perjantai 3. joulukuuta 2010

Pikkuisia unelmia

Kai kaikki ovat kuulleet tärkeän uutisen: Kansallismuseossa on avautunut nukkekotinäyttely? Näyttelykäyntiä odotellessa olen virittäytynyt tunnelmaan tutkimalla näyttelystä kertovaa kirjasta Unelmien kodit (Jouni Kuurne, SKS 2010).

Olenkin oppinut uutta minimaailmasta. Ensinnäkään nukkekodit eivät olleet ennen - kuten eivät nytkään, mineilyhän tuntuu olevan lähinnä aikuisten naisten harrastus - lasten juttuja, vaan 1700- ja 1800-luvun nukkekaappien kerrotaan jopa kuvastaneen "elämää laajemmin ja sellaisiltakin osin, joita ei pidetty lasten silmille sopivina". Harmi, ettei kirjassa kerrottu tarkemmin, millaisia nämä paheelliset kaapit olivat. Sen sijaan mainittiin, että 1800-luvun puolivälin jälkeiset nukkekodit eivät enää heijastaneet maailmaan yhtä todellisuuspohjaisesti kuin varhaisemmat minimaailmat.

Kaikenlaisia minimaailmoja sitä kyllä löytyykin! Olen ollut sitä mieltä, että on hauskempaa, että nukkekoti on esim. rakennettu tavalliseen kaappiin eikä ole oma itsenäinen talonsa. Enpä panisi kuitenkaan pahitteeksi, jos saisin näin taidokkaasti tehdyn ja kauniin pienoistalon.

Kelpuuttaisin omaan nukkikseeni myös jugenduunin, ehdottomasti juuri jugendin vihreän. Olen alkanut miettiä, miten sellaisen voisi väkertää itse.
 Kirjassa on esitelty muitakin miniatyyrimiljöitä kuin koteja. Tässä on nukkesairaala.
Jotkut kirjan esittelemistä nukkekaapeista kuulostavat epätodellisen hulppeilta. Hollannista tunnetaan 1600-lukulainen, arvatenkin arvohenkilölle kuulunut "nukkekammio", joka on "aikuisen aarrekammio, jossa on mm. aitoja signeerattuja öljymaalauksia". Minun pahvilaatikoista kyhäämälläni talokehikolla on vielä vähän matkaa tuollaiseen!

Muita pikkuisia juttuja. Joulukalenterista tuli pari ekaa päivää kirkollisia hahmoja,
 mutta tänään kaksi lammasta. Kivaa!

3 kommenttia:

  1. Tuolla on kyllä pakko käydä. Näin muuten lapsuudessani Tanskan matkallamme juuri samantyyppisen kuninkaallisen nukkekodin, jossa oli taiteilijoiden maalaamia miniatyyriöljytauluja, marmoripylväitä, kultaiset valtaistuimet ja mm. pieni kultainen lelutykki. Tykki oli siis nukkekotikokoisen lapsen lelun kokoinen.

    VastaaPoista
  2. On tosiaan pakko mennä! Minua arveluttaa näyttelyssä vain se, että varmaan taannun neljävuotiaaksi ja vaan vikisen ihastuksesta enkä suostu lähtemään kotiin ennen kuin saan kaikki nukkekodit itselleni. :) Ruusu, tuo tanskalainen nukkekoti kuulostaa aika hulppealta!

    VastaaPoista