keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Kiinnostavat luonnonyrtit

Löysin tänään niin sympaattisen ja kiinnostavan blogin, että haluan jakaa sen muillekin: Luonnonyrtit-blogi vaikuttaa varsin kivalta! Blogissa on myös muutama jatkolinkki eteenpäin. Jos puutarhan, metsän ja pellonpientareen anti kiinnostaa, kannattaa kurkata myös Luonnossa.net-sivuston luonnonyrttiosioon. Sivuilla on yrttien lisäksi paljon ideoita muidenkin kasvien hyödyntämiseksi!

Itse olen valitettavan huono hyödyntämään kasveja, vaikka kasvitieto kiinnostaakin. Onneksi meillä kasvaa kuitenkin lähistollä luonnonyrttejä ja pihalla kasvatusyrttejä – jos ei muuten niin silmän iloksi. Ennenkin blogissa esiintynyt, taimesta kasvatettu etupihan iisoppi oli viime lauantaina vielä näin kukoistava.

maanantai 27. syyskuuta 2010

Paluu pihatöiden ääreen

Kaunis lauantai-ilta sai pitkästä aikaa tarttumaan puutarhatöihin. Parturoin saksilla istutusaluiden reunoja siistimmäksi ja ennen kaikkea aloitin syystyöt. Kai se on uskottava, että pian on lokakuu – päätimme, että tästä lähin pitää joka viikko tehdä jotain pihan talvikuntoon saattamisen hyväksi.

Poistin keskellä pihaa nököttävästä maksaruohoistutusastiasta keraamisen linnun, joka siinä on aina kesäkoristeena. Kitkin rikkaruohot ja peitin mullan ruohokatteella. En tiedä, onko katteesta hyötyä kasveille - olen kuullut arvioita puolesta ja vastaan - mutta itselle se on sellainen merkki, että ko. paikka on nyt "suljettu" talven varalta; lisäksi ruohomatto näyttää hauskalta. Aurinkokennolamppu tököttää astiassa kesät talvet. Kumma, että parin euron halpis on kestänyt jo monta vuotta ja selvisi viime talven superlumistakin! En pidä valosarjoista, ne ovat mielestäni useimmiten vain turhaa sähköntuhlausta, mutta tämä lamppu on kiva.

"Suljin" samalla tavalla myös lipputangon alla olevan kivi-, peikonpähkinä-, kissanminttu- ja maksaruohomaan, olkoonkin, että peikonpähkinäpensaan lehdet pitää vielä käydä noukkimassa pois sitten kun ovat pudonneet.

Oli kiva tehdä taas pihahommia! Se antoi toivoa, että meillä tapahtuu vielä joskus muutakin kuin keittiön valmistumisen odottelua... Ihmettelimme viikonloppuna, miten keittiön puuttuminen on saanut kaiken muunkin kotona seis. Mutta vaikuttaahan se, että jääkaappi on olohuoneessa ja astioita ym. roinaa on kaikkialla vaatekaappeja myöten. Sekään, että mies on kaikki viikot työmatkalla, ei ole omiaan edesauttamaan kotihommia. Olemme nyt viettäneet kai viisi lauantaita putkeen rautakauppakierroksella, ja siinä se viikonvaihde melkein meneekin. On ihana saada uusi keittiö, mutta olemme kyllä myös muutaman kerran onnitelleet itseämme, ettemme koskaan ryhtyneet rakentamaan taloa! ;)



maanantai 20. syyskuuta 2010

Miten peittää keittiölaatat?

Kuva: www.suomela.fi

Ei, kyse ei ole sentään siitä, että meidän keittiö olisi mennyt heti pieleen. Mutta sisko muuttaa ja olen sekaantunut siihenkin remonttiin.

Siskon tulevassa kodissa on kiva, hyväkuntoinen ja vastikään uusittu keittiö. Siinä ole ole muuta vikaa kuin rumat laatat. Nyt kaivataankin siis ideoita ja kokemuksia, mitä laatoille voi tehdä. Onko kukaan kokeillut kaakelimaalia - onko tulos a) kaunis, b) kestävä? Entäs välitilan peitäminen lasilla tai vaikka rosterilevyllä? Tarkoitus ei siis poistaa laattoja ja uusia vedeneristystä vaan ainoastaan peittää laatat jotenkin.

