maanantai 19. heinäkuuta 2010

27 metrin maraton

Syy blogihiljaisuuteen tässä ja muissakin blogeissani on viime päivinä ollut tämä: talomme kahdelle syrjälle sokkelin viereen on nyt tuotu kiviä yhteensä 27 metrin pätkän verran. Kaistaleen leveys on vajaa puoli metriä. 30–50-millisiä mukulakiviä meni noin tuhat kiloa ja kivituhkaa n. 500–600 kiloa. Ostimme ne Suomen pihakiveltä.

Huh. Sitten viimetalvisen megalomaanisen lumityöurakan en ole ollut näin väsynyt mistään fyysisestä ponnistuksesta. Mutta työ tekijäänsä kiittää – kyllä oli palkitsevaa hommaa. Nyt talonvierus on siisti, ikuisesti!

Meille oli pitkään epäselvää, kuinka monimutkaisesta operaatiosta tässä on kyse. Nyt voin sanoa, että ei kovinkaan monimutkaisesta, hieman raskaasta vain. Löysimme hyvät ohjeet Pihakivi-sivustolta.
Ensin mittailtiin ja mallailtiin sekä kaivettiin. Tässä kuvassa näkyvän sivun kaivaminen kävi helposti tavallisella pistolapiolla, sillä siinä ei kasvanut juuri edes rikkaruohoja. Nurkan takana olikin vähän vaikeampaa, sieltä revittiin 12 pensasta ennen varsinaista kaivamista. Kaivoimme maata vain noin n. 10–15 cm, sen verran, että maisemointikangas ja etenkin kiveyksen rajauksena olevat Lakan betonin betonikivet saatiin asennettua.


Sitten levitettiin ohut kerros kivituhkaa.
Ja kärrättiin kiviä koko yhden pitkän hellepäivän ajan. Kivet piti ensin pestä, joten urakka oli melkoinen. Aluksi asettelin kiviä lähes yksi kerrallaan omin pikku kätösin. Lopuksi niitä kaadettiin suoraan kottikärryistä ja vähän vaan leviteltiin tasaisempaan asetelmaan...
Siistiä tuli! Kivireunus sopii hyvin myös terassinvieruksen kivikkomaan viereen.

Ainoa vaan, että nyt kun kivet ovat paikoillaan, sokkeli näyttää entistäkin kulahtaneemmalta. Ja sitä ei taas kannattaisi maalata niin kauan kuin vanha terassi on paikoillaan, sillä olisi kätevää maalata koko sokkeli sitten kerralla... Mies alkoikin jo eilen houria pahaenteisesti terassin purkamisesta. Ja joka tapauksessa nurmikko pitää kunnostaa betonikivien ympäriltä.

Loppua talonkunnostukselle ei siis näy, se on ihanaa ja kamalaa. Ihan heti en kuitenkaan tee mitään. Luulen, että sain viikonlopun kivisavotan ansiosta aavistuksen, miltä voi tuntua maratonin jälkeen. Ainakin nuo olivat elämäni rankimmat 27 metriä... Mutta yhtään en valita ja metriäkään en antaisi pois!

4 kommenttia:

  1. Voi hieno homma! Onpa kaunista. Onhan se mukavaa että on tekemistä, omakotitalossa asuminen on samalla harrastus. Aina on puuhaa sittenkin kun jonkin homman saa valmiiksi, mutta sen kanssa kai oppii elämään ja miettii, että ok, tuo tehdään sitten ensi vuonna. Ja voihan sokkelia maalata jo nyt jos välttämättä haluaa muulta osin ja maalata terden kohdan vasta sitten kun se on purettu. Meinaan kun teillä on tuo maanmainio maalivarastokin... Olen siitä todella kade!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Joo, kyllä tämä onneksi enemmän harrastukselta, ja vielä omalla tavallaan rentouttavaltakin harrastukselta, tuntuu kuin työleiriltä. Vähän ihmetyttää, että miksemme heti tehneet mitään ja nyt tänä kesänä pitäisi sitten tehdä kaikkea... Mutta ottaa näemmä aikansa, että ymmärtää asuvansa omakotitalossa ja sen, mitä siellä voi tehdä. Onneksi päätimme aikoinamme, että etsimme ensisijaisesti taloa, jolle ei ole pakko heti tehdä mitään. Nyt kun on ehtinyt oppia ja kypsytellä, niin ei ole tehnyt ihan niin tyhmiä muutoksia kuin olisi tehnyt, jos olisi heti kylmiltään alkanut riehua talon ja pihan kimpussakin....

    Kunnostaisin sokkelin mieluummin kerralla, mutta saa nähdä. Kovin se nyt paljastunut sokkeli pistää silmään, niin että voi olla, että se pitää sutia jonain viikonloppuna.

    VastaaPoista
  3. Hyvän näköinen tuli lopputuloksesta ja tosi siisti. :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Ruusu! Vielä kun ruoho saadaan kasvamaan siististi betonikiville asti - mutta ei yhtää yli - niin sitten se on tosi siisti. Ja sitten kun se sokkeli on maalattu...

    VastaaPoista