tiistai 31. toukokuuta 2011

Kissa kiipesi seinälle



...tai yrittää ainakin. Tilasin Extrafilmiltä peräti 90 x 120 cm:n kokoisen canvastaulun itse kuvaamastani kissantassukuvasta. Taulu oli yllätyslahja miehelle ja kyllä hän hämmästyikin, mutta onneksi positiivisesti. Vaikka paremman kuvaajan ja kameran avulla olisi saatu kenties hienompi tassutaulu, niin oli kuulemma hyvä, että siinä on meidän kissat ja olen ottanut kuvan itse. Taulu on kyllä luonnossa yllättävän hieno (hienompi kuin tuossa kuvassa), vaikka itse sanonkin. Se on tarkoitus laittaa yläkertaan tässä lähiaikoina (ehkä noin miljoonan seinälle kiinnittämistä odottavan taulun kanssa).

Tassumallit eivät ole onneksi olleet kiinnostuneita taulusta, joten se on saanut olla rauhassa olkkarin lattialla. Kuvassa näkyy myös osa Hannu Palosuon maalausta, jonka hankimme viisi vuotta sitten häälahjaksi saaduilla rahoilla. Tuolloin olimme vastikään muuttaneet tänne suureen ja aika tyhjään taloon ja päätimme, että ostamme aina hääpäivänä taidetta. No, ekana vuosipäivänä muistettiin ostaa, romantiikka ja traditiot eivät ole meidän perheen vahvinta aluetta... Nyt sitten päätin tempaista, kun kerran näiden vuosien aikana meille oli ilmestynyt pari karvakaveriakin. Minua ei kauheasti haittaisi, jos jonain hääpäivänä olisi syytä kissanpentutauluun, aasitauluun tai lammastauluun!

maanantai 30. toukokuuta 2011

Kutsumaton ruokavieras





Eipä tarvitse enää ihmetellä, miksei komeamaksaruoho ole tänä keväänä ollut ollenkaan komea. Sain ikkunan läpi kuvattua todistusaineistoa, että meillä käy maksaruohoa rakastava ruokailija.

Itse asiassa ruokailijoita oli kaksi. Kun avasin ulko-oven, ne loikkasivat vain läheisen pensaan taakse piiloon ja kurkistelivat minua sieltä hyvin ilkikurisina.

Eihän se, että vieressä on monta peltoa ja yksi vaivainen kaupungin keskuspuisto, tietenkään voi näille kulinaristeille riittääkään!

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Vaikea harrastus


Ensin kukkauutisia: sireenin alla kukkineet kääpiötulppaanit ja valkovuokot ovat jo lakastuneet, mutta nyt siellä on peräti kaksi tällaista kaunokaista. Syksyllä kyllä piilotin maahan kuusi tai kahdeksan kaunokaisen sipulia, mutta myyrät lienevät nauttineet kaunista ruokaa...

Suurikin tulppaanimäärä olisi saattanut jäädä havaitsematta tänä viikonloppuna, koska meillä on tehty kovasti töitä.

Ensin mitattiin ja mallattiin.


Sitten kaivettiin, raahattiin, aseteltiin ja ladottiin. Uuden yrtti-perenna-ties minkä maan ulkoreunaksi tulee matala vuolukivimuuri.


Kahden päivän raatamisen jälkeen muuri saatiin suht koht valmiiksi, mutta se on vasta murto-osa uutta aluetta. Sieltä puuttuvat esim. vielä liuskekivet - ja mikä työ pitääkään tehdä, ennen kuin ne voidaan asentaa kaltevalle pihallemme... Huomaa alanurkan pienen pieni kissatarkastaja: hänen kokonsa kertonee, minkä kokoisesta kivilastista on kyse (16-neliöisestä).


Tällä hetkellä olo ei ole edes väsynyt mutta onnellinen, vaan vain väsynyt mutta väsynyt. Mietin kädet vapisten ja otsasuoni pullottaen kiviä raahatessani, että ainako sitä pitää tehdä kaikki suo, kuokka ja Jussi -tyylillä eli ihan itse. Mies, tuore ja hyvin onnellinen moottoripyörän omistaja, taas esitti arvionaan: "Moottoripyöräily on tosi helppo harrastus verrattuna näihin sun puutarhatouhuihin."

