maanantai 30. elokuuta 2010

Omppujen kasvimaa

Terveisiä mökkipuutarhasta.

Tässä oli ennen suuri hyötypuutarha: omena- ja kirsikkapuita, marjapensaita, raparperia, kaikenlaista syötävää. Ennen tällä saarella vietti kesiään suuri joukko lapsia ja aikuisia. Sadevettä kerättiin saaveihin ja sitä haettiin kallionkoloista, jotta mm. kasvimaalle riittäisi vettä. 

Nyt kesähuvilalla vietetään kyllä aikaa ja rakennuksia on kunnostettukin, mutta kasvimaa on enää ruohikkoinen niitty. Muutama kitukasvuinen, ikivanha marjapensas on jäljellä, pari uuttakin yrittelee kasvua.
Teimme äitini kanssa koekaivauksen – kyllä suurta voimaa käyttämällä pistolapion saa uppoamaan nurmen läpi – ja kävimme tutustumassa mökkipaikkakunnan taimitarhoihin. Vaikka mitä olisi löytynyt, mutta mitään ei lopulta ostettu. Ainakaan vielä.

Ja tuottaa tuo vuosikymmeniä vanha puutarha kuitenkin vielä satoa. Onko mitään kauniimpaa kuin omenapuun ryhmyoksat?





keskiviikko 25. elokuuta 2010

Ohdakkeita ja linnunkylpyjä

Mökillä ollaan, jo vissiin kuudetta päivää. Tämä on ollut ihana kesäloma. Ensin kolme viikkoa sopivasti kodin ja pihan kunnostusta sekä hauskoja hetkiä ystävien kanssa, nyt sitten loppuhuipentumana puolitoista viikkoa todellista mummoelämää: yksin mökillä kissojen kera. En ole nähnyt yhtä ainutta ihmistä muutamaan päivään sen jälkeen, kun meidät tänne tuonut isäni lähti kotiin, eilen kävelyllä tuli yksi auto vastaan. Syyskesän saaristo on hiljainen, ja hyvä niin. En ole muuten koskaan ennen ollut yksin mökillä, oikea uusavuton kaupunkilainen siis. ;)

Kaupunkilaisen mökkituliaisetkin olivat betonia. Kun äitini kuuli betoniharrastuksestani, hän tilasi heti vadin, jossa linnut voivat kylpeä, sekä betonisen pupun. Pupu jää odottamaan betonitaitojeni kohoamista aivan uudelle tasolle, mutta muutama viikko valamani ison lautasen toin tänne nyt lintuja varten. Ehkä se sujahtaa suht huomaamattomasti johonkin kallionkoloon, etenkin jos sitä vähän maisemoi kivillä. On se ihan hauskan näköinen, joskaan ei kovin hyödyllinen, mökin kuistillakin.
Elo ei ole täällä ollenkaan ohdakkeista, kaikkea muuta. Olen kuitenkin käyttänyt aikaani mm. kuvaamalla tontin rajalla, kaislikon vieressä vesijättömaalla kasvavia ohdakkeita (tietokoneessa ei ole tällä hetkellä kuvankäsittelyohjelmaa, huom.). Osa niistä on parimetrisiä!


Eilen satoi, ja yhtäkkiä oli aivan syksy, niin oikeasti kuin kuvissakin. Vaikea uskoa, että tällainen hellekesä voisi loppua... Illalla alkoi tuulla ja taivas pimeni, tuuli nostatti meriveden ylös rantaniitylle, ukkonen sentään jyrisi vain kaukana. Syksy meinaa tulla, vaikka kesälomaa on vielä muutama päivä jäljellä.

No, niin kauan kuin ei ole lunta, on elämää - ainakin puutarhaelämää. Äitini saapuu tänne tänään illalla, ja loppuviikosta meidän on tarkoitus lähteä vanhan saarihuvilamme puolelle ja elvyttää huvilan hyötykasvipuutarhaa. Ainakin meinaamme tehdä koekaivauksia!

perjantai 20. elokuuta 2010

Terveisiä saaresta


Arvatkaa, minkä nimisessä saaressa kävin eilen retkellä? Lammassaari oli nimensä veroinen.
Kaveri tossa vaan syö, mutta mä jaksan poseerata!

No nyt mäkin voisin vähän edustaa.


