tiistai 27. heinäkuuta 2010

Aurankukkaa pelastamassa

Pyydän anteeksi. Aurankukka on ihan liian pieni, hento ja herkkä kameralleni. Juuri sen pienuuden ja herkkyyden takia se oli kuitenkin kuvattava.

Kerroin keväällä, että tilasin netistä aurankukan siemeniä. En voinut ohittaa siemenkaupan vetoomusta: pelasta perinteinen, nykyisin uhanalainen kasvi.

Mä pelastin! Heitin siemenet multakasaan – aurankukka viihtyy pientareilla – ja nyt meillä on aurankukkia. Voi ihanuutta. Yritän saada siemenet talteen, jotta voin jatkaa pelastamista jatkossakin.

Meiltä löytyy nyt myös vielä aurankukkaakin hankalammin kuvattavia kukkasia: korianterilla on vaaleat minikukinnot. Ruoanlaittoa ajatellen olisi varmaan ollut parempi, ettei se olisi päässyt kukkimaan – yrtin maku on nyt muuttunut jotenkin saippuamaiseksi – mutta en välitä. Minusta on kiinnostavampaa nähdä, miten korianteri kasvaa kuin maistella sitä. Maku oli tuttu jo vanhastaan, mutta kukkia en ollut nähnyt koskaan ennen. 

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Kesä- ja uuden keittiön alku

Mies on haaveillut jo kauan kesäkeittiöstä. Kun hän täytti pari päivää sitten vuosia, päätin lahjoittaa kesäkeittiön alun. Harvian loimusavustimella voi tehdä melkein mitä vain! Sillä voi savustaa, loimuttaa, tehdä rosvopaisteja. Lisävarusteena tuli vielä muurinpohjapannu, joten lettukestitkin ovat nyt mahdollisia.

Kesäkeittiön ensimmäisenä ateriana valmistui ahvenanmaalainen loimukirjolohi.

Se maistui ihanalta! Lohen lisäksi lauantai-illan loistoiltallinen sisälsi varhaisperunoita tillin kanssa sekä tammenlehti-rukola-oranssi paprika-cashew-vihreä pesto-salaattia. Nam! Taisin antaa lahjan myös itselleni, sillä luulen, että en joudu enää tästä lähin tekemään ollenkaan ruokaa viikonloppuisin, sillä siitä huolehtii nyt savustimen herra (hän huolehtii meillä kyllä muutenkin pääosin kokkailusta).

Myös kotikeittiön puolella tapahtui. Keittiöremontti alkoi konkrerisoitua: näitä kaappeja ja tuota takaseinää ei enää ole. Seinä purettiin ja kaapit haetaan tänään uuteen kotiinsa. Loput kaapit puretaan parin kolmen viikon päästä, keittiöremppa alkaa siis elokuun lopussa. Hui! Ja jee! Kaikki vaikuttaa ainakin tässä vaiheessa lupaavalta. Jo nyt näemme, että kuvan väliseinän purkaminen oli todella hyvä päätös. Keittiö muuttui heti paljon valoisammaksi ja toimivammaksi, tila pääsee nyt oikeuksiinsa. Toinen kissoistamme masentui muutoksesta, mutta kaikki muut odottavat remonttia innostuneena.


torstai 22. heinäkuuta 2010

Vihdoin!

Se kukkii sittenkin! Se on iso ja ihastuttava!

Monissa puutarhablogeissa oli jo viikkoja sitten kuvia jättilaukan jättikukinnosta. Ei meidän laukka vaan... Sillä oli nuppu monta viikkoa, mutta vasta muutama päivä sitten sieltä puhkesi suuri hieno kukkapallo. No, tämä olikin laukan ensimmäinen kesä, niin että kukan kasvattaminen taisi olla vielä vähän raskas urakka.

Sitten viime syksyn, jolloin piilotin jättilaukan sipulin toiveikkaana multaan, olen oppinut, että kauriit, myyrät ja jänikset karttavat laukkoja. Siinäkin siis hyvä syy hankkia näitä lisää. Löysin juuri netistä valkean suuren laukan. Heti niitä tänne. En halua vain vaalea kuupuutarhaa, haluan illan hämyssä hohtavan pallopuutarhan. Kerrankin palloilulaji, josta minäkin innostun!

