perjantai 31. joulukuuta 2010

Kohti uutta vuotta


Hyvää uutta vuotta! Minulla ei ole tapana tehdä lupauksia vuoden vaihtumisen kunniaksi, mutta vuodelle 2011 minulla on monta toivetta ja haavetta... Aika moni liittyy kotiin ja pihaankin, toivottavasti edes joku toteutuu. :)

Kuva vihjaa yhdestä toiveesta, tai oikeastaan jo suunnitelmasta: jouluna meillä poltettiin kynttilöitä itse tekemieni sushilautasten päällä. Havahduin, etten ole tehnyt aikoihin savitöitä. Uudenvuodensuunnitelmiin kuuluu siis savityökurssi. Milloin ja miten, se on vielä selvittämättä.

Haluaisin myös tehdä enemmän (enemmän on kyllä melko kaunisteleva sana tuossa yhteydessä, kun en tee oikeasti ollenkaan) käsitöitä. Joskus nuorena ompelin itse villakangastakitkin, mutta nyt en ole tehnyt vaatteita ikuisuuksiin.... Luettuani tästä kirjasta olen ollut aivan pistoksissa. Ensi vuonna kyhäilen kyllä itse edes yhden kauhtanan!

(Toivottavasti aloitan aktiivisen käsityövuoden kuitenkin ompelemalla ne sohvatyynyt, joihin ostin kankaan jo viime keväänä. Paitsi etten voi, olen ehtinyt jo kadottaa kankaankin....)

torstai 23. joulukuuta 2010

Rauhallista joulua

Hyvää ja kodikasta joulua kaikille!

Meidän kodissa joulurauha on taattu sillä, ettei joulukoristeita ole juurikaan ja ne harvatkin on ripustettu kissantassujen ulottumattomiin, kuten takanpeltien säätökahvaan katonrajaan. Sieltä pienestä luukusta on livahtanut talvikeiju, joka unohti jääsukkansa... Tai riisui ne tarkoituksella, koska vaihtoi jalkaansa luistimet.
Pöllö ja kauris kokeilivat joulunviettoa takanreunuksella, mutta saivat eräänä yönä niin kopsahtavan lähdön ja pöllö lisäksi pesun kissankielelellä, että muuttivat vitriinikaapin suojiin.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Uusi Tuuli

Kävimme kattilanetsintäretkellä Iittalan ja Arabian tehtaanmyymälässä Arabianrannassa. Keittoastia-asia jäi vielä vähän auki, mutta löytyi maailman kaunein koriste. Tai hedelmävati. Tai salaattikulho. Tai mitä vain!

Hackman myi superedullisesti Tuuli-kulhoja, ostimme valkoisen. Brita Flanderin suunnittelema alumiini-Ceratec-vati on ollut välillä pois myynnistä, mutta nyt taas tuotannossa. Onneksi, sillä Tuuli on kaunis jo sellaisenaan, ja löytyy sille varmasti käyttökin. Suunnittelin jo joulun aatonaattoillaksi saksanpähkinä-sinihomejuustosalaattia...

tiistai 14. joulukuuta 2010

Uusi asukas

Nukkekodissa asuu nyt minikissa - huovutettu, harmaa (tietenkin!) ja varsin pystyhäntäinen tapaus. Sain ihanan lahjan ystävältä. Olinkin ajatellut, että nukkiksessa on oltava kissa-asukas, mutta hyvää ei ollut tullut vastaan. Tämä ON hyvä. Kissa viettää nyt joulua nallen kanssa olkkarissa, mutta muuttaa myöhemmin keittiöön. Hänelle on tietysti hankittava oma kuppikin. Ja muut tarvikkeet... Onko kukaan nähnyt minikokoista kissanvessaa missään? :)

Ruokasaliin tuli myös jotain eläimellistä, arvoveistos eli Pentikin poro.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Lukunurkkaus


Vuosien epäkohta korjattu: ensin olohuoneeseen sohvien väliseen nurkkaukseen saapui Hayn pöytä pöytä ja viikonloppuna valaisin sen päälle. Lukutoukan kotona voi vihdoin lukea olkkarin sohvalla loikoillen jopa talvisaikaan. Oli sitä odotetukin.

Olin aika vaikeaa löytää sopiva valaisin. Maailmahan on täynnä toinen toistaan kauniimpia valaisimia, mutta etenkin pöytälamput ovat usein sellaisia, etteivät ne valaise juuri ollenkaan tai eivät ainakaan muuta kuin alaspäin. Markslöjdn Lysvikin kupu on kääntyvää mallia ja valaisimeen käy 40 W:n lamppu: lukutesti on jo suoritettu ja kyllä näki lukea (olohuoneen katossa on neljän halogeenin spottilamppu).

Hintavertailu muuten kannattaa: tämä valaisin maksoi Stokkalla 20 euroa enemmän kuin K-raudassa!