Mutta lopussa kiitos seisoo. Loppujen lopuksi juuri itse tekeminen on kaikista hauskinta ja palkitsevinta. Ja kun kivet on saatu paikoilleen, niin ne ovat siinä ikuisesti. Sitten lupaan vapauttaa miehen ja mopon omille teilleen ja huolehtia itse kylvöistä ja istutuksista!

perjantai 27. toukokuuta 2011

Kapteenin pöydässä


Eräs jokakeväinen homma on nyt hoidettu: ulkokalusteet on pesty ja öljytty. 

Pari vuotta sitten öljysin pöydän vahingossa kalusteöljyn sijasta tiikille tarkoitetulla laivaöljyllä. Pinnasta tuli niin hyvä, että siitä lähtien laivaöljyä on käytetty tarkoituksellisesti ja koko kalustoon. Meillä ei näy merta mailla halmeilla, mutta pihakalusto on kuin kapteenilla konsanaan.

Muuten terassilla ei ole vielä mitään kesäsomistuksia, paitsi kattoon ripustetut koristelinnunpöntöt. 


Ei niitä somistuksia ehdittäisi ihaillakaan, eikä noilla tuoleillakaan tule varmaan kauheasti istuskeltua lähiaikoina. Kirjoittelin juuri kissablogin puolella, että nyt meillä on vihdoin tuhansien kilojen liuske- ja muurikivierä pihalla ja edessä on siis todella työteliäitä aikoja. Toivon, että uusi muurikivillä reunustettu istutusalue on valmis vielä tämän kasvukauden aikana!

Toivon myös, että kykenen kirjoittamaan vielä maankaivuu- ja kivenraahausviikonlopun jälkeen. Viime vuoden sokkelikiviurakasta muistan lähinnä sen, että kivipäivän päätteeksi ryömin viime voimillani sisälle, söin makkaraa suoraan paketista, nostin jomottavat jalat seinälle - ja heräsin aamulla. Me omakotiasukkaat osaamme nauttia kesästä.

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Kirjoituskilpailu kasviharrastajille

Kuva: Substral


Harvoin tulee laitettua ihan samaa juttua kahteen blogiin, vaan nytpä laitan, kun sain eilen tiedotteen, joka liittyy oikeastaan enemmän tämän blogini aihepiiriin kuin lukemiseen ja kirjoittamiseen.

Siis:

Substral haastaa bloggaajia Rakas kasvitarinani -kirjoituskilpailuun,
jossa bloggarit voivat voittaa 200 euron tuotekassin puutarha- ja kukkalannoitteita.

Kaikki haasteeseen osallistuvat bloggaajat osallistuvat samalla julkiseen
Rakas kasvitarinani -kirjoituskilpailuun, jonka pääpalkintona on 500 euron Substral-tuotepaketti. Blogien lukijat voivat osallistua julkiseen kirjoituskilpailuun.

Näin osallistut kirjoituskilpailuun:

- Lue Rakas kasvitarinani -kirjoituskilpailun ohjeet (http://www.substral.fi/rakaskasvitarinani).
- Lähetä kirjoituksesi julkiseen kirjoituskilpailuun ja julkaise kirjoituksesi myös blogissasi.
- Inspiraatiota voit hakea kirjailija Mari Mörön Vapaasti versoo -puutarhablogista (http://www.vapaastiversoo.fi/).
- Bloggarikilpailu alkaa 1.6. ja päättyy 15.7.2011.
- Bloggarikisan voittajan valitsee Mari Mörö (bloggarien palkinto 200 €) ja voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti 1.8. mennessä.
- Julkinen Rakas kasvitarinani -kisa päättyy 15.7. ja sen voittaja julkistetaan syyskuussa.
- Lisäksi bloggarien tulee 31.5. mennessä ilmoittaa mahdollisesta kisaan osallistumisestaan meilaamalla osoitteeseen anja.kuoppa(AT)acsanafor.fi yhteystietonsa (puhelinnumero ja osoite).
  

Vähän monimutkaisen oloisen säännöt ennakkoilmoittautumisineen, mutta saatan osallistua, ovathan sekä kukat että kirjoittaminen lähellä sydäntäni. Luulen kuitenkin, että sain kisatiedotteen siksi, että kirjoitin juuri Mari Mörön hauskasta ja kiinnostavasta puutarhaesseekirjasta Vapaasti versoo.

