tiistai 28. kesäkuuta 2011

Rentunruusuja

Kuten aina viimeistään tähän aikaan kesästä, rikkaruohot, heinät ja luonnonkukat ovat vallanneet ruusupuskan. Mutta ei se mitään. Kun eilen katselin ruusuja ilta-auringossa, punaisten nahistuneiden ruusujen ja valkoisten pitsimäisten kukkien yhdistelmä toi mieleeni jotain mummolamaista, ainakin pitsiverhot ja punaiset kukat mummon ikkunalla. Tai hieman erikoisemmin, mustalaisromantiikkaa.

Vai mitä?



Joukossa on vielä joitakin suht koht kuosissa olevia ruusuja, muutama nuppukin yhä. 


Pääasiallinen ruusupenkin renttu on aika kaunis rentuksi.


Niin ja ruusuhelmet jäivät nyt tekemättä, enkä taida enää ehtiä. Harkitsin, että pakastaisin ruusunlehtisiä ja keittelisin niitä myöhemmin helmimassaksi, mutta itseni tuntien epäilen kovasti tätä suunnitelmaa.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Apilatarhan kuulumisia



Kerroin jokin aika sitten perustaneeni pihannurkkaan kriikunapuiden alle apilatarhan. Idea oli ja on minusta edelleen hyvä, mutta tarhan perustamisajankohta oli liian aikainen. Apiloiden kukintaa odotellessa koko alue on päässyt kovin heinikkoiseksi. Meitä se ei niinkään haittaa, mutta naapureista en ole varma. Yritin kyllä viikonloppuna siistiä aluetta saksilla, apilat säästäen. (Ensi kesänä haluaisin tähän ehkä niityn!)

Vaikka lopputulos on apilaheinikko eikä kaunis kukkaketo, olen tyytyväinen. Tässä on sellaista luonnonläheistä ja rentoa fiilistä (ja helppohoitoisuutta), josta pihalla pidän. Ostin Clas Ohlssonilta kaksi metallista peilipalloa apiloiden sekaan.


Erityisen ilahtunut olen siitä, että viime syksynä rautakaupan alelaarista ruppaisina ostetut kärhöt (Clematis 'Jackmannii') ovat löytäneet kriikunapuut, tai ainakin suostuvat pienellä avustuksella kiipeämään pitkin puunrunkoja.




Syksyllä saadaan oman puun hedelmiä!


Ja lopuksi: olen usein törmännyt mielipiteeseen, että blogi on kiinnostava vain silloin, kun bloggari paljastaa kasvonsa. En ole ollenkaan samaa mieltä, mutta tässä kuitenkin häivähdys valokuvaavaa bloggaria vitsikkäästi peilipallosta kurkkaamassa, hahah.


sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Juhannusvieraita

Meille tupsahti eilen kolme kuokkavierasta. Kuvat ovat taas sitä tasoa, että käyvät pikemminkin todistusaineistoksi kuin kuvitukseen, mutta en ole vielä keksinyt, miten iltahämärän aikaa saisi pokkarilla kuvia ikkunan läpi. Ja onhan näissä hämykuvissa tietty satumainen tunnelmansa.

Ensin tuli yksi vieras, metsäläinen.


Pian se pyyhälsi pitkin pihaa ja sai toisen samanlaisen villikon seurakseen. En ole ennen nähnyt, miten kauriit leikkivät keskenään tai pukittelevat hurjasti yksinään, mutta tänä kesänä meillä on ollut aikamoisia jukuripäitä useinkin kylässä.



Jukurit riehuivat hetken ja painelivat takaisin metsään.


Osasimme odottaa, että pian näkyy myös pienempi karvainen vieras. Jänis liikkuu samaan aikaan kauriiden kanssa, ja onpa kauriiden nähty jopa pakenevan yhtäkkiä pihalle sännänyttä pupusta.

Pupunen äkättiin uuden istutusalueen laidalla, ja tässä kuvassa hän teeskentelee viatonta. Tätä ennen hän piti etukäpäliään istutusalueen reunalla ja käänteli päätään kiinnostuneena: jokohan se salaatti on kasvanut...

