keskiviikko 31. elokuuta 2011

3 x kesäkurpitsa



Sattuneesta syystä meillä on syöty viime aikoina runsaasti kesäkurpitsaruokia, ja katsaus kasvimaalle kertoo, ettei tälle lähiruokabuumille näy loppua.


Eräs hyväksi havaittu kesäkurpitsaruoka näkyy yläkuvassa: kesäkurpitsa"spagetti". Veistin juustohöylällä kurpitsalastuja ja keitin ne parsakattilassa merisuolalla maustetussa vedessä. Terveysspagetin kanssa maistui punasipuli-suippopaprika-purjoseos, jonka kieräytin pannulla. Tarjolla oli myös fetaa, balsamicosiirappia ja mausteita. Nam.


Kesäkurpitsalasagne valmistui tavallisen jauhelihalasagnen ohjeella, paitsi että lasagnelevyt korvattiin kesäkurpitsaviipaleilla, vehnäjauho gluteenittomalla jauhoseoksella ja tomaattimurskan tms. sijasta heitin sekaan GoGreen-luomutuoresalsan jämän. 



Myös gratiini, jossa oli kesäkurpitsaa, punasipulia (oman maan!), Aurajuustoa, juustoraastetta ja luomuruokakermaa erityisesti Provencen yrteillä maustettuina, oli makoisaa. Ai niin, siihenkin sössöön meni mukaan GoGreen-salsaa sekä myös palanen jääkaapissa ollutta hirvimakkaraa, mutta ainakin makkaran olisi voinut jättää poiskin.

Mistään ohjeesta ei ole tarkkoja määriä tiedossa, meillä ei olla nokonuukia ruoanlaittajia.

Mutta sen sijaan - kyllä meiltäkin ripaus Strömsötä löytyy kuitenkin. :) Eilen kissanulkoilutuskeikalla löytyi muutama sieni. Ne poimittiin talteen ja pistettiin pakastimeen. 



tiistai 30. elokuuta 2011

Niin kutsuttuja



Niin kutsuttu syyshortensiamme... Nyt ei tarvitse ottaa montaa askelta, kun huomaa muiden talojen pihoilla jättimäisiä hortensiankukkia. Meilä ei. Ainokainen pensaamme ei tarvinnut keväällä lainkaan leikkaamista, sillä peurat olivat ystävällisesti leikanneet sen hyvin matalaksi talven aikana. He ovat huolehtineet pensaasta myös kesän ainana niin että lopulta pensaaseen on onnistunut puhkeamaan vain yksi kukka, kuvassa lähes luonnollisessa koossa. Kiitos karvapuutarhurit, tästäkin. En tiedä, millaiset kalterit tuon pensaan ympärille pitäisi virittää ensi talveksi.


Myös punajuuri on aikamoisen niin kutsuttua tasoa. Syötävää ei taida juuri tulla, kun kasvi on kylvetty liian tiuhaan ja ollut huonolla hoidolla (eläköön siemennauhat, ensi vuonna käytän vain niitä: palsternakka kasvaa kauniissa rivissä). Ei se mitään, punajuurella on hauskan kirjavat ja hyvin syksyisiin fiiliksiin sopivat lehdet.





Niin, syksy. Se ei ole enää niin kutsuttu, vaan oikeasti täällä. Vihreän keskellä on jo paljon muitakin sävyjä. Nämä kuvasin eilen pihanlaidalla, ojanpenkalta.







Myöskään viimeöinen sade ei ollut ollenkaan niin kutsuttu. Kissatkin nousivat katsomaan, mikä ihme kolisee, rymisee, lotisee ja huuhtoo taloa. Lisäksi salamat välähtelivät, vaikkei ukkosen jyrinää kuulunut. Hmmm, kohta pitää hankkia vene, että pääsen kotoa bussipysäkille.

maanantai 29. elokuuta 2011

Kirjakissoja ja blogipohdintaa





Kävin perjantaina Otavan uuden kirjakaupan avajaisissa ja nappasin mukaani kaksi kirjakissaeläinkorttia. Ne olivat täsmälöytö, sillä olin ajatellut ostaa pari vanhahtavaa korttia keittiön hyllyyn joka tapauksessa; mielestäni tässä hyllyssä voisi olla vaikka vaihtuva taidenäyttely. Olkoon nyt ainakin kissaeläinkorttinäyttely jonkin aikaa.


