perjantai 26. marraskuuta 2010

Vielä kerran keittiöremontti

Viimeinen kirjoitus aiheesta keittiöremontti: lopputulos ja projektin opetukset. Harmikseni marrasharmaassa räpsityt kuvat ovat jotenkin punertavia ja kyökki näyttää muutenkin autiolta, kun oikea ruokapöytä ja muut kalusteet ovat vielä löytämättä. Eikä keittiössä ole vetimiäkään, mutta niistä tulee siis rosteriset. Seli seli – eli asiaan.

Tässä on työpiste nro 1. Kaksi erillistä allasta on osoittautunut paremmaksi vaihtoehdoksi kuin kaksi vierekkäistä allasta. Tai miten sen ottaa... ennen katselin, kun mies kokkaa, mutta nyt huomaan, että minullekin löytyy tehtäviä oman työpisteeni luona. ;) Joka tapauksessa isot ja syvät altaat ovat hyvä juttu: niiden pohjalle mahtuu vaikka mitä. Aikeissa on ostaa Ikeasta pari mustaa pientä silikonivatia altaiden pohjalle, ne ovat kuin vara-altaita ja niihin voi vaikka jättää jotain kuivumaan. Altaiden päälle voisi myös hankkia leikkuualustat tai muut kannet, sitten saa likaiset tiskit piiloon ja lisää tasoa halutessaan.

Mustat Ylämaan graniitin työtasot ovat myös mieleiset. Niiden kanssa kävi vain vähän ikävästi, sillä ensin toinen työtaso oli väärin leikattu ja lopulta kumpikin on vähän liian kapea. Emme osanneet kysyä, eikä myyjä kertoa, että tason asennustapa vaikuttaa tason leveyteen. Jos meillä olisi tason takana laatta, saisimme lisää 5–8 mm. Sitten taso olisi täydellisen levyinen, nyt aavistuksen verran liian kapea – mutta niin vähän, ettei alettu enää tilaamaan uutta. Olemme hoitaneet tasoa vain vedellä ja toisinaan etikalla pyyhkimällä, hyvin pyyhkii (lähtee jopa kissojen tassunjäljet; aika helposti tasoihin kyllä jää pieniä jälkiä). Nyt tasot asennettiin ennen liesiseinän laatoitusta ja toisen tason taakse ei edes tullut laattoja.

Mitään viinikaappia eikä edes viinihyllyä meille ei pitänyt tulla, mutta tuli nyt kuitenkin tuollainen miniavohylly, kun keittiön mitat olivat sellaset, että jotain piti keksiä tuohon sivuun.

Suosikkikohtani keittiössä on tämä jo blogissakin usein näkynyt liesiseinä. Jämäkät laatikot antavat vaikutelman isosta lipastosta (laatikoiden sisällä on piilolaatikoita, nekin on jo havaittu hyväksi keksinnöksi) ja betonityyppinen seinä on vaan ihana. Laattojen suhteen saimme vinkin, että isot laatat kannattaa liimata, niin ne pysyvät varmemmin paikoillaan. Käsittelimme laatat myös suojasuihkeella. Se ei näy ollenkaan, mutta muodosti huokoiseen pintaan teflonmaisen kalvon, joka suojaa kosteudelta ja rasvalta. Yhden käsittelykerran pitäisi suojata vuosien ajan.
Kodinkoneista Smegin uuni ja liesituuletin ovat suosikkeja. Old school -tyyli on hauska ja sekin viehättää, että koneet toimivat vanhanaikaisesti napista vääntämällä. Jotenkin tuntuu, ettei kaikkialla pidä olla digitaalisia, potentiaalisesti sekoavia koneistoja, vaan mekaanisillakin pärjää.