Mielenkiintoiset eläinilmiöt eivät jää huomaamatta, kun kotona on jatkuva päivystys. Eilisiltainen riekkuminen ja salaatinhimo saivat tarkastajaan tuijottamaan ulos silmä kovana ja otsa kurtussa. Nykyään meidän ei tarvitse sanoa kuin tietyllä äänellä "Cisu!", niin Cisu on jo ikkunassa ja katselee kiihkeästi ympärilleen: jossain taas tapahtuu. Pikkuvelikissa sen sijaan ei usein huomaa mitään erikoista, vaikka hänet kannettaisiin ikkunan ääreen ja näytettäisiin, että katso nyt, kauris juoksee edestakaisin.

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Kesäsade

Luonnon lasihelmitaidetta.




perjantai 24. kesäkuuta 2011

Pinkkiä juhannusta!


Hyvää juhannusta kaikille ja erityisesti äidille!

Äiti siirsi viime syksynä pioneja omalta pihaltaan meidän pihalle. Hän halusi siirtää perinnepioneja eteenpäin ja myös varmistaa, että edes joku näkee joskus pionien kukkivan: hän on aina pionien kukinnan aikaan mökillä.

Kyllä jännitti, kurkkaako maasta keväällä mitään ja kukkivatko pionit.

Ne kukkivat, ne näyttävät tältä! Onneksi äiti lukee blogiani, niin voi nähdä edes virtuaalipionit.



Aina kun minä näen nämä kukat, olen hämmästynyt. Ensinnä siitä, että ne tosiaan kotiutuivat meille, ja toiseksi siitä, että ne ovat vaaleanpunaisia. Jostain syystä kuvittelin niitä koko ajan tumman, oikein kohtalokkaan punaisiksi. Onko sellaisia pioneja? Jos on, haluan niitäkin.

Juhannus on alkanut pihatöiden parissa. Seitsemää kukkasta en ole kerännyt, mutta ainakin 700 rikkaruohoa kyllä. Lasketaanko se juhannustaiaksi? Entä mitä merkitsee, jos tulee seitsemässä minuutissa ainakin seitsemän hyttysen syömäksi? Uutiset ovat olleet oikeassa, etelässä ja kaupungissakin ON tänä vuonna paljon hyttysiä.

Niistä huolimatta: iloista keskikesän juhlaa!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Pellonpientareelta

Tahtoisinpa kertoa, että meillä on nyt ikkunat pesty ja ompelin niihin uudet verhot, uusi kukkamaa kukoistaa ja miniatyyrikasvihuonekin valmistui. Mutta ei meillä ole tapahtunut mitään: ensin olin loppuviikon reissussa ja nyt taas työ vie oman aikansa. Juhannus menee raivatessa pihaa kivisavotan jäljiltä, mutta pian meillä alkaa vapaus. Tai miehellä ainakin. Ensi viikon perjantaina meillä pidetään eräät juhlat ja mies jo ilmoitti, että sen jälkeen hän ei tee yhtään pihatöitä eikä suunnittele mitään remonttia. Puuhastelukiintiö on vissiin täynnä. ;)

Mutta on meillä sentään ehditty nauttia kesäillasta peltokävelyllä ja saatu nappailtua kesäistäkin kesäisempiä kuvia, vaikka tuuli kovasti ja mukana oli kaksi hyvin tuulispäistä kuvausapulaista. Miksi muuten tyyli yltyy ja kissa nykii fleksiä aina silloin, kun on mielestään vain yhden napinpainalluksen päässä mahtavasta valokuvasta?






perjantai 17. kesäkuuta 2011

Kuvataidekurssille?

Laitanpa tänne viikonlopuksi myös kyselyn kuvataidekursseista.

Kävin lapsena vuosikausia kuvataidekoulussa ja nyt (syksyllä) menisin mielelläni sellaiseen taas melkein kolmenkymmenenvuoden tauon jälkeen. Osaako kukaan vinkata kivasta kurssista/kurssipaikasta? Olen harrastanut aikuisena vain "irtokursseja", eli käynyt esim. keramiikkakursseilla, mutta olisi mahtavaa päästää kokeilemaan kaikenlaisia kuvataidetekniikoita. En kyllä edes tiedä, onko aikuisille tarkoitettuja puhtaasti harrastus- ja elämystason kuvataidekouluja olemassa.