En tiedä, osallistunko, ja jos, niin miten – kirjablogin puolelle tuli jo mainio ehdotus, että voisin ilmoittaa kisaan kissamme, he kun ovat bloggareita ja pitävät puutarhan tonkimisestakin kovasti. :) 

tiistai 24. toukokuuta 2011

Uusi lempiväri


Jostain syystä en ole sitten lapsuuden pitänyt keltaisesta väristä, en vaatteissa, kotona enkä edes kukissa. Niinpä en aluksi ihastunut ollenkaan, kun ilmeni, että hyvin tummien ja hyvin vaaleiden tulppaanien ohella pihallemme meinaa puhjeta punakeltaisiakin tulppaaneja - kyseessä ei ollutkaan niin mustavalkoinen kukkasipulisekoitus, kun syksyllä sen ostaessani luulin.

Nyt tulppaanit ovat avanneet nuppunsa ja yllättäen juuri nuo punakeltaiset ovatkin suosikkejani. Käyn tuon tuosta katsomassa niitä ja etenkin kurkkaamasa niiden sisälle:


Valkoiset tulppaanit ovat ehkä kauneimpia, mutta eivät kiinnostavimpia.


Tummat ovat upeita, sillä ne näyttävät kirkkaassa auringonpaisteessakin lähes mustilta, niin tummanpunaisia ne ovat.



Nyt olisi kiva tietää tarkemmin, mitä kukkia nuo ovat. En tiedä niistä mitään muuta kuin että joku Prismasta ostettu sipulisekoitus se oli... Pitänee mennä ensi syksynä vertailemaa kukkasipulipusseja.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Kasvimaita siellä täällä


Unelma on toteutunut: omalla ikkunalla kasvaa itse tehdyssä betoniruukussa itse siemenestä kasvatettua cayennea!


Eletään niitä aikoja, jolloin naapurille huikataan pihalla törmätessä, että ei meinaa päivät riittää, ja sitteen taas kiiruhdetaan omiin toimiin. Vuorokauteen pitäisi saada lisätunteja, tai ainakin pitäisi olla lomalla.

Kaiken ruohonleikkuun, kitkemisen ja muun perushomman lisäksi meillä on tehty viime aikoina viljelystöitä. Aiemmin esikasvamaan laitetut chilit ja yrtit kasvavat nyt keittiön ikkunalla tällaisena asetelmana. Tai ainakin toivon, että ne kasvavat; ikkunalautakasvatuksessa taimista tuli niin pieniä, hentoja ja surkeita, ja osa kuolikin - muistin taas, miksen ole tähän joka kevät ryhtynyt.



Mutta jos nämä toistaiseksi hengissä olevat rehut pysyvätäkin hengissä, seuraus voi olla vehreä keittiönikkuna. Jos ei muu auta, aion täyttää pelti- ja betoniastiakokoelmani vaikka kaupan valmisyrteillä. Minulla on visio siitä, että meidän keittiönikkunalla kasvaa paljon kasveja ja ne kaikki ovat syötäviä. Piste.



Mitä sitä ei tekisi pensasbasilikan eteen? Vaikka söisi chilipapuja. Ostin Bionan luomuchilipapuja ja muita tuotteita vain siksi, että saisin kivalta näyttävän istutustusastian. Onneksi pavut olivat hyviä, mutta saman sarjan linssit ovat vielä testaamatta.


Myös ulkona on kasvimaa. Kiukkuilin aikani, etteivät uudelle kasvimaalle tarkoitetut kivet tule ikinä ja meidän koko sato myöhästyy. Sitten sain ahaa-elämyksen ja vietimme eilen tovin jos toisenkin haalien ruukkuja, täyttäen niitä mullalla ja tunkemalla siemeniä multaan. Tänä kesänä olisi tarkoitus nauttia mm. oman maan punasipulista ja mansikkapinaatista.

Kun vielä saisi ne lisätunnit vuorokauteen, kaikki olisi oikein hyvin!

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Mennään apilatarhaan

 ...tai yritetään ainakin.

