sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Valaisevia ja vetäviä ostoksia

Keittiö ei ole vielä valmis, mutta nyt alkaa jo olla aavistus, mitä tuleman pitää. Yksi hana on asennettu, liesituuletin toimii, melkein kaikki valospotit ja pistorasiat ovat paikoillaan, liesitasokin toimii. Uudessa keittiössä on kokattu jo kaksi ateriaa! Ruhtinaallista laittaa ruokaa liedellä vessassa olevan irtolevyn sijaan.
Viikonlopun aikana tuli tehtyä myös pieniä mutta tärkeitä ostoksia keittiöön. Ei meille tullutkaan suomalaista designvalaisinta, koska havittelemaani Lisa Johansson-Papen varjostin oli liian pieni. Siitä oli isompikin malli, mutta se ei ollut enää samaa muotoa, joten ei kelvannut. Ei sitten kelvannut mikään muukaan kotimainen, vaikka kovasti yritettiin... Mutta pohjoismaisen muotoilun parissa pysyttiin: tilasimme tänään tanskalaisen Design by Frandsenin Bilbao-valaisimen valkoisena. Voi olla, että hankimme kyökkiin myöhemmin toisen samanlaisen valaisimen, tosin ehkä erivärisen.
Valinta oli lopulta helppo, sillä valaisimessa oli jotain kovin tuttua: siinä on samanlaiset aukot kuin liesituulettimen aukoissa. Nämä ovat kuin vastinparit toisilleen.
Tilasimme vihdoin myös vetimet. Mustia vetimiä ei sitten maailmasta juuri löydy, vaikka toisin luulimme! Nämä Savon perusrosterivetimet olivat kuitenkin mukavan kulmikkaat ja simppelit sekä tarpeeksi jykevät isoon keittiöön. Kaiken lisäksi niiden nimi on OK, ehkä se oli merkki,että vedinjahkailun voi lopettaa.


Enpä olisi uskonut, että siivoamistakin voi odottaa, mutta nyt kyllä sormet syyhyävät päästä pyyhkimään pölyjä hyllyiltä ja täyttämään kaappeja, keittiön sisustamisesta ja somistamisesta puhumattakaan!

maanantai 18. lokakuuta 2010

Jäätynyt jättikurpitsa

...eli viikonlopun puutarhaihmeet. Piha alkaa olla haravointia vaille talvikunnossa, ja taas mahtui viikonvaihteeseen paljon hommia sekä etenkin paljon ilon ja hämmästelyn aihetta.

Jääkurpitsa oli kyllä ihmeistä suurin. Kuulin keväällä vinkin, että jos istuttaa kurpitsan kompostin pohjoispuolelle, se kasvaa etelää kohti kurottaen ja maisemoi tunkion kauniisti.

Totta toinen puoli. Tämän kasvukauden perusteella kurpitsa rakastaa kompostia, mutta kasvaa minne sattuu, jopa tiheään pusikkoon. Nyt kun lumimarjapensaassa ei ole enää paljon lehtiä, huomasin, että oksien keskellä on kurpitsa! Toivottavasti se ei ole oikeasti jäätynyt. Ainakin se pääsi sisälle lämmittelemään.

Talon eteläpuolella tapahtui vaikka mitä. Tässä multapenkissä muhii nyt mm. tulppaanien ja viehättävien hunajasipulien sipuleita, jättipoimulehden siemeniä ja erikoisimpana kaikista myös merikaalin siemeniä. Piti ihan piirtää istutuskartta, niin on paremmat mahdollisuudet tunnistaa kasvit sitten keväällä... Sikäli mikäli tuossa mitään kasvaa, sillä ystävällisesti kettu on ottanut olkkarinalusemme kakkimaakseen! Melko röyhkeää toimintaa. Aiemmin olisin ollut vain iloinen luonnonläheisyydestä, mutta nyt olen mustasukkainen omista istutuksistani: ne ovat enemmän kuin ketunkakan arvoisia. ;) (Ja tuon sokkelinrumiluksen maalaan kyllä ensi töikseni keväällä, harmittaa katsella sitä.)