Toissijaisesti olen kiinnostunut myös kädentaitokursseista, koska kaikenlainen askartelu ja näpertelykin kiinnostavat  - ei niinkään ompelu ja neulominen, vaan enemmänkin hyötyesineiden valmistaminen ja erilaiset kunnostus- ja entisöintitekniikat. Tässäkin haluaisin ehkä mieluummin osallistua jonkunlaiselle yleiskurssille kuin esim. käsityöpuolella pelkästään paperinaruryijykurssille tai kunnostuspuolella entisöintikurssille.

Myös vinkkejä hyvistä valokuvauskursseista otetaan vastaan. Olen ollut kerran (ennen digiaikaa) valokuvauskurssilla enkä tajunnut mitään, jäi hieman vastahakoinen olo ko. kursseja kohtaan.

Toisin sanoen etsin siis jotakin taiteelliskäytännöllistä uutta harrastusta. Kurssi saisi olla pääkaupunkiseudulla; toki jonkun aivan huippuhyvän kurssin takia voisin lähteä esim. viikonlopuksi jonnekin muuallekin.

Ruusuhelmet - sata vuotta tuoksuva koru



Aloin katsella pihamme sisäänkäynnin yhteydessä rehottavaa ruusupuskaa aivan uusin silmin viime vuonna. Hyötykasviyhdistyksen omassa Pähkylä-lehdessä (3/2010) oli yrttiterapeutti Henriette Kressin artikkeli ruusun terälehtien hyödyntämisestä.

Mieleeni jäi erityisesti ruusuhelmien ohje. Tässä ohje Kressin tekstistä lyhennettynä:

- Kerää pari kolme korillista ruusun terälehtiä.
- Jauha terälehtiä tehosekottimessa, kunnes niiden koko on 1-3 mm.
- Kaada lehdet kattilaan, peitä vedellä ja laita kansi kattilan päälle. Keitä lähes kiehuvaksi, pidä tässä lämpötilassa noin tunti ja jäähdytä.
- Toista keittämisoperaatio kerran, pari päivässä muutaman päivän ajan.
- Purista terälehdistä kaikki vesi ja pyörittele massasta palloja ("helmiä", halk. n. 1 cm). Jätä kuivumaan esim. talouspaperin päälle pariksi päiväksi.
- Pujota helmet teräslankaan, jotta saat niihin reiän. Teräslankaaan pujottaminen pitää tehdä juuri tässä vaiheessa, sillä sitä ennen helmet ovat liian pehmeitä ja myöhemmin liian kovia rei'itettäväksi.
- Anna helmien kuivua teräslangoissa 4-5 päivää, kunnes ne ovat tummanruskeita.
- Pujota helmet lopulliseen nauhaansa ompeluneulan avulla.
- Parista 4-litraisesta korillisesta ruusun terälehtiä saa n. 2 m helminauhaa.

Tämä kaikki kuulosti minusta jo merkilliseltä, mutta lisäksi Kress lupaa, että mikäli helmet säilytetään käyttöjen välissä suljetussa purkissa, niiden tuoksu kestää jopa sata vuotta!

Lisää Henriette Kressin kasvitarinoita löytyy hänen kotisivuiltaan.

Toivottavasti meillä kukkii vielä juhannuksenakin, sillä silloin voisi olla aikaa kokeilla ruusukorujen tekoa. Nyt lähden juuri viikolopuksi reissuun, enkä ikävä kyllä luota, että mies olisi niin romanttinen, että keittelisi vaimolleen ruusuhelmiä viikonlopun ajan, vaikka hän jääkin tänne ruusupensaan katveeseen.

torstai 16. kesäkuuta 2011

Mitä näkyy?


Niin, mitä näkyy? Jonkun muun mielestä ehkä vain vinksallaan olevia kiviä, multamöykkyjä ja tursottavaa juuriestekangasta, mutta minun mielestäni uudessa "kivipuutarhassa" näkyy jo vaikka mitä.

Näkyy, että liuskekivipation kivet ovat paikoillaan. Nyt ne ovat tosin mullan valtaamia, koska uusi nurmikko saa aluksi kasvaa vähän kivien päällekin, että kivet asettuvat tiiviisti paikoilleen. Lisäksi tässä vaiheessa, kun kaikki on pelkkää multapeltoa, multa tuppaa leviämään vähän sinne sun tänne kastellessa.


