maanantai 27. kesäkuuta 2011

Apilatarhan kuulumisia



Kerroin jokin aika sitten perustaneeni pihannurkkaan kriikunapuiden alle apilatarhan. Idea oli ja on minusta edelleen hyvä, mutta tarhan perustamisajankohta oli liian aikainen. Apiloiden kukintaa odotellessa koko alue on päässyt kovin heinikkoiseksi. Meitä se ei niinkään haittaa, mutta naapureista en ole varma. Yritin kyllä viikonloppuna siistiä aluetta saksilla, apilat säästäen. (Ensi kesänä haluaisin tähän ehkä niityn!)

Vaikka lopputulos on apilaheinikko eikä kaunis kukkaketo, olen tyytyväinen. Tässä on sellaista luonnonläheistä ja rentoa fiilistä (ja helppohoitoisuutta), josta pihalla pidän. Ostin Clas Ohlssonilta kaksi metallista peilipalloa apiloiden sekaan.


Erityisen ilahtunut olen siitä, että viime syksynä rautakaupan alelaarista ruppaisina ostetut kärhöt (Clematis 'Jackmannii') ovat löytäneet kriikunapuut, tai ainakin suostuvat pienellä avustuksella kiipeämään pitkin puunrunkoja.




Syksyllä saadaan oman puun hedelmiä!


Ja lopuksi: olen usein törmännyt mielipiteeseen, että blogi on kiinnostava vain silloin, kun bloggari paljastaa kasvonsa. En ole ollenkaan samaa mieltä, mutta tässä kuitenkin häivähdys valokuvaavaa bloggaria vitsikkäästi peilipallosta kurkkaamassa, hahah.


3 kommenttia:

  1. Minä olen vielä haaveillut kärhöistä puiden rungoilla, toteuttamiseen asti en ole päässyt. Mutta sain jo kolme kärhöä kasvihuoneen seinustalle sentäs.

    Apila ei muuten ole välttämättä kovin helppo kasvi viljellä, helposti jää nopeampien heinien jalkoihin. Yleensä niitto auttaa ja apila nousee paremmin ylös ns. toiseen satoon. Itse olen suunnitellut kylväväni valkoapilaa meidän nurtsille, saisi samalla korjattuja laikkuja.

    VastaaPoista
  2. Heh heh, tosiaan, täysin tunnistettava kuva :-D Kävisi vaikka passiin. Hienolta näyttää. Niittyhommat eivät ole niitä helpoimpia, minullakin on kostea niitty -yritelmä, mutta olen todennut, että se voi olla sitä vain keväällä ja alkukesällä. Sen jälkeen se alkaa pukata niin runsasta nokkos-koiranputki-juolavehnäsekoitusta, ettei niitä saa kaivamalla ylös (mutta säännöllisesti leikkaamalla ne taantuvat).

    VastaaPoista
  3. Susanna, mullapa on jo neljä kärhöä! :) Ostin jokin aika sitten kaksi kärhöä syreenien alle, niistäkään ei ole vielä tietoa, miten lopulta kotiutuvat. Tänään menen puutarhamyymälään, jossa viimeksi näin maailman kiehtovimman kärhön. Mulla ei ole sille paikkaa, joten melkein toivon, etten näe sitä tänään siellä!

    Apila ei tosiaan taida olla ihan niin helppo kuin kuvittelin. Joka tapauksessa tämä on ollut hyvä kokeilu: olemme nyt varmoja, että jotain heinikkoa tms. vaihtelua tuohon pihannurkkaan on saatava jatkossakin.

    Saila, joo, ihan ilmetty passikuva! Olen kuullut muiltakin, ettei niitty valitettavasti synny silllä, että valitsee jonkun ihanuuden Villiniityn valmiista siemensekoituksista. :) Eikä muutenkaan helposti - mutta jostain ne niityt ovat tulleet, ei luovuta toivosta!

    VastaaPoista