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Ammuu!

Meillä asuu nykyisin muitakin eläimiä kuin kissoja: viime viikolla meille muutti kaksi kaunista, sympaattista ja taidokkaasti tehtyä lehmää. He asuvat makuuhuoneessa Valantin valkoisen Lähellä-lipaston päällä, mutta saattavat muuttaa myöhemmin laiduntamaan uuteen keittiöön.

Lehmät suunnitteli ja toteutti Ruusu. Toivoin kahta lehmää ja Marimekon Puutarhurin parhaat -kankaan väristä (musta, valkoinen, vihreä) ja tyylistä kuosia. Ruusun ehdotuksesta toinen lehmä on mustavalkoinen ja ruudullinen. Se oli hyvä ehdotus, sillä lehmät ovat mainio pari!
Mustavalkoinen on vetoava, sillä on niin hieno häntäkin. :)

Puutarhalehmä taas ilahduttaa ja hämmästyttää kauneudellaan ja pikkutarkoilla yksityiskohdillaan. Olipa hyvä, etten alkanut itse sutia kantturoita vaan tilasin taiteellisen laatulehmän!
Kissatkin ovat onneksi hyväksyneet lehmät muitta mutkitta, eivätkä ole tuhonneet tai edes tiputtaneet niitä.

maanantai 19. heinäkuuta 2010

27 metrin maraton

Syy blogihiljaisuuteen tässä ja muissakin blogeissani on viime päivinä ollut tämä: talomme kahdelle syrjälle sokkelin viereen on nyt tuotu kiviä yhteensä 27 metrin pätkän verran. Kaistaleen leveys on vajaa puoli metriä. 30–50-millisiä mukulakiviä meni noin tuhat kiloa ja kivituhkaa n. 500–600 kiloa. Ostimme ne Suomen pihakiveltä.

Huh. Sitten viimetalvisen megalomaanisen lumityöurakan en ole ollut näin väsynyt mistään fyysisestä ponnistuksesta. Mutta työ tekijäänsä kiittää – kyllä oli palkitsevaa hommaa. Nyt talonvierus on siisti, ikuisesti!

Meille oli pitkään epäselvää, kuinka monimutkaisesta operaatiosta tässä on kyse. Nyt voin sanoa, että ei kovinkaan monimutkaisesta, hieman raskaasta vain. Löysimme hyvät ohjeet Pihakivi-sivustolta.
Ensin mittailtiin ja mallailtiin sekä kaivettiin. Tässä kuvassa näkyvän sivun kaivaminen kävi helposti tavallisella pistolapiolla, sillä siinä ei kasvanut juuri edes rikkaruohoja. Nurkan takana olikin vähän vaikeampaa, sieltä revittiin 12 pensasta ennen varsinaista kaivamista. Kaivoimme maata vain noin n. 10–15 cm, sen verran, että maisemointikangas ja etenkin kiveyksen rajauksena olevat Lakan betonin betonikivet saatiin asennettua.


Sitten levitettiin ohut kerros kivituhkaa.
Ja kärrättiin kiviä koko yhden pitkän hellepäivän ajan. Kivet piti ensin pestä, joten urakka oli melkoinen. Aluksi asettelin kiviä lähes yksi kerrallaan omin pikku kätösin. Lopuksi niitä kaadettiin suoraan kottikärryistä ja vähän vaan leviteltiin tasaisempaan asetelmaan...
Siistiä tuli! Kivireunus sopii hyvin myös terassinvieruksen kivikkomaan viereen.

Ainoa vaan, että nyt kun kivet ovat paikoillaan, sokkeli näyttää entistäkin kulahtaneemmalta. Ja sitä ei taas kannattaisi maalata niin kauan kuin vanha terassi on paikoillaan, sillä olisi kätevää maalata koko sokkeli sitten kerralla... Mies alkoikin jo eilen houria pahaenteisesti terassin purkamisesta. Ja joka tapauksessa nurmikko pitää kunnostaa betonikivien ympäriltä.