Tapasin perjantaina myös kirjabloggarikollegoja ja siellä missä bloggarit kokoontuvat, puhutaan tietenkin bloggaamisesta. Jossain vaiheessa puhuimme myös muista kuin kirjablogeista, näistä koti- ja puutarhapuolen sivustoistakin. Kaikki olivat sitä mieltä, että esim. ruokablogeja on kiva seurata, mutta niihin tulee harvemmin kommentoitua mitään, ellei ole lisäkysymyksiä tms.


Mietin sitten bloggausasioita itsekseni koko viikonlopun. En koe olevani "oikea" kotibloggari siinä, että olen pikemminkin ihminen jolle viikoittainen imurointi ja ruohonleikkuu ovat saavutuksia, kuin sellainen, joka elää kuin Strömsössä. Joskus olen melko ällistynyt, kun tuntuu, että jotkut koti-ihmiset maalaavat aidan, perustavat uuden kukkapenkin, kutovat sukkaparin, keittävät hilloa, kehystävät muutaman valokuvan - itse kuvaamansa, toki - ja valmistavat gourmet-aterian päivittäin. En mä vaan. Silti minusta on kiva tallentaa muistoja ja puuhailuja. Netissä niihin on helppo palata ja niitä on helppo jakaa. 


Etenkin puutarhablogien seuraaminen on ollut minulle myös hyödyllinen harrastus. Idea omakotitalosta ei ollut alkuaan ollenkaan minun, kaupunkilaisen, vaan mieheni. Ensimmäisinä vuosina en oikein tiennyt, mitä sillä pihalla tekisi, mutta vuosien mittaan olen innostunut enemmän ja enemmän, ja blogeilla on tässä iso rooli. Kun huomaan, että nyt muutkin aloittivat kevättyöt, minäkin aloitan. Sitten syksyllä se se aika, jolloin kaikki tilaavat kukkasipuleja... Blogit tarjoavat inspiraation lisäksi helpossa muodossa olevaa tietoa ja vertaistukea.


Tämä saattaa kuulostaa siltä, että asumiseen ja käsillä tekemiseen liittyvät blogit ovat mielestäni vain hyödyllisiä. Eivät ne ole, kyllä ne tarjoavat paljon iloa ja elämyksiäkin! Ihan parasta kaikessa bloggaamisessa on ollut se, että näiden parin vuoden aikana olen saanut uusia ystäviä, sekä virtuaalisia että ihan oikeitakin. Seuraan joidenkin blogiystävien elämää paljon tarkemmin ja useammin kuin "oikeiden" ystävien, niinpä huomaan usein ajattelevani blogituttuja muutenkin kuin koneen ääressä ollessani, vaikka en edes tietäisi tuttujen nimeä. Ensin se tuntui aika hassulta, mutta nykyisin täysin luontevalta.


Lopetan höpötyksen summa summarum -kommenttiin: bloggaaminen on hyvä harrastus. :)

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Didrichsenillä

Yksi suosikkitalojani Suomessa on helsinkiläinen Didrichsenin taidemuseo. Ajattoman tyylikäs, eleetön ja jotenkin erittäin "hyvähenkinen" talo luonnonmukaisella tontilla merenrannassa. Mitä muuta voisi toivoa? 


Myöskään museon näyttelyissä ei ole ollut yleenstä valittamista. Kävin tänään katsomassa Hugo Simbergin taidetta siskon ja 6-päiväisen (!) siskonpojan kanssa. Näyttely oli yllättävän monipuolinen. Simberg ei maalannut vain luurankoja ja hallitsi monta tekniikkaakin.


Valitettavasti museossa ei saa kuvata sisällä, mutta ulkoa näpsin pari kuvaa. Sisäänkäynnin yhteydessä on ulkouima-allas ja sen vierellä veistos.



