perjantai 29. huhtikuuta 2011

Keväistä viikonloppua!



Syreeni näyttää jo tältä. Jos sataisi välillä, olisi seurauksena varmasti oikea viherräjähdys. Oi kevät!
Ruusukin on herännyt unestaan.


Ihanissa, onnea ja energiaa antavissa, silmuissa on sekin hyvä puoli, että Photoshop tekee niistä kevättaidetta.

Ei ollut muuta asiaa kuin näyttää silmukuvia vappuviikonlopun kunniaksi. Toivotan hyvää, iloista, rentouttavaa vappua! Otin juhlan kunniaksi vapaapäivän, ja pian lähdemme ihmettelemään saariston kevättä.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Kirjallisen puutarhan alku







Meidän pihalla on nyt Peter Pan.

Suurkiitokset Anonyymille, joka vihjaisi kirjallista puutarhaa koskevan kirjoitukseni yhteydessä, että on olemassa patjarikko Peter Pan. Se, tarkemmin Saxifraga x arendsii 'Peter Pan', löytyi ihan Prisman Kesäpiha-myymälästä ja pääsi jo maahankin, mehitähden ja hopealangan väliin. Toivottavasti istutusaika ei ollut liian aikainen!

Parempi kuva sekä tarkempaa tietoa kasvista löytyy esim. Viherpeukaloilta.

Kirjallisen puutarhan ensimmäiset ostokset, Franz Kafka -daalianjuurakot eivät ole osoittaneet elonmerkkejä, vaikka ovat jo mullassa. Ei se mitään, vaikka daaliat ovatkin ihastuttavia. Pääasia että on kokeiltu ja pääasia, että noista juurakoista kasvoi ainakin ajatus kirjallisesta puutarhasta. Olen nimittäin lukenut nyt muutaman viikon ajan siemen- ja taimiluetteloita kirjalliselta kantilta ja löytänyt jo muutamia muitakin kirjallisia kasveja. Listaan niitä jossain vaiheessa kuvien kera tänne blogiinkin. Toistaiseksi listani on perin ruusuvoittoinen. Koska en halua lisää ruusupuskia pihamaalle, luulen, että kirjallinen puutarhani elää lähinnä kirjallisena ilmiönä eli kirjoittelen kasviennimiä muistiin, mutta en pyri haalimaan kaikkia kirjakasveja pihallemme. Kynäkataja olisi kyllä hieno lisä kirjoittajan ja lukijan puutarhassa!

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Maalilla on väliä


Esimerkki siskoyhteistyöstä: yksi sisko antaa vanhat, valkoiset, homepilkkuiset ulkokalusteensa kierrätykseen. Toinen sisko maalaa ne. Kolmas sisko saa ne parvekkeelleen.

Minä olin tuo maalari, eivätkä kalusteet ole vielä päätyneet siskon parvekkeelle vaan ovat hujan hajan meidän pihalla. Oli kiva maalata, vaikka tällä hetkellä olenkin töissä toinen käsivarsi turkoosina!

Odotan hyvin kiinnostuneena, miten kalusteet selviävät lasittamattomalla parvekkeella. Olin mukana maaliostoksilla ja pätevän tuntuinen myyjä neuvoi, että ulkokalusteet kannattaa maalata ikkunamaalilla: se kestää tuulta, sadetta ja liikuttelua, ikkunanpokia ei maalata joka vuosi.

Olemme luovaa ja villiä sukua, sillä maalin sävyksi valikoitui vuosi sitten varastoa maalatessa naurattanut Tikkurilan turkoosi, joka sopii luovalle seikkailijalle.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Kukkakausi alkoi!

Oi, miten ihana pääsiäisviikonloppu! Lumi suli vihdoin (pienellä avustuksella) pihalta ja kaikki päivät kuluivatkin puutarhatöissä. Tai lähinnä puutarhatöissä: Lisäksi kävin pitkästä aikaa pyöräilemässä ja päätin, että pyöräilen tästä lähin aina ja kaikkialle. Lisäksi kävi kolme kertaa vieraita, maalasin ulkokalusteita ja keittiön sisustaminen edistyi, mutta päähuomion vei kuitenkin se, että oli lämmintä ja kaunista saattoi olla hellevaatteissa pihalla.


