torstai 28. heinäkuuta 2011

Perhosten hoitoa


Perhoskukista ja perhosmökeistä.

Isän juhlien jälkeen tungin siis pöytäkoristeet kukkapenkkiin. Nyt kukkapenkissä, jossa on erityisesti perhosia varten valittuja kasveja, näyttää tältä. Juhlakukat ovat kotiutuneet hyvin, ja paljon uuttakin on tulossa.





Tai itse asiassa – paljon uutta on jo tullut, sillä noiden kuvien ottamisesta on jo muutama päivä.

Perhosia ei ole juuri näkynyt, mutta kukkapenkistä kuuluu jatkuvastu pörinää ja sirinää. Kyllä se on siis löydetty ja siellä viihdytään, hyvä!

Mutta onko kellään kokemuksia perhosmökeistä? Kuulin sellaisesta sivukorvalla jostain puutarhaohjelmasta ja netistä löysin Jaakkolan puutarhakeskuksen sivuilta tällaisen:

Mökki kuulostaa jotenkin todella sympaattiselta: 

Perhosmökki tarjoaa perhosille talvehtimissuojan. Mökki sijoitetaan lähelle perhosten ruokailukasveja, kuten nokkosia, päivänhattuja ja niittykukkia, varjoisaan paikkaan, etteivät perhoset herää liian aikaisin keväällä horroksestaan.
Perhosmökki täytetään kaarnalla, jonka suojiin perhoset voivat kaivautua talvehtimaan. Kesällä perhoset saa vierailemaan mökissä, kun tarjolle asetetaan maittavaa syötävää, kuten hiukan punaviiniin sekoitettua sokeria.

Tuollainen mökki voisi olla kiva suunnitella ja väkertää itsekin. Harmittelen vain, etten oikein tiedä, mihin sellaisen meillä laittaisin. Meidän avaralla littanalla pihalla ei ole suojaisia eikä varjoisia paikkoja.

Perhos- ja mehiläiskasveista löytyy muuten hyvin monipuolinen luettelo täältä. Lisäksi suosittelen kaikille luonnon ja puutarhanhoidon ystäville Riku Cajanderin kauniita kuvia ja painavaa asiaa sisältävää kirjaa Luontopiha.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Terveisiä kesähuoneesta



Meidän kesähuone on tietenkin pihamaan uusi liuskekivipatio ja vuolukivillä reunustettu istutusalue sen ympärillä. Kun viimeksi kerroin siitä, näytti tältä. Tänään on tällaista. Vielä riittää siistimistä ja etenkin odottamista. Monet kasvit ovat vielä pieniä, ja toisaalta, omat ajatuksetkin tämän alueen suhteen ovat vielä uusia. Aika näyttää, millainen tilasta lopulta muodostuu. Sanon tahallisesti tilasta, koska tuossa alueessa on todellakin jotain sellaista tilan tuntua, joka ei ikävä kyllä ihan näy kuvissa asti (kuvaaminen on muutenkin vaikeaa, koska en halua koko meidän kodin, saati naapuritalon, näkyvän kuvissa). Kunhan istututusalueen reunakasvit kasvavat ja saamme ihanien Elsan lempituolista hankittujen aurinkotuolien lisäksi patiolle myös pienen pöydän ja luonnonvalkoisen aurinkovarjon, aletaan olla jo lähellä huvimajatunnelmaa.




Istutusalueella kasvaa sikin sokin kaikenlaista. Ulkoreunalle on kasvamassa matala mutta tiheä taikinamarjapensasaita, sisemmältä löytyy mm. erilaisia minttuja, hernettä, kehäkukkia ja pari kesäkurpitsan taimea. Ruusu 'Astrid Lindgren' on saanut alueelta oman nurkkansa, ja salaattia ja jopa ihan vähän parsaakin löytyy. Osa kasveista on siis pysyviä, muut taas tämän kesän juttuja. Luulen, että tämän kesän koeviljelmien jälkeen tehdään täsmällisempiä istutussuunnitelmia ensi vuonna.