Oli hauska tavata lampaita, ja muutenkin paikka oli todella viehättävä. Aion lomailla tästä lähin aina elokuussa, niin saa retkeillä rauhassa.


Ihan kohta lähdemme retkeilemään omaan mökkisaareen reiluksi viikoksi. Toivon, etten olen siellä niin rauhassa, että joudun nettipimentoon. Kissat kurisevat levottomina eteisessä: kauhen monta pakattua laukkua, joten on tapahtumassa...

tiistai 17. elokuuta 2010

Puutarhakierros


Puutarhauutisia! Aika paljonkin puutarhauutisia, mutta koettakaa ymmärtää. Olen viettänyt koko tähänastisen kesälomani kotona eli ihan pihalla - ja toisaalta, jos en laita kasvihankintojani ja pihasuunnitelmiani edes summittaisesti jonnekin ylös, olen pian ihan pihalla myös siitä, mitä olen mihinkin kohtaan pihamaata tyrkännyt.

On tullut tyrkättyä ainakin mehitähtiä sinne sun tänne. Mehikset ovat ikuisia suosikkejani, helppoja ja hauskannäköisiä. Ne leviävätkin helposti - mutta en jaksa odottaa, vaan ostan joka kesä lisää mehitähtiä.

Talon reunustan uuden kiveyksen eteen on vähitellen muodostumassa istutusalue: em. mehitähtien lisäksi siellä kasvaa mm. kissanminttua ja sinikatkeroa. Nyt yritämme olla istuttamatta sinne enää uusia kasveja, ennen kuin alue on kunnolla rajattu ja uusi istutusalue kauttaaltaan perustettu.



Vaan onpa sinne jo ilmestynyt n. 150-senttinen peikonpähkinäpensaskin. Meillä on jo pienempi peikko toisella puolen pihaa, mutta tämän korkeamman halusin, koska mielestäni etupihan pitkä istutusalue vaati jotain korkeaa ja erikoista. Sattumalta peikon istustuskohta osui nappiin myös talon sisäpuolta ajatellen: nyt olohuoneen erkkerin yhdestä sivuikkunasta kurkkaa koristeellinen käppyräoksa. Hyvä! Haluan peikkoja ehkä vielä lisääkin.
Saman istutusalueen päästä löytyy myös Sailan antama raparperi. Se on oikea sissi: vaikka se matkusti tänne helteisessä autossa ja helle kuivutti sen melkein kaikki vanhat lehdet istutuksen jälkeen, monta uutta lehteä ja varrentynkää kurkkaa jo maasta. Uutta tulee päivittäin. Raparperin vieressä kasvaa pari rusopäivänliljaa. Rusehtavanoransseja kukkia on tarkoitus hankkia vielä lisää.

Keskellä pihaa on kaivonkansi ja sen päällä ei niin kauhean kaunis istutuslaatikko, talon mukana tullut. Kesäkukat saivat lähteä laatikosta ja paikalle tuli maksaruohoa ja kiviä, lisäksi laatikossa on aina keramiikkalintu ja aurinkokennovalaisin. Ajattelen, että tuo keskellä pihaa oleva kivi- ja maksaruohokeskittymä on kuin saari; maksaruohohan on mitä tyypillisin saariston kasvi. Meilläkin kasvaa saaristosta saatua maksaruohoa.

Sekä nyt myös tällaista taimikaupasta saatua maksaruohoa etupihalla. Tämä komistus näkyy työhuoneen ikkunasta, ja oletan, että koneen ääressä istuvan on hauska katsella, kun perhoset ja pörriäiset löytävät sen. Vielä eivät ole löytäneet.

Tällainenkin tarttui mukaan jokin aika sitten taimimyymälästä. Syyshortensia on kaunis erityisesti iltahämärissä valkoisten kukkien hohtaessa.

Päivällä voi taas huomata, että keväällä urheasti lumikinoksesta kurkannut mutta sittemmin hyytynyt iisoppi on kasvanut takaisin ja kukkii hennosti syysleimujen välissä.