Pakko se on uskoa, että talvi on taas päihitetty: syreenin juurella kukkii jo valkovuokko.


Meidän pihan eka kukka oli kuitenkin tänä vuonna tällainen. Ehdin napata siitä kuvan torstaina - perjantaina joku oli jo käynyt syömässä sen. On se hyvä, että me ihmiset näemme vaivaa, jotta pupuilla ja peuroilla olisi monipuolinen ruokavalio.


Syreenin juurella kukkii pian muutakin.


Mutta kauheasti pihalla ei vielä erotu uutta kasvua, paitsi läheltä katsottuna. Pihatyötkin olivat pikemminkin kunnostavia kuin uudistavia. Siistittiin ruusupuskan alusia, möyhittiin varovaisesti kukkapenkkejä, tänään leikkasin alas suuren lumimarjapensaan. Pensaan kato oli ainoa konkreettiselta tuntunut toimenpide, vaikka kökinkin joka päivä tuntikausia pihalla: sen sentään huomaa, kun maisemasta katoaa jättipuska. Muuten tuntui, ettei aherrus näkynyt missään. Olisi kauheasti huvittanut jo laittaa kaikkea uutta kasvamaan, mutta on  kuitenkin vielä huhtikuun loppu... Ystävän tuomat yrtitkin jäivät vielä sisätiloihin, ja pihan somistaminen oli lähinnä sitä, että uudistushimossani kävin siirtelemässä kiviä ympäriinsä.


Kävin myös juttelemassa naapurin kanssa ja kerroin, millaista uutta oleskelu- ja istutusaluetta olemme kaavailleet pihallemme. Kaivuu-, -rakennus ja -istutustyöt alkavat toukokuussa. Jännittävää! 

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Vain ulkokäyttöön

En ole koskaan ollut erityisen suuri leikkokukkien enkä esim. kukka-asetelmien ystävä. Sen jälkeen, kun muutimme pellolle metsänreunaan, olen kai ostanut neljä kertaa kukkia kotiin. Tuntuu hullulta tuoda kukkia luonnon keskelle, talvellakin.

Muutama viikko sitten olohuone kuitenkin kukki hetken ajan narsisseja ja tulppaaneja. Ensin oli hauska seurata nuppujen aukeamista, mutta pian huomasin, että minä ja narssissit emme sovi samaan taloon: lueskelin yhden illan narsissin tuoksussa ja niiskutin sen jälkeen kaksi päivää allergialääkkeistä huolimatta.


Narsissi säi lähtöpassit ulos. Se oli hyvä ratkaisu, sillä siellä se kukkii edelleen ja myös monet hyönteiset ovat iloinneet siitä.
Sisätiloissa pysytellyt tulppaani ei ole yhtä hyvävointinen. Aion kierrättää sen sipulit kukkapenkkiin ja katsoa, josko niistä kehittyy jotain ensi keväänä.

Tästä lähtien meillä katsellaan kukkia vain pihalla tai kuvissa. Tulee kissoillekin vähemmän mullansörkkimiskohteita.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Kevättiittejä

Olen saanut lopullisia todistteita hulluudestani: viikolla valitin kovasti, kun kaikissa muissa blogeissa jo haravoitiin ja meillä on vaan lumista ja vetistä. Eilen koin suurta rikkaruohojenkitkemishimoa! Tähän on tosiaan tultu.

Hillitsin kuitenkin itseni, etten kitkisi pikkuisia kevättiittejäkin tai vahingoittaisi niitä. Kävin vain vähän poistamassa tai möyhimässä ilmavammaksi istutusaluiden ruoho- ja lehtikatteita. Samalla tarkastin kaikki pihan kasvit, tai ne, jotka jo pystyi tarkastamaan.