Kahden rännin alla oli loistavaa hyötytaidetta: kettinkejä, jotka kulkivat ränniltä kiviröykkiöön. Vesipisarat kulkivat kettinkejä pitkin hauskasti kiemurrellen. 




Lujaa ja pehmeää samanaikaisesti. Tämän idean voisi kopioida jonnekin...




 Museon puutarhassa. Eero Hiirosen teos Vesiportti.




Tätä luulin ensin grilliksi tai muuksi tulisijaksi, mutta kyseessä olikin Arvo Siikamäen teos Tyhjä hauta. Anteeksi moukkamaisuuteni.
Lisää tietoa talosta ja erityisesti taiteesta löytyy museon nettisivuilta.



maanantai 22. elokuuta 2011

Kotipihan kukkakierros





Nyt kun voisin periaatteessa tehdä "mitä vain", en oikein osaa tehdä mitään; kurkkukin on vähän kipeä ja olo epämääräinen joka toinen päivä, vaikka toisaalta olenkin ihan onnea ja energiaa puhkuva. Ei liene ihan poikkeuksellista tällaisissa olosuhteissa. Tänään sentään tein pitkästä aikaa vähän puutarhatöitä.


Ensiksi tarkastin, millaisia kukkia pihalta nyt löytyy. Ja sieltä löytyi vaikka mitä, vaikka olen jo jotenkin alkanut pitää pihaa syksyisen nahistuneena ja repsottavana. Yläkuvassa on kosmoskukka. Sen piti olla helpoin mahdollinen kesäkukka, mutta eipä se ole juuri intoutunut kukkimaan, kun on joutunut kasvamaan ahtaassa puulaatikossa. No, kokeilu sekin.


Syysleimut sen sijaan taitavat menestyä, hoitipa niitä tai ei - eli ei.



Uusi kasvimaa pursuaa paitsi aiemmin esiteltyjä mustia ruiskaunokkeja myös kehäkukkia. Ne ovat ihania iloisia syysaurinkoja ja superkiitollisia kasvattaa.



Tummalehtinen basilika tuo oranssin naapurinsa hienosti esiin.




Retrokukkia suoraan mummolasta.:)




Mutta kukkii meillä sinistäkin. Perhospenkistä löytyy mm. ihana karvakasvi, kurkkuyrtti.






Kasvimaalla on tällainen sininen, jonka nimeä on nyt muista (siemenpussi on onneksi tallessa).




Kasvimaalla on myös tällainen puska - riehuvat retiisithän ne siinä! Tänään kyllä karsin niitä melkoisen kovalla kädellä ja jätin vain muutaman rehottajan paikoilleen. Kasvimaamme ei ole aivan säntillisyyden huippu, mutta yritän parhaani mukaan säntillistää sitä tällä viikolla; laitan siitä sitten taas kuviakin. Löysin muuten eräältä naapurilta niin hienon hyötykasvimaan, että tekisi mieli mennä salakuvaamaan se.




Korianterin kukinta on jo ohi.



Samoin tillin. 

lauantai 20. elokuuta 2011

Aikamatkalla



Viime sunnuntaina meidän piti viedä ulkomainen vieraamme Bengtskärin majakalle, mutta tuuli päätti toisin ja retki peruttiin merenkäynnin takia. Päädyimme sitten Turun Luostarinmäen käsityöläismuseoon, eikä ollut hullumpi retkikohde sekään. Työläisten pajoissa ja vanhoissa asunnoissa riitti ihasteltavaa.






















Opas kertoi, että Luostarinmäki on tänä vuonna talvellakin auki ja silloin paikka on erityisen tunnelmallinen.

torstai 18. elokuuta 2011

Värikästä







Kyselin taannoin vinkkejä aikuisten kuvataidekursseista, koska olisin halunnut löytää mahdollisimman monipuolisen kurssin täksi syksyksi. Yhden ihanan kurssin löysinkin, mutta koska kyseessä oli kaksivuotinen koulutusohjelma ja luennot päivisin... No, niin vapaaksi ei ole minunkaan elämäni muuttunut.