Hankin myös kärhöalesta käytönnössä ilmaiseksi kaksi kärhön taimea. Laitoin ne kiipeämään pihan äärimmäisellä reunalla olevien kriikunapuiden runkoja pitkin. Saa nähdä, kuinka kauan kiipeävät... Olin kuitenkin jo kauan halunnut kokeilla, lähtisikö joku kipuamaan puita pitkin. Puut ovat niin vanhoja, etteivät tuota enää juuri satoa, mutta niillä on esteettistä arvoa. Olen suunnitellut, kuinka parin köynnöskasvin, penkin ja muutaman kiven avulla tuohon pihan nurkkaan saattaisiin hämyinen minipuisto. Ehkä joskus. Toivottavasti!

Viimeisin vaan ei ollenakaan vähäisin puutarhauutuus on tämä pieni kiekura. Jos hyvin käy, se ei ole pian ollenkaan pieni, vaan suuren suuri japaninjättililja, tällainen. Kävimme viime viikolla ystävän kanssa Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa ja ihastelimme erikoisia jättililjoja. Kun sellaisen taimi oli myynnissä puutarhan myymälässä, pitihän se hankkia. 

Toto-kissasta taimien istuttaminen on kivaa. Voi saada jännittäviä istumapaikkoja!

Ei savua ilman herkkuja

Tämä on ollut ihana mökkikesä, vaikkemme kodin ja pihan kunnostukselta ole mökille vielä ehtineetkään. Miehelle synttärilahjaksi hankkimani loimusavustin on ollut suurmenestys.

Ensinnäkin se sai isäni, vanhemman savustimen herran, saapumaan meille tuliterän sähkösahan kanssa. Isä sahasi vävylle savustimeen sopivia pikku klapeja.



Sitten nuorempi savustimen herra sai savukalaoppitunnin.

Ensimmäinen savukala oli ehkä hieman liian kypsä, silti oikein makoisa. Loimulohta on tehty jo pariinkin kertaan ja se onnistuu aina. Savukana kuivui aika pahasti, mutta toisaalta muuttui kuivuessaan vahingossa ruoaksi, joka toi hyviä muistoja aasialaisista katukeittiöistä.


Viikonloppuna oli lettukestit! Savustimen mukana tuli muurikkapannu, ja söimme suolaisia ja makeita lettuja ähkyyn asti.


Hyväksi havaittu gluteenittomien lettujen ohje teoksesta Herkuttelu sallittu - gluteeniton keittokirja:

1 l maitoa
2 munaa
4 dl karkeaa, luontaisesti gluteenitonta jauhoseosta
2 tl suolaa

paistamiseen: voita

Anna taikinan turvota tunti ennen paistamista.

maanantai 16. elokuuta 2010

Uusi keittiö


No niin. Nyt meillä on uusi keittiö. Se on valoisa ja ilmava, suorastaan aurinkoinen. Kaikki mukavuudet liedestä juoksevaan veteen löytyvät ja työtaso on laadukasta, kosteutta kestävää puuta, joka sopii keittiön lisäksi esim. saunaan.

Vaikka keittiö on hyvin pelkistetty, siihen kuuluu myös oma yrttimaa aivan kokin ulottuvilla. Astiankuivausteline on innovatiivinen: maalattu rakennuslava.

Aikamoinen onnenpotku, että keittiöremontti on kesällä. Nyt ei tule mieleenkään viritellä väliaikaiskeittiötä minnekään vessannurkkaan, kun kaiken ruoanlaitosta tiskaamiseen voi hoitaa terassilla.

(Toim. huom. Ennen kuin kukaan älähtää, niin tiedoksi, että vaikka tiskivettä vähän roiskuisikin luontoon, niin meillä käytetään ekotiskiainetta, jonka ainesosat ovat kaikki biohajoavia ja syötäviä.)

torstai 12. elokuuta 2010

Seinähulluutta

Patine Calce -sisustusmaali, kuva: Decos


Jee, yksi asia löytyi aivan kivuttomasti uuteen keittiöön. Ystävän vinkistä osasimme käydä Decosissa ja siellä se odotti: kalkkipohjainen valkoinen, harmaalla taitettu maali, eläväpintainen ja sopivan rouhea, aito. Sillä tullaan käsittelemään keittiön muut seinät paitsi tuo viimeksi esitelty laattaseinä. Tästä aiheesta ei pidä gallupoida, valinta on selvä!

