torstai 22. syyskuuta 2011

Betonitaloa odotellessa





...hankin lyhtytalon. En ole unohtanut ideaa betonisesta tai jopa kivistä muuramalla tehdystä kynttilälyhtytalosta perhoskukkapenkin keskikivellä. En vain ole saanut aikaiseksi.


Onneksi löysin taloa muistuttavan kynttilälyhdyn. Olen kyllä tavaranostokiellossa, mutta... Sytytin kynttilän palamaan jo varhain iltapäivällä, koska sadesää toi kynttiläolon ja päivänvalon aikaan lyhty oli helpompi kuvatakin.





Betonilintu ei ole vielä lentänyt talveksi varastoon. Perhoskukkapenkki sen sijaan on tiukasti rajattu pois kuvista, koska se on melkoisen villissä ja epämääräisessä tilassa...


Terassipöydällä on kaksi itse valamaani betonilautasta kynttilöiden kera sekä vanha, vanha pullo, tietääkseni ihan kaljapullo. Muistan vieläkin, kun löysin sen mummolan vintiltä, vaikka löydöstä on jo varmaan 25 vuotta aikaa, ainakin.




Kyllä kynttiläaika on ihana, paitsi ettei siitä voi oikein nauttia kissaseurassa. Yritän muistaa nyt tuon ulkotulimahdollisuuden, kun olen tavanomaista enemmän kotona.

5 kommenttia:

  1. Meillä kissa on jättänyt kynttilät rauhaan. Koira kyllä viime syksynä paahtoi tuntokarvojaan tuikuissa...

    Kynttilät todellakin kuuluvat syksyyn, niitä on kiva iltaisin polttaa ja luoda sisällekin ihan toisenlainen tunnelma. Minä odottelen, että kasvihuoneen saa siivota, sitten laitan lyhtyjä sinne. Nyt muuten näin yhdessä pihakeinussa värikkäitä lyhtyjä roikkumassa, oli aika hieno!

    VastaaPoista
  2. Teillä on kiltti kissa (ja varomaton koira)! :) Ei meilläkään kyllä kissat ole kauhean kiinnostuneita kynttilöistä, mutta toisaalta ovat aikamoisia koheltajia... Kynttilänpoltto on vähentynyt viime vuosina dramaattisesti.

    Kynttilät kasvihuoneessa kuulostavat viehättävältä. Joskus talvisaikaan näkee kuvia kasvihuoneista, joissa on niin paljon kynttilöitä, että on kuin kasvihuone olisi yksi iso lyhty pimeyden keskellä. <3

    VastaaPoista
  3. Ihana kaljapullo! Ja kiva tuo kynttilälyhty. Mä vaan poltan kynttilöitä sisälläkin, vähän selliasella siperia-opettaa-meiningillä. No, yksi pörröhäntäinen kerran poltti puolet hännästään että kyllähän siinä on lähellä ja valppaana oltava koko ajan.

    VastaaPoista
  4. Elämäni matkat, hui pörröhäntää! Ottiko edes opikseen? Olen kuullut koirasta, jonka korva syttyi kynttilästä tuleen, mutta joka ei ollut itse asiasta moksiskaan. :D

    VastaaPoista
  5. Ei se paljon siitä välittänyt, tuskin muutti juurikaan kävelyreittiään kyntttilästä kauemmaksi ;)

    VastaaPoista