Niinpä ilmoittauduin tänään vain "yhden lajin kurssille", toisin sanoen työväenopiston järjestämälle akryylimaalauksen peruskurssille. Ohjelmassa on maalauksen teoriaa, harjoituksia, vähän taidehistoriaa. Kuulostaa houkuttelevalta! Tiedän kokemuksesta, että olipa kädessäni maalisuti tai akryyliväripensseli, unohdan maalatessani kaiken muun, maalaaminen on niin rentouttavaa. Tai ainakin toivon, että kurssilla maalaaminenkin on; en ole kokeillut sellaista sitten lukion.


Tulevasta värikkäästä elämästäni innostuneena etsin esille sisustuskirjan, johon palaan aina aika ajoin ja jota olen myös edelleen nähnyt myynnissä. Annie Sloanin Sisustajan värikirja ei opasta sisustamisessa oikeastaan ollenkaan, mutta värien yhdistelyssä ja eri sävyjen sekoittamisessa sitäkin enemmän.


Kirjassa ei ole kovinkaan paljon sisustuskuvia. Niitä kaikkia taita yhdistää se, ettei valkoisia seiniä näy.




Parasta antia ovat eri tyylisyyntien värikartat ja hauskat väriesimerkit, joista huomaa, miten yllättävän erilaisetkin värit sopivat toisiinsa. 








Luulen, että tulen palaamaan tähän kirjaan kurssin aikana usein. Olen joskus kokeillut uusien sävyjen sekoittamista kirjan ohjeiden mukaan, hyvin onnistui.


Niin että tässäpä suositukseni jokaiselle värienergiaa kaipaavalle kodinlaittajalle ja kotitaiteilijalle! :)


Ai niin, unohtui: aion myös opiskella taidehistorian perusteita yhden kirjatentin verran tänä syksynä. Niin että sain kuin sainkin syysohjelmaan taiteiluakin, vaikka en oikein aluksi tiennyt, mitä edes haluaisin kokeilla. Em. harrasteiden lisäksi olisin mennyt mieluusti hopeatyökurssille, mutta kurssi oli liian kallis. Valokuvaaminenkin saa jäädä, turha kiusata itseään menemällä köpökameran kanssa kurssille ja sitten potemalla entistä pahempaa kamerakuumetta.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

K niin kuin kurpitsa



Ainakaan toistaiseksi vapaa elämä ei ole tehnyt minusta desperate housewifea, vaan pikemminkin täydellisen naisen. Tänään oli vapaan ensimmäinen todella vapaa päivä (ulkomaisen vieraamme jatkettua matkaansa), ja olen heti käyttänyt sen järkevien kotiaskareiden merkeissä. Olen pessyt pyykkiä, imuroinut ja hakenut omalta kasvimaalta kaksi jättimäista kesäkurpitsaa.


Ettei menisi ihan liioitteluksi, ajattelin pian lähteä herkuttelemaan, viinittelemään ja juoruilemaan lukupiiriystävieni kanssa. Kurpitsojen jatkokäsittely jää siis huomiseksi. Jotain niille on kuitenkin tehtävä, sillä yhtäkkiä meillä on hirmuisesti kesäkurpitsaa! Ajattelin soseuttaa sen ja pakastaa. Annoin yhden kesäkurpitsan naapureillekin, mutta en tiedä, onko se hyvä idea. Kun nimittäin googlasin, voiko kesäkurpitsaa pakastaa raakana (voi, raasteena ainakin), törmäsin keskusteluun, jossa joku valitti, että hän ei viljele ko. kasvista itse ollenkaan, kun tiettyyn aikaan vuodesta kaikki epätoivoiset kesäkurpitsanviljelijät tunkevat kasvimaansa tuotoksia kaikille lahjaksi.


Aloitin uuden elämän tänään muutenkin aika ponnekkaasti. Toivon, että lähikuukausina elämääni kuuluu myös tavanomaista enemmän K niin kuin kuntoilua: kunnon keski-ikäisen kotirouvan tavoin päätin siis käydä sauvakävelemässä. Olin kävellyt 15 minuuttia, kun huomasin, että sauvat unohtuivat kotiin. 


