keskiviikko 10. elokuuta 2011

Retkellä Rehndahlissa



Kesän retket -sarjamme jatkuu ja seuraa matkailumainos kirkkonummelaisesta Rehndahlin eläinpihasta. :) Minä ja miehemme olimme viime viikonloppuna siellä yhtä innoissamme kuin kaikki paikalla olleet pienet lapset.



Opin vasta muutama viikko sitten, että on olemassa falabelloja eli minihevosia. Eräs niistä oli päikkäreillä keskellä nurmikkoa. Eläintilan eläimistä monet saivat olla vapaina ja ne olivat mitä ilmeisemmin erittäin tottuneita ihmisiin: eivät juuri korvaansa lotkauttaneet, vaikka joku kävi välillä silittämässä.


Minäkin silittelin joitakin eläimiä, kuten tätä Peppi Pitkätossun hevosta. Sen sijaan tätä SUURTA possua en uskaltanut häiritä, vaikka se oli kuulemma todella ihmisrakas ja piti rapsutuksesta.


Alpakat olivat niin kaukana, etten saanut niistä kuvaa, mutta ei se mitään. Alpakoiden esittelytaulu oli superhauska. Miten eläin voi virnistellä noin?!



Eläintilalla näkyi kaikkea marsuista ja kaniineista mustin joutseniin, hevosiin ja vuohiin. Kettujakin oli kaksi. Ne oli pelastettu poikueesta, jossa osa pennuista oli jo menehtynyt. Opastaulussa kerrottiin, että kettu kesyyntyy helposti, mutta sillä on haittapuolensakin. Kovin kesyä kettua ei voi päästää enää takaisin luontoon niin, ettei se jäisi ihmisasumusten lähelle ja tekisi tihutöitä. Nuo ketut asuivat siis toistaiseksi tarhassa, ja kuulemma toinen niistä oli hyvin kesy.
 

Näimme myös monenlaisia lintuja. Sen jälkeen, kun luin keväällä Mari Mörön kirjoituksen kanankasvatuksesta (kirjassa Vapaasti versoo) olen halunnut omia kanoja!


Oikeasti linnut ovat minusta pelottavia, mutta toki kauniita katsella. Nämä ovat naururiikinkukkokyyhkyjä.



Kissojen talo!


Kyllä kelpaa.


Myös romuromantikolle oli ihailtavaa.



Kaiken kaikkiaan todella hauska paikka. Mennään toisenkin kerran!


4 kommenttia:

  1. Kehtaanko edes sanoa... kun näin blogissani tähän kirjoitukseen pienen kuvan, luulin teidän olleen taas ravuria katsomassa - kröhm. Se olikin romuluinen aasi! Anteeksi vain huippuravuri!!!
    Kettu on niin kaunis, ihana repolainen! Tekisi mieli rapsutella. Kivan näköinen paikka. Kissojen talokin on aika hieno. Pitäisiköhän rakentaa tuollainen? Naukulaanhan ollaan miettimässä uutta tarhaa, ehkä tässä mallia?

    VastaaPoista
  2. No just! Tulis aika komea Naukulan tarhasta! Sääli vaan ettei tuota tonttimaata ole tarpeeksi. Mutta tämä kotieläipiha on tuttu paikka ja olen siellä kerran vieraillut itsekin. Silloin siellä oli tosi iso possu (jolla oli melkein maailmankartta kyljissänsä eli kuvioita). Pelkäsin sitä possua aika kamalasti! Sitä paitsi tällainenkin on löytynyt: http://rehndahl.blogspot.com/

    VastaaPoista
  3. Saila, kehtaa vaan. :) En kerro hepalle!

    Naukulan Mamma, no arvaa hämmästyinkö, kun kävin Rehndahlin sivuilla ja huomasin, että seuraat sitä blogia. Maailma on pieni, virtuaalisesit ja oikeasti.

    VastaaPoista