lauantai 10. syyskuuta 2011

Päivä 1: Kökar



No nyt se alkaa: matkakertomus ja hirveä pläjäys kuvia! Lohdun sana kuitenkin. Matkan alkupäästä on huomattavasti enemmän kuvia kuin lopusta, ja muutenkin tämä Kökar on se paikka, johon ihastuin reissussa eniten ja jostain voisin intoilla vaikka kuinka paljon. Muista paikoista intoilen sitten myöhemmin ja vähän vähemmän.


Ajoimme Espoosta Korppooseen ja Galltbyn rantaan, kahdella lossilla piti mennä ennen kuin sinne päästiin. Galtbystä otettiin yhteysalus Kökariin. Matka kesti reilut pari tuntia ja oli ihmeellinen. Ei olisi voinut uskoa, että on syyskuu. Oli kesäisen lämmintä, aivan tyyntä ja meri oli lemmikinsininen. Jossain välissä loppuivat saaret.




Ja kun pääsimme Kökariin, loppuivat sanat. Ajoimme halki saaren majapaikkaamme, Klobbarsiin, ja kun moottoripyörä pysähtyi, vain katsoimme mykkinä toisiamme. Sitten, yhtäaikaa: - Ei tällaista voi olla. - Tämä on Suomen idyllisin paikka.


Ja niin se olikin. Kökarin sivuilta löytyy tietoa, mutta kehotan myös tekemään Kökar-kuvahaun Googlella. Uskomattoman sympaattinen ja kaunis paikka!

Illlalla huristeltiin katsomaan fransiskaanimunkkien kirkkoa ja kappelia. Ilta-aurinko paistoi, vanha hautausmaa hyvin leveine kivimuureineen oli tunnelmallinen ja mikä parasta, muurilla keikisteli myös kissa.





Maisemat olivat sellaisia, että ajan olisi kernaasti voinut pysäyttää ainakin pariksi vuodeksi ja vain katsoa ja nauttia, rentoutua.


Ihan illalla käyskentelimme majapaikan lähistöllä. Ihailtiin edelleen maisemia, naureskeltiin sudenkorentojen kokoukselle huvimajan seinällä ja löydettiin kukkapenkkivene.



Matkatavassa oli se huono puoli, että moottoripyörän selästä on aika vaikea ottaa kuvia.  Lisäksi meillä oli (liian) kiireinen matka-aikataulu, niin kuvia ei ehtinyt käydä myöskään varta vasten ottamassa. Hanskojen ja kameralaukun kadottamisen ja tipahtamisen uhallakin kuvasin ilta- ja aamuajeluilla kuitenkin joitakin kuvia. Yrmeiden lehmien lisäksi näimme mm. yhden hirven, pari kaurista, muutaman kissan, yhden ketun ja hurjasti lampaita. Hihkuin välillä itsekseni mopon tarakalla, vaikkei mies voinut kuulla intoani. Ehkä aisti kuitenkin. :)


Erityisesti näimme punamultaisia vanhoja taloja ja punaisia teitä. Olin hyvin onnellinen ja hyvin hämmentynyt, sillä en tiennyt, että Suomessa on näin kiehtova paikka. Minusta tuntuu, ettemme tehneet Kökarissa muuta kuin ihastelimme - sekä paikkaa että sitä, ettemme onneksi menneet minnekään muualle reissuun, kun Suomen saaristo tarjoaa tällaisia elämyksiä.