Loppua talonkunnostukselle ei siis näy, se on ihanaa ja kamalaa. Ihan heti en kuitenkaan tee mitään. Luulen, että sain viikonlopun kivisavotan ansiosta aavistuksen, miltä voi tuntua maratonin jälkeen. Ainakin nuo olivat elämäni rankimmat 27 metriä... Mutta yhtään en valita ja metriäkään en antaisi pois!

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Salaattia sekä grillikanaa ja -munakoisoa

Viikonlopun herkkuateria...
Oman maan salaattia: erilaisia salaatteja sekaisin, pari kylmää keitettyä varhaisperunaa, oliiveja, cashew-pähkinöitä ja ripaus mustapippuria. Hippunen tuoretta korianteria. Pöydässä vielä sormisuolaa, tummaa balsamicosiirappia sekä oliiviöljyä. Nam.

Lisäksi grillattuja, maustamattomia kanan rintafileitä sekä munakoisoviipaleita (herkullisemoaa kuin kuva antaa olettaa). Munakoisot itketettiin ja öljyttiin ennen grillausta.

Kaiken kanssa maistuivat mustista oliiveista tehty tapenade sekä vihreä pesto. Ruokajuomana piti olla vettä, mutta olikin myös yllättäen lahjaksi saatua kuivaa cavaa.

Kyseessä oli todellakin omaan maan salaattia, sillä viikonloppuna yrttilaatikko näytti tältä. Salaattien suhteen on jopa ylituotantoa, yrtit ovat kasvaneet maltillisemmin. Piti kuitenkin ottaa ikkuna pois kasvimaan päältä, sillä edes toisella tiiliskivikerroksella korotettuna sitä ei saanut enää niin ylös, ettei tilli olisi osunut siihen. Nyt ikkunat ovat varastossa hyvässä tallessa ensi kevättä (tai uutta tämänvuotista kylvöä, mutta epäilen) odottelemassa.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Valkeat yöt ja kukat


Pihalla sillanpielessä olevat kuunliljat kukkivat. Kesäyönä se näyttää tältä.

Myös heinikosta sillan takaa löytyy vaaleaa, melkeinpä hohtavan valkoista.


Olin pitkään sitä mieltä, etteivät valkoiset kukat sovi pihallemme. Talomme tai puutarhamme eivät ole tarpeeksi herkkiä niille.

Nyt haluan kuitenkin lisää vaaleita kukkia ja hopeanhohtoisia lehtiä. Haluan kuupuutarhan, jonka vaaleus hehkuu kesäyössä.

Pistetään suunnittelulistalle. Eihän siellä vielä mitään olekaan...

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Betoniruukut kuoriutuivat


Tänään vasta uskalsin irrottaa muotit reilu viikko sitten valamistani betonituikuista ja -ruukusta. Helle tuntui hautoneen myös ruukkujen kuivatusmuovipusseja, ja pussien sisällä oli vielä eilen kosteutta. Jätin pussinsuut auki yön ajaksi ja tänään oli sitten jännittävän betonitarkkailun aika.

Tällaista löytyi! Etenkin iso ruukku on ilon ja ylpeyden aihe, vaikka se hieman viutilo onkin. Itse asiassa iso onnistui paremmin kuin pienet, jotka olivat osa vielä viutilompia... Ja isosta lähtivät muotitkin kuin itsestään; yhden pienen taas sain rikki, kun olin liian väkivaltainen sen muotteja kohtaan.

Näiden töiden pinta ei ole niin huokoinen kuin ekan, kurssilla tekemäni betoniruukun. Kuitenkin käytin molemmilla kerroilla muottiöljynä tavallista, ruokakaapista löytyvää rypsiöljyä. Ensi kerralla aion kokeilla silikonisprayta, sillä pitäisi tulla tasaisempaa pintaa kuin ruokaöljyllä.
Iso ruukku on tehty kahden pienehkön vadin avulla. Näen tämän tai isomman, samanmuotoisen vadin uudessa keittiössä täynnä yrttejä... Ja myös esimerkiksi siskoni uudella parvekkeella syysistutuksen ruukkuna. Varokaa vain, betonikuume on krooninen tauti ja joulukin on yllättävän lähellä!