Sain äidiltä pionin ja kuunliljan juurakoita sekä syysleimua, nekin löysivät paikkansa pihalta. Sain vihdoin istutettua myös jo kesällä hankittuja mehikasveja, niitäkin tuohon olkkarin ikkunan alle. Kukkapenkki taisi nyt jäädä tänä syksynä rajaamatta, mutta laitetaan betonikiviä kukkamaan reunalle sitten keväällä...
Kesällä minulla olisi ollut tilaisuus tuoda omalle pihalle myös näitä hauskoja kattomehitähtiä, joita kasvaa joka raossa mökillämme. En kuitenkaan raatsinut repiä niitä maasta, kasvakoon siellä missä ovat aina olleet.
Puutarhatöiden lisäksi tuli vain haahuiltua pihalla ja lähistöllä. Muutakin kylmettynyttä kuin kurpitsoja näkyi. Tontin vieressä oleva kesantopelto on aamuisin kuurassa, mutta silti siellä on runsaasti jäätyneitä kukkia.
Jäätyneitä surkimuksiakin kannattaa kuvata, sillä törröttäjien takana törröttää nykyisin huolestuttava määrä nostureita. Melkein pihallemme on kohoamassa uusi asuinalue, eikä peltomaisemista voi enää nauttia edes ensi kesänä, pahaa pelkään. Syystöiden tekeminen tuntuukin vähän haikealta, vaikka oma piha säilyykin ennallaan rakennustöistä huolimatta.

torstai 14. lokakuuta 2010

Kissamaisen tyylikästä designia

No niin. Mies tulee pian reissusta, ja saan tietää, sanooko hän tullessaan, että minulta pitäisi poistaa nettiyhteys. :)  Kerran sanoi, kun olin ollut päivän kotona ja mm. tilannut Valannin lipaston suit sait sukkelaan sähköpostilla suoraan Valanti-liikkeestä. (Suosittelen, se oli nopeampi ja edullisempi tapa kuin huonekaluketjun kautta tilaamalla.)


Tänään olin niin sukkela, että tein iltaostoksia Finnish Design Shopissa. Yläkuvan Restore-huopakorin lisäksi klikkasin meille tällaisen  Hay-tarjottimen

ja jottei menisi ihan harmaaksi, myös valkoisen Hay-tarjotinpöydän.





Aikamoinen potti kerralla, mutta paljon muutakin olisi löytynyt. Ja tällä viikolla kannattaa shopata! Pistän vahingon kiertämään ja kerron, että Stellan blogissa on koodi, jolla saa vielä tämän viikon ajan -15 % koko Finnish Design Shopin valikoimasta. Siellä olisi vielä Johansson-Papen lamppujakin....

Ja sitä paitsi, nuo olivat hyötyostoksia. Olkkarinnurkkaan ei koskaan saada pientä lukuvaloa, ellei ole pöytää, jolle sen voi laskea. Ja harmaat kissamme tarvitsevat harmaan kopan ja niin ikään tyylinsä mukaisen harmaan tarjottimen. Muillakin kissanomistajilla on koti sävy sävyyn!

tiistai 12. lokakuuta 2010

Löytöjä ruokakaupasta

Koska meillä ei ole sattuneesta syystä kauheasti kokkailtu tänä syksynä, herkkulöydötkin ovat varsin helppoa lisää vain vesi tai jogurtti -kamaa. Kuvassa kaikki pakkauksetkin ovat auki, mutta miten muuten tietäisin, että nämä ovat hyviä ostoksia?

Kaikkia löytöjä yhdistää yllätyksellisyys.

En ollut edes tiennyt, että mulperia syödään, kunnes Life-luontaistuotekaupasta löytyi pussillinen kuivattuja mulpereita. Ne ovat vienon makean makuisia, ja tykkään niistä esim. auringonkukansiementen tai pähkinöiden kanssa jogurtin tai viilin päällä. Mulperin pitäisi olla kovasti terveellistäkin. (Kummaa siinä on myös se, että toinen kissamme, ja vielä nirsompi kissukka, haluaisi aina saada oman mulperimarjansa nuuhkittavaksi ja syötäväksi.)