Talon ikkunan alla meillä on mm. peikonpähkinää, kissanminttua, tulppaaneja ja jättilaukkoja. Piti olla jättipoimulehteäkin, mutta kiitos hellekesän, meillä on toistaiseksi minipoimulehteä.



Istutusalueen yhdellä reunasuoralla on ruiskaunokki 'Black boy' -"aita".



Vaan onpa siellä yksi blue boykin! Muuten nuo hopeanhohtoisvartiset, tummakukkaiset Black boyt ovat juuri niin ihastuttavia kuin toivoinkin.




Punasipulia ruukuissa, takana hellenääntynyt ja kirppainen, hoitotoimenpiteitä odottava raparperi.




Ja ne riehuvat retiisit! Viime viikolla ne todella vauhkoontuivat. Söimme niitä kyllä lomalla minkä pystyimme, mutta silti aika paljon on vielä maassakin. Ja kun olimme kaksi päivää risteilyllä, retiisit päättivät sillä aikaa venähtää huippupituuteen ja aloittaa kukkimisen. Annan joidenkin kukkia, koska haluan katsoa, siementääkö retiisi itse itsensä ja muuttuu monivuotiseksi tai ainakin -satoiseksi.





Tämä kuva saa sitten kiukkuiseksi. No, onneksi ehdin sentään kuvata ruusu 'Astrid Lindgrenin' ensimmäisen nupun. Huomasin eilen illalla, että kukka oli auennut - ja kun tänään menin katsomaan sitä, peura oli syönyt sen! Todistusaineistoa oli runsaasti, nimittäin lukuisia sorkanjälkiä mullassa. 




Siellä täällä on tekemiäni betonilaattoja sekä ulkomuurissa käytettyjä vuolukiviä. Ne näyttävät hauskoilta ja helpottavat istutuksien hoitoa, koska niille on helppo astua, ellei ole peuran kaltainen ronski mullassa tarpoja.





Pari yksityiskohtaa vielä. Isän juhlapöydän koristeena olleet hopeaputoukset ovat kotiutuneet hyvin pihamaalle.




Samoin juhlakoristeina olleet näkinkengät. Näihin ei pysty näemmä tuuli, vesi eikä peuratkaan! Oletin, että simpukoita voisi pian löytyä ympäri pihaa, mutta hyvin ovat pysyneet paikoillaan.




Koko perhe viihtyy nyt entistäkin paremmin pihalla! Kauheasti piti uurastaa, mutta lopputulos on HURmaava. :)


sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Kirjaimellisesti

Laitetaanpa välillä liveen jotain muutakin kuin meri-, retki- tai kasvikuvia.


Olen ollut muka ostolakossa tänä kesänä. Olen myös ollut sitä mieltä, että se sisustustrendi, että joka esineessä on jotain tekstiä, on aika rasittava ja aikansa elänytkin. Niinpä niin. Tämä on tietenkin johtanut siihen, että olen tehnyt ostoksia ja niissä kaikissa lukee jotain.


Kävin H&M Homessa ensimmäistä kertaa sitten viimekesäisten avajaisten ja ostin sohvalle pari tyynyä. Opals-tyynyn alaosassa lukee The book of Precious Stones, mistä tuli mieleeni, että olisipa ihanaa kuvata lempikirjojen kansia ja siirtää ne kankaalle ja hyödyntää esim. juuri tyynyissä. Valitettavasti kuvansiirtokokemukseni eivät ole kovin hyviä. Ostin joskus Clas Ohlsonilta tulostuspaperia, jolle tulostetun kuvan saattoi silittää kankaaseen. Kuva tulostui hyvin, mutta siirtyi kankaalle hyvin epätasaisesti. Onko muilla kokemuksia kuvien kankaalle siirrosta?




