tiistai 2. elokuuta 2011

Voihan peura!


Ne ovat kauniita, ne ovat hauskoja, ne ovat kiinnostavia... Mutta ne eivät kunnioita kirjallista puutarhaa!

Juuri kun ruusu 'Astrid Lindgren' toipui edellistä tuhoista ja sai taas aikaiseksi muutaman kauniin kukan, joku oli käynyt popsimassa kukat parempiin suihin viime yön aikana. Se joku seisoskeli aamulla läheisellä pellolla pienemmän lajitoverinsa kanssa ja näytti oikein tyytyväiseltä.

Voi ei. Peurakatkeruuteni on mennyt jo sille tasolle, että googlailin tietoa, miten peuroja voi pelotella. Ilmeisesti on olemassa ainakin peurankarkotusjauhetta ja jonkinlainen vesisuihkuautomaatti, joka tunnistaa ruusunnälkäisen ilkimyksen lähestymisen. Joku on sirotellut ruusujensa juurelle tuomenoksia, joku toinen taas valinnut varman tien ja suojannut istutukset aitauksilla tai verkolla.

Onko kellään kokemusta eri keinoista tai kertoa mitään pätevää kikkaa? Aitaus ja verkotus eivät tule kyseeseen, koska istutusalue menisi pilalle siitäkin, jos sen keskelle viriteltäisiin ruusuhäkki. Eikä koko pihaakaan voi aidata. Pöh.

Onhan meillä kaksi alati valpasta peurapoliisia, mutta tämä harmaapartio ei oikein saa peuroja pois pihalta, vaikka kovasti yrittääkin.

Tuossa ne ovat heti heinikon toisella puolella, mutta eivät piittaa yhtään suurpedoista!

10 kommenttia:

  1. Mahtavat peurapoliisit sulla :)

    VastaaPoista
  2. No voihan peura! Näyttää niin hassulta mutta helppo täältä on sanoa, kun puutarhassa ei käy tuollaisia tuholaisia.
    Maukut on ihanat! Tykkääkö ulkoilla valjaissa?

    VastaaPoista
  3. Maikki, eikö olekin! Ja Cisuhan ihan jahtaa peuroja (joskin se on hankalaa fleksin ja etenkin fleksin perässä köntystävän ihmisen kanssa) ja karjuu niille, mutta eipä pieni kissa silti riitä peurakarkottimeksi. Nyt Cisua on opastettu, että sen pitää päivystää koko ajan olkkarin ikkunalla ja huutaa, jos peura lähestyy ruusuja. Ja herneitä, nekin se on syönyt, mutta en suhtaudu siihen niin dramaattisesti.

    Elämäni matkat, niin ne minustakin olivat vain hassuja otuksia aina siihen asti, kunnes aloimme laittaa pihaa enemmän. Kun on omin pikku kätösin istuttanut ruusua, kuunliljaa ja maksaruohoa, kiukustuu kovin, kun joku käy herkuttelemassa niillä. Kun ympärillä on metsä ja peltoja, mikä ajaa "villi"eläimen (eivät todellakaan ole kovin villejä) ihan meidän ikkunan alle?! Eilen tarkkailin jälkiä, niin peura ei ollut vaivautunut enää edes kömpimään mullan poikki vaan oli napostellut suoraan kivipatiolta käsin. :D Pitäisikö itkeä vai nauraa...

    Maukulat tykkäävät valjastelusta niin paljon, ettei meillä voida kesäkaudella käyttää ollenkaan ulos-sanaa, koska se aiheuttaa pomppu- ja huutohysteriaa. Puhutaan vain U:sta ja kyllä siellä U:ssa sitten käydäänkin, mieluusti monta kertaa päivässä ja välillä ihan pitkillä kävelyilläkin. Pojat ulkoilisivat mieluusti myös ihan itsenäisesti, mutta onneksi eivät ole viime aikoina kunnostuneet liiemmin karkailussa. Joskus karkaavat ulkohimoissaan talvellakin, mutta kyllä Suomen talvi ajaa thaimaalaiskatin aika nopeasti kotiin. :D

    VastaaPoista
  4. Vai tulevat thaimaalaiset Suomen talvessa nopeasti takaisi :) sama oli kyllä havaittavissa tuossa meidän navetasta vartissa maatiaiskissassa, Pakkanen ei ole mieleinen juttu (pahuksen lelu ehdottelee korjauksia, ei pitänyt isoa p-kirjainta laittaa).

    VastaaPoista
  5. Ymmärrän hyvin harmistuksen. Minua kyrsi, kun citykanit pistivät talvella poskeensa koko kesän vaalimani päärynäpuuntaimen liian matalan suojauksen takia.

    Fiskarsissa on paha peura/kaurisongelma. Siellä yksi kai toimivimmista keinoista on ollut koirankarvojen ripottelu tontin rajoille. Kysyn lisää vinkkejä tutuilta jos muistan :-)

    VastaaPoista
  6. Susanna, oikeastaan thaimaalaiset eivät edes karkaa eivätkä kyllä palaakaan Suomeen talvessa. Ne livahtavat ovesta parin metrin päähän ja jäävät tököttämään jäykistyneinä: kylmää, märkää, mitä tää on? Siitä thaikissa on sitten helppo käydä noukkimassa kotiin. Kesällä noukinta onkin sitten hankalampaa, t. nimim. taas viime viikonloppuna pitkin metsiä ja kallioita kissan perässä kipittänyt...

    Villa Verna, no joo, citykanit tästä vielä puuttuisivat! Niitä meillä ei sentään ole, mutta käsitykseni mukaan ne vasta tuhmia ja ahneita ovatkin. Ilmeisesti ainoa kunnon suojaus on häkki, joka peittää koko kasvin ja kulkee maan allakin - mutta kuka nyt sellaisia laittaisi?

    Fiskarsin ongelmista muistan lukeneeni Taloja Fiskarsissa -kirjasta (perun aiemmat puheeni, Fiskars ei olekaan yksi haaveasuinpaikoistani...). Meillä on pientä siihen verrattuna, että joissain paikoissa kai peurat tai esim. kanit syövät ihan kaiken. Pitääkin miettiä, mistä saisimme koirankarvoja, kiitos vinkistä! :)

    VastaaPoista
  7. Uudessa Kotipuutarha-lehdessä on mainos revira- nimisestä aineesta, jolla "torjuu jyrsijät ja sorkkaeläimet". Tulipahan heti sun vieraat mieleeni....

    VastaaPoista
  8. Mahtavaa elämäni matkat, kiitoksia! Pitää tutustua tuohon aineeseen ja koirankarvoistakin puhuin jo eilen kahdelle koiraihmisille. Suunnittelimme eilen ruokatunnilla porukalla, että voisin virkata koirankarvalangasta ruusuille suojahuput. Sitten suunnitelma eteni aina siihen, että voisin virkata villa-aidan pihallemme. :D

    VastaaPoista
  9. Villa-aita olisikin aikas eksoottinen ja persoonallinen :) Varsinaista tilataidetta, hih.

    VastaaPoista
  10. Villa-aita ei vaan ehkä olisi ihan talvenkestävä. :)

    Peuroille on nyt sattunut kauhea moka: kolme auennutta kukkaa ja yksi melkein auennut ruusunkukka ovat saaneet olla kaksi päivää rauhassa. Onkohan peurat sairaita, kun ei ruoka maita?

    VastaaPoista