torstai 29. syyskuuta 2011

Ihana Aulanko!


Vietin ihastuttavan pienen syysloman kummitätini luona Hämeenlinnassa. Ajelimme ja patikoimme mm. Aulangon alueella. Maisemat olivat aivan uskomattomia, ihan kuin olisi astunut sisään klassiseen öljyvärimaalaukseen. Syysillan valo oli melkein hienointa mitä olen nähnyt, mutta valitettavasti kamera tallensi siitä vain pienen pienen aavistuksen.

Ihanaa kuitenkin oli. Kesken metsäkävelyjen pulahdettiin reilut 10-asteiseen järveen ja sitten taas jatkettiin matkaa.


Kolmelapsinen joutsenperhe otti aurinkoa rannalla.



Kummitädin puutarhasta.


Onko syksy aina näin kaunis vai onko minulla nyt vain aikaa todella huomata sen kauneus? Voisin vain samoilla metsässä ja nauttia väreistä ja tuoksuista.




Hassua kyllä myös Elämäni matkat -blogin Pirkko oli samaan aikaan Aulangolla. Hänen blogistaan löytyy upeita yleismaisemia.

4 kommenttia:

  1. Jaahas, täällähän tämä ;) Kiva katsella tuttuja tienoita! Mietin ihan samaa, että onko syksy nyt tavallista kauniinpi vai onko tuo Aulanko vain niin kerrassaan upea vai onko syksyinen aurinko vesisadeputken jälkeen se, mikä saa kaiken tuntumaan niin kauniilta.
    Aah, kaunista on.
    Sä olet saanut vangita kuviisi illan auringon, mä aamun. Kadehdin pulahdustasi. Kävitkö muuten tsekkaamassa hotellin kauniin puutarhan?

    VastaaPoista
  2. Ai, sen lisäksi että olit samassa paikassa, mietit samaa siitä kauneudesta. En tiedä miten on, mutta ihan epätodellisen kauniilta paikalta se tuntui! Olen käynyt noissa maisemissa joskus lapsena, mutta en yhtään muistanut, millaista siellä on.

    En käynyt hotellin puutarhassa, mutta aion kyllä palata tuonne vielä uudelleen!

    VastaaPoista
  3. Ei sitä kauneutta voinut olla miettimättä ;)

    VastaaPoista
  4. Mä mietin sitä koko ajan edelleen, vaikka tulin jo eilen illalla kotiin. :)

    VastaaPoista