Yläkuvassa ei ole suinkaan kyse siitä, että kas, joku on unohtanut ajaa nurmikon kriikunapuiden ympäriltä. Kyse on siitä, että joku on ruohoa leikatessaan muotoillut meille uuden, tulevan apilatarhan.

Jätin osan nurmikosta ajamatta ja kylvin sinne vielä uutta valkoapilaa jo kasvavan lisäksi. Tai kylvin ja kylvin: en kääntänyt maata enkä lisännyt multaa, mutta hakkasin nurmeen haralla reikiä (tässä vaiheessa jouduin kertomaan naapureillekin, mitä olen tekemässä), viskoin apilatarhan alueelle siemeniä ja olen kastellut alueen jo pariinkin otteeseen. Näin puutarhakirjassa kuvan apilaa kasvavasta nurmikosta, jonne oli vielä aseteltu pari peilipalloa. Näytti kauniilta ja vielä luontoa ajatellen hyödylliseltäkin.


Istutin viime syksynä kriikunoiden juurelle kärhöt. Kun oikein tihrustaa, saattaa huomata, että kyllä sieltä maasta jotain kurkkaa tänäkin keväänä.


Jos hyvin käy, tämä kukinta vaihtuu jossain vaiheessa tummanvioletinsinisten kärhöjen kukintaan. Onneksi emme ole hävittäneet kriikunapuita, vaikka ne ovat olleet muutamaankin otteeseen sahausuhan alla!

Itse asiassa olen suunnitellut kriikunoiden ympärille kokonaan uutta istutusaluetta, kuin pientä puistoa. Apilapelto on siitäkin hyvä, että sillä voi vähän kokeilla, miltä näyttäisi, jos tuossa nurkassa pihaa olisi istutuksia. Huomasin myös apila-aluetta rajatessani, että siitä tuli ihan erimuotoinen ja -kokoinen kuin olin ajatellut ennen puuhaan ryhtymistä. Kannatti siis testailla eikä ruveta heti kunnon kaivuutöihin (ja niitä kaivuuhommia on muualla pihalla niin paljon, että tuon alueen uudistaminen jäänee syksyyn tai hamaan tulevaisuuteen).

Saa nähdä, tuleeko apilamaasta pupujen ulkoilmaravintola. Hyötykasvisyhdistys piti viime kesänä jänikset loitolla Annalan viljelmistään, kun kylvi viljelypalstan reunoille apilaa. Jänikset jättivät hyötykasvit rauhaan ja tyytyivät apilaan - aikamoinen hyötykasvi sekin siis.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Uroteko


Oloni on nyt yhtä pollea kuin tällä linnulla, jonka hankin pihan koristukseksi eilen. Tänään nimittäin selvisi, että me ollaan tosiaan sankareita kaikki: sain tänään, vajaan kuuden vuoden omakotiasumisen jälkeen, ensimmäistä kertaa itse ruohonleikkurimme käynnistymään. Uusi kansalaistaito siis hallussa! Olen tyytyväistäkin tyytyväisempi, sillä oikeasti pidän ruohonleikkurin lykkimisestä, ruohontuoksusta ja jopa bensankärystäkin, mutta siitä en ole pitänyt yhtään, etten ole saanut konetta itse päälle. On raivostuttavaa, turhauttavaa ja nöyryyttävää, kun joutuu pyytämään miehen apua, kun oma käsi on muka liian lyhyt, heikko ja hidas kiskaisemaan käynnistysnarusta.

Vaan ei ole enää. Tekniikka on nyt hallussa. Haluan oman veneen narusta käyntiin kiskaistavalla perämoottorilla.

Minun piti jopa ottaa ruohonleikkurista kuva, mutta ei minusta sentään yhden onnistuneen itsenäisen käynnistysoperaation takia vielä ihan äijää tullut. Kun tulin sisälle, huomasin kuvanneeni ruohonleikkurin sijasta kaikkea sitä, mitä olin ihaillut pihalla ruohonleikkurin kanssa kulkiessani.




Vanhat kriikunapuut ovat selvinneet taas yhdestä talvesta. Uroteko sekin.

