maanantai 13. kesäkuuta 2011

Valkoinen yö

Hirvi lipuu viljapellossa, kettu kurkkaa nurkan takaa, jänikset kisailevat... Toteutin viime yönä pitkäaikaisen haaveeni ja asetuin jo yhdeksän jälkeen illalla terassillemme tarkoituksenani valvoa koko yö ulkona lukien, (tietokoneella) kirjoittaen ja etenkin luontohavaintoja tehden. Melkein onnistuinkin valvomisessa, mutta hirviä, kettuja tai juuri mitään muutakaan ei näkynyt, ei myöskään kirjansivuja hämärässä. Tässä yöraportti - jännittävintä oli kiiltomadon kohtaaminen!

Lähtökohta 12.6., Ilmatieteenlaitoksen Espoon paikallissää:
Auringonnousu tänään 3:57. Auringonlasku tänään 22:46. Päivän pituus on 18 h 49 min.



Klo 21.30. Kaksi peuraa (kaurista) juoksee metsästä ja kirmaa peräkkäin läheisen pellon poikki. Rastas pomppii pihanurmella.

Klo 22.10. Alkuillasta jopa myrskyinen tuuli on tyyntynyt.

Klo 22.30. Joku rapisee terassin alla, samoin pihan viereisessä metsässä.

Klo 22.40 Metsästä singahtaa taas kaksi peuraa pihan poikki ja pelloille. Ilman halki singahtaa hyttysiä kimppuuni.

Klo 22.45. Huuhkajan huhuilua? Myös muut linnut ovat aktivoituneet: liverrystä ja nakutusta.

Klo 22.50. On niin hämärää, ettei kuvankäsittely onnistu enää luonnonvalossa eikä tietokoneella kirjoittaminen muutenkaan houkuttele: ilta on yhtäkkiä viilennyt niin että sormia palelee. Siirryn koneelta kirjan pariin. Lukeminen onnistuu vielä ilman lamppua, hihansuut käsien lämmittäjinä.

Klo 23.20. Suljen nettiyhteyden, sillä ulkona piti tarkkailla kaikkea muuta paitsi tietokonetta! Inisee ja pistelee, hyttyset pitävät seuraa.

Klo 23.47. Suljen otsalampun, jonka valossa olen lukenut kirjaa. Sen valo on liian terävä, jotta lukeminen olisi miellyttävää, eikä lukiessa voi tehdä luontohavaintoja. Juuri mitään havaitsemista ei kyllä ole, satunnaista ryskettä metsästä ja lintujen ääniä vain. Väsyttää ja vähän viluttaakin.

Klo 23.52. Joku pyöräilee yössä. Tuo joku jää tuijottamaan taloamme pellon toiselta puolelta ja kääntää sitten pyöränsä tulosuuntaan. Hyvä, en kaipaa muita tarkkailijoita.

Klo 00.05. Töyhtöhyyppämäinen lintu tonkii pihanurmikkoa. Ilma on sakeanaan hyttymisistä, myös kärpäsiä ja yökkösiä piisaa.

Klo 00.26. Mietin, onko tässä hyttysten keskellä valvomisessa mitään järkeä.

Klo 00.47. On siinä järkeä. Jaloittelen hieman ja huomaan kivikossa kuin pienen lampun tai hehkuvan kipinän: tämä on kai kiiltomato! Ällistyneenä törkin matoa ensin sormellani ja sitten otan kaksi kuvaa, salamalla ja ilman.


Parempi kuva ja lisätietoa kiiltomadosta täällä.
Helle on väistymässä tänä yönä, on niin viileää että nenänpäätä kylmää ja hengitys huuruaa.

Klo 01.04. Joku vaalea kiitää läheisellä kävelytiellä hurhaa vauhtia, ehkä vaalea-asuinen pyöräilijä. Mitään muuta ei tapahdu, joten annan itselleni torkkumisluvan, mutta en osaa nukkua ulkona. Töyhtöhyyppä palaa ja kipittää ympäri nurmikkoa, kiljaisee äkkiä ja pelästyttää minut.

Klo 01.40. Hämärä, varjot ja väsyneet silmät tekevät tepposiaan. On helppo kuvitella liikettä sinnekin, missä sitä ei oikeasti ole.

Klo 01.50. Linnut laulavat taas enemmän: läheinen metsä on täynnä kujerrusta ja sirkutusta.

Klo 02.05. Kyllästyttää, kun mitään ei tapahdu. Hyttysiä on niin paljon, että joudun vetämään hupun naamani eteen. Silmälasit menevät huuruun  ja aina kun nukahdan, hyttynen inisee ja yrittää pistää hupun läpi. Tiedän tekeväni mahdollisesti oikein klassisen virheen, mutta päätän siirtyä hetkeksi olohuoneen sohvalle ja nukkua 20 min. Olohuoneesta on ihan sama maisema kuin terassiltakin, mutta siellä ei ole hyttysiä.

Klo 03.05. Nukuinkin tunnin! Onneksi kissa herättää minut kurisemalla korvaani ja sitten raapimalla kiihkoissaan olohuoneen ikkunaa. Toinen kissa murisee hiljaa ikkunan ääressä. Nousen katsomaan: kaksi rastasta istuu kivikossa ikkunan alla. Ne sukivat itseään puolen tunnin ajan. Tätä ei tapahtuisi, jos olisin terassilla vartioimassa.



Klo 03.30. Peura juoksee pihan poikki suoraan kriikunapuulle, tarttuu puunoksaan ja ravistelee puuta.



Klo 03.50. Kriikunapuista on iloa linnuillekin: puut ja niiden juurella kasvava, pitkäksi jätetty ruohikko ovat jatkuvasti täynnä lintuja, kai rastaita. Onneksi olemme säästäneet puun ja jättäneet ruohikonkin ajamatta niiden luota!