Liesituulettimeen piti muuten tehdä jokin muutos huippuimurin takia. Koska tilasimme kodinkoneet keittiöfirman kautta, keittiömyyjä hoidatti asian, se oli kätevää – ja olisimmeko itse edes osanneet ajatella asiaa, en minä ainakaan... Muutenkin remontin aikana tuli jatkuvasti eteen sähkö- ja putkiasioita, joihin ainakaan minulla ei ollut mitään kantaa, kun en oikein edes ymmärtänyt, mistä puhutaan.

Pidämme myös keittiön valaistuksesta. Tuossa liesiseinän yläosassa kulkee iso valopalkki, joka kätkee sisälleen valospottien lisäksi sähhöjohtoja ja liesituulettimen putken. Keittiön kahdella muullakin reunalla on samanlaiset valoboksit katonrajassa, tosin litteämmät. Boksit on tehty mdf-levystä, liitoskohdat tasoitettu ja kaikki maalattu vaaleanharmaaksi.

Olen kuullut, etteivät kaikki keittiömyyjät enää suunnilleen suostu myymään halogeenispotteja, ledejä pitäisi olla. Ledien valokyky ei ole kuitenkaan vielä kovin hyvä, ei valon värikään, lisäksi ledspotit ovat kalliita. Meille laitettiin valobokseihin edulliset halogeenispotit (suoraan Prismasta!)  - niiden kanta on sellainen, että niihin sopii ledpolttimokin, sitten kun ledit ovat kehittyneet. Alakaappien alla on Philipsin power ledit eli uudet energiaystävälliset ledit; niiden ei tarvitsekaan valaista niin paljon kuin kattospottien, jotka ovat keittiön tärkein valonlähde.

Astiakaappi-jääkaappi-siivouskaappiseinä näyttää tältä, ei kovin erikoiselta. ;)

Olemme lopputulokseen tyytyväisiä, se lienee pääasia - keittiöstä tuli ajaton ja toimiva, kuten pitikin. Kunhan saadaan vielä sisustettua ja somistettua, kaikki on täydellistä! Suunnitteluun meni kauheasti aikaa, eikä vähiten siksi, että lopulta melkein kaikki keittiön osat ostettiin eri paikoista. Mielestäni se kuitenkin kannatti: keittiöfirmoissa ei ole erikoismaaleja eikä suurta laattavalikoimaa. Toisaalta esim. kodinkoneet eivät tulleet keittiöfirman kautta juurikaan kalliimmiksi kuin netistä tilattuina, joten oli helpompaa ottaa ne samaan pakettiin ovien ja runkojen kanssa.

Jos nyt tilaisin nuo ovet ja rungot uudelleen, tilaisin ne valmiiksi koottuina. Ison keittiön osiin meni yllättävän paljon kokoamisaikaa ja kun kaappipaketteja oli miljoona, ei heti käynyt ilmi, mitä puuttui  – ja varmaan kaikissa remonteissa jotain puuttuu aina ekasta kuljetuksesta. Jos kaapit olisivat saapuneet koottuina, suurimmat puutteet olisivat näkyneet heti.

Pahoittelen pitkää sepustusta, mutta ehkä ainakin minun itseni on joskus kiva lukea tämä uudelleen, kunhan rakennuspöly on laskeutunut... tai kun on aika alkaa suunnitella seuraavaa isompaa kodin muutosta.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Joulukalentereita

Kävin eilen Suomen museokauppojen yhteismyyjäisissä Kansallismuseossa. Valitettavasti tapahtuma ei ollut niin ihastuttava kuin etukäteen kuvittelin, vaan markkinahumua eli tungosta oli liikaa, enkä oikein edes nähnyt mitään.

Itse Kansallismuseon kauppa oli kuitenkin yhtä mukava kuin ennenkin. Kauppaan oli saapunut juuri mm. suuri määrä lasisia joulupalloja, mutta jätin ne katsomatta, siellä ne eivät kuitenkaan ole kissakodin koristeita. Lopulta ostin vain kaksi joulukalenteria.