Nyt alkaa myös paljastua, mitä kaikkea viime syksynä maahan piilottamastani tulppaaninsipulisekoituksesta löytyy. Hyvin tummaa ja vaaleaa, kuten pitikin, mutta myös vähän keltaista, voi ei!

maanantai 16. toukokuuta 2011

Intialainen sisustuslehti

Mies kävi jokin aika sitten Intiassa työmatkalla ja muisti, että minulla on tapana ostaa ulkomailta sisustuslehtiä tai pyytää niitä tuliaisiksi, jos en ole itse reissussa mukana. Olin itse unohtanut koko perinteeni, mutta onneksi mies oli parempimuistisempi, sillä oli mielenkiintoista saada tuliaisiksi huhtikuun 2011 Living etc, India edition.

Päällisin puolin lehti muistutti kovin brittiversiota.




Esitellyt tuotteet olivat ehkä aavistuksen värikkäämpiä kuin eurooppalaisessa modernin sisustamisen lehdessä, mutta en tiedä - ehkä vain kuvittelen niin, koska tiedän, että lehti tulee Intiasta.




"Entisöity nähtävyys" -jutusta huomaa, että nyt ollaan jossain kaukana.



Mutta muuten siis erityisemmin ei huomannut. Osa jutuista esittelikin eurooppalaisia shoppaus- ja matkakohteita. Intialaisia koteja oli mukana vain pari, eikä niiden tyyli vaikuttanut erityisen intialaiselta. Moderni on modernia sielläkin.



Vielä pari yksittäistä kuvaa. Tämä sänky ei täyttäne feng shui -määräyksiä ("Älä nuku palkin alla."), mutta on ihan hauska viritelmä.



Ja näin rouhean seinän vieressä kirjoittelisin mielelläni.

Nyt mies onkin Hollannissa. Pitääpä heti tekstata ja pyytää tuliaislehti!

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Protolaatikko

Tänä kesänä osa pihamme hyötykasveista tulee kasvamaan puulaatikoissa. Testilaatikko on juuri tehty.

Minä suunnittelin, mies nikkaroi ja minä vahasin. Laatikko on tukevaa tekoa ja muutenkin hyvä, mutta liian korkea. Seuraavat boksit saavat olla yhden laudan verran matalampia.

Idea on suoraan tästä kirjasta.


Kirjassa on jos mahdollista vieläkin huolettomamman oloinen, isoreikäinen ja kanaverkolla tilkitty istutuslaatikko, jossa kasvaa yrttejä sivustakin. En halunnut ihan näin ilmavaa mallia, koska meidän bokseissa ei ole tarkoitus kasvattaa "sivukasveja". Kanaverkkoakaan ei laitettu, koska lautojen raot ovat niin kapeita. Aiomme vuorata laatikot sanomalehdellä ennen mullan lisäämistä.

Kevään kukkasaldo


Meidän pihalla ja pihasuunnitelmissa on tapahtunut viime aikoina vaikka mitä, mutta se ei ole näkynyt blogissa asti. On ollut bloggarin kannalta huonoja, suorastaan painajaismaisia aikoja: Ensin viime viikolla, juuri kun olin aikeissa kuvata pihamaata, katosi kamera. Sitten kuvat epäonnistuivat. Sen jälkeen Blogger sekosi eikä antanut tehdä päivityksiä. Vaan tänäänpä tuleekin kaksi postausta peräjälkeen. Ja jos edes osa puutarhasuunnitelmistamme toteutuu, lähiviikkoina tulee paljon puutarhajuttuja. Odotamme pihalle esim. tuhansien kilojen kivilastia uutta oleskelu- ja istutusaluetta varten... Ja kotona keittiön somistaminen on edennyt, siitä kuvia alkavalla viikolla.

Vaan nyt kukkasia. En ymmärrä: vasta oli lunta maasta ja nyt ensimmäiset kukat, valkovuokot ja kääpiötulppaanit, ovat jo melkein kuihtuneet. Onneksi on tullut muuta tilalle.


Kivikkomaa on oikeastaan kauneimmillaan tähän aikaan vuodesta. Keltatyräkki (?) kukkii, samoin kissanminttu. Muuten kivikossa kasvaakin vain mehikasveja, mäkimeiramia ja vähän ruohosipulia. Olkoon niin - oregano saa tänä kesänä rehottaa miten tahtoo, ja oikeastaan se onkin aika hauskan näköistä tummanpunaisten mehitähtien kanssa.