Kuin tilauksesta omakotiasujien ilmaisjakelulehdessä Suomelassa oli juuri artikkeli välitilavaihtoehdoista.  Lehdessä oli esitetty tavanomaisten laattojen ja lasin lisäksi myös esim. välitilan tapetointia tai kankaalla päällystetyllä ja vedenkestäväksi lakatulla vanerilla peittämistä. Aika lennokasta! Ainakaan vaneri-idea ei olisi tullut mieleeni. Onneksi en saanut artikkelista uusia ideoita meidän keittiöön, mutta vaikka mökille tms. rennompaan paikkaan voisi joskus laittaakin erikoisemman välitilan, vaikka kankaisen (puuttuu vain se mökki).

perjantai 17. syyskuuta 2010

Pieni LankaDeli

Kuva: Novita






Kannattaa tuntea käsityöihmisiä. Ostin yhdeltä Pieni lankakauppa -pokkarin ja annoin sen toiselle synttärilahjaksi. Toinen kysyi, olenko jo käynyt Helsingin Kampissa Novitan LankaDelissä.

En ollut kuullutkaan. Eivätkä käteni kestä kutomista. Mutta oi ja voi, tuonne on mentävä HETI. Vaikuttaa tosi houkuttelevalta paikalta!

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Haaveissa sitä sun tätä


Kun keittiö odottaa työtasoja ja siemen-kukkasipulitilaukseni on näemmä jumittunut jonnekin, eipä ole edelleenkään mitään kotiuutisoitavaa. En saa edellenkään kotona edes siivottua, saati että jotenkin sisustaisin tai askartelisin. Odotan vain sitä keittiötä... Ja odotellessani olen arvatenkin ehtinyt haaveilemaan ties mistä keittiötarvikkeista. Tässä muutama pakko saada -juttu.



Kahvinkeitin. Tämä on ikisuosikki, mutta onko olemassa jotain yhtä ihanaa, mutta ei niin ilmeistä? (Ja kallista.) Ja jos saisin tämän, niin haluaisin saman sarjan vedenkeittimen ja leivänpaahtimenkin, vaikken edes syö leipää....



Kenwoodin kMix, kuva täältä.



Lamppu. Ei kyllä lamppu syty sen suhteen. Vaihdan mielipidettä kuusi kertaa päivässä, joten meillä ollaan ilman kattolamppua varmaan vielä juhannuksena. 

Maustekaappi. Minulla on visio tästä sinkkikaapista täynnä kauniita lasisia maustepurkkeja. Epäilyttää kuitenkin, romahtaako koko komeus alas, jos kissa pomppaa sen päälle.

Kuva Talo maalla -nettikaupasta.


Ja kissojen takia maustekaapin ideaalipaikassa olisi hyvä olla jotain muuta, nimittäin jonkinlaiset tikkaat, joita pitkin pääsee takan päälle. Vaikka sitten keittiökaapin laatikot eivät ehkä mahdu aukeamaan kunnolla. Ääk.

Elloksen tikashylly.


Ja sitten tietenkin keittiön huonekalut, se kaikkein vaikein päätös. Onneksi on vanhat, niiden kanssa mennään toistaiseksi. Ainoastaan erkkeriin ikkunalaudaksi tuleva senkki olisi hyvä löytää. Minulla on nimittäin suunnitelma ja visio, mitä senkin päälle tulee: syötäviä kasveja itse tehdyissä betoniruukuissa. Yrttejä, chiliä, kahvia, teetä... Bataattiakin olen joskus kasvattanut ruukussa, se oli hauskaa.

Yhden asian olen sentään päättänyt ihan varmasti. Meille tulee kaksi Feel feltin pannunalusta. Vihreä ja pinkki (huomatkaa rohkeus: väriä meidän kotiin!)

Feel feltin pannunalusta, Pioninan kuva.


Niitäkään en voi vielä hankkia, koska olen taikauskoinen. Jos nyt alan hamstrata, remonttiaikataulu venähtää viikoilla. Varmasti.

Toivottavasti enää ei kuitenkaan mene kovin montaa viikkoa, sillä en uskalla edes ajatella, kuinka pitkä pakkolista sitten on...

torstai 9. syyskuuta 2010

Ovi uuteen

...eli jaarittelua ovimalleista ja -materiaaleista. 


Keittiönkaapeissa on nyt ovet. Siistit, valkoiset, raikkaat, uudet ovet. Vaikka kaikki on vielä kovin kesken, seinät vesieristepinnoilla ja työtasot tulevat vasta parin viikon päästä, niin nyt alkaa jo olla aavistus, millainen kyökistä tulee. Siitä tulee iso, valoisa ja ajaton, niin tilava ja ilmava kuin ajateltiinkin.

Onneksi ovet vaikuttavat tosi hyviltä! Niiden(kään) valitseminen ei ollut yksinkertaista. Ensin ajatuksena oli sama kuin kaikilla, valkoista tasaista kiiltävää. Sitten alkoi tuntua, ettei meidän talo ole modernin kiiltävä ja että iso tila vaatii, että ovissa on joku "juttu". Valittiin sitten se toinen "kaikkien" vaihtoehto, eli tuollainen shaker-tyylinen ruutuovi. En olisi ensin uskonut, että se on valintamme, mutta nyt se on jo kauan tuntunut ainoalta oikealta: se on sopivan maalaishenkinen muistuttamaan entisestä tummapuisesta maalaisromanttisesta Provence-keittiöstämme, mutta kuitenkin ajaton ja simppeli. Hyvä perusovi.

Myös oven materiaali ja pintakäsittely osuivat oikeaan. Aika pian keittiösuunnitelun alettua meille selvisi sekin, ettei talon eikä etenkään keittiössä olevan takan henkeen sovi mdf, vaikka se hyvin yleinen ja kätevä keittiömateriaali onkin. Näin kuvan kauniista maalatuista puuovista, mutta keittiösuunnittelija oli sitä mieltä, että puuovi elää ja maalipinta halkeilee, joku sanoi, että värikin voi muuttua... Tässä vaiheessa pyysin ovitarjoukset muutamalta puusepältäkin, mutta otimme lopulta rungot ja ovet samasta paikasta.

Keittiöfirma nimittäin teki meille puuovet, jotka on kuultolakattu valkoisella niin moneen kertaan, etteivät ovet lopulta kuullakaan. Näin ovissa on puun tuntua, vaikka puunsyyt eivät onneksi näy, vaan pinta on tasaisen valkoinen. Ovi on kuitenkin aidomman ja huolitellumman näköinen kuin mdf- tai ruiskumaalattu ovi, jossa väripinta on helposti kalvomainen eikä oven materiaali tule esille. Näistä ovista tietää, että ne ovat puuta. Vaikea selittää, mutta jotenkin näissä on käsityön tuntua, vaikka perusovia ovatkin.

Toistaiseksi siis kaikki hyvin keittiörintamalla. Jännitys kasvaa ja kaapintäyttösormia syyhyttää!

tiistai 7. syyskuuta 2010

Ei laatu vaan määrä

...mitään muuta ei voi sanoa tämän vuoden kurpitsasadosta. Tuli vain yksi, mutta sitäkin isompi! Toto-kissa havainnollistaa kurpitsan kokoa.
Ja kurpitsaa säilytetään tietenkin kylpyhuoneessa, kun keittiö on tässä tilassa (huomaa, että tässäkin kuvassa on alareunassa kissa: olen itse tottunut, että niitä on kaikkialla, mutta ystävä huomautti kissasta heti, kun näytin kuvaa. Tarkastaja Cisu on siellä missä tapahtuu.)


Keittiön tila on aiheuttanut myös sen, etten osaa ajatella muita asumiseen liittyviä asioita kuin keittiötä. Odottelen vain, eikä mikään edisty kotona eikä pihalla. On siis sotkuista ja rikkaruohoista eikä keskittyminen riitä askarteluun tai käsitöihinkään. Ei ole mitään kotiblogattavaakaan siis. Mutta odottakaapas, jahka keittiössä taas tapahtuu jotain mainitsemisen arvoista! Ja kun keittiö on valmis, aion vain intoilla ja sisustaa ja sisustaa ja intoilla. :)

perjantai 3. syyskuuta 2010

Kattokaa!