Ensimmäinen menee siskonpojalleni, jonka joulukalenterivastaavaksi olen kummin ominaisuudessa julistautunut. Kalenterin malli on vuodelta 1955 ja kylänäkymä avautuu kolmiulotteisena. En viitsinyt taittaa kalenteria auki, kun se on kerran lahja.
Meille kotiin hankin tällaisen mustavalkoisen "aikuisten joulukalenterin". En tiedä lainkaan, mitä luukkujen takaa on odotettavissa, kai valokuvia. Joskus minulla oli Ateneumin rakennusta kuvaava kalenteri, jonka luukuista paljastui Ateneumin taidetta. Se oli hieno!

Joskus olisi hauska kehitellä joulukalenteri itsekin, mutta en tiedä, millainen se olisi, ja epäilen, ettei minulla riitä aktiivisuutta minään vuonna... Onneksi on valmiita kalentereita!

perjantai 12. marraskuuta 2010

Asetelmia

Keittiö on edennyt raivaus- ja siivousasteesta somistuksen puolelle, jihuu! Appivanhemmat ovat kohta tulossa viikonlopuksi, joten kyökki on pitänyt puunata edustuskuntoon. Koska se on vielä huonekalujen ja osin pienkoneidenkin suhteen vielä vaiheessa, olen keskittynyt perussiivouksen lisäksi siihen, että työtasoilla on kauniita asetelmia. Mies kyllä sanoi - ja olen periaattessa itsekin samaa mieltä - että tänne ei tule sitten mitään ylimääräistä. Mutta ei kai ylimääräistä voi olla olla...

Kauniiden keramiikka-astioiden kokoelma? Suurin osa on suursuosikiltani Anneli Sainiolta.
Pesuaineet kauniissa pulloissa? Siideripullossa on astianpesuainetta, suihkupullossa meidän kodin peruspesuainetta etikkaa. Ja alla itse tehdyt betonilättänät.
Vanhojen pullojen kokoelma jostain mummolan kätköistä? Emme kyllä sattuneesta karvaisesta syystä (kissat) koskaan polta noissa kynttilöitä, mutta jotain piti keksiä, kun yksi pitkä työtason pätkä on vielä ihan tyhjä lukuun ottamatta mikroaaltouunia, josta luovumme, koska se on ruma eikä sitä edes tule käytettyä. Pullot yrittävät tehdä mikronkyljestä kauniimman.
Omput itse Kiinasta asti raahatulla lautasella? Noita lautasia on enemmänkin ja aina kun näen ne, selkää alkaa pakottaa. Niissä oli todellakin roudaamista...
Paras asetelma syntyi kyllä keittiön ulkopuolelle, mutta en saanut siitä kelvollista kuvaa. Yksi keittiön ikkunoista aukeaa suoraan autotallikatokseen, eli maisema ei ole maailman kaunein. Laitoin ikkunan ulkopuolelle ikkunalaudalle pieniä sypressejä mustissa ruukuissa ja pari tuikkukippoa. Nyt katse kiinnittyy enemmän kasveihin kuin niiden takana olevan autoon ja kynttilät näkyvät sisälle kauniisti. Ulkotulet ovat muutenkin hyvä kissakodin vaihtoehto.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Keittiönmurusia

Sen ajan, mitä emme viikonloppuna viettäneet pihatöissä, ahersimme keittiössä. Miten ihmeessä olemme joskus selviytyneet koko talon muutosta, kun yhden huoneen kanssakin menee näin paljon aikaa? Onneksi aherrus on tuottanut tulostakin. Tarkalla zoomilla keittiöstä löytää jo pari suuurin piirtein järjestyksessä olevaa nurkkausta. Yläkuvassa on talon mukana tullut, keittiönnurkkaan sopiva lipasto. Se on tarkoitus joskus vaihtaa esim. jonkinlaiseen hyllykköön, mutta kelpaa toistaiseksi.