Vaikka irrotinkin muotit, laitoin kaikki tekeleeni vielä varastoon, muovilla suojatulle hyllylle kuivumaan. Jotkut pienistäkin töistä olivat yhä selvästi kosteita! Muutenkin betoni ymmärtääkseni kuivuu jopa kuukauden ajan, vaikka se ihmisaisteilla vaikuttaakin kuivuneelta jo paljon aiemmin.

Betonin sekoittamisen lisäksi tämä harrastus taitaa siis opettaa kärsivällisyyttä.

Perusohje betoniruukkuun (tai mihin tahansa kippomaiseen luomukseen) löytyy T.i.l.a.-ohjelman sivuilta. Luulin aiemmin, että betonin sekoittamiseen tarvitaan betonimylly tai ainakin porakoneeseen kiinnitettävä betonivispilä, mutta ei, ämpäri ja vaikka pieni istutuslapio riittävät. Ja hauis, sitä tarvitaan yllättävän paljon sementtisäkkejä, betoniämpäreitä ja märkiä betonivaluja käsiteltäessä.

P.S. Jos betoniaskartelu kiiinnostaa, niin suosittelen Malena Skotelta myös kirjaa Betoni on kaunista. Ostin sen äskettäin ja se on vielä inspiroivampi kuin Skoten ensimmäinen betonikirja.

Melkein Ikea-varasto

Tällainen siitä tuli! Varasto on nyt maalattu, siivottu ja järjestetetty. Ei siitä tullut ihan niin monipuolinen kuin ainakin Ikean Espoon-tavaratalossa oleva mallivarasto, jossa on miljoona erilaista säilytysratkaisua ja joka asialle oma paikkansa... Mutta hieno on tämä vihreä-valkoinen-turkoosi-petrooli varastommekin, samaa sukua Ikea-varaston kanssa. Vesihyasinttimatto lattiana ja sen päällä vielä sininen räsymatto. Siniset kierrätysastiatkin sopivat varaston sävyihin. Hyvä! Varasto ei tietenkään näyttänyt enää näin siistiltä, kun raahasin kaikki rojut sinne takaisin, mutta kyllä muutos entiseen oli silti huomattava. Mies, joka ei oikein edes tiennyt, mitä kaikkea varastossa puuhaan, totesi hämmästyneenä: "Täällähän voisi olla vaikka yötä!" Ehkä varasto siis on juuri se luovuuden ja nautinnon ja ties minkä tyyssija, mitä nyt Tikkurilan värikuvaukset lupasivatkaan...

Varastoa uudistaessa minulle selvisi, mihin tarvitaan ammattimaalareita. No vaikka siihen, että he osannevat maalata niin, että tiettyä väriä on vain sille tarkoitetulla seinällä, ei myös viereisellä seinällä, katossa ja lattiassa. Ammattilaiset lienevät myös hieman huolellisempia kuin amatööritunarit, eivätkä tartu ovenkahvaan tai nojaile ulko-oveen maalisella kädellä. Onneksi olen sentään amatööriksi sen verran tarkka, että huomasin heti ovikatastrofit ja sain pistaasin sävyt pois varastonovesta. Seinäroiskeet jäivät, mutta nyt kun varasto on taas tavaroitettu, ei niitä näy.

Se ikuinen kysymys taas ei selvinnyt projektin aikana ollenkaan, mihin miehet tarvitsevat kymmeniä kilometrejä sähköjohtoja. Ainakin minun mieheni tarvitsee, ja kun kysyin asiasta miespuoliselta työkaverilta, siitäkin dialogista tuli varsin odotuksenmukainen:

- Miksi miesten pitää säästää niin paljon piuhoja?
- Sähköjohtoja PITÄÄ OLLA.
- Mutta miksi? Jos kuitenkin aina sähkötöitä tehdessään ostaa uutta piuhaa...
- Johtoja on oltava. Mullakin on kaksi säkillistä!