Noita kuvan kukkakuvioita emme kaipaa, mutta muuten maali näytti todella hyvältä - samoin kuin muuten kaikki muukin ko. myymälässä: tulin hulluksi ja suunnittelin hetkessä uusiksi kaikki talomme seinät. Emme vielä ostaneet mitään, mutta ainakin ihmettelen suuresti, jos emme päädy tuohon. Maalin ulkoasun lisäksi minua viehätti ikiaikainen raaka-aine, kalkki. Asumme pellonreunassa ja eikös maalaistalojen seinät ennenkin valkaistu aika ajoin kalkilla?

Eilen muuten revittiin kaapit, pöytätasot ja hanat irti, siis kaikki mikä lähti. Jääkaappi on olohuoneessa, kuivamuona isossa kauppakassissa, astiat siellä sun täällä. Leirielämä on alkanut. Toistaiseksi se on sujunut helposti, sillä mies on töissä ja minä söin lounaan kaupungilla.

Odottelemme remonttimiestä tarkastamaan, mitä kaappien alta paljastui. Ja keittiön kattokin puretaan vielä tänään. Se on menoa nyt. On tätä odotettukin!

maanantai 9. elokuuta 2010

Keittiögallup





Keittiömme liesiseinästä on tulossa yllä olevan piirroksen mukainen. Alhaalla on neljä laatikostoa ja musta retroliesi, kaikki 60-senttisiä. Pöytätaso on mustaa kiveä, samoin altaat ja induktiotaso, myös old school -tyylinen liesituuletin on musta. Katonrajaan rakennetaan valkoinen kotelo liesituulettimen hormia sekä ledspotteja varten. Tarkemmat kuvat materiaaleista löytyvät täältä.

Liesiseinän laataksi on valittu harmaa, melko eläväpintainen, betoni- tai jopa savimainen jättilaatta, 30 x 60 cm. Emme ole vielä ostaneet laattoja, mutta onneksi ne eivät ole tilaustavaraa.


<><><> <><><><><><><>
Lab granity lead 30 x 60 cm, kuva Kaakelikeskuksen sivuilta.

Nyt pitäisi päättää, laatoitetaanko koko seinä ja asennetaanko laatat suoriin riveihin (kuten alla olevassa kuvassa) vai tiililadontaan. Periaatteessa päätös on tehty, mutta mieli ailahtelee silti...





Osallistu siis gallupiin lisää ja kerro, mitkä seuraavista vaihtoehdoista valitsisit:



a) Koko seinä laatoitetaan ylös asti.

b) Seinä laatoitetaan vain alhaalta tiettyyn rajaan asti - mihin asti ja miksi?

c) Laatat asennetaan suoraan järjestykseen.

d) Laatat asennetaan tiililadontaan.



Kaikki vastaukset saa perustella, mutta sitä ei saa ehdottaa, että vaihtakaa laattaa. :) Tuo on muuten keittiön ainoa laattaseinä, muista seinäpinnoista tulee valkoisia ja kevyesti rapattuja.

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Betoniaskartelua

Betonikokeilut jatkuvat. Nyt tuli tehtyä erilaisia alustoja, jotka sopivat esimerkiksi pannunalusiksi tai kynttilän alle, kunhan saan laitettua niihin vielä huonekaluhuopatassut pohjiin. Materiaalina on kuivabetoni (pussissa lukee dry concrete), raekoko enint. 4 mm. Lisäksi hain valikoiman erilaisia mosaiikkeja Helsingin Kampin aarreaitasta, Hobby Point -kaupasta.

Maailma on todella erilainen betoniaskartelijan silmin... Sain kaksi ylimmässä kuvassa näkyvää neljän lokeron laatikkon sekä tämän lokerikon Ikean kylpyhuonetarvikeosastolta. Lokerikot oli tarkoitettu tilanjakajiksi kylppärin laatikoihin tai seinälle, mutta ne soveltuvat erinomaisesti myös betonitöihin. Testasin nyt ensimmäistä kertaa silikonisprayta muotin voiteluun - yhdistelmä sileäpintainen muovimuotti ja silikonispray takasi, että kaikki työt lähtivät helposti irti muotista ja muotit olivat niiden jäljiltä aivan puhtaita. Hyvä, kehittymistä havaittavissa! Viimeksi sain taistella,että sain viilipurkit kynttilätuikkujen ympäriltä.

Myös Bauhausissa on tullut käytyä. Bauhausin edullisilla, muovisilla kukanaluslautasilla voi tehdä lautasia.