Bilbao-valaisin saatiin kattoon ja se yllätti iloisesti: valaisin heijastaa kauniin valorosetin kattoon. Kuten johdon solmusta voi päätellä, valaisin ei ole vielä aivan oikeassa paikassa. Siirretään se sitten, kun tiedämme joskus, millainen ruokapöytä keittiöön tulee.
Kaffipistekin on toiminnassa. Äiti on edistyksellinen bloginlukija. Hän oli huomannut, että haaveilen kMix-kahvinkeittimestä ja osti sen minulle synttärilahjaksi. Kahvinurkkaus muistuttaa muutenkin läheisistä, sillä sekä Muumi-kannu että Marimekon tarjotin ovat lahjoja ystäviltä. Olen laiska käyttämään kahvimyllyä, mutta se on niin hauska vekotin, että pidän sitä kahvijauheen säilytyspurkkina.
 Jos kääntää kameran, näkee mm. tällaista. Eli tovi vielä menee keittiönraivauksessa...

Jääpuutarhassa

Jos ilmaisen mielipiteeni talvesta kauniista, voisin sanoa, että en ole lumen ystävä. Kuuran ystävä sen sijaan olen: kuura teki viikonloppuna syysränsistyneestä pihasta kauniin satumaan.




Emme kuitenkaan ehtineet ihailla kauneutta juurikaan, sillä kuuran haihduttua piti keskittyä haravoimiseen. Enpä muista haravoineeni aiemmin raekuurossa ja pientä helinää kuunnellen. Maa oli täynnä rakeita ja pieniä jäähileitä, ja lehdet kilisivät haravoidessa vienosti. Hauskaa – mutta ensi vuonna aion silti olla vähän aiemmin liikkeellä. Osa pihan syystöistä on yhä tekemättä, mutta tällä viikolla on pakko pontevoitua niidenkin suhteen.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Syysyllätys


Kuka arvaa, mikä tässä kukkii keskellä marraskuun pimeyttä, vielä toistaiseksi olohuoneessa olevan keittiötarvikekasan keskellä, lähes heitteille jätettynä?

Paprika. Saimme sukulaisen paprikantaimen hoitoon juhannuksen tienoilla, eikä kukaan muista koskaan palauttaa paprikapoloa takaisin omaan kotiinsa. Näemmä se viihtyy meillä. Olin viikonloppuna hahmottavinani siinä nuppuja, ja nyt yksi kukka on jo auennut ja lisää on tulossa. Hämmästyttävää mutta hauskaa sinnikkyyttä.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Odotettu marraskuu


Poikkeuksellista, että marraskuun alkua tervehtii ilolla. Mutta tämä marraskuu on toiveikasta aikaa: keittiö tuli viikonloppuna vihdoin niin valmiiiksi, että pääsen viimeistään huomenna täyttämään kaappeja. Eikä viikonloppuisin tarvitse enää juosta rautakaupoissa! Se on melkein vieläkin parempi uutinen. 

Olo on niin vapautunut, että kävin ostamassa Teeteen petrolia Cacao-angoralankaa kaulahuivia ja ehkä myssyä varten. Kunhan keittiötavarat on siirretty mm. olkkarin lattialta, vaatekaapista ja vessasta oikeille paikoilleen, ehdin ehkä tehdä käsitöitä. Tai ommella ikuisuuden työn alla olleet koristetyynyt. Tai laittaa tauluja seinille. Tai mitä vain. :)

Toiveikkaan marraskuun tunnelmiin sopi sekin, että syysmyrkkylilja kukkii pihalla keskellä muuten harmaata ja nuutunutta maisemaa. Piilotin sen sipulit maahan vain kolme viikkoa sitten, enkä odottanut näin nopeaa kukintaa. Ihana yllätys! Toivottavasti ne kukkivat vielä ensi viikonloppuna, ja muistan ottaa kuvan päiväsaikaan.