Keittiön seinälle "kahvinurkkaan" saatiin jokin aika sitten String-hylly mausteille ja muulle sälälle. Arvatenkin siihen piti hankkia String-tekstillä oleva purkkikin, kun sellainen tuli sattumalta vastaan. Purkissa on narua, jota muka tarvitsee alituiseen keittiössä - on se purkki tuossa jonkin aikaa jo ollut, eikä narua ole tarvittu kertaakaan. Mutta söpö purkki.






Näiden purkkien ostamista en edes miettinyt. Onhan kirjoittajalla oltava kirjoittajan kirjainpurkit! Nämä tulevat uuteen työhuoneeseeni. Ehkä. Joskus. Naisen logiikalla minulla on työhuoneeseen jo mm. valaisimet, pari koriste-esinettä ja nyt nämä purkitkin, vaikkei työhuoneessa ole edes pakkaseristeitä, saati sisustusta. Jostain on aloitettava...




Purkeissa on sekin hyvä puoli, että ne saivat minut huomaamaan, että kamerassani on korostettu väri -tms. toiminto. Olin laittanut sen vahingossa päälle ja kun kurkkasin juuri purkkikohtaa keittiössä kameran silmällä, huomasin, että kamera poimi hauskasti limenvihreän purkin sävyn ja pari muuta vihreää yksityiskohtaa keittiöstä ja jätti muun musta-harmaa-valkoiseksi, vaikka sellainenhan meidän keittiö melkein onkin.


perjantai 22. heinäkuuta 2011

Laivojen leikkikenttä







Huh, loma on niin kiireistä aikaa, ettei blogikaan pysy perässä. Tällä viikolla käväistiin kuitenkin miehen kanssa melko yllättäen Tukholmassa, oikein retromatkalla - en ollut kymmeneen vuoteen käynyt Ruotsin-laivalla, mutta mikään ei ollut näemmä muuttunut siinä ajassa. Päivä kului kaupungilla käppäillen ja yllättävän vähän ostoksia tehden, vain kesäpäivästä nauttien.


Laivan piipusta piti napata kuva, koska minulla on synkeä laivamenneisyys: olin lapsena niin kiinnostunut noista isoista risteilijöistä, että tunnistin eri laivanvarustamojen savupiippumallit ja kuulemma esitelmöin niistä esim. 3-vuotiaana synnytyslaitoksella, kun menin katsomaan juuri syntynyttä pikkusiskoani. Olin ilmeisesti ensimmäiset vuoteni pikkupoika. (Lempileikkini oli leikkiä Risto Reipasta, hyvin tyttömäistä sekin.)




En ottanut Tukholmasta juurikaan kuvia, koska en oikein osaa kuvata ihmisvilinässä. Tukholman kaunista saaristoa ja sen ihania huviloita katselimme ja kuvasimme taas laivan kannelta tuntikausia, mutta en tohdi julkaista kuvia toisten kodeista, vaikka mieli tekisi.


Laivoista ja veneistä tohdin. Kun toissailtana lähdimme Tukholmasta, tuntui koko meri olevan täynnä erilaisia menopelejä vesiskoottereista ja lainelaudoista purjeveneisiin ja isoihin risteilijöihin, oikea veneiden huvipuisto ja laivojen leikkikenttä.






Kyllä tuolla varmaan yhden kesän voisi viettää huvilaelämää ja veneillä...


Kaupungilla kuvasin oikeastaan vain muutaman ikkunan vanhasta kaupungista. Ikkunat ovat kiehtovia. Aina tekee mieli kurkistella sisään vanhoihin taloihin ja katsoa, kuka siellä asuu, tai miettiä, millaista olisi itse asua tuollaisessa paikassa.






Oli pakko ikuistaa myös nosturi, joka oli maalattu kirahviksi. Ehkä mussa on se pikkupoika edelleen.




P.S. Huomenna yritän löytää itsestäni pienen tauon jälkeen kotipuutarhurin ja sisustajan, ehkä tännekin tulee sitten muutakin kuin merikuvia. Olin tosin tänään taas meriretkellä, ne kuvat ovat vielä julkaisematta. ;)

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Mereltä







Rakastunut pilvi.
...ja vähän maistakin.