Lopputulos: raparperi ei ole vielä herännyt kevääseen eikä yhden maksaruohon heräämisestä ole varmuutta, mutta muuten kaikki on selvinnyt talvesta. Viime syksyn kykkimiset eivät menneet hukkaan, sillä kaikkialla on tiittejä.
 En vielä tiedä, mitä tiittejä ne ovat, joten elämme jännittäviä aikoja. Mikä puhkeaa ekana kukkaan, ja missä?
Tiittien ohella näkyy muutakin vihreää, ihan vähän mutta tasaisesti kaikkialla. Tästäkään kasvista en muista, mikä sen pitäisi olla, mutta se selvinnee - jos ei muuta, niin katsomalla viimevuotisia muistiinpanojani. Peikonpähkinäpensaissa ja syreenissä on jo vähän pullottavat silmut ja kivikkomaassa kasvaa hentoa, muutaman sentin korkuista suloista vauvaruohosipulia. Jee!

Vähemmän jee on se, että kissat oppivat sittenkin tonkimaan parsaistutuksia, mutta siitä lisää myöhemmin. Seurailen parsantaimia hetken ja kerron sitten, miltä ensiaskeleet parsanviljelijänä ovat tuntuneet....

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Oman maan herkkuja


Tai ainakin toivottavasti tulevia omaan maan herkkuja.

Vietin viikonloppuna monta tuntia siemenpusseja ja -luetteloita tutkien ja multapussien ja turveruukkujen seassa hyörien. Selvitin ensin, mitä kaikkea sitä onkaan viime aikoina tullut tilattua ja pistin sitten esikasvamaan kaikkea yrteistä ja perennoista parsantaimiin. Ensi kesänä meillä ollaan omatoimisia ja omavaraisia! Tai jos ei olla, niin ainakin on yritetty.


MInulla on ajatuksena, että keittiön erkkeriin tulee ikkunan eteen senkki (jota ei tunnu löytyvän, mutta joka on nyt korvattu väliaikaisvirityksillä) ja sen päälle paljon kasveja. Ja vain syötäviä kasveja.


Teepensaan siemen on näin suuri! Siemeniä piti liottaa (alkuun) lämpimässä vedessä vuorokausia ennen kylvöä.


Chiliä, jalapenoa, pensasbasilikaa... En oikein enää edes muista, mitä kaikkea keittiön ikkunalta nyt löytyy.


"Hieman" jäi kylvöhommia kevääksi, kesäksi ja syksyksikin.


Tällaistako se on se puutarhahulluus? Onneksi useiden hullujen tavoin en kärsi itse hulluudestani yhtään.

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Enneunia?

Varoitus: tämä kirjoitus saattaa antaa omituisen kuvan meidän perheestä.

Kerron kuitenkin viimeöisistä unistani, sillä ne liittyvät asumiseen. Jos ne olivat enneunia, tästä blogistakin tulee aivan erilainen.

Ensimmäisessä unessa olimme miehen kanssa tutkimassa vanhaa taloa, jonka olimme aikeissa ostaa. Ränsistyneen puuhuvilan ullakko oli lähes sortunut, eikä lattiaa ollut jäljellä kuin osin. Ryömin unessa pitkin paljastunutta lattiakehikkoa ja suunnittelin, miten yläkerta kunnostetaan. Talo oli täynnä romua ja veimme sitä välillä ulkona olevalle jätelavalle. Sitten huomasimme kosteusvaurion ja aloimme selvittää kuntotarkastusten tekijän numeroa.

Aika pitkällä siis oltiin talokaupoissa, mutta heräsin tässä kohdin.

Sitten näin unta, jossa olin jo aivan varmasti muutamassa maalle. Tulevan kotini sijainti ja ulkoasu jäi hieman hämäräksi, mutta kuljeskelin ympäriinsä keskustelemassa eläintenkasvattajien kanssa siitä, mitä eläimiä maatalooni tulisi. Muistan käyneeni tutustumassa lehmiin ja silittäneeni unessa vasikan päätä. Vasikka kiehnäsi kättäni kovin kissamaisesti, mutta päädyin lehmien sijasta valitsemaan lampaita ja aaseja. Talon pihalle oli tulossa kaniaitaus.