Kuvasa näkyvät myös kotimme toistaiseksi ainoat joulukoristeet, rautalankajoulukuusi ja keramiikkakarhu. Laitoin pari muutakin koristetta esille, mutta yön pimeydestä kuului KOPS, ne joutuivat karvatonttujen käsittelyyn. Aion tutkailla joulukoristevalikoimaa taas viikonloppuna ja katsoa, jospa siellä kuitenkin olisi jotain kissaturvallista.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Hyvää joulunalusaikaa!

Hyvää itsenäisyyspäivää ja kaunista joulunalusaikaa! Huomasin, että nukkekotini valmistui tasan vuosi sitten, eikä siellä olekaan sitten tapahtunut oikein mitään - paitsi tänään, kun nukkekoti siirtyi jouluaikaan.

En päässyt pienen joulukranssin ohi, mutta nukkekodissani ei ole ulko-ovea... Kranssi koristaa siis ruokasalin kynttelikköä.
Se ei ole tässä ruokasalissa kovin kummallista, sillä yhdessä tuolissakin kasvaa ruusu.
Olohuoneen peuranpää sai suuremman kranssin rusetteineen. Lisäksi kaikkialle ilmestyi joulupaketteja ja lahjarasioita.
Haluaisin viettää joulua kuin nalle, takan ääressä nojatuolilla köllöttäen.
Minipakettien sisällä on vielä minimpiä paketteja. Mutta milloin takkaan laitetaan puita ja kipinäsuoja? Olisi jo aika!

Niin. Piti siis käydä Kansallismuseon nukkekotinäyttelyssä ja sen jälkeen museokaupassa ja joutua korkean minikuumeen valtaan. Nukkis on siis ollut valmis jo vuoden! Korkea aika aloittaa seuraava miniprojekti! Olisikohan se kasvihuone, kahvila, keramiikkapaja, kirjasto, ompelimo.... Ideoista ei ole ainakaan pulaa. Kuulin muuten ikävän uutisen, että Euro Minis -tuotesarjan valmistaminen lopetetaan. Minun nukkekotini kaikki ovet ja puuvalmiit kalusteet (muutamat ihan valmiitkin kalusteet) ovat tuota sarjaa, joten seuraavasta projektista, oli se mikä vain, ei tule enää ihan samaa tyyliä. Toivottavasti edes ovien ja muiden rakenteiden kohdalle tulee hyvä korvaava sarja.


perjantai 3. joulukuuta 2010

Pikkuisia unelmia

Kai kaikki ovat kuulleet tärkeän uutisen: Kansallismuseossa on avautunut nukkekotinäyttely? Näyttelykäyntiä odotellessa olen virittäytynyt tunnelmaan tutkimalla näyttelystä kertovaa kirjasta Unelmien kodit (Jouni Kuurne, SKS 2010).

Olenkin oppinut uutta minimaailmasta. Ensinnäkään nukkekodit eivät olleet ennen - kuten eivät nytkään, mineilyhän tuntuu olevan lähinnä aikuisten naisten harrastus - lasten juttuja, vaan 1700- ja 1800-luvun nukkekaappien kerrotaan jopa kuvastaneen "elämää laajemmin ja sellaisiltakin osin, joita ei pidetty lasten silmille sopivina". Harmi, ettei kirjassa kerrottu tarkemmin, millaisia nämä paheelliset kaapit olivat. Sen sijaan mainittiin, että 1800-luvun puolivälin jälkeiset nukkekodit eivät enää heijastaneet maailmaan yhtä todellisuuspohjaisesti kuin varhaisemmat minimaailmat.

Kaikenlaisia minimaailmoja sitä kyllä löytyykin! Olen ollut sitä mieltä, että on hauskempaa, että nukkekoti on esim. rakennettu tavalliseen kaappiin eikä ole oma itsenäinen talonsa. Enpä panisi kuitenkaan pahitteeksi, jos saisin näin taidokkaasti tehdyn ja kauniin pienoistalon.

Kelpuuttaisin omaan nukkikseeni myös jugenduunin, ehdottomasti juuri jugendin vihreän. Olen alkanut miettiä, miten sellaisen voisi väkertää itse.
 Kirjassa on esitelty muitakin miniatyyrimiljöitä kuin koteja. Tässä on nukkesairaala.
Jotkut kirjan esittelemistä nukkekaapeista kuulostavat epätodellisen hulppeilta. Hollannista tunnetaan 1600-lukulainen, arvatenkin arvohenkilölle kuulunut "nukkekammio", joka on "aikuisen aarrekammio, jossa on mm. aitoja signeerattuja öljymaalauksia". Minun pahvilaatikoista kyhäämälläni talokehikolla on vielä vähän matkaa tuollaiseen!

Muita pikkuisia juttuja. Joulukalenterista tuli pari ekaa päivää kirkollisia hahmoja,
 mutta tänään kaksi lammasta. Kivaa!