sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Kevättiittejä

Olen saanut lopullisia todistteita hulluudestani: viikolla valitin kovasti, kun kaikissa muissa blogeissa jo haravoitiin ja meillä on vaan lumista ja vetistä. Eilen koin suurta rikkaruohojenkitkemishimoa! Tähän on tosiaan tultu.

Hillitsin kuitenkin itseni, etten kitkisi pikkuisia kevättiittejäkin tai vahingoittaisi niitä. Kävin vain vähän poistamassa tai möyhimässä ilmavammaksi istutusaluiden ruoho- ja lehtikatteita. Samalla tarkastin kaikki pihan kasvit, tai ne, jotka jo pystyi tarkastamaan.

Lopputulos: raparperi ei ole vielä herännyt kevääseen eikä yhden maksaruohon heräämisestä ole varmuutta, mutta muuten kaikki on selvinnyt talvesta. Viime syksyn kykkimiset eivät menneet hukkaan, sillä kaikkialla on tiittejä.
 En vielä tiedä, mitä tiittejä ne ovat, joten elämme jännittäviä aikoja. Mikä puhkeaa ekana kukkaan, ja missä?
Tiittien ohella näkyy muutakin vihreää, ihan vähän mutta tasaisesti kaikkialla. Tästäkään kasvista en muista, mikä sen pitäisi olla, mutta se selvinnee - jos ei muuta, niin katsomalla viimevuotisia muistiinpanojani. Peikonpähkinäpensaissa ja syreenissä on jo vähän pullottavat silmut ja kivikkomaassa kasvaa hentoa, muutaman sentin korkuista suloista vauvaruohosipulia. Jee!

Vähemmän jee on se, että kissat oppivat sittenkin tonkimaan parsaistutuksia, mutta siitä lisää myöhemmin. Seurailen parsantaimia hetken ja kerron sitten, miltä ensiaskeleet parsanviljelijänä ovat tuntuneet....

4 kommenttia:

  1. Teillä on kevät jo pitkällä. Meillä vielä lumikasoja sen verran, että puutarhahommat rajoittuu ekojen silmujen kuvaamiseen. Aivan liian märkää, jotta voisi mitään tehdä.

    Tuo tiitti-sana on mulle aivan outo, mistäpäin lienee kotoisin?

    VastaaPoista
  2. Ooh, teillä vihertää jo! Meillä ei juurikaan elonmerkkejä pihalla ole. Ellei sitten kasvihuoneen rungon rakentumista sellaiseksi voi sanoa. Mutta siis viherryspuolella on aika hiljaista.

    Syreeni on meilläkin hieman kevään merkkejä osoittanut, mutta vielä vain saa olla pipo päässä pihalla, kun tuuli saa voimaa järven selältä. Kyllä se kesä sieltä varmaan kuitenkin tulee....

    VastaaPoista
  3. Hei Elämäni matkat ja Susanna, kommenteista päätellen en ole sittenkään vielä ainoa, joka ei ole päässyt haravoimaan tai rikkaruohojen kimppuun! ;) Mutta kyllä se kevät vielä tulee kaikkialle. Itse onnistuin paikantaamaan myöhään sunnuntai-iltana pienen pioninalun; kun eilen tulin töistä, samalla paikalla ei ollut enää yhtään lunta, vaan sen sijaan monta kurkkaavaa pionia. Ooh!

    Kasvihuoneen rungon rakentuminen on mitä parhain kevättyö!

    Ja tiitti-sana ei taida olla oikeaa suomea ollenkaan, mistä lie minulle tarttunut. Kuitenkin sitä käytetään lähipiirissänikin, tai ainakin kaikki ovat ymmärtäneet, mistä tiiteistä höpisen.

    VastaaPoista
  4. Minä luulin että tiitti on Jennin keksimä :-) Eräs toinen blogiystäväni puhuu piipoista tai piipeistä, vai mikähän se taas oli.
    Oi että, keväällä onkin ihanaa siivota pihalla kun kaikki on vielä niin siistiä ja kasvu vähäistä. Sitten kesäkuun puolella rikkaruohot kasvavat jo niin kohisten ja joka puolella, ettei niiden kanssa enää jaksa neuvotella. Keväällä kitketyt kukkapenkit pysyvät paljon siistimpinä koko kesän ajan!

    VastaaPoista