Tämä kuva osoittaa, että betonitöissä paras pinta on usein pohjapinta, tässäkin tapauksessa ihanan sileä ja samettinen, silittämiseen houkutteleva (lautasissa on aika hauska pohjakuviokin; sisko ehdotti, että tekisin keskikokoisesta lautasesta seinäkellon). Kuitenkin mosaiikit tuntuvat tarttuvan parhaiten päällipuolelle, sille, joka jää sitten vähän röpelöiseksi. Kaikkea ei voi saada - tai sitten pitää ainakin kehittyä edelleen betonihommissa. Aionkin jatkaa kehittymistä taas pian, niin kivaa betonin valaminen on!

torstai 5. elokuuta 2010

Oman maan mangoldi, nam!


Tänä kesänä meillä on kasvatettu mangoldia pihalla muutamassakin ruukussa. Huomaan, että itse sadon sijasta minusta on kyllä kiinnostavampaa ja merkittävämpää nähdä, että onnistun kasvattamaan pienestä siemenestä oikean kasvin. Tai eihän minulla siihen oikein osuutta ole sen jälkeen, kun olen piilottanut siemenen multaan...

Joka tapauksessa: Exotic gardenilta keväällä tilatut mangoldin luomusiemenet itivät ja tuottivat sadon. Ei jättilehtiä, mutta ihan oikeita, hyväkuntoisia mangoldinlehtiä kuitenkin.

Ystävä kertoi juuri käyttäneensä mangoldia keittoon. Meillä sitä on nautittu pinaatin tavoin lisukkeena: mangoldinlehdet keitetään ja sitten maustetaan (oliivi)öljyllä, suolalla ja ripauksella mustapippuria sekä tuoreen sitruunan mehulla. Hyvää on ja sopii monenlaisen ruoan oheen! (Samalla ohjeella saa muuten todella hyvää pinaattilisuketta, kunhan vaihtaa mustapippurin valkosipuliksi; myöskään sitruunamehua ei välttämättä tarvita).

Kiitän helposta ja herkullisesta mangoldiohjeesta Miaa Chilen Peikkokukkulalta.

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Viileitä värejä


Liekö syytä kuumassa kesässä ja siinä, etten ole päässyt tänä kesänä veneilemään - joka tapauksessa, olen alkanut kaivata kotiin yhä enemmän ja enemään viileitä värejä.

Stockkalta löytyi raikkaat fleece-tyynynpäälliset, jotka sopivat olohuoneen sohvalle hyvin niin ikään viileäsävyisen kissanpesän viereen. Ostin myös elämäni ekan paperinaruvyyhdin, ihanaa yhtä aikaa viileää ja energistä vihreää. Paperinarutyökonsulttikin kävi jo opettamassa minua, mutta saa nyt nähdä, milloin yritän tehdä tuosta vyyhdistä muutakin kuin kissanlelun.

Sellaiseksi se olisi kyllä mainio, kuten kuvasta näkyy. Narua oli mahdoton kuvata ilman kissaa - ja tuo kuvan alareunan pieni harmaa täplä on toisen kissan korvannipukka... Lisää narututkijoita tulossa.

Kaukaisia makuja

Terassin yrttilaatikko, tai ainakin siinä olevat viljelmät, ovat parhaat päivänsä nähneet, kiitos helteiden. Kuvassa nyt kuitenkin näkyy, että kyllä, korianteri kukkii ja vielä noinkin isoin valkoisin kukinnoin. En muista sen kukkineen aiemmin kotipihallani, vaikka korianteria onkin joka kesä jostain ruukusta löytynyt.

Korianterin viereen on nostettu inkivääri. Siinäpä vasta laiskan puutarhurin kasvi! Laitoin inkiväärin ajat sitten ruukkuun ja kun kasvi tuntui hyytyneen, tyrkkäsin ruukun saunaan odottamaan tyhjennystä. Sinne se jäi sitten - kröhöm - koko viime talveksi, ja keväällä huomasin kasvin taas vihertävän. Nyt se on saanut pärjäillä oman onnensa nojassa pihalla, ja vihreyttä näkyy koko ajan enemmän. Pian saattaa olla sadonkorjuun aika. Jännä nähdä, millaisia möykkyjä mullan alta paljastuu!