Äiti kävi tänään ystävällisesti istuttamassa 20 taikinamarjan taimea istutusalueen ulkoreunalle. Taikinamarja kasvaa jopa 150-senttiseksi, mutta nämä pensaat on tarkoitus pitää matalina, muutaman kymmenen sentin korkuisina. Toivon taikinamarja-aidan näyttävän yhtä sievältä kuin puksipuuaidan ja tuovan hieman sekä näkö- että tuulensuojaa.


Istutusalueelle on myös muuttanut kirjallisen puutarhan itseoikeutettu kasvi: ruusu Astrid Lindgren!


Lisäksi siellä kasvaa mm. pieni pavuntaimi seuranaan vielä pienempiä kehäkukan alkuja. Alueelle tulee hyöty- ja koristekasveja ja yksi- ja monivuotisia kasveja suloisessa sekamelskassa. Eri kasvien alueet on tarkoitus erottaa toisistaan kivillä ja koristaa itse tekemilläni betonitöillä, mutta se jäänee juhannusviikonloppuun. Nyt istutusalue on täynnä lautoja, jotka auttavat hahmottamaan eri kylvöalueiden rajat.


Tyräkki vaihtui taimiostoksilla lennossa harjaneilikaksi, kun sellainen tuli helpommin vastaa. Harjaneilikalla on hauskat tummat tupsut ja samettiset, syvänpunaiset kauniit kukat.


Istutusalueen talonpuoleisella reunalla kasvaa mm. tulppaaneita ja jättilaukkoja, jotka ovat esiintyneet blogissa aiemminkin. Aion lisätä pihan jättilaukkamäärää taas syksyllä, koska nämä kukat ovat niin helppohoitosia ja näyttäviä. Lisäksi niistä kuuluu surinaa jatkuvasti: pörriäisbaari on suosiossa.

Laukat ovat minun suosiossani myös siksi, että niitä on niin hauska kuvata.


keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Satumaisia tauluja ja arjen kauneutta

Olen käynyt lomani aikana kahdessa mainitsemisen arvoisessa näyttelyssä.

Vuoden nuoren taiteilijan Anna Tuorin näyttely Helsingin kaupungin taidemuseossa Meilahdessa oli monella tavalla vaikuttava. Tuorin teokset ovat samanaikaisesti taianomaisia ja vakavia. Vaikka ne näyttävät ensikatsomalta melko yksinkertaisilta, yksityiskohtia riittää ja mikä parasta, tulkinnoille on tilaa. Näyttelyseurueeseemme kuului kaksi aikuista naista ja yksi 3-vuotias poika, kaikki pitivät Tuorin taiteesta.

Tässä esimerkkejä. Olen lainannut kuvat Helsingin kaupungin taidemuseon sivuilta ja Anna Tuorin sivuilta. Juuri Anna Tuorin näyttelyssä opin taulun Nuit Blanche eli Valkoinen yö ansiosta, että ranskaksi "valkoinen yö" tarkoittaa läpi valvottua yötä.

ANNA TUORI: Into the Wood I Made, 2009© Kuva / Photo: Jussi Tiainen

ANNA TUORI: Blow Out Your Candles Laura, 2010© Kuva / Photo: Jussi Tiainen

Forever Mute, 2008

Nuit Blanche, 2008
Aiemmin en pitänyt esittävästä taiteesta ollenkaan. Nyt pidän: taide saa olla esittävää muttei liian osoittavaa.

Tuorin näyttely jatkuu elokuun puoliväliin saakka ja museoon on ilmainen sisäänpääsy perjantai-iltapäivisin.

***



Tänään kävin katsomassa Desingmuseon Kaj Franck -näyttelyn heti tuoreeltaan. Taidenäyttelyjen ohella myös taideteollisuusnäyttelyt kiinnostavat: kauniit ja käytännölliset esineet ovat arjen kauneutta parhaimmillaan. Lisäksi esim. lasi on minusta kiinnostava jo materiaalina. Olen kokeillut lasinpuhallusta sen verran, että tiedän, että lasi taipuu melkein mihin tahansa - mutta vain hyvin harvojen taiturien näpeissä.