Huoh. Mutta helpotuksen huoh kuitenkin. Olen onnistuneesti viikon aikana tyhjentänyt, maalannut, siivonnut ja järjestänyt varaston sekä kerinyt n. 5673 metriä köysiä - myös hyvin tärkeitä - ja sähköjohtoja kauniisiin nippuihin. Nyt taidan lukita varaston, ettei kukaan sotke sitä uudestaan.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Postia ja betonia



Betonikuume vain nousee. Suunnitelmani muuttaa kaikki talon kukkaruukut tee se itse -betoniversioiksi ei riittänyt, vaan nyt haaveilen jo betonisista valaisimistakin. Omatekoisista, totta kai. Niin ja pihalle vähän laattoja ja... ja... ja....

Ensin on kuitenkin pitänyt hieman teollisuusvakoilla. Kuvan lamput ovat Foscarinin. Paljon muutakin eleetöntä, rumankauniin kiehtovaa löytyy netistä hakusanoilla concrete pendant, kannattaa kokeilla! Osa löydöistäni olisi myös ostettavissa netin kautta eivätkä ainakaan kaikkien hinnat olleet aivan mahdottomia. Se on hyvä tietää siltä varalta, että, vaikka se hyvin epätodennäköistä onkin, en kuitenkaan saisi itse aikaiseksi betonilamppuja.

Lampunjäljitys vei minut myös Contemporistin sivuille. Olen käynyt siellä aiemminkin, mutta nyt vasta huomasin, että sieltä voi myös tilata e-kirjeen. Tilasin. Minulle tulee jo Apartment Therapyn e-kirje, ja vaikken edes avaa kaikkia kirjeitä, olen silti saanut Apartment Therapylta hyviä ideoita. Huomaan, etten lue enää yhtä paljon sisustuslehtiä kuin ennen, kun on blogit ja netti. Tunnustan riippuvaisuuteni – on ihanaa, että niin paljon tietoa, ideoita, inspiraatiota ja hyvää mieltä on melkein koko ajan saatavilla, parin klikkauksen päässä. :)

Hanaa!

Kun tein keittiöpaljastuksia, väitin, että meille tulee Oras Vienda tai ainakin jokin hyvin samantyyppinen hana. Oras on kotimainen, luotettava ja hyvä perusmerkki.

Ei meille silti tule Orasta. Rautakaupassa sattui silmään jotain pelkistettyä, pätevän oloista, kookasta ja vähän maskuuliinistakin. Meille tulee Hans:






Kuvassa Hans on aika kaunis, livenä tehdasmaisempi, eikä vähiten siksi, että hana on melkein 30 senttiä korkea. Siksi se silmään sattuikin, sillä se oli kaupan korkein ja kaikin puolin suurin keittiöhana. Hans on hyvä! Se – hän? – sopii keittiöömme hyvin, sillä keittiössä on paljon tilaa mutta vain vähän elementtejä: silloin ne elementit saavatkin olla suuria ja näyttäviä.

Kyseessä on siis tunnetun hanavalmistajan Hansgrohen Talis S2 -hana, jota saa astianpesukoneliitännällä ja ilman, myös hanasta vedettävällä suihkuletkulla. Meille tulee yksi normaali-Hans ja toinen pesukoneliitännällä. 

Hana valittiin ensisijaisesti esteettisin perustein, mutta toki myös toiminnallisuus, kestävyys ym. seikat kiinnostavat, hintakin. Hansilla on asianmukainen tyyppihyväksyntä ja korkeus tekee siitä helppokäyttöisen: isotkin kattilat mahtuu täyttämään Hansin alla ilman että koko keittiö on täynnä vettä. Olen varsin tyytyväinen tähän hanakohtaamiseen.

Kaikkein hienoin olisi mielestäni sellainen hana, jossa seinästä tulee vain pelkkä putki. Joskus näkee kuvia sellaisista. Mutta ehkä sitten uudessa kylpyhuoneessa, jota olemme vähitellen alkaneet myös hahmotella. Kun remontille alkaa pikkusormen, niin näin siinä käy. Onneksi.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Luovaa seikkailua ja valikoivaa nautiskelua


Maalien ostaminen ei ole lainkaan yksinkertaista. Pitää tietää maalien kemiasta eli tuntea maalityyppejä. Jos ja kun ei tunne, maalikaupan myyjä osaa onneksi auttaa.

