torstai 2. syyskuuta 2010

Mattoideointia



Harmi, etten pidä räsymatoista ainakaan omassa kodissani. Niitä olisi ihana suunnitella!

Kävin mökkipaikkakunnalla pienessä käsityöpuodissa. Sen kaikkia seiniä kiersivät matonkudehyllyt. Värejä oli pyörryttävän paljon, esimerkiksi kaikki maailman turkoosin sävyt. Hämmästyttävää ja syyhyttävää, olisin heti halunnut ryhtyä matonsuunnittelijaksi ja -kutojaksi. Tuosta paikasta saa tilata mattoja omien värisuunnitelmien ja mittojen mukaan.


Onneksi sisko sentään muuttaa pian ja tarvitsee eteisen ja keittiön maton, kelpuuttaa kai räsyäkin. Vein hänelle jo varastonmaalausta varten hankkiami maalivärilastuja ja käskin ideoida.


Ja olisihan sieltä mattopuodista saanut myös matonkudekoria ja -kissanpesiäkin. Eräs koira oli kuulemma tullut mittauttamaan itsensä ja itse valitsemaan sopivan koirankassin värin!


Ja voisihan mattotyyny olla kiva, yhden sellaisen olen jo pienestä kynnysmatosta ommellutkin. Ja joskus minulla oli pöytäliina valkoisesta paksusta poppanasta.

Hmmm.... Ainakin haluaisin joskus kutoa mattoa. Kudoin viimeksi yläasteella, mutta olen varma, että se olisi vieläkin hauskaa.


Kuvat ovat mökiltä vanhan talon puolelta, siellä ei podeta matto- eikä värikammoa kuten meillä kotona.

2 kommenttia:

  1. Räsymatot... joo. Aiemmin en niistä perustanut. Sitten luin lempparilehdestäni Gård och Torpista artikkelin räsymatoista ja niiden arvosta. Oli minulla silti niitä jo lattialla, vanhaan taloon ne sopivat niin hyvin.
    Nyt arvostan niitä monella tapaa: käsityönä, kestävänä, helposti pestävänä ja perinteen jatkumona. Minulla on vanhoja räsymattoja entiseltä kesähuvilaltamme ja täällä saaressakin niitä oli vintillä ja vaikka missä. Unohdin kysyä nuorelta parilta, jolta tämän ostin, olivatko ne olleet täällä vai toivatko he ne. Väliäkö sillä, kenen esiäidit niitä ovat tehneet. On hienoa, että sekä omien että adoptoitujen esiäitien kädenjälki on esillä.
    Opiskelin aikoinaan metallisepäksi. Hämärästä ja värittömästä metallityösalista oli ihanaa mennä vaihteeksi tekstiililuokkaan hakemaan väriterapiaa. Kudoin siellä pari mattoakin, se oli hauskaa hommaa.
    Luin just sunnuntaihesaria, oliko viime vai mikä, no joku sunnuntai kumminkin, siinä oli hyvä juttu räsäreistä.
    Tuon alimman kuvan matot on uskomattoman hienoja! Vau! Missoni-siksakkia... taitava tekijä!

    VastaaPoista
  2. Metalliseppä! Sähän oot kaikkien alojen taituri. Olen hämmästynyt ja vaikuttunut. :D

    Kyllä minäkin arvostan räsymattoja, mutta omaan kaupunkisisustustyyliin ne eivät ole ikinä istuneet, etenkään nyt. Mattojen tekeminen ja värit ja kaikki kyllä kiinnostaa, ja noi kaikki luettelemasi syyt ovat ihan oikeita arvostuksen perusteita. Ja onhan niitä modernimpejakin mattoja; tuolla mattokaupassa oli mustavalkoruudullinen, se olisi hyvä citymatto. (Me asutaankin niin cityssä, heh.)

    Tai sitten kun saan sen puoliksi jokeen kaatuneen ihanan talonrötiskön harrastuskohteekseni, niin ehkä mullekin tulee räsymattoja. Itse suunniteltuja, tuskin tehtyjä. :)

    VastaaPoista