Clipperin valkoinen luomutee (S-marketista) on yllättänyt minut siinä, että minä, vannoutunut kahvinjuoja, olen huomannut viime aikoina usein juovani teetä. Mutta vihreän teen juojaa minusta ei tule, ei ikinä!

Erikoisin löytö oli K-kaupasta löytynyt Cold Mountain -juomajauhe, maku Cranberry Apple Spices. Purkin kyljessä sanotaan, että jauhe sopii omenamehun, siiderin tai viinin kanssa, mutta olen kokeillut vain kiehuvan veden kanssa. Ja miltä se maistuukaan – luulen, ettei meillä juoda tänä talvena lainkaan glögiä, koska tämä mausteisen makea juoma on paljon parempaa! Sekä jauhe että valmis juoma tuoksuvat mausteiselta potpurrilta. Maku ei ole yhtä imelä kuin tuoksu, ja juoma lämmittää ihanasti. Purkki maksoi aika paljon, mutta onneksi jauhe on riittoisaa. Tämä juoma on myös hyvä small talkin aihe. Kun korkkasimme purkin ystävän kanssa, emme puhuneet melkein mistään muusta kuin siitä, että onpa hyvää ja erikoista juomaa. ;)

maanantai 11. lokakuuta 2010

Varmista kevään kukkaloisto

Niinhän mainoksissa juuri nyt sanotaan: on aika kätkeä kukkasipulit multaan.

Minä en ole ennen ollut lainkaan sipulikukkien ystävä. Etenkin tulppaanit ovat olleet minusta liian virallisia, tuovat mieleen leikkokukkakimput ja julkiset puistot. Narsissit taas ovat liian pääsiäiskoristemaisia ja keltaisia, krookuksetkaan eivät kiinnosta.

Kävi kuitenkin niin, että näin kesällä kuvan valkovihreästä Spring green -tulppaanista ja sairastuin äkilliseen tulppaaninhimoon. Kun tutkailin tulppaanien saatavuutta netistä, tuli samalla tilattua kaikkea muutakin, kuten yläkuva osoittaa. 

Kuinkas kävi? Sain Exotic garden -kaupasta kaiken muun haluamani paitsi ne valkovihreät ihanuudet! Ne oli myyty loppuun. Joten vietin sitten kokonaisen lauantaipäivän piilottamalla vanhan syreenin alle kaikkea muuta kuin juuri noiden käänteentekevien tulppaanien sipuleja.
Ensi keväällä syreenin alla siellä täällä kasvaa kirjopikarililjoja, kääpiötulppaaneja ja liilavihreitä Nigth Ridereita. Kylvin vähän esikkoakin ja jo aiemmin syreenin lähettyville pääsi muutama rusopäivänlilja.  Jos toteutus vastaa suunnitelmaani, kukkamaan pitäisi olla luonnollinen, kuin kukat olisivat ihan itse etsiytyneet syreenimetsään. Lisään kukkien sekaan keväällä varmaan kiviäkin (sokkelinreunusurakasta jäi yli satoja kiloja kiviä, joten niitä riittää kaikkialle), mutta nyt en jaksanut.

Ensi viikonloppuna suuntaan sipuleineni seuraavan istutusalueen kimppuun.

Oli kyllä varsin rentouttavaa tehdä pihatöitä hiljaisessa, pysähtyneessä syyshämärässä. Asumme niin rauhallisessa paikassa, ettei välillä kuulunut tuntikausiin kuin lintujen ääniä. Luksusta päästä lomalle omalla pihalla!
Tein myös ilahduttavan havainnon, että kärhö kiipeää kriikunapuuhun -projekti ei hyytynyt ainakaan alkuunsa. Kärhö ei yllä vielä puuhun asti, mutta se vihertää yhä vähän, eli säilyi hengissä siirron kukkakaupan poistolaarista meidän pihalle.

 Puussa on vielä muutama ruttukriikuna jäljellä. En jaksanut tänä vuonna tehdä kriikunoille muuta kuin popsia muutaman suoraan puusta, kun ei ollut keittiötäkään.
Kunpa kauniit, rauhalliset syyssäät vielä jatkuisivat!