Mutta ne värit! Menin eilen varastomaaliostoksille Sadolinin ihanien värilastujen kanssa: turkoosia, vihreää, vedenväristä, ilmavaa, kaunista. No eipä sellaisia maaleja tietenkään myyty minun maalikaupassani, joten Tikkurila sai kelvata. Kyse oli kuitenkin vain varastosta ja kaiken lisäksi maalinhimo oli suuri.

Hetken värilastuja tuijoteltuani huomasin, että enää ei riitäkään tieto siitä, mitä väriä haluaa, vaan pitää miettiä, mitä se minusta kertoo.

Minusta kertoo valitsemani tumma (kuivuttuaan, toivottavasti, maalatessa kirkas vaaleansininen...) turkoosi, että olen luova seikkailija:

Rakastat yllätyksiä ja värikkäitä elämyksiä. Kotisi runsas tyyli elää tunteittesi ja intuitiosi myötä. Sen monitasoinen ilme huokuu etnisiä vaikutteita, basaarien mausteista tunnelmaa, herkkää itsetuntemusta ja ennakkoluulottomia väriskaaloja. Vastuullisesti mietit valintojesi vaikutusta tulevaisuuteen ja kyseenalaistat totuttuja ajatusmalleja. Tulkitset ja yhdistelet merkityksiä, uudistat perittyä, kierrätettyä ja uutena ostettua esineistöä omintakeisella tavalla. Omaksut uudet tyylisuuntaukset ennen muita tai luot kokonaan omasi.  

Käytän luovuuttani ainakin varastohyllyihin. Hyllyn takaseinälle piti tulla vaaleampaa turkoosia, sellaista vähän vetistä ja siniharmaata, mutta kun ei löytynyt, päädyin pistaasin sävyyn. Ei hullumpi valinta sekään, sillä se teki minusta valikoivan nautiskelijan:

Tiedät mitä haluat ja olet valmis maksamaan laadusta. Makusi on kaukana tavanomaisesta ja saatat usein teettää tai tilata sen, mitä et löydä valmiina. Myös boheemisuutesi on hiottua ja hienostunutta. Sinua puhuttelevat syvät, dramaattiset värit, metalliset viimeistelyt sekä silkin, metallin ja helmiäisen hohto. Osaat yhdistellä sisustukseen mitä erilaisimpia vaikutteita varmalla tyylitajulla ja nautit omasta, persoonallisesta ympäristöstäsi yhtä paljon kuin sen esittelemisestä muille.

Mitä hömppää – mutta silti niin hauskaa. Kun varasto on valmis, se ei todellakaan ole vain varasto, vaan luovuuden ohella hienostuneen boheemiuden, varman tyylitajun ja basaarien mausteisen tunnelman tyyssija. Monella ei sellaista varastoa olekaan!

Tuli taas mieleen, että maalien suunnittelijalla on kiehtovan värikäs työ (olen kerran tavannut ihmisen, jonka työ oli suunnitella maalivärejä, kuulostaa hauskalta). Entäs markkinoijalla sitten! Pitäisikö pyrkiä Tikkurilalle töihin?

 Niin se kemia. Maalit sävytettiin ihan Remontti-Ässä-pohjaan. Siinä näkyi sisälläni oleva rationaalinen talonkunnostaja.


sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Siitä se ajatus sitten lähti...

Lisää työleirejä pukkaa.

Sehän ei riitä, että ihmisellä on samana kesänä pihakivioperaatio ja keittiöremontti ja autokatostakin aletaan kunnostaa muutaman viikon kuluttua. Omakotitaloasukkaan ei kuulu nauttia kesäpäivistä esim. aurinkoa ottaen ja lueskellen. Sen mekin olemme vihdoin tänä kesänä ymmärtäneet.

Kun eiliset seinustankaivuuhommat menivätkin aiottua nopeammin eli yhdessä päivässä, tartuin tänään toiseen, aivan liian kauan tekemättä olleeseen urakkaan. Tarkoituksenani oli vain aloittaa ulkovaraston siivous, mutta kas, pian olinkin raahannut sieltä ulos noin rekkalastillisen hyvin sekalaista romua. Naapuri kävi kommentoimassa, että noin vähän aikaa naimisissa ja jo noin paljon tavaraa, mutta ei, kyllä esim. mieheni kouluaikaiset paperit ovat ajalta ennen minua... Joka tapauksessa sekä varaston tavaramäärä että siivo olivat noloja, mutta nyt olemmekin astumassa uuden varaston aikakauteen.