Designmuseossa olikin esillä kiitettävästi juuri lasia ja keramiikkaa, mutta toisaalta näyttely kertoi Franckista myös tekstiili- ja puutarhasuunnittelijana. Näyttely ei ollut kuulemma vielä aivan valmis, vaan osa opasteteksteistä puuttui. Minua se ei haitannut, koska mieluummin vain fiilistelen enkä kauheasti opiskele näyttelyissä. Ja kiinnostavaa oli siis näinkin; myös museon peruskokoelmaa on aina hauska katsella ja tunnistaa tuttuja esineitä. Tavarat kantavat monenlaisia muistoja.

Kaj Franck - universaaleja muotoja jatkuu syyskuun loppupuolelle. Lisätietoja Designmuseon sivuilta.

Viime viikolla kävin myös Espoon modernin taiteen museossa Emmassa, jonka peruskokoelma on aina kiinnostava ja innostava. Lauantaina olisi tarkoitus päästä Retrettiin asti. Vinkkejä muistakin taidekohteista otetaan vastaan! :)

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Valkoinen yö

Hirvi lipuu viljapellossa, kettu kurkkaa nurkan takaa, jänikset kisailevat... Toteutin viime yönä pitkäaikaisen haaveeni ja asetuin jo yhdeksän jälkeen illalla terassillemme tarkoituksenani valvoa koko yö ulkona lukien, (tietokoneella) kirjoittaen ja etenkin luontohavaintoja tehden. Melkein onnistuinkin valvomisessa, mutta hirviä, kettuja tai juuri mitään muutakaan ei näkynyt, ei myöskään kirjansivuja hämärässä. Tässä yöraportti - jännittävintä oli kiiltomadon kohtaaminen!

Lähtökohta 12.6., Ilmatieteenlaitoksen Espoon paikallissää:
Auringonnousu tänään 3:57. Auringonlasku tänään 22:46. Päivän pituus on 18 h 49 min.



Klo 21.30. Kaksi peuraa (kaurista) juoksee metsästä ja kirmaa peräkkäin läheisen pellon poikki. Rastas pomppii pihanurmella.

Klo 22.10. Alkuillasta jopa myrskyinen tuuli on tyyntynyt.

Klo 22.30. Joku rapisee terassin alla, samoin pihan viereisessä metsässä.

Klo 22.40 Metsästä singahtaa taas kaksi peuraa pihan poikki ja pelloille. Ilman halki singahtaa hyttysiä kimppuuni.

Klo 22.45. Huuhkajan huhuilua? Myös muut linnut ovat aktivoituneet: liverrystä ja nakutusta.

Klo 22.50. On niin hämärää, ettei kuvankäsittely onnistu enää luonnonvalossa eikä tietokoneella kirjoittaminen muutenkaan houkuttele: ilta on yhtäkkiä viilennyt niin että sormia palelee. Siirryn koneelta kirjan pariin. Lukeminen onnistuu vielä ilman lamppua, hihansuut käsien lämmittäjinä.

Klo 23.20. Suljen nettiyhteyden, sillä ulkona piti tarkkailla kaikkea muuta paitsi tietokonetta! Inisee ja pistelee, hyttyset pitävät seuraa.

Klo 23.47. Suljen otsalampun, jonka valossa olen lukenut kirjaa. Sen valo on liian terävä, jotta lukeminen olisi miellyttävää, eikä lukiessa voi tehdä luontohavaintoja. Juuri mitään havaitsemista ei kyllä ole, satunnaista ryskettä metsästä ja lintujen ääniä vain. Väsyttää ja vähän viluttaakin.

Klo 23.52. Joku pyöräilee yössä. Tuo joku jää tuijottamaan taloamme pellon toiselta puolelta ja kääntää sitten pyöränsä tulosuuntaan. Hyvä, en kaipaa muita tarkkailijoita.

Klo 00.05. Töyhtöhyyppämäinen lintu tonkii pihanurmikkoa. Ilma on sakeanaan hyttymisistä, myös kärpäsiä ja yökkösiä piisaa.

Klo 00.26. Mietin, onko tässä hyttysten keskellä valvomisessa mitään järkeä.

Klo 00.47. On siinä järkeä. Jaloittelen hieman ja huomaan kivikossa kuin pienen lampun tai hehkuvan kipinän: tämä on kai kiiltomato! Ällistyneenä törkin matoa ensin sormellani ja sitten otan kaksi kuvaa, salamalla ja ilman.


