torstai 3. helmikuuta 2011

Riku Cajander: Luontopiha

Kyllä se nyt on niin, että fiksu kotipuutarhuri säästää itseään ja on hyvä eläimille, eikä suunnittele liian säntillistä ja niukkaa tai kurinalaista (lue: vaativaa) pihaa. Niinpä meidänkin piha saa muuttua ensi kesänä nurmikkolättänästä pörrien, perhosten ja muidenkin eläinten keitaaksi – ainakin haaveissani, mutta toivottavasti ainakin osin myös oikeasti.

Olen lähtenyt ideoimaan pihauudistuksia muutaman luottokirjan kanssa. Vuosi sitten hankkimani Saila Roution Oman pihan suunnittelu on ollut usein luettavana, ja Riku Cajanderin Luontopiha on se, johon kasvipäätökset viime kädessä perustan. Tämä monipuolinen ja vakuuttava tietokirja on saanut minutkin vakuuttumaan, ettei kasveja kannata valita vain esteettisin perustein eikä edes hoidollisin, vaan luonnollisin. Onneksi ne luonnollisimmat kasvit ovat usein myös niitä helppohoitoisimpiakin.

Cajander siis kertoo kirjan alaotsikon mukaisesti ympäristöystävällisen pihan ja puutarhan suunnittelusta. Mukana on esimerkkejä rehevistä, luonnonmukaisista puutarhoista.


Kasvit on jaoteltu tyypeittäin. Tässä esimerkki koristekasvisivuilta (minua kyllä viehättävät enemmän kauniit – ja kaikki kasvithan ovat kauniita – hyötykasvit kuin koristekasvit).


Mukana on tuttuja ja erikoisempiakin kasveja. Tässä kuvassa näkyvä syyssyrikkä oli minulle uusi tuttavuus, joskin luettuani Cajanderin kirjasta, että se on maailman paras perhoskasvi, olen huomannut siitä mainintoja muuallakin.


Harvoin tietokirja saa niin intoilemaan, mutta olen ihan tämän kirjan fani, enkä keksi mitään moitittavaa! Kauniita kuvia monenlaisista puutarhoista, pihapiirin eläintenkin esittelyä, kompostointivinkkejä ja mikä parasta, sellaisessa muodossa olevaa ympäristö- ja kasvitietoutta, että maallikkokin sitä ymmärtää. 

Lopuksi pieni palopuhe: Toivottavasti mahdollisimman moni piha- ja parvekepuutarhuri löytäisi tämän kirjan. Etenkin kaupunkilaispuutarhurien kannattaisi lukea se, sillä jos kaupunkipihoilta ei löydy pölytettäviä kasveja  tai suojan tarjoavia pensaita, niin mistä sitten? Ja kyllä kaupungissakin tarvitaan niin kasveja kuin eläimiä.

Riku Cajander: Luontopiha – ympäristöystävällinen piha ja puutarha. Minerva, 2010.

3 kommenttia:

  1. Tuo onkin loistava kirja, ja olen iloinen, että moni on löytänyt sen. Erittäin tärkeä näkökulma, joka (valitettavasti) on monelle tontinomistajalle täysin uusi. Meillä on vallalla aikamoinen kivetty laatta & parturoitu nurmikko & siistit havukasvit -pihakulttuuri. Paasaajia tarvitaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä, näkyi olevan lähikirjastossa menossa, mutta yritän tavoittaa ennen kevättä!

    Mulle tuli noista kuvista vaan heti jatkokysymys mieleen: kasviystävällinen piha, eläinystävällinen piha = lapsiystävällinen piha??

    Kouluikäiselle varmasti onkin, mutta taaperosta en tiedä. Ei sillä, että meidän erämaastamme ehtisi tuollaista rönsyilevää keidasta kovin nopeasti tullakaan:) Mutta kiitos vielä vinkistä, paneudun tähän heti kun saan käsiini!

    VastaaPoista
  3. Saila, ehkä se vähitellen muuttuu, toivotaan ainakin. Sen mitä olen katsellut mökkitarjontaa, niin tosi monella öäkilläkin on raivattu esim. ihana niitty nurmikoksi - miksi?? Siksi, että saisi hermoilla ruohonleikkuusta vapaa-ajan asunnollakin? ;)

    Amma, ammattilainen osaisi tietenkin vastata paremmin, mutta... En usko, että puista, pensaista tai runsaista kukkapenkeistä on lapsille haittaa, päinvastoin, lapsethan pitävät luonnosta. Ehken valitsisi mehiläis- ja kimalaiskasveja ja jättäisin muutenkin myrkyllisimmät kasvit pois, mutta esim. perhoskasveista olisi varmasti iloa paitsi perhosille myös pienillekin lapsille. Luulen, että kasveja hankalampia puutarhassa ovat taaperoiden kannalta esim. portaat ja kalliot tai vaikka vesi. Tsemppiä suunnitteluun! Onneksi kirjoissa ja siemenluetteloissa on aika tarkkaa tietoa, jos kasvi on myrkyllinen tai esim. erityisesti pistävien pörrien mieleen.

    Kunhan olen itse päättänyt, mitä kaikkia "luontokasveja" meille tulee, niin laitan listaa tännekin.

    VastaaPoista