6 kommenttia:

  1. Kökar ON hieno :-) Ahvenanmaalla muutenkin nuo punaiset tiet, siitä tulee niin se olo, että nyt ollaan Ahvenanmaalla. Muistan kun veneellä pysähdyimme joskus saareen nimeltä Rödhamn ja se oli ihan punainen koko saari. Siis punaista kalliota, ei tietä :-D
    Tuo saarten loppuminen oli hauska huomio. Kun olin aikoinaan Utössä töissä ja sinne tuli ystäväni Englannista, hän oli vähän huolestunut kun jossakin vaiheessa saaret loppuivat. "Meneeköhän tämä enää minnekään? Tai pysähtyyköhän tämä seuraavaksi jossakin Puolassa?!" Hän oli mennyt kysymään henkilökunnalta oli vakuutettu, että tulee tässä vielä yksi saari.
    Minusta teidän ei olisi lainkaan tarvinnut reissata sinne Ruotsiin ja Baltiaan ;-) Mutta hyvä että kävitte niin saitte huomata, että ehkä kaikkein ihanimmat paikat löytyvätkin ihan läheltä!

    VastaaPoista
  2. Aaah, heti jo ekasta kuvasta tuli ihana lämmin hetkahdus kun näin Ahvenanmaan punaisen tien :)
    Todella kauniita kuvia olet napsinut, luonto on ihan erilaista taas syyskuussa kuin aiemmin kesällä. Tuo meren sinisyys, jännän pehmeä!
    Aah ja voih, kaunista :) Tiedän, mihin haluan taas ensi kesälomalla.

    VastaaPoista
  3. Saila, hauska tuo kertomus ystäväsi matkasta! Kieltämättä sellainen olo voisi tulla, jos ei paremmin tietäisi. Mitä muuten teit Utössä, saako udella?

    Olimme itsekin sitä mieltä, että saaristo olisi riittänyt matkakohteeksi, mutta toisaalta tällä pikamatkalla olikin tarkoitus tutustua eri matkavaihtoehtoihin tulevaisuutta silmällä pitäen. Nyt olo on sellainen, että voisin muuttaa Kökariin ja käydä välillä Virossa lomalla. :)

    Elämäni matkat, syksyinen saaristo on tosiaan upea. Samoin keväinen. Kesällä on tietysti mukavinta, mutta ei niin kuulasta ja kaunista ja rauhallista, ainutlaatuisen tuntuista kuin kesällä. Tosin luulen, että noiden punaisten teiden ja tupien keskellä on aina aika ainutlaatuinen fiilis.

    Mäkin tiedän, mihin haluan kesälomalla!

    VastaaPoista
  4. Olin Utössä kaupan tätinä kolme kesää ja välillä talvellakin. Menin sinne ulkomailta palattuani yhdeksi kesäksi myymälänhoitajan kesäsijaiseksi ja se pesti vähän venyi. Voit varmasti kuvitella, miten täydellinen työ se oli toukokuusta syyskuulle. Eihän se edes tuntunut työltä. Että joka aamu saa herätä ja tuijottaa aamupalaa syödessään siniseen horisonttiin ja sitten kävellä pari sataa metriä työpaikalle palvelemaan asiakkaita, joista osa oli veneillyt pitkät matkat päästäkseen lomallaan juuri sinne missä minä onnekas asuin ja työskentelin. Eihän sen täydellisempää työpaikkaa olekaan.
    Mutta halusin kuitenkin oman talon ja puutarhan.

    VastaaPoista
  5. Saila, kiitos paljastuksista ja kuulostaapa kivalta ja kiinnostavalta! Olet ehtinyt kaikkea. :) Mullekin jäi nyt kyllä halu mennä vielä kauemmas saaristoon, sinne missä ne saaret oikeasti loppuvat (onkos se enää saaristo sitten, heh?). Taisin muuten viime yönä nähdä untakin jostain hienosta rantakalliosta.

    VastaaPoista
  6. Tuossa veneessä oli jotain heiniä, jos oikein näin. Minun heinäviljelyt eivät (nekään) menneet ihan putkeen ja vene jäi heinättömäksi :).

    Saaristo on kyllä hienoa aluetta. Sinne pitää vielä päästä uudelleen ja pidemmäksi aikaa itsekin. Tai edes viikoksi, tulee Keski-Suomen asukille piaan mäkiä ikävä :).

    VastaaPoista