hyvin aurinkoista ja ilmavaa, iloista aluetta. Olen sanonut ennenkin, että haluan asulla lähellä merta - ainoastaan Billnäsin-Fiskarsin-Pohjan alueen takia voisin tehdä poikkeuksen.

Billnäsissä kaikki on kaunista. Lasipajan ulkoseinällä oli tällainen asetelma.
Romuromantiikkaa:

Ja sitten huipentuma. Se ei ollut niinkään Ruukin ison hallin puutarhatapahtuma, vaikka sainkin sieltä kaipaamiani kurpitsantaimia. Se oli halli itse, se on aina yhtä kiehtova. Ajatelkaa, kuinka kuvauksellinen on paikka, josta saa tällaisia kuvia jo tavallisella räpsyllä ja kauheassa kiireessä, ihmisten keskellä tungeksien!






Jos etsit kesäpäiväretkikohdetta, tässä on yksi erittäin hyvä vaihtoehto! Älä kuitenkaan mene sunnuntaina, sillä silloin Rakennusapteekki ei ole ikävä ja kumma kyllä auki.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Musta kuin multa

Yrttilaatikko vilahti blogissa jo aiemmin. Tänään se pääsi vihdoin suunnitellulle paikalle, terassille makuuhuoneen ikkunan alle. Kevät- tai oikeastaan jo kesäkylvöt on tehty, ja pian saadaan oman maan hernettä, pinaattia, salaattia, tilliä, persiljaa ja korianteria. Ja muihin ruukkuihin on kylvetty mm. lehtimangoldia luomusiemenistä. Nam.
Jos joku ihmettelee, miksi seinää vasten on ruukunaluslautanen ja vanha peltivati, niin selitys kuuluu, että siksi kun vaan halusin. Eli ihan vaan koristeina ovat.

Olen tyytyväinen erityisesti yrttilaatikkoon. Olin jo kauan halunnut sellaista, mutta en jaksanut askarrella itse ja esim. Kekkilän uusi, kylläkin erittäin kaunis ja varmasti kestävä, laatikko on kallis. Tämä loota löytyi sitten puuvalmiina ihan ookoo hintaan Kodin Terrasta ja oli vielä Avainlippu-tuote. Mukaanhan se oli otettava. Pidin myös siitä, että laatikko oli puuvalmis, niin sain itse käsitellä sen Bloom-vahalla; olin jo kauan halunnut kokeilla ekologisia Bloom-tuotteita. Laatikko ei ole varmasti ikuinen, mutta toisaalta sen vieressä oleva vanha puulaatikko on sekin kuitenkin kestänyt jo monta kesää pinaatin- ja salaatinviljelylaatikkona. Löysin laatikon aikoinaan entisen taloyhtiömme roskiksesta, ja tuli kiire kiikuttaa aarre turvaan.
Mustan yrttilaatikon alla on myös aarre: puolilaho ja -mätä rakennuslava. Sudin senkin lähes kokonaan mustaksi (penkkimaalia oli vielä jonkin verran jäljellä) ja siitä tuli heti hieno! Terassimme sen sijaan ei ole lainkaan hieno, joten ei pidä ajatella, mitä se tykkää yrttiviljelmistä. Terassi oli tarkoitus uusia jo ajat sitten, mutta mitään ei ole tapahtunut... Eipä haittaa, sen käyttöarvo on ihan sama noin kulahtaneenakin. Tänä kesänä on muitakin projekteja, joten uusitaan terassi sitten ensi vuonna. Ehkä.
Ai niin, yrttilaatikosta sojottavat risut ovat valmiiksi viritettyjä herneen tukikeppejä. Säästin ne viikko sitten kaatamastani puusta. Oikeat tee se itse -tuet siis. ;)