lauantai 5. kesäkuuta 2010

Musta kuin multa

Yrttilaatikko vilahti blogissa jo aiemmin. Tänään se pääsi vihdoin suunnitellulle paikalle, terassille makuuhuoneen ikkunan alle. Kevät- tai oikeastaan jo kesäkylvöt on tehty, ja pian saadaan oman maan hernettä, pinaattia, salaattia, tilliä, persiljaa ja korianteria. Ja muihin ruukkuihin on kylvetty mm. lehtimangoldia luomusiemenistä. Nam.
Jos joku ihmettelee, miksi seinää vasten on ruukunaluslautanen ja vanha peltivati, niin selitys kuuluu, että siksi kun vaan halusin. Eli ihan vaan koristeina ovat.

Olen tyytyväinen erityisesti yrttilaatikkoon. Olin jo kauan halunnut sellaista, mutta en jaksanut askarrella itse ja esim. Kekkilän uusi, kylläkin erittäin kaunis ja varmasti kestävä, laatikko on kallis. Tämä loota löytyi sitten puuvalmiina ihan ookoo hintaan Kodin Terrasta ja oli vielä Avainlippu-tuote. Mukaanhan se oli otettava. Pidin myös siitä, että laatikko oli puuvalmis, niin sain itse käsitellä sen Bloom-vahalla; olin jo kauan halunnut kokeilla ekologisia Bloom-tuotteita. Laatikko ei ole varmasti ikuinen, mutta toisaalta sen vieressä oleva vanha puulaatikko on sekin kuitenkin kestänyt jo monta kesää pinaatin- ja salaatinviljelylaatikkona. Löysin laatikon aikoinaan entisen taloyhtiömme roskiksesta, ja tuli kiire kiikuttaa aarre turvaan.
Mustan yrttilaatikon alla on myös aarre: puolilaho ja -mätä rakennuslava. Sudin senkin lähes kokonaan mustaksi (penkkimaalia oli vielä jonkin verran jäljellä) ja siitä tuli heti hieno! Terassimme sen sijaan ei ole lainkaan hieno, joten ei pidä ajatella, mitä se tykkää yrttiviljelmistä. Terassi oli tarkoitus uusia jo ajat sitten, mutta mitään ei ole tapahtunut... Eipä haittaa, sen käyttöarvo on ihan sama noin kulahtaneenakin. Tänä kesänä on muitakin projekteja, joten uusitaan terassi sitten ensi vuonna. Ehkä.
Ai niin, yrttilaatikosta sojottavat risut ovat valmiiksi viritettyjä herneen tukikeppejä. Säästin ne viikko sitten kaatamastani puusta. Oikeat tee se itse -tuet siis. ;)

3 kommenttia:

  1. Jaah, vai siihen tarkoitukseen se kiinnostava musta lava meni! Vai oliko se jo toinen ;-)
    Kiva kuulla ja nähdä innostustasi ja pihaprojektiasi. Ja kiva että kirjasta oli jo nyt hyötyä, tuosta sillanpielestä tulee rehevä. Ekana ja tokana vuonna ei vielä näy toivottua runsautta, mutta sitten...

    VastaaPoista
  2. Heippa! Kiva, kun tulit lukijakseni:) Lehtimangoldi on kai sama asia kuin täällä acelga. Acelgaa syödään täällä todella paljon sesongin aikaan. Sitä voi käyttää kuin pinaattia. Minä tykkään siitä eniten salaattina. Keitän suikaloidun acelgan vedessä, jonka jälkeen kaadan veden pois ja jäähdytän acelgan. Sitten lisään ruokaöljyä, suolaa ja sitruunanmehua. Nam!

    VastaaPoista
  3. Saila, kiitoksia, kirjasta on paljon iloa, inspriraatiota ja hyötyä! Ja sillanpieli onkin pitkän tähtäimen projekti... Toivon, että siitä tulee ajan myötä sellainen kuin nyt kun kuvittelen, tai ainakin jotain sinne päin! Paljohan me ei olla pihaamme laitettu, mutta pääperiaatteeksi on otettu se, että tehdään sitten helppohoitoisia ja pysyviä ratkaisuja, se sopii meille laiskiaisille. :)

    Mia, kiitos kommentista ja etenkin ruokaohjeesta. Voi että, nyt tekisi mieli mennä kuiskimaan mangoldin siemenille "idä, idä, kasva, kasva" :) Löysin blogisi äskettäin ja se vaikutti niin kiinnostavalta, että piti liittyä lukijaksi. Olen aina halunnut Chileen, joten se kiinnosti - kuitenkin tykkään myös tyylistäsi, että mukana on myös mm. koirajuttuja yms. tavallista ja rentoa, ettei ole vain "matkailumainostekstiä". Mitä muuten bloggaajan kuviin blogeissa tulee, niin mielestäni ne eivät yleensä tuo mitään lisäarvoa, joskaan eivät haittaakaan. En pidä (yleensä) liian henkilökohtaisista blogeista, mutta kirjoittajan persoona saa ja sen pitääkin silti näkyä, ei liian neutraali tekstikään yleensä kiinnostavaa ole. No riippuu tietenkin blogin ja blogikirjoituksen aiheestakin.

    Tulipa sepustus. Seuraavan kerran kommentoin suoraan blogiisi, enkä edes näin pitkästi. ;)

    VastaaPoista