Mutta ehkä se tästä. Ainakin oli kiva ulkoilla rauhassa. 

perjantai 12. elokuuta 2011

K niin kuin kotoilua


Tarkemmin sanottuna K niin kuin kuusi kuukautta kotoilua! 

Seuraavan puolen vuoden aikana ajattelin käyttää aikaani kissojen silittelyyn, kirjojen lukemiseen, kirjahyllyjen ja koko kodin järjestelyyn ja vähän remontointiinkin – muun muassa. Kuvataide- tai käsityökurssillekin aion mennä, riippuen miten mahdun työväenopiston kursseille mukaan. Selvinnee vielä elokuun aikana.

Nyt on siis aika paljastaa, miksen ole ehtinyt viime aikoina juuri päivittää kotiblogia. Olen siivonnut vimmaisesti työhuonettani: jään tänään puoleksi vuodeksi vuorotteluvapaalle, opiskelemaan (kirjoittamista) ja nauttimaan elämästä. Lisäksi saan tänään vieraaksi kauan odotetun ulkomaisen vieraan vajaan viikon ajaksi. Älkää siis ihmetelkö, jos blogi ei päivity vielä hetkeen, mutta syksyn mittaan tänne tulee toivottavasti entistä enemmän asiaa. Laukkapelto pitää perustaa ja sauna kunnostaa ja verhot ommella ja ja ja... Oi että olen onnellinen!

Elämänmuutoksen kunniaksi pistin kirjablogin puolella pystyyn kirjakauppalahjakorttiarpajaiset.

P.S. Tuo vuorotteluvapaa-tunnistehan ei millään lailla liity tämän blogin aihepiiriin, mutta piti laittaa se silti postaukseen, se näyttää niin kivalta. :)

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Retkellä Rehndahlissa



Kesän retket -sarjamme jatkuu ja seuraa matkailumainos kirkkonummelaisesta Rehndahlin eläinpihasta. :) Minä ja miehemme olimme viime viikonloppuna siellä yhtä innoissamme kuin kaikki paikalla olleet pienet lapset.



Opin vasta muutama viikko sitten, että on olemassa falabelloja eli minihevosia. Eräs niistä oli päikkäreillä keskellä nurmikkoa. Eläintilan eläimistä monet saivat olla vapaina ja ne olivat mitä ilmeisemmin erittäin tottuneita ihmisiin: eivät juuri korvaansa lotkauttaneet, vaikka joku kävi välillä silittämässä.


Minäkin silittelin joitakin eläimiä, kuten tätä Peppi Pitkätossun hevosta. Sen sijaan tätä SUURTA possua en uskaltanut häiritä, vaikka se oli kuulemma todella ihmisrakas ja piti rapsutuksesta.


Alpakat olivat niin kaukana, etten saanut niistä kuvaa, mutta ei se mitään. Alpakoiden esittelytaulu oli superhauska. Miten eläin voi virnistellä noin?!



Eläintilalla näkyi kaikkea marsuista ja kaniineista mustin joutseniin, hevosiin ja vuohiin. Kettujakin oli kaksi. Ne oli pelastettu poikueesta, jossa osa pennuista oli jo menehtynyt. Opastaulussa kerrottiin, että kettu kesyyntyy helposti, mutta sillä on haittapuolensakin. Kovin kesyä kettua ei voi päästää enää takaisin luontoon niin, ettei se jäisi ihmisasumusten lähelle ja tekisi tihutöitä. Nuo ketut asuivat siis toistaiseksi tarhassa, ja kuulemma toinen niistä oli hyvin kesy.
 

Näimme myös monenlaisia lintuja. Sen jälkeen, kun luin keväällä Mari Mörön kirjoituksen kanankasvatuksesta (kirjassa Vapaasti versoo) olen halunnut omia kanoja!


Oikeasti linnut ovat minusta pelottavia, mutta toki kauniita katsella. Nämä ovat naururiikinkukkokyyhkyjä.



Kissojen talo!


Kyllä kelpaa.


Myös romuromantikolle oli ihailtavaa.



Kaiken kaikkiaan todella hauska paikka. Mennään toisenkin kerran!