Alimpaan kuvaan ei ole käytetty mitään leikkitehosteita, vaan tehosteena toimii aito luonnonmukainen hämähäkinverkko.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Kaislikossa suhisee







Terveisiä mökiltä! Lähdettiin viettämään kesäviikonloppua, mutta saavuttiinkin syksyisen sateiseen saaristoon. Ei se mitään, heti piti mennä katsomaan, mitä jättimäisille suo-ohdakkeille kaislikon reunassa kuuluu. Ötökkäistä kuului sekä niille että muille kasveille. 






Ilma on niin harmaa, että piti harmaannuttaa kuvia vielä vähän lisää PhotoScapella. Hain ohjelman koneelleni pari päivää sitten ja sillä leikkiminen on kovin hauskaa.




tiistai 12. heinäkuuta 2011

Betoniaskartelun perusohjetta

En ole tehnyt betonihommia kovin montaa kertaa ja betoniaskartelukokemukseni rajoittuu pieniin töihin (erikokoiset lautaset ja  ruukut, pienet laatat), mutta rohkenen silti antaa perusvinkkejä betonitöihin. Betoniaskartelu on nimittäin todella helppoa! Itselläni meni monta vuotta hukkaan, kun vain haaveilin itse tehdyistä betoniruukuista - kuvittelin, että kyse on paljon monimutkaisemmasta asiasta. Ei ole, ainekset, välineet ja menetelmät ovat helppoja hankkia ja oppia.

Ohje yksi: ota kaikki tarvittava valmiiksi esille ja pukeudu rönttäisiin vaatteisiin!

Perusraaka-aine on kuivabetoni, jota saa säkkitavarana rautakaupoista (sementti(laasti), dry concrete). Pieniin ja suht sileäpintaisiin betonitöihin käytetään kuivabetonia, jonka raekoko on halkaisijaltaan enint. 4 mm.


Muotiksi käy melkein mikä tahansa muovinen tai silikoninen astia: kukkaruukut ja -lautaset, viilipurkit, karkkirasiat tai vaikka tässä käyttämäni leivontamuotit ja pääsiäiskoristemunat. Muotin voi myös tehdä puusta tai vanerista, mutta silloin se pinnat kannattaa lakata. En ole kokeillut puu- tai vanerimuotteja, sen sijaan teipillä päällystetystä askartelupahvista teen toivottavasti muotteja jo lähiaikoina.

Betonipölyn ja sotkun takia kannattaa askarrella ulkona, ei kuitenkaan suorassa auringonpaisteessa. Jos et halua viutiloita esineitä, tarkista, että töiden kuivumispaikka on suora. Muotit kannattaa täyttää joko kuivumispaikalla tai lähellä sitä, koska isot tytöt ovat kovin painavia siirrellä ja koristelluissa töissä taas koristeet voivat kärsiä siirtelystä, vaihtaa paikkaa tai humpsahtaa betonin sisälle.

Muotit öljytään esim. rypsiöljyllä, mutta itse olen havainnut paremmaksi silikonisprayn, jota saa edullisesti rautakaupassa. Huomaa, että jos valat ruukun, tarvitset sitä varten ulko- ja sisämuotin; sisämuotti öljytään ulkopuolelta.

Betoni sekoitetaan ämpärissä esim. tukevatekoisen istutuslapion avulla. Sementtipusseissa on mukana sekoitusohjeet, mutta sopivan sekoitussuhteen oppii helposti myös näppituntumalla.


Laita ämpärin pohjalle liraus vettä, lisää kuivabetonia ja sekoita. Lisää tarvittaessa vettä. Seos on valmis, kun se tuntuu tasaiselta ja voit muovata siitä lihapullan tapaisen möykyn käsissäsi; möykky ei hajoa, vaikka tärisytät kämmentäsi. Käytä betonihommissa suojahanskoja ja mielellään hengityssuojaintakin, kenties suojalaseja.