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Maa-artisokka: ruokakaupasta kasvimaalle

Mies sairasti viikonvaihteen, joten pysyttelimme kotosalla. Se koitui minun ja puutarhan hyödyksi. Minä sain paljon ulkoilmaa ja hyötyliikuntaa, ja puutarhassa tapahtui vaikka mitä. Tässä kenties erikoisin tapahtuma: perustin maa-artisokkapenkin.

Siinä oli hyvää paitsi se, että saamme herkutella vaikkapa samettisella maa-artisokkakeitolla ehkä jo ensi syksynä, myös se, että sain tyhjennettyä pari kesäistä yrttiruukkua penkin pohjalle (uskon, että niiden mullassa oli vielä voimaa jäljellä).
Meillä oli vähän maa-artisokkaa jo ennestään. Sain vuosi sitten kummitädiltä pari mukulaa, jossa oli pienet varrentiitit jäljellä. Hyvin ovat tiitit meille kotiutuneet, mutta ei niistä vielä riitä oikein satoa ruoanlaittoon.
 Helpoin tapa viljellä maa-artisokkaa on ostaa mukuloita ruokakaupasta (nämä ovat S-marketista) ja tyrkätä multaan. Otollisin aika olisi kai kevät, mutta päätin kokeilla jo nyt, kun maa-artisokkaa on tähän aikaan vuodesta hyvin tarjolla kaupoissa. Nuo aiemmatkin maa-artisokat ovat syksyisiä istutuksia. Ja kun tästä kasvista sanotaan, että se on helppo viljellä mutta vaikea tappaa, niin olen toiveikas syysviljelmänkin suhteen. Jos keväällä mikään ei kurkkaakaan maasta, voin istuttaa tuohon jotain muuta; ainakin tuli kaivettua uusi istutusalue pihalle.
 Kuuntelin kesällä radio-ohjelmaa maa-artisokasta. Opin, että sitä on monia lajeja, luonnonvaraisiakin. Jonkun maa-artisokan kerrottiin kasvavan mieluusti ojassa. Joskus mietin, pitäisikö tonttimme rajaojaa jotenkin hyödyntää... Ehkä selvittelen maa-artisokka-asioita talven mittaan.

Sillä aikaa sisätiloissa...

"Nice industrial look", totesi englantilainen työmiehemme keittiön hellaseinän tämänhetkisestä tilasta ja pakko oli yhtyä. Laatoista puuttuu vielä samausaine ja ne ovat vähän pölyssä ja liassakin, mutta nyt jo nähdään, että päätös latoa suoraan riviin ja ylös asti oli oikea. Tuo seinä on vakuuttava.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Vanha vai uusi?

Kuva Finnish Design Shopista.

Meillä kärsitään valaisinsyndroomasta. Se on sitä, että pitää valaisinvalintoja niin tärkeinä, että elää ikuisesti pimennossa, kun ei osaa tehdä merkittävää valaisinpäätöstä.

Sen olemme kuitenkin päättäneet, että keittiön katonreunaan tulevien spottien lisäksi keittiön ruokapöydän päälle tarvitaan valaisin tai jopa pari kolme valaisinta. Keittiöprojektin aikana olen ehtinyt harkita ko. paikalle noin kuuttakymmentäneljää eri vaihtoehtoa... Nyt olemme kuitenkin päätymässä siihen, että jos ja kun panostaa valaisimeen, kannattaa panostaa kotimaiseen klassikkodesigniin (juuri juttelin remppa- ja sisustusasioita pohtivan siskon kanssa, että valaisimissa on lähes vain halpa Ikea-linja tai sitten meneekin jo kalliimmaksi, ja jos maksaa enemmän, kannattaa harkita tarkasti).

Tällä hetkellä valaisinkisaa johtaa kirkkaasti Lisa Johansson-Papen valaisin, josta on kuva yllä. Olin jo melkein hakemassa sen kaupasta, kun yhtäkkiä aloin pohtia, olisiko kuitenkin parempi hankkia alkuperäinen eikä upouusi Pape... Vanhoja näyttää löytyvän netistä suunnilleen upouusien hintaan. Hmmm. Mitä tehdä? Onko parempi, ettei valaisin ole ihan priimakuntoinen mutta se on aito, vai se, että se on uutta tuotantoa, mutta moitteettomassa kunnossa (ja aitohan sellainenkin on)? Äh, kaikesta saa todella ongelman.