Meillä on keittiössä uusi katto (josta tässä huono pimeässä otettu kuva)! Tai vähän vielä puuttuu, mutta tänään aamulla haettiin jo lisää paneelia.

Kattoon tulee Lista-Centerin Raita-paneelia. Löysimme sitä vain yhdestä rautakaupasta, Puumestasta, mutta se riitti: tämä päihitti heti kaikki kilpaillijansa. Kyseessä on käsittääkseni uusi tai ainakin uudehko tuote. Allergiaystävällinen, sertifioitua puuta, suunniteltu niin simppeliksi, että sen voi asentaa yksinkin... Ja pääasia on se, että se on raikkaan valkoista. Puunsyyt eivät paista eikä väri ole kuultavaa, vaikka puun tuntu onkin säilytetty. Hyvä! Ainakin tähän ostokseen olemme jo tässä vaiheessa hyvin tyytyväisiä. Lisätietoa paneelista löytyy täältä.

Muuten ollaankin sitten vielä enemmän tai vähemmän tässä vaiheessa. Kivitasojen saaminen vie aikansa, joten veikkaan, että vielä ainakin pari kolme viikkoa mennään jääkaappi olohuoneessa -meiningillä. Eipä se meitä ihmisiä niin haittaa, mutta kissojen sopeutuminen on vähän huolettanut. Aluksi olikin apeutta ilmassa, mutta nyt molemmat tuntuvat hyväksyneen, että keittiössä kolisee vähän väliä.

torstai 2. syyskuuta 2010

Aavistuksia


Saila toivoi kuvia perheemme saarihuvilalta. En viitsi julkaista kovin tunnistettavia näkymiä, kun huvila ei ole minun omistuksessani. Tässä kuitenkin 10 paljastuskuvaa tiukasti rajattuina ja vielä film grainilla epämäärästettyinä. Eiköhän tunnelma tule ainakin ilmi, vaikka talo varsinaisesti ei.

Kuten vanhaan taloon sopii, keittiössä aika on pysähtynyt,




lamppu on vinksallaan

ja astiakaappi on täynnä aarteita.

Talossa on paljon sinisen sävyjä, voimakasta punaista ja puupintoja. Pinkopahveja on poistettu sieltä täältä ajan myötä. Ja talo on kaksikerroksinen, kuten näkyy.

Monesta asiasta huomaa, että nyt ollaan saaressa


tai ainakin iäkkäässä talossa.

Yläkerrassa on monta pientä huonetta ja viehättäviä nurkkauksia

sekä paljon tauluja.
En tiedä, mitä kaikkea tämä työpöytä on nähnyt, mutta itse olen tehnyt graduani sen ääressä.

Mattoideointia



Harmi, etten pidä räsymatoista ainakaan omassa kodissani. Niitä olisi ihana suunnitella!

Kävin mökkipaikkakunnalla pienessä käsityöpuodissa. Sen kaikkia seiniä kiersivät matonkudehyllyt. Värejä oli pyörryttävän paljon, esimerkiksi kaikki maailman turkoosin sävyt. Hämmästyttävää ja syyhyttävää, olisin heti halunnut ryhtyä matonsuunnittelijaksi ja -kutojaksi. Tuosta paikasta saa tilata mattoja omien värisuunnitelmien ja mittojen mukaan.


Onneksi sisko sentään muuttaa pian ja tarvitsee eteisen ja keittiön maton, kelpuuttaa kai räsyäkin. Vein hänelle jo varastonmaalausta varten hankkiami maalivärilastuja ja käskin ideoida.


Ja olisihan sieltä mattopuodista saanut myös matonkudekoria ja -kissanpesiäkin. Eräs koira oli kuulemma tullut mittauttamaan itsensä ja itse valitsemaan sopivan koirankassin värin!


Ja voisihan mattotyyny olla kiva, yhden sellaisen olen jo pienestä kynnysmatosta ommellutkin. Ja joskus minulla oli pöytäliina valkoisesta paksusta poppanasta.

Hmmm.... Ainakin haluaisin joskus kutoa mattoa. Kudoin viimeksi yläasteella, mutta olen varma, että se olisi vieläkin hauskaa.


Kuvat ovat mökiltä vanhan talon puolelta, siellä ei podeta matto- eikä värikammoa kuten meillä kotona.