Betoniesineitä valaessa pitää olla nopea! Kun betoniseos on valmis, öljyä muotti/muotit ja täytä ne betonilla. Taputtele ja ravistele muottia kevyesti, jotta betoniseos asettuu siihen tasaisesti.


Tässä on kuva vasta täytetystä leivontamuotista, johon valoin betoninäkinkenkiä; betoni kuivuu aika nopeasti, joten pyyhin roiskeet heti pois muotista.

Tein samalla kerralla myös ison vadin kahden muovisen kukkalautasen avulla. Kun vati tai esim. ruukku on valettu, sisämuotti täytetetään hiekalla, kivillä tms. painavalla aineella, ettei se kohoa tai liiku sivusuunnassa kuivumisen aikana. Joskus olen myös lopuksi teipannut muotit kiinni toisiinsa ilmastointiteipillä. Tällä kertaa laitoin lautasmuottien painoksi betonitiiliskiviä. Isommat työt voi myös raudoittaa kanaverkolla, se parantaa niiden talvenkestävyyttä.


Kun valut ovat valmiina, ne peitetään muovilla ja jätetään kuivumaan noin viikoksi. Olen kuullut, että betonia kannattaisi välillä suihkuttaa suihkupullon avulla vedellä, mutta omien kokemusteni mukaan se saa töiden pinnan helposti kuplimaan ja tekee siitä muutenkin epätasaisen.

Vaikka työt voi irrottaa muoteista noin viikon kuluttua valamisesta, niiden kuivuminen voi kestää jopa viikkoja. En ole ottanut ruukkuja käyttöön kuin vasta monen viikon kulutta valamisesta, jotta ne ovat olleet varmasti kuivia.

Betonitöitä voi myös koristella, kuten tässä pieniä laattoja. Koristeiksi käyvät esim. lasi, mosaiikki ja kivet. Itse olen asettanut koristeet valmiin valun päälle ja tarvittaessa kiinnittänyt niitä jälkikäteen liimalla. Elämäni matkat -blogissa on esillä oikeaoppisempi koristelutapa: betonilautasen mosaiikkikoristeet on kiinnitetty laastilla ja saumausaineella.

Saa kysyä ja kommentoida! Toivottavasti ohjeet aukeavat, vaikkei ihan joka työvaiheesta kuvia ollutkaan. Pitää dokumentoida ensi kerralla vielä tarkemmin... Betonitöistä löytyy nykyisin hyvin myös kirjoja. Omia suosikkejani ovat Malena Skoten opettavat ja inspiroivat teokset.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Puutarhahaaveilua Kumpulassa


Käytiin päiväretkellä Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Ei taidettu nähdä yhtään ihmistä, jolla ei olisi ollut mukanaan joko kameraa, muistiinpanovihkoa tai kirjaa, ainakin yhtä näistä. Ei mikään ihme, puistoalue on mielestäni todella onnistunut kokonaisuus: kaunis, viihtyisä ja opettavainen.

En panisi yhtään pahitteeksi, jos meidän pihalla olisi soliseva puro, pieni putous ja laakeita, oikein retkeilyyn ja nautiskeluun kutsuvia kallioita. :)


Myös tällaisen ryytimaan (ja talonkin) kelpuuttaisin.


Ruohonleikkaajan unelma: mm. maksaruohoja istutettu kiemurtelemaan kuvioksi nurmelle. Hyvä ja mahdollisesti kopioimisen arvoinen idea. (Nyt kun osaan itse käynnistää ruohonleikkurin, voin suunnitella nurmelle mitä vain!)

Tehtiin monta hyvää kasvilöytöä. Kiinnostaviksi havaittiin mm. pörriäisistä suriseva tädykkö,


erilaiset nauhukset,



sekä hassukukintainen ohotankärhö


- ja noin miljoona muuta kasvia. Otin kymmeniä kuvia, joten eipä ollut ainakaan niiden suhteen turha reissu. Suosittelen Kumpulassa käyntiä kesäpäivän ohjelmaksi! Aikuisten sisäänpääsymaksu oli neljä euroa, pieni hinta suuresta ilosta.