Parempi kuva ja lisätietoa kiiltomadosta täällä.
Helle on väistymässä tänä yönä, on niin viileää että nenänpäätä kylmää ja hengitys huuruaa.

Klo 01.04. Joku vaalea kiitää läheisellä kävelytiellä hurhaa vauhtia, ehkä vaalea-asuinen pyöräilijä. Mitään muuta ei tapahdu, joten annan itselleni torkkumisluvan, mutta en osaa nukkua ulkona. Töyhtöhyyppä palaa ja kipittää ympäri nurmikkoa, kiljaisee äkkiä ja pelästyttää minut.

Klo 01.40. Hämärä, varjot ja väsyneet silmät tekevät tepposiaan. On helppo kuvitella liikettä sinnekin, missä sitä ei oikeasti ole.

Klo 01.50. Linnut laulavat taas enemmän: läheinen metsä on täynnä kujerrusta ja sirkutusta.

Klo 02.05. Kyllästyttää, kun mitään ei tapahdu. Hyttysiä on niin paljon, että joudun vetämään hupun naamani eteen. Silmälasit menevät huuruun  ja aina kun nukahdan, hyttynen inisee ja yrittää pistää hupun läpi. Tiedän tekeväni mahdollisesti oikein klassisen virheen, mutta päätän siirtyä hetkeksi olohuoneen sohvalle ja nukkua 20 min. Olohuoneesta on ihan sama maisema kuin terassiltakin, mutta siellä ei ole hyttysiä.

Klo 03.05. Nukuinkin tunnin! Onneksi kissa herättää minut kurisemalla korvaani ja sitten raapimalla kiihkoissaan olohuoneen ikkunaa. Toinen kissa murisee hiljaa ikkunan ääressä. Nousen katsomaan: kaksi rastasta istuu kivikossa ikkunan alla. Ne sukivat itseään puolen tunnin ajan. Tätä ei tapahtuisi, jos olisin terassilla vartioimassa.



Klo 03.30. Peura juoksee pihan poikki suoraan kriikunapuulle, tarttuu puunoksaan ja ravistelee puuta.



Klo 03.50. Kriikunapuista on iloa linnuillekin: puut ja niiden juurella kasvava, pitkäksi jätetty ruohikko ovat jatkuvasti täynnä lintuja, kai rastaita. Onneksi olemme säästäneet puun ja jättäneet ruohikonkin ajamatta niiden luota!

Klo 04.05. Sisällä näkee jo lukea ilman sähkövaloa. Jatkan Aino Kallaksen lukemista, koska häntä minun piti alun perin lukea koko yö. Lukeminen ei kyllä houkuttele, vaan jo ajatuskin väsyttää.

Klo 04.20. Nukahdan suosiolla. Ilmatieteenlaitoksen mukaan nyt on jo aamu, joten yövalvomisen aika on ohi. Lisäksi ulkona ei tunnu vieläkään tapahtuvan mitään, liekö syytä myös äkkiä viilenneessä ja tuulisessa säässä.

Klo 07:35. Herään siihen, että mies lähtee töihin. Oloni on melko pöpperöinen, mutta nousen silti olohuoneen sohvalta ja keitän kahvia. Jatkan Aino Kallaksen lukemista.

Klo 09.42. Julkaisen tämän blogipäivityksen ja mietin, ettei tästä kyllä kovin kiinnostava raportti tullut. Haluan silti uusia ulkovalvontayön joskus! Ehkä kiipeän läheiselle kalliolle tarkkailemaan, millainen on metsän yö. Toivottavasti siellä ei ole hyttysiä.

***
P.S.
Kirjoituksen otsikko tulee siitä, että opin juuri, että ranskalaiset kutsuvat läpi valvottua yötä "valkoiseksi yöksi". Ja ovathan alkukesän yöt Suomessa hyvin valkeita, varsinaisesti pimeää ei tullut viime yönä ollenkaan, hämärää vain.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Seurasaaressa

Kyllä kesäloma on mainio asia!

Käytiin Seurasaaressa. Nähtiin viuhuvan vauhdikas orava,






tavattiin monta tuttavallista lintua





ja tehtiin monta viehättävää havaintoa.