Olen katsellut valaisimia mm. Tomorrow's Antiques- ja Kaunis arki -liikkeiden sivuilta. Pitää ehkä jalkautua liikkeisiin, niin ehkä päätös vanhan ja uuden välillä syntyy.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Betoniseinä kohoaa

Ettei menisi ihan valittamiseksi, pitää heti kertoa, mikä eilen odotti kotona: puolivalmis laattaseinä. Oli tarkoitus maalata/laatoittaa vasta tasojen kiinnittämisen jälkeen, mutta koska tasoissa kestää, niin muutimme työjärjestystä. Jättilaatat, joista järjestin gallupinkin, ovat alkaneet kivuta seinälle!

Kuva on otettu lähes pilkkopimeässä, sillä keittiössä ei ole tällä hetkellä valaistusta. Mutta siinä missä moni muu saattaa nähdä tuossa vain ankeanharmaita jättilaattoja remonttisotkun keskellä, minä näin vaikka mitä. Puolivalmiista laattaseinästä tuli suorastaan ihmeellisiä fiiliksiä.

Ensinnäkin laatta vie hyvin pois ovien kodikkuutta ja luo mielikuvan jykevästä ravintolakeittiöstä, ovien ja seinän kontrasti on hyvä. Jostain syystä minulle tuli Frasier-sarja ja Frasierin asunto mieleen (älkää pyytäkö perustelemaan, tuli vain). Voin kuvitella kokkaavani tuossa punkkulasi kädessä ja jazz taustalla. Toiseksi savisementtilaatoissa on sellaista aitoa materiaalin tuntua, että päivänvalossa ne vievät ajatukset jonnekin Etelä-Eurooppaan ja auringonpaisteeseen, terrakotan maahan. Ei paha mielikuva sekään, vaikken olisi vanhaa oikeasti Provence-tyyppistä keittiötä missään nimessä halunnutkaan säilyttää. Rakastan savi- ja betonitöitä ja aurinkoa ja ajatusta välimerellisestä maaseutumaisemasta.

Niin että turha sanoa, että harmaa on tylsä väri ja tuollaiset laatat kuuluvat ulkoseiniin, laatathan ovat suorastaan mielikuvituksellisia!

Oikeasti keittiössä on jo vähän valoa, sillä alakaappien alle on asennettu Philipsin uudet Power led -spotit, oikein kivannäköiset. Niistä ja muista valoasioista juttua kuitenkin myöhemmin - kun kuvasin ledspottia pimeässä, lopputulos ei näyttänyt lampulta vaan ufolta.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Onneksi on ulkokeittiö

Kahden viikon keittiöremontti on nyt kestänyt lähes kaksi kuukautta, eikä loppua näy. Tällä hetkellä tilanne on sen verran sekava, etten viitsi paljastaa yksityiskohtia netissä ja yritän muutenkin olla ajattelematta remonttia (vaikka tuleehan sitä ajateltua lähes koko ajan). Voi äh ja grrr. Sanoinko jo, että onneksi emme ole koskaan ajatelleet rakentaa taloa...

Ja onneksi meillä ei syödä arkisin juuri iltaruokaa ja onneksi viikonloppuna voi laittaa ruokaa ulkona. Testasimme juuri, miltä maistuvat muurinpohjakanankoivet. Minusta mukavan rapeilta, miehestä liian rasvaisilta. Testit ja kehitystyö jatkuvat.
Ulkokokkailu on siitäkin kätevää, että se on miehen hommia. Minä istun penkillä Harvian savustinpöntön äärellä nauttimassa savun tuoksusta ja tulen rätinästä ja heiluttelen saapasta: koskas se ruoka on valmiina?
S:n innostamana minäkin toin lähes paleltuneen kesäkukan pihalta sisätiloihin. Nyt meillä kukkii olkkarissa kuin mummonmökin ikkunalla konsanaan! Pitää katsoa, josko jokin muukin kasvi kaipaisi lämpöhoitoa.