Ei ihan jokaöisiä unia tällaiset. Kun kerroin niistä aamulla miehelle, hänellä oli vain yksi kommentti: "Etsi meille maatila Somerolta." (Ajoimme viime syksynä Someron läpi ja mies kiintyi seutuun.)

En ole etsinyt. Vielä.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Kevätpuutarha-messuilla

Vietin perjantaina muutaman tunnin Helsingin Messukeskuksessa Kevätpuutarha-messuilla. Olin ajatellut mennä messuilemaan tänäänkin, etenkin jos messuilla olisi ollut jotain miehellekin näytettävää.

Ei siellä ollut, eikä sinne mennä tänään. Liekö kyse siitä, että olen käynyt ko. messuilla monena peräkkäisenä vuonna, mutta jotenkin en löytänyt sieltä mitään erityisen kiinnostavaa tänä vuonna. En ostanut mitään, mutta napsin joitakin valokuvia ja keräsin pinon esitteitä. Esitteissä keskityin erityisesti pihanrakennustuotteisiin. Messuilla oli pari minulle ennestään tuntematonta pihakivien nettikauppaa, ja niiden yhteystiedot kiinnostavat aina. Lisäksi haalin siemenluetteloita, ikään kuin niitä ei jo olisi ollut pinokaupalla kotona.

Messuosastoista suosikkini oli Puutarha Tahvosten osasto. Siellä oli ihanaa runsautta ja oikean puutarhan tuntua.
 Muuten mallipuutarhat eivät oikein iskeneet. Liian säntillistä ja liian lasimurskaista.
Säntillisyyden sijasta olen viime vuosina alkanut mieltyä enemmän kaareviin muotoihin. Ne tuntuvat rennommilta ja luonnollisemmilta pihamaalle.
 Itämainen puurtarha.
Tässä mallipuutarhassa huomioni kiinnittyi ensin saniaisiin, mutta sitten piti mennä kurkkaamaan, mitä harmaata niiden takana kökkii.
Vähän kuin meidän kissat! Heillä on usein tällainen ilme, kun pitäisi lähteä ulkoa sisälle. Miksei huhtikuusta lokakuulle voisi asua ulkona?
Erikoisinta messuantia edusti opiskelijoiden parvekesuunnittelukilpailussa esillä ollut goottiparveke. Se mahtaisi kerätä ohikulkijoiden katseita!
 Toisella kisaparvekkeella oli söpöt sandaalit.
Jonain vuonna muistan nähneeni messuilla suihkulähteitä ja mm. kivisen nuotiopaikan. Nyt tämä oli suunnilleen "monimutkaisinta" messuantia. Tahdon hienot messuosastot takaisin!

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Se on sitten kevät!

Tänään on kylvetty vaikka mitä esikasvamaan kesäksi. On selattu puutarhalehtiä ja haaveiltu ja huokailtu. On oikeastaan tehty vuoden ekat puutarhatyötkin, kun suojasimme maasta sojottavat tulppaanin alut jäniksiltä, kauriilta ja toivon mukaan vähän kylmältäkin. Eilen olin Kevätpuutarha-messuilla ja sieltäkin riittäisi asiaa... Mutta nyt ei malta keskittyä asiaan, kun oli niin ihana ensimmäinen KEVÄTPÄIVÄ ja pitkästä, pitkästä aikaa ulkoilessakin oli mukavaa.

Tämän hakkaajasilppurin voi nähdä talvellakin, mutta eipä oltu nähty häntä koskaan työssään ihan oman kodin lähellä.

Ja miten sininen taivas, täydellinen päivä!

Kun tänään katseli ylöspäin, tuli jo melkein kesäinen olo.
Vaikkei maassakaan mitään vikaa ollut. Tämä pieni rinne on etelään ja siellä näkyi jo paljon lupaavaa: vihreitä metsämansikan lehtiä (onkohan se ikivihreä vai voiko se jo vihertää?) ja mm. kevään eka perhonen! Ja hienosti saalistava, jyrsijää heittelevä kettu, mutta senkin voi nähdä talvellakin.
Tämä oja oli vielä muutama päivä sitten lumen peittämä, mutta nyt siellä virtasi ja solisi. Kävin tarkastamassa tilanteen aamu- ja iltapäivällä, ja jo muutama tunti oli edistänyt kevättä selvästi.
Ja IIK, omalta pihalta löytyi ensin yksi tällainen pieni piippi ja sitten, kun tarkemmin katsoi, vaikka kuinka monta. Tuntui, että ne sekä lisääntyivät että kasvoivat huimasti päivän mittaan - toivottavasti se ei ollut toiveajattelua.

