maanantai 11. lokakuuta 2010

Varmista kevään kukkaloisto

Niinhän mainoksissa juuri nyt sanotaan: on aika kätkeä kukkasipulit multaan.

Minä en ole ennen ollut lainkaan sipulikukkien ystävä. Etenkin tulppaanit ovat olleet minusta liian virallisia, tuovat mieleen leikkokukkakimput ja julkiset puistot. Narsissit taas ovat liian pääsiäiskoristemaisia ja keltaisia, krookuksetkaan eivät kiinnosta.

Kävi kuitenkin niin, että näin kesällä kuvan valkovihreästä Spring green -tulppaanista ja sairastuin äkilliseen tulppaaninhimoon. Kun tutkailin tulppaanien saatavuutta netistä, tuli samalla tilattua kaikkea muutakin, kuten yläkuva osoittaa. 

Kuinkas kävi? Sain Exotic garden -kaupasta kaiken muun haluamani paitsi ne valkovihreät ihanuudet! Ne oli myyty loppuun. Joten vietin sitten kokonaisen lauantaipäivän piilottamalla vanhan syreenin alle kaikkea muuta kuin juuri noiden käänteentekevien tulppaanien sipuleja.
Ensi keväällä syreenin alla siellä täällä kasvaa kirjopikarililjoja, kääpiötulppaaneja ja liilavihreitä Nigth Ridereita. Kylvin vähän esikkoakin ja jo aiemmin syreenin lähettyville pääsi muutama rusopäivänlilja.  Jos toteutus vastaa suunnitelmaani, kukkamaan pitäisi olla luonnollinen, kuin kukat olisivat ihan itse etsiytyneet syreenimetsään. Lisään kukkien sekaan keväällä varmaan kiviäkin (sokkelinreunusurakasta jäi yli satoja kiloja kiviä, joten niitä riittää kaikkialle), mutta nyt en jaksanut.

Ensi viikonloppuna suuntaan sipuleineni seuraavan istutusalueen kimppuun.

Oli kyllä varsin rentouttavaa tehdä pihatöitä hiljaisessa, pysähtyneessä syyshämärässä. Asumme niin rauhallisessa paikassa, ettei välillä kuulunut tuntikausiin kuin lintujen ääniä. Luksusta päästä lomalle omalla pihalla!
Tein myös ilahduttavan havainnon, että kärhö kiipeää kriikunapuuhun -projekti ei hyytynyt ainakaan alkuunsa. Kärhö ei yllä vielä puuhun asti, mutta se vihertää yhä vähän, eli säilyi hengissä siirron kukkakaupan poistolaarista meidän pihalle.

 Puussa on vielä muutama ruttukriikuna jäljellä. En jaksanut tänä vuonna tehdä kriikunoille muuta kuin popsia muutaman suoraan puusta, kun ei ollut keittiötäkään.
Kunpa kauniit, rauhalliset syyssäät vielä jatkuisivat!

2 kommenttia:

  1. Minulla on Spring Greeniä, ja se on aiwan ihanaa. Pihatyöt on kivoja, varsinkin jos niitä saa tehdä omassa tahdissa eikä veren maku suussa ennen kuin tulee ensilumi tai syysmyrsky tai pimeä tai... (painuu pihalle)

    VastaaPoista
  2. Ehkä mullakin on ensi vuonna Spring Greeniä, jos tilaan ajoissa. En nyt vain tiedä, mihin sitä sitten pistän, kun sille suunniteltu paikka on jo täynnä kaikkea muuta. :)

    Ja joo, oli kyllä hyvä ahertaa kiireettömästi. Silti oli sellainen olo, että miksi en ole aloittanut aiemmin ja miljoona asiaa jää tekemättä ja voi voi. Mutta ehkä se kuuluu kodin ja pihan juttuihin, mikään ei ole koskaan valmista ja se on hyvä se (paitsi että keittiö saisi kernaasti valmistua).

    VastaaPoista