Tässä kuva lähes tyhjästä murjusta.

Mutta nyt yksi hylly on jo näin säntillisessä ojennuksessa. (Ja työkalukoritkin on tarkoitus päivittää parempiin ja kauniimpiin.)
Varsinainen päivän juttu oli kuitenkin se, että varastosta löytyi myös maalia, oikein paljon maalia! Vihreiden tuolien maalipöntössä oli vielä yli 2/3 jäljellä, eikä aikaakaan, kun olin sutinut sillä yhden seinänpätkän. Peukut pystyyn, että parin maalauskerran jälkeen seinä on edes hieman tasaisemman värinen...
Jokin muukin alkoi vihertää.
Ja moni muukin asia tulee muuttamaan väriään lähiaikoina.
Siivouksen aikana löytynyt maalinjämä siis käynnisti oikein megaprojektin. Aion maalata lähes kaikki varaston seinät ja kalusteet ja kokeilla vihreän ohella mm. tummaa turkoosia.  Siinä näkee, miten ne sopivat isoihin (isohkoihin) pintoihin ja voi kokeilla, millaiselta niiden maalaaminen tuntuu. Olen nimittäin kyllä sutinut kalusteen jos toisenkin, mutta erästä kylppäriä lukuun ottamatta en ole tainnut maalata seinäpintoja.

Jee! Meille tulee värivarasto. Ja sinne tulee oma hylly askartelutarvikkeilleni. Betonityöt ansaitsevat arvoisensa kuivumispaikan.

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Työleiri alkoi

Betonitöiden aiheuttamasta nivel- ja lihaskivusta viis - pienetkin betonityöt ovat näemmä yllättävän rankkoja - tänään alkoi kesän suururakka. Ensin talon seinustalle, joutomaalle rikkaruohojen viereen, ilmestyi merkkilanka.
Sitten kottikärryyn alkoi ilmestyä multaa.


17 metrin pätkä talonseinustaa on nyt kaivettu valmiiksi, että seinän viereen saadaan rikkaruohojen sijasta kiviä.

Kivet reunustetaan Lakan Betonin mustilla, kuvassa tosin valkoisilta näyttävillä, antiikkibetonikivillä. Ostimme ja kannoimme niitäkin tänään 17 metrin verran. Puuh! Helpompaa olisi ollut valaa kivet itse, nyt kun tiedän kaiken betonihommista...

Naukuva työnjohto kommentoi kaivuutyön edistymistä koko iltapäivän keittiön verkotetun ikkunan läpi.
Lisää kuvia sitten, kun sokkelikivetkin ovat paikoillaan. Toistaiseksi niitä ei ole edes ostettu, mutta onneksi Kivikoplan myymälä sijaitsee aika lähellä... Seuraavassa vaiheessa Operaatio sokkelikiven on tarkoitus laajeta myös sellaiselle talonseinustalle, jonka edessä kasvaa arviolta 15 pensasta. En halua vielä edes ajatella, millaista sen pätkän raivaaminen tulee olemaan.

Vaikka onhan pihahommat palkitsevia. Hämmästyttävän nopeasti saa paljon aikaan. Eikä varmasti tarvitse käydä kuntosalilla, jos ensin viettää yhden päivän betonia sekoittaen ja sitten toisen maata kaivaen. Hierojan tarvetta saattaa olla lähipäivinä. Unilääkkeen taas ei...

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Pölyinen ja hikinen

ja aika väsynytkin olo. Mutta myös innostunut - eli terveisiä oman pihan betonipajasta. Sementtiä kului säkki jos toinenkin, mutta nyt on betonisoitumassa aika monta ruukkua ja tuikkukippoa.Kuvia odotettavissa lähipäivinä ja -viikkoina; tarkempia betoniohjeita yritän laittaa jo aiemmin, kun vain jaksan ja saan aikaiseksi. Tämä ei jää tähän, uusi harrastus on löytynyt!



Kermaviilipurkki + iso tuikkukynttilä + kivi = betonitaiteilijan salaiset aseet