Lisää kukkia on tulossa: kaikkialla on nuppuja. Jättilaukkaa on meillä vähän siellä sun täällä. En edes muista, missä on liilaa ja missä valkoista, mutta pianhan se selviää.


Monista nupuista en edes muista, mille  ja millaiselle kasville ne tarkalleen kuuluvat. Jännittävää!


Ilokseni melkein kaikki kasvit ovat selvinneet talvesta. Esimerkiksi viime vuonna hankkimani japaninjättililja suoriutui ensimmäisestä talvestaan, vaikka se olikin kovin kylmä.


Myös äidiltä syksyllä saadut pionit ovat lähteneet hyvin kasvuun.


Maasta kurkkaa myös esim. korianteria. Vaikka se on yksivuotinen, se on itse siementänyt itsensä kaksivuotiseksi.


Ainoa kasvi, joka ei varmasti selvinnyt talvesta, on minttu. Lisäksi viime vuonna istutetut havut ovat kovin vähäneulasisia ja muutenkin melko huonovointisen oloisia. Tiettyjä kasveja ei ole ilmaantunut ollenkaan, kiitos myyrien! En sitten ostele mitään erityisupeiden tulppaanien sipuleita ensi syksynä... Enkä ole myöskään varma, ovatko kaikki syyskylvöt onnistuneet. Kevät on vielä niin alussa, etten ole ihan varma, mitkä kukkapenkistä kurkkaavat pienet vihreät kasvinalut ovat rikkaruohoja, mitkä sinne tarkoitettuja kasveja. Kesäkuun alkuun mennessä lienen viisaampi. 

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Koivuisia juttuja



Jos viimeksi oli vain punaisia hetkiä, niin tämä on sitten ollut koivuviikonloppu.

Pihahommien lomassa on nautittu koivunmahlaa! Toisin kuin eräät muut bloggarit, meillä tuota terveysjuomaa ei valutettu itse suoraan puusta, vaan ostettiin Eat & Joy Maatilatorilta. Mahlan terveysvaikutuksien ja silkan uteliaisuuden lisäksi ostopäätökseen vaikutti kaunis pullo (josta en saanut kaunista kuvaa), sille löytyy jatkokäyttöäkin. Kyseinen, raikas ja hyvä,  juoma on nimeltään Nordic Koivu, ja siitä löytyy lisätietoa täältä. Yleistä tietoa ja kotitekoisen mahlajuoman ohje taas löytyy täältä.

Mahla maistui siis raikkaalta ja sopisi ihan jano- tai ruokajuomaksikin, joskaan sitä ei suositella ainakaan aluksi nautittavan kovin suuria määriä. Itseäni jännitti saanko siitepölyallergikkona siitä oireita, vaikken juuri koivulle allerginen olekaan. Aluksi en saaanut, mutta nyt aamulla silmäni olivat vetiset ja punoittavat kuin koivuallergikolla konsanaan.

Joillekin koivuille on käynyt huonosti. Ne ovat joutuneet naapurin traktorin raahaamiksi ja pötköttelevät melkein meidän pihalla. Piti napata niistäkin kuva, sillä kiitos tulevan uuden asuinalueen, täällä ei enää vuoden päästä ehkä riehuta moottorisahan ja traktorin kanssa.

Onneksi koivunlehdet puhkeavat varmasti ensi keväänäkin! Olen katsellut niitä kovasti viime päivinä.

Ensinnäkin ne ovat niin kauniita ja ehkä keväisintä maailmassa.

 Toiseksi olen viime päivinä törmännyt mm. koivugraavatun kalan sekä koivunlehtishampoon ohjeeseen. Molemmat ovat jääneet kutkuttamaan mieltä: tuota pitäisi kokeilla.
Aionkin siis käydä keräämässä nuoria koivunlehtiä ja pistää niitä pakkaseenkin tulevia ruoka- ja muita kokeiluja varten.
Äitienpäivän kunniaksi pari yksinäistä valkovuokkoa on eksynyt terrasille kukkimaan. Hyvää äitienpäiväsunnuntaita kaikille, myös kissojen ja muiden eläinten mammoille. ;)