Oli niin lämmintä, että terassikausikin korkattiin. Kuten näkyy, meillä on silti kaikesta keväthuumasta huolimatta aika paljon lunta... Olen silti toiveikas, että ensi viikonloppuna kaikki on toisin ja voidaan vaikka telttailla omalla pihalla. ;)
Jämälumesta huolimatta: oli jo aikakin, kevät on täällä!

torstai 7. huhtikuuta 2011

Vihreää, vihreää!

Näissä kuvissa nyt ei ole mitään katsomista, eivätkä ole kovin kauniitakaan... Mutta totta se on: meidän pihan kivikkomaalta on sulanut lumi ja sen alta on paljastunut jo vähän vihreää. Vihreää!


Edessä on jännittävä kevät: nouseeko tuolta vielä havujen peittämältä alueelta mitään ja jos nousee, tunnistanko a) oikeat kasvit rikkaruohoista, b) sen, mitä oikeita kasveja sieltä nousee. Onneksi tein syksyllä muistiinpanoja.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Kesätaidetta


Tein Tukholmassa myös taideostoksia. Suomalainen tai ainakin suomea sujuvasti puhunut Annu Cullblad myi Vanhassa kaupungissa hauskoja paksulle (luultavasti käsin tehdylle) paperille maalattuja tauluja. Oli sammakoita ja kissoja, mutta minuun vetosivat ötökät, leppikset ja kärpäset. Näitä öttiäisiä ei voi katsoa ajattelematta kesää!

Sur ja pör. Time flies - ja kohti kärpäsaikaa, onneksi. :)

Terveisiä ja tuliaisia Tukholmasta


Pienelläkin matkalla on suuri virkistävä vaikutus! Parin päivän piipahdus Tukholmassa toi varsin mukavaa vaihtelua ja toimi myös hyvänä kevään aloituksena. Tukholmassa ei ollut enää lunta, ja jäätkin olivat lähdössä kovaa vauhtia. Varsinaisia kaupunkikuvia ei tullut juuri otettua, mutta tässä todistusaineistoa jäänlähdöstä ja siitä, miten kätevästi Tukholman kaupunki on hoitanut lintujen talviruokinnan.


Tuliaisiakin tuli ostettua... melko paljon ja kaikki vain itselle. ;) Tässä osa hankinnoista. Pieniä peltiämpäreitä myytiin kolmen setissä, ja hankin setin yrttiviljelyä varten.


Ämpäristä kurkkasivat tässä kuvassa paremmin näkyvät yrttisakset. Niiden mukana tuli siemenpussi. Ja jotta kaikki olisi kunnossa viljelyksiä varten, ostin myös taimitikkuja (ämpäreitä, saksia tai tikkuja ei tietenkään saa Suomesta...)


Värittömyydestään huolimatta myös nämä lintukoukut ovat keväisiä ja iloisia. Saa nähdä, pääsevätkö linnut keittiöön, makkariin vai kylppäriin.


Söpö taloavaimenperä tarttui mukaan puolihuomaamatta... Kirjainleimasinsetti oli pakko hankkia, sehän on minulle hyvin tarpeellinen kirjoittajan työkalu.


Aion kyllä laittaa sen esille näin, leimasinpuoli ylöspäin. Leimasinsetti on hauska jo nyt, mutta kunhan saan joskus oman työpisteen kotiin, siitä tulee täydellinen piste iin päälle tuohon pisteeseen.


Mm. leimasimet ja peltipurkit ovat Granitista. Miksei sitä ole Suomessa? Tahtoo peltitörppöjä, kaikkialle ja joka koossa!