sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Vaikea harrastus


Ensin kukkauutisia: sireenin alla kukkineet kääpiötulppaanit ja valkovuokot ovat jo lakastuneet, mutta nyt siellä on peräti kaksi tällaista kaunokaista. Syksyllä kyllä piilotin maahan kuusi tai kahdeksan kaunokaisen sipulia, mutta myyrät lienevät nauttineet kaunista ruokaa...

Suurikin tulppaanimäärä olisi saattanut jäädä havaitsematta tänä viikonloppuna, koska meillä on tehty kovasti töitä.

Ensin mitattiin ja mallattiin.


Sitten kaivettiin, raahattiin, aseteltiin ja ladottiin. Uuden yrtti-perenna-ties minkä maan ulkoreunaksi tulee matala vuolukivimuuri.


Kahden päivän raatamisen jälkeen muuri saatiin suht koht valmiiksi, mutta se on vasta murto-osa uutta aluetta. Sieltä puuttuvat esim. vielä liuskekivet - ja mikä työ pitääkään tehdä, ennen kuin ne voidaan asentaa kaltevalle pihallemme... Huomaa alanurkan pienen pieni kissatarkastaja: hänen kokonsa kertonee, minkä kokoisesta kivilastista on kyse (16-neliöisestä).


Tällä hetkellä olo ei ole edes väsynyt mutta onnellinen, vaan vain väsynyt mutta väsynyt. Mietin kädet vapisten ja otsasuoni pullottaen kiviä raahatessani, että ainako sitä pitää tehdä kaikki suo, kuokka ja Jussi -tyylillä eli ihan itse. Mies, tuore ja hyvin onnellinen moottoripyörän omistaja, taas esitti arvionaan: "Moottoripyöräily on tosi helppo harrastus verrattuna näihin sun puutarhatouhuihin."

Mutta lopussa kiitos seisoo. Loppujen lopuksi juuri itse tekeminen on kaikista hauskinta ja palkitsevinta. Ja kun kivet on saatu paikoilleen, niin ne ovat siinä ikuisesti. Sitten lupaan vapauttaa miehen ja mopon omille teilleen ja huolehtia itse kylvöistä ja istutuksista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti