torstai 16. kesäkuuta 2011

Mitä näkyy?


Niin, mitä näkyy? Jonkun muun mielestä ehkä vain vinksallaan olevia kiviä, multamöykkyjä ja tursottavaa juuriestekangasta, mutta minun mielestäni uudessa "kivipuutarhassa" näkyy jo vaikka mitä.

Näkyy, että liuskekivipation kivet ovat paikoillaan. Nyt ne ovat tosin mullan valtaamia, koska uusi nurmikko saa aluksi kasvaa vähän kivien päällekin, että kivet asettuvat tiiviisti paikoilleen. Lisäksi tässä vaiheessa, kun kaikki on pelkkää multapeltoa, multa tuppaa leviämään vähän sinne sun tänne kastellessa.


Äiti kävi tänään ystävällisesti istuttamassa 20 taikinamarjan taimea istutusalueen ulkoreunalle. Taikinamarja kasvaa jopa 150-senttiseksi, mutta nämä pensaat on tarkoitus pitää matalina, muutaman kymmenen sentin korkuisina. Toivon taikinamarja-aidan näyttävän yhtä sievältä kuin puksipuuaidan ja tuovan hieman sekä näkö- että tuulensuojaa.


Istutusalueelle on myös muuttanut kirjallisen puutarhan itseoikeutettu kasvi: ruusu Astrid Lindgren!


Lisäksi siellä kasvaa mm. pieni pavuntaimi seuranaan vielä pienempiä kehäkukan alkuja. Alueelle tulee hyöty- ja koristekasveja ja yksi- ja monivuotisia kasveja suloisessa sekamelskassa. Eri kasvien alueet on tarkoitus erottaa toisistaan kivillä ja koristaa itse tekemilläni betonitöillä, mutta se jäänee juhannusviikonloppuun. Nyt istutusalue on täynnä lautoja, jotka auttavat hahmottamaan eri kylvöalueiden rajat.


Tyräkki vaihtui taimiostoksilla lennossa harjaneilikaksi, kun sellainen tuli helpommin vastaa. Harjaneilikalla on hauskat tummat tupsut ja samettiset, syvänpunaiset kauniit kukat.


Istutusalueen talonpuoleisella reunalla kasvaa mm. tulppaaneita ja jättilaukkoja, jotka ovat esiintyneet blogissa aiemminkin. Aion lisätä pihan jättilaukkamäärää taas syksyllä, koska nämä kukat ovat niin helppohoitosia ja näyttäviä. Lisäksi niistä kuuluu surinaa jatkuvasti: pörriäisbaari on suosiossa.

Laukat ovat minun suosiossani myös siksi, että niitä on niin hauska kuvata.


4 kommenttia:

  1. Aah, aivan ihanan näköistä! Laukat on myös mun suosikkeja, mutta mulla ei omassa pienessä pihassa ole niitä yhtään. Veikkanpa, että ensi syksynä tilanne tulee muuttumaan, jos vaan löydän sopivan paikan niille. Kiva, kun kehut niitä helpoiksi!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! :) Laukat ovat todellakin helppoja (käsittääkseni kaikki laukat, pienemmätkin): sen jälkeen kun laukan sipulin on piilottanut syksyllä multaan, ei tarvitse tehdä enää muuta kuin odottaa kevättä ja sitten ihailla komeaa kasvia. Minulla on kasvanut ponteva laukka jokaisesta sipulista, jonka olen maahan laittanut.

    VastaaPoista
  3. Laukat ovat todella ihania! Omat mustasipulini, jotka ovat siis tuollaisia valkokukkaisia koristelaukkoja, ovat vasta nupulla. Ja tiesitkö, että kaikki laukat suojaavat ruusuja jonkin verran taudeilta ja tuholaisilta? Niitä kannattaa istuttaa ruusujen lähistölle.
    Muita laukkahuomioita: minulla on tavallista ukkolaukkaa ja 'Purple Sensation' -lajiketta samasta kasvista. Siinä on mahtava, syvän purppurainen väri. Suosittelen lämpimästi, jos löydät (se on suosittu ja yleinen lajike) ja purppurasta pidät. Se on paljon syvällisempi kuin tavallinen hailakanvioletti ukko- tai jättilaukka.
    Vitsit, ihan mahdottoman mahtavan ihanalta näyttää uusi terassinne. En voi sanoin kuvailla enkä oikein kuvitellakaan, että teille on viime viikkoina tullut noin suuri pihauudistus (-edistys!). Ultrahieno!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Saila, hyödyllistä ja innostavaa laukkainfoa! Syvän purppurainen laukka kuulostaa aivan ihastuttavalta. Tahtoo sitä! Paitsi että vähään aikaan en tahdo yhtään mitään, joka vaatii edes pienen reiän kaivamista maahan tai muutenkaan mitään ponnistuksia: hauis sai aika paljon liikuntaa ennen kuin uusi alue saatiin edes tähän kuosiin, jossa se nyt on. Huh!

    Mutta kiva että tykkäät. Kunhan kasvit kasvavat ja koko alue vielä viimeistellään ja ihanat puputuolit pääsevät patiolle... Aah!

    VastaaPoista