Klo 04.05. Sisällä näkee jo lukea ilman sähkövaloa. Jatkan Aino Kallaksen lukemista, koska häntä minun piti alun perin lukea koko yö. Lukeminen ei kyllä houkuttele, vaan jo ajatuskin väsyttää.

Klo 04.20. Nukahdan suosiolla. Ilmatieteenlaitoksen mukaan nyt on jo aamu, joten yövalvomisen aika on ohi. Lisäksi ulkona ei tunnu vieläkään tapahtuvan mitään, liekö syytä myös äkkiä viilenneessä ja tuulisessa säässä.

Klo 07:35. Herään siihen, että mies lähtee töihin. Oloni on melko pöpperöinen, mutta nousen silti olohuoneen sohvalta ja keitän kahvia. Jatkan Aino Kallaksen lukemista.

Klo 09.42. Julkaisen tämän blogipäivityksen ja mietin, ettei tästä kyllä kovin kiinnostava raportti tullut. Haluan silti uusia ulkovalvontayön joskus! Ehkä kiipeän läheiselle kalliolle tarkkailemaan, millainen on metsän yö. Toivottavasti siellä ei ole hyttysiä.

***
P.S.
Kirjoituksen otsikko tulee siitä, että opin juuri, että ranskalaiset kutsuvat läpi valvottua yötä "valkoiseksi yöksi". Ja ovathan alkukesän yöt Suomessa hyvin valkeita, varsinaisesti pimeää ei tullut viime yönä ollenkaan, hämärää vain.

10 kommenttia:

  1. Ihana postaus valkoisesta yöstä! Pitääpä apinoida ideaasi joskus...

    VastaaPoista
  2. Kiitos, kiva että pidit ja olisipa todella hauskaa, jos joku muukin innostuisi tekemään yöraportin!
    Kiitos myös eilisestä kommentista, vastailen blogikommentteihin kunhan olen vähän toipunut suuresta luontotarkkailuyöstä. ;)

    VastaaPoista
  3. Tämähän oli todella kiinnostava! Ei siinä, että kaikenlaista pitäisi tapahtua, vaan siinä, että tekee jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Kiiltomadon näkemisestä olen vilpittömästi kade! :-D

    VastaaPoista
  4. Ihana postaus ja tapahtuihan siellä vaikka mitä! :)

    VastaaPoista
  5. Saila, niin, ei todellakaan tarvitse reissata maailman ääriin (vaikka toisinaan sekin on kivaa) kokeakseen hienoja elämyksiä: pelkästään se, ettei menekään yhtenä yönä nukkumaan, on jo poikkeava elämys! Ja vielä kiiltomato. Soitin miehelle ja kerroin, että meidän terassin vieressä hohti yöllä kiiltomato, niin hän kysyi, onko niitä oikeasti olemassa. On, mutta kyllä minunkin piti katsoa Wikipediasta, että varmasti tiedän väittää nähneeni sellaisen. :D

    Heidi, kiitos! Ja juu, tapahtuihan siellä. Jotenkin niitä isompia eläimiä vain ilmeisesti näkee paremmin valoisaan aikaan tai sitten ikkunan läpi, kun nyt oli lähinnä tätä mato- ja lintuosastoa. Vaan enpä tiennyt linnuistakaan, että ne kököttävät noin kauan "aamupesulla" meidän ikkunan alla!

    VastaaPoista
  6. Vau. Toinen telttailee ja toinen valvoo koko yön. Teillähän siellä on varsinaiset seikkailut ollut. Pärinäpoikien telttailusta nyt puhumattakaan!

    VastaaPoista
  7. Ihanan hassu idea, voi kun mullakin olis veranta, tai uskaltaisinkohan olla teltassa pihalla!

    Oikeestaan vähän samanlainen yö oli mullakin viime yönä, en jostain syystä saanut unta ja kuuntelin siinä valveilla makoillessani avoimesta ikkunasta kaikki ohikulkijoiden jutut ja lintujenkin keskustelut.

    Mietin mahtoiko se olla satakieli, kun joku siellä luritteli tosi kauniisti aamuyöllä. Laulunpätkät päättyivät aina ihan kuin kysymykseen, joihin sitten tuli vastaus. Saattoihan se tietysti olla yksinpuheluakin, mutta kuullosti ihan keskustelulta;-)

    VastaaPoista
  8. Naukulan Mamma, taitaa olla helteen syytä. Ainakin siskoni epäili, että teillä on vissiin helle sekoittanut pään.Onneksi tuli viileämpää, pysytään taas kiltisti sisätiloissa yöt. ;)

    Erja, meillä ei kuulu ohikulkijoiden juttuja, niin voi olla vapaammin. Kannattaa kokeilla, jos saat pihalle viritettyä teltan tai vaikka tuolin johonkin sopivaan nurkkaan. Jos ei mene kauaksi kotoa, voi helposti siirtyä vaivihkaa sängyn puolelle tarkkailemaan. Joskus lintujen jutuissa kyllä tuntuu olevan ihan selvää logiikkaa, sitten pitäisi vielä ymmärtää, että mitä. :)

    Tänään ei muuten nähty rastaita aamupesulla, sillä sekä minä että kissat vasta heräsimme, mikä on ainakin minulle ihan poikkeuksellista. Rankka ulkoyö vaati veronsa.

    VastaaPoista
  9. Elämäni matkat, kiitos! Kunhan ilmat taas lämpenevät, kannustan kaikkia kokeilemaan yövalvomista. Sinänsä pieni juttu, mutta kuitenkin sellainen kokemus, että tulen vielä palaamaan siihen mielessäni